Pieni jouluinen road trip Itävaltaan

Wicca sitten meni kuin tilauksesta aloittamaan juoksut joulun edeltävänä viikonloppuna. Kovasti olin toivonut näin tapahtuvan, sillä mulla olisi kahden viikon joululoma yliopistolta ja hyvin aikaa lähteä astutusmatkalle Itävaltaan. Toki jouluun tuli näin hieman yllätyselementtejä, kun päätettiin lähteä jo 25. päivä ajamaan. Sunnuntai on täällä Saksassa hyvä ajopäivä, sillä rekat eivät saa silloin ajaa motareilla, eikä ajateltu teillä olevan kauheasti ruuhkaa joulupäivänä.

Toki Wicca järjesti hieman hampaiden kiristelyä - kirjaimellisesti! - ennen matkaa. Torstaina huomasin, että sillä on yksi pahasti katkennut hammas. Pienen konsultaation jälkeen todettiin, että se on pakko poistaa ennen pentuja, sillä tulehdusriski olisi iso ja tiinettä narttua ei kannattaisi lähteä nukuttamaan. Onneksemme saatiin meidän täkäläiseltä sympaattiselta eläinlääkäriaseman vanhalta saksalaiselta herralta aika heti perjantaiaamuksi. Ylärivistön p2-hammas sai siis lähtöpassit. Parissa tunnissa sain jo hakea Wiccan kotiin toipumaan. Hirveällä ryminällä se heitti itsensä eläinlääkärin heräilyhäkistä kun ovi avattiin, ja sitten hoippui ihan kännisenä mun perässä ettei sitä varmasti taas unohdettaisi. Pari tuntia se sitten virkosi lääketokkurasta, mutta olisi jo illalla selvästi halunnut ruokaa.

Vielä ihan kännissä, Wicca otti kotona ensitöikseen lelun suuhun tutiksi <3 

Samana iltana Wiccaa kiusattiin vielä vähän lisää, kun käytiin ottamassa ensimmäinen progesteronitesti. Jouduttiin ajamaan vähän kauemmas isomalle klinikalle, jossa oli hirmuinen määrä potilaita ja ihan erilainen tunnelma kuin pienessä yhden lääkärin vastaanotossa. Suureksi ihmeekseni kyseisen klinikan progetesti ei kertonut meille numeroita, vaan vain juoskujen vaiheen? Olin erittäin hämmentynyt, mutta kuulemma esikiimassa Wicca vielä oli 8. juoksupäivänä. Eli ilmeisesti LH-piikkiä ei ainakaan vielä ollut. Suositteli, että käydään uusimassa sunnuntaina tai maanantaina. No päätettiin kuitenkin, että pitäydytään alkuperäisessä suunnitelmassa lähteä jo sunnuntaina reissuun kun hotellikin oli jo varattu.

Lauantaina vietettiin joulua, ja Wicca oli jo ihan toipunut hammasoperaatiostaan. Lähdettiin sunnuntaina ajamaan 10 aikaan, ja oltiin perillä vähän 19 jälkeen. Ruuhkaa oli enemmän kuin olin ajatellut, mutta motarilla ollut peräänajon takia seistiin ainakin tunti ylimääräisessä ruuhkassa. Kuitenkin varsin pitkä reissu, 800 km/suunta! Kun vihdoin saavuttiin hotellille ei enää jaksettu lähteä Rangon luokse, vaan päätettiin käydä aamulla katsomassa mitä ne toisistaan tuumaisivat.

Pari ekaa päivää käytiin Rangon luona, mutta ilman mitään tuloksia. Rango oli kiinnostunut kyllä, Wicca seisoi jo, mutta aina kun se yritti selkään niin Wicca vinkaisi ja karkasi alta. Antoi pari kertaa hammastakin Rangolle. Aika pian Rango sitten aina luovutti yrittäimisen kanssa. Fiilikset alkoivat olla aika maassa, kun astumisesta ei tullut mitään. Päätettiin kuitenkin käydä ottamassa keskiviikkona uusi proge, ja sitten mietittiin yhtä varaurosta. Onneksi progesteronitesti antoi uskoa, sillä yllättäen Wiccan progearvot olivat vielä tosi matalat, 6,36 nmol/L. Eli ei ihme ettei antanut vielä astua! Jännää kyllä, koska oli jo 13. juoksupäivä, viime juoksuissa se oli tuolloin huomattavasti korkeammalla... Torstaina alkoi näyttää paljon lupaavammalta, mutta ei vieläkään onnannut. Wicca päästi Rangoa jo selkään, muttei pidemmälle. Perjantai-aamuna sitten vihdoin astutus onnistui, ja koirat jäivät kiinni! Koska oltiin varattu hotelli vain su-pe, ja ajateltu lähteä perjantaina kotiin, niin päätettiin käydä ottamassa vielä yksi proge ennen tätä. Ihan vain että voitiin varmistaa astumisen tapahtuneen hyvään aikaan. Porge oli noussut paljon, 18,10 nmol/L mutta eläinlääkäri suositteli vielä yhtä astumista seuraavana päivänä. Joten buukattiin yksi yö vähän kivemmassa hotellissa ja lauantaiaamuna saatiin vielä yksi hieno astuminen! Jännä kyllä miten tarkka Wicca oli tuosta astumisesta, päästi selkään kyllä vain parhailla päivillä. Hyvä tietää tulevaisuudenkin kannalta toki!

Onnellinen nuori pariskunta ;)

Lähdettiin kotimatkalle sitten heti lauantaiaamuna astumisen jälkeen, koska haluttiin keretä kotiin ennen kuin uudenvuoden aaton paukuttelu alkaisi ihan todenteolla. Vähän jännitti, että miten Taika suhtautuisi niihin. Se on kuitenkin aika herkkis ja muutenkin herkässä iässä, jossa säikähdykset voisivat helposti jäädä elinikäisiksi traumoiksi. Ruuhkaa ei ollut käytännössä yhtään, ja päästiin ajamaan lähes koko matka päivänvalossa. Oltiin kotona kuuden aikaan illalla, juuri ennen pahinta pauketta. Auton mittariin oli kertynyt vaivaiset 2400km viikon matkasta. Toki ajeltiin Itävallassakin aika paljon, käytiin Ninan (Rangon omistajan) luona 1-2 krt päivässä ja seikkailtiin Wienissä myös. Kaiken kaikkiaan oli erittäin onnistunut matka, ja toivotaan nyt ihan kauheasti, että reissu tuotti myös hedelmää. Jos Wicca tuli tiineeksi, niin pentujen laskettu aika olisi maaliskuun ihan alussa! Pentusuunnitelmat on myös päivitetty kotisivuille :)

Loppuun haluan myös toivottaa kaikille hyvää joulua, ihanaa uutta vuotta ja paljon terveisiä Saksasta!

Aina niin edustavat <3

Wiccan mielipide joulukuvissa poseeraamisesta

Pienet karvaiset joulutontut <3