Kaikki ystävät varmaan nauravat mulle nyt kippurassa kun tunnustan, että päätös olla ottamatta Dracun pentua, (jota vannoin vielä kovaan ääneen kaikille ennen pentujen syntyä) on nyt alkanut rakoilla. Mulla on paljon syitä, miksen halua vielä pentua. Toisaalta en ehkä ajatellut asiaa toiselta kantilta, eli miksi mun kannattaisi ottaa pentu.
Tehdäänpä lista syistä ei/kyllä:
Miksi mun EI pitäisi ottaa pentua
- Asun 16 neliön kokoisessa yksiössä, jonka vuokrasoppari päättyy 31.3. Lemmikin kanssa opiskelija-asunnon löytäminen on vähintäänkin haasteellista, eikä pissivä ja tuhoava pentu varmasti ainakaan auta asiaa...
- Rahat ovat tiukoilla jo muutenkin, ja pennun sijaan saatava pennun hinta tulisi erittäin hyvään käyttöön
- Dracun kanssa on työnsarkaa ihan riittävästi. Pitäisi vaan panostaa siihen 100% ja voisimme päästä vaikka minne
- Olisi kiva päästä opiskelija-vaihtoon 1-2 vuoden kuluttua, ja USA/Kanadaan, jonne haluan, on ihan tarpeeksi vaikeaa raahata YKSI koira...
- Elämä on yhden aikuisen, hyvin koulutetun koiran kanssa niin helppoa...
- Onko aikaa/innostusta panostaa se tarvittava 110% pentuun kun olen mukana kaiken maailman rugbyjutuissa
- Voin aina tehdä uudet pennut Draculla, jos/kun haluan myöhemmin uuden koiran
- Mulla on todella vähän koulua koko kevään ja näin ollen olisi ihan loistavasti aikaa treenata, sosiaalistaa ja kouluttaa uutta koiraa
- Dracu on selvästi yksinäinen ilman koirakaveria. Lenkit tuntuu kurjilta kun se vaan nököttää mun vieressä ja piristyy ihan kamalasti kun saa lenkkiseuraa joistakin tutuista koirista
- Koska pennun kanssa tulisi treenattua niin usein ja pieniä pätkiä, Dracuakin tulisi treenattua paljon ja hyvin siinä rinnalla. Koiramotivaatio on muutenkin alkanut taas nostaa vahvasti päätään, nyt olisi intoa panostaa uuteen pentuun!
- koskaan en voi tietää kauan Dracun jalka kestää treenaamista. Entä jos polvi hajoaa vuoden ekoissa treeneissä? Sitten mulla ei olisi harrastuskoiraa ties kuinka moneen vuoteen
- Koska opikelijan elämä olisi nyt muka niin vakaata, että olisi "hyvä hetki" ottaa pentu???
- Geenit näissä pennuissa olisi kyllä niin kohdillaan. Dracuhan on ihan mun unelmakoira, ja Spiro vaikuttaa myös aika lailla täydelliseltä parilta Draculle
- Entä jos en ota pentua ajatuksena että teetän Draculle myöhemmin pennut, ja sitten Draculle tulee märkäkohtu tms? Enkä saa ikinä Dracun pentua? Harmittaisi kyllä koko loppuelämän...
- Tiedän, että jos en ota pentua, mua harmittaisi kuitenkin. Miettisin aina, että mitä jos olisinkin ottanut. En halua jossitella jälkeenpäin, vaan ottaa riskejä ja tehdä mitä haluan
Pakko kuitenkin myöntää, että nimi olisi valmiina ja olen viimeisen viikon istunut luennolla silmät lasittuneina ja miettinyt mihin kaikkeen pentu pitää sosiaalistaa, minne sitä raahaan, miten aloitetaan pentuagility...
Ja pentupäivitystä sen verran, että ne on kasvaneet ihan VALTAVASTI! :O Mitä lihavia toukkia :))) <3 <3
Itelläni on täsmälleen sama tilanne, melkein jokainen perustelukin on ihan kun mun suusta. Paitsi että asun 15,5 neliön kämpässä, jonka sopimus raukee toukokuun lopussa, eikä kyseessä ole Rean pentu. Tää mun kuolaama yhdistelmä astutetaan onneksi vasta keväällä, joten mulla on aikaa miettiä :) Ihana lukea, että joku on ihan samassa veneessä kun minäkin! :D Mitä enemmän oon ollut yhteydessä kasvattajaan ja vanhempien omistajiin, sitä kovemmin sydän huutaa ja järki hiljenee :D
VastaaPoistaJos pentukuumeesta kärsii niin meidän blogi on huono paikka :D Nää pentukuvat ei tee kenellekkään hyvää, vähiten mulle... Mutta sulla nyt on vielä niin nuori tuo aussie, että pitäisin pään kylmänä vielä muutaman vuoden :P
VastaaPoistaOttaa, ottaa!!
VastaaPoistaMäkin oon sitä mieltä et ota! Ennen sulla ois voinut olla nyt kotona valmiiks jo 2 koiraa! Dracu on kyllä niin ihana! Sisimmässäsi oot päättänyt jo ottaa sen :D Eikä sitä voi tietää, jos Dracun jalka ei vanhempana kestä enää agia ja sit vaan tokoilet sen kanssa. ;D
VastaaPoistaKauhee mullekin tulee pentukuume! Mut yli puol vuotta saa odottaa.. Eikä ne opiskelijakämpissä kysy et minkäikäinen koira on. Se on vain lemmikkieläin.
ja keksimpä vielä yhden puollon! Entä jos sul ei ookaan sit heittää 1000e pennun ottoon, kun sitä haluisit!
VastaaPoistatietty otat!
VastaaPoistaJeps, kiitti kaikki vaan :D Kauheita paheiden lietsojia koko porukka :P
VastaaPoistaTiia: ota pentu NYT! Hei esim. kennel Myytissä olis pentuja... Sit meillä olis saman ikäiset ja voitais tehä koko ens kesä pentutreenejä ja käydä pentutreffeillä ja kaikkee kivaa :D :D Ota ota ota ota...
Moikka!
VastaaPoistaMä olen seuraillut taustalta sun blogia jonkun aikaa, löysin sen yksinkertaisesti googlettamalla TTA-leikkaus.. Mä haluaisin kommentoida tohon pentuasiaan. :) Mulla on siis 3,5 v tervunarttu, jonka polvi meni 4kk ikäisenä. Se oli sijoituskoira ja sille teetettiin pennut. Mä en ottanut siitä pentueesta, koska Barbilla oli kahden pentueen sopimus. Ajattelin, että otan seuraavasta pentueesta, koska Barbi on vielä niin nuori.
Puoli vuotta pennuista Barbin polvi poksahti ja ollaan toipumassa nyt TTA-leikkauksesta.. Eli toisia pentuja ei olla teettämässä. Mulle kävi törkeän hyvä tuuri, sillä yksi Barbin pentu palautui Maarianhaminasta ja muutti mun luo, mutta muuten haave Barbin pennusta olisi jäänyt vaan unelmaksi. Siksi oma mielipiteeni on, että pitää tehdä niinkuin sydän sanoo, eikä odotella parempaa hetkeä; joskus sitä parempaa hetkeä ei tule.
Rupean ehdottomasti lukemaan teidän blogia, mielenkiintoisia juttuja sinulla. :)
-Susa ja tervulauma
Hei Susa,
VastaaPoistakiitos kommentistasi, mulla on ollut juuri samoja pelkoja jos jätän nyt pennun ottamatta. Kohtutulehdus tai jokin muu ongelma tulisi ja sitten jäisi se pentu saamatta. Harmittaisi kyllä aika vietävän paljon jos en koskaan saisi Dracun pentua...
Mun pitää mennä tutustumaan teidän blogiin, miksi TTA-leikkauksesta huolimatta ette tehneet toisia pentuja Barbin toivuttua? Pelkäsitteko että on perinnollistä vai eiko jalka olisi kestänyt pennutusta?
No Barbi ei edes ole vielä toipunut, meillä on vielä muutama kuukausi sairaslomaa jäljellä, leikkauksesta on kolme ja puoli kuukautta.
PoistaJalka ei ole mitenkään perinnöllinen, täysin traumaperäinen. Barbi mursi polvensa portaissa 4kk ikäisenä ja jalka luutui virheasentoon(kiitos päivystyksen, joka sanoi, että ei ole murtunut), ja virheasento loppupeleissä katkaisi ristisiteen. Ensin leikattiin siimalla, ei kestänyt. Nyt Jan Räihä leikkasi sen, ja vihdoin uskon Barbin paranemiseen. Teillä tilanne oli onnellinen, sillä ristari ei ollut kokonaan mennyt, meillä oli.
Uusia pentuja ei teetetä, osittain siksi, että mä en sitä missään nimessä halua. Barbilla on jo yhdet pennut, kasvattaja sai siitä itselleen jalostusnartun ja sijoittikin vielä yhden ja mä harrastuskoirauroksen. En näe järkeä lähteä teettämään uusia pentuja. Leikattu jalka ei silti ikinä ole niin terve, kuin leikkaamaton.
Myös pentuajan trauma on kerryttänyt siihen minimaalisesti nivelrikkoa, joten senkään takia en Barbille uusia pentuja halua. Kantavana olemisessa paino lisääntyy niin paljon ja lihaskunto heikkenee, sekä pentujen jälkeen iskee usein suuri lihaskato. Barbia ei missään nimessä saa päästää lihaksettomaksi, sillä sitten hajoaa varmasti paikat, nivelrikkohan etenee nimenomaan levossa.. Päätettiin siis kasvattajan kanssa yhteistuumin purkaa sijoitussopimus.
Musta tuntuu, että meitä seuraa joku huono karma, mutta onneksi vihdoin tilanne näyttää positiiviselta. :)