Kuusi takana, kaksi edessä

Niin se aika vaan on madellut eteenpäin vaikka välillä ei siltä olekaan tuntunut... Pennut ovat kuitenkin huomenna jo kuusiviikkoisia ja 13 päivän jälkeen matkataan hakemaan Dracu ja kaksi kauhukakaraa kotiin Suomeen :) Isabelle on ollut todella ihana ja laittanut facebookiin jatkuvasti uusia kuvia pennuista, joita mä sitten tuijotan 24/7. Jouluna oli ilmaantunut videomateriaaliakin. Ne kuulostaa ihan hyeenalaumalta, ei epäilystäkään. En tiedä mitä ekstrarasvaista maitoa Draculta tulee, mutta pennut on semmoisia pullukoita ettei ikinä! Ja se karvan määrä! Katselin juuri netistä kuvia muutaman näyttelylinjaisen kasvattajan samanikäisistä pennuista, ja ne näytti paljon pienemmiltä ja karvattomammilta! :D Ensi viikolla olisi sitten pentutesti, silmäpeilaus ja "viralliset" studiokuvat :)

Mutta sen kummemmitta puheitta, tässä olisi "muutama" kuva 5-6 viikkoisista pennuista:

Narttu 3. 

Narttu 1, sylivauva & prinsessa

Narttu 3. Harjoittelee koiran monia tehtäviä...

Uros 2

Uteliaat pennut tutkimusmatkalla, uros 2. ja narttu 1.

Pennut tykkää lapsista, varsinkin jos niillä on lelu! Lelussa kiinni narttu 4.

Narttu 4. tekee lähempää tuttavuutta...

...ja pienellä lisäavulla lapsi on maassa! Nyt kaikki nuolemaan naamaa!

Sisko veljen kimpussa, niinhän ne aina ;)

Narttu 2. 

Uros 3.

Narttu 4. harjoittelee vetoleikkiä :)

Tässä on syy, miksi aussiet on alunperin typistetty... :D No ei vaiskaan, hieno häntä on tällä karjalankarhukoiralla... Narttu 3.

Ne leikkii! Ne leikkii!

VAROITUS! Jos kärsit pentukuumeesta - tai saatat olla altis sille - suosittelen sulkemaan silmäsi nyt ja sulkemaan tietokoneesi kannen ennenkuin olet yhtä kriittisessä tilassa kuin minä (liki sairaalahoitokunnossa).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Isabelle oli postannut facebookiin taas kuvia n. 3,5 viikkoa vanhoista pennuista, ja ne on kehittynyt viikossa aivan mielettömän paljon. En voi uskoa, miten nopeasti ne kasvaa! Tuntuu, että juurihan ne vasta syntyi, mutta toisaalta samalla tunttu että Dracu on ollut poissa kotoa ikuisuuden...

Pennut olivat saaneet maistaa kiinteää ruokaa ensimmäistä kertaa, ja olivat kuulemma ahnein pentue mikä Isabellellä oli koskaan ollut, kävivät ekalla ruokintakerralla lautasen kimppuun kuin hyeenalauma!

Kuvista päätellen ovat myös aloittaneet Isabellen asunnon tutkimusmatkan, aloittaneet kunnon leikkipuuhat keskenään ja kulkevat oikein vikkelästi pikkuisilla jaloillaan. Lisäksi Isabellen lapset tekevät kyllä ihan mahtavaa työtä totuttaen pennut aivan kaikkeen mahdolliseen, käsittelystä ääniin ja kummallisesti käyttäytyviin ihmisiin :)

Nyt alkaa kuulemma näkymään jo joitain pieniä luonne-eroja, mutta niitä en nyt lähde spekuloimaan, muuttuvat kuitenkin viikottain, katsotaan sitten lähempänä luovutusikää. Myös pentujen turkin värissä ja tyypissä on näkyviä eroja. Isabellen mukaan muistuttavat ehkä enemmän Billie-mummon (eli Spiron emän) pentuja kuin Fame-mummon (Dracun emän) pentuja. Pikkuisia, punkeroita palleroita kuitenkin ovat :)

Dracukin on saanut tottua aika täydellisesti lapsiin pentu"lomallaan"

Jipii, uusi ja ihmeellinen maailma!

Vasemmalla punainen uros, oikealla punainen narttu. Aika identtiset lapset :)

Onko mitään ihanampaa kuin sylillinen täynnä leikkiviä, pieniä monstereita <3

Awww, pnainen narttu osaa ottaa rennosti

Pieni nassu ja tassut <3 

Pennuilla ja lapsilla on universaali leikkiin kutsumiskieli :)

Punainen narttu 2 ihmettelee, että voikohan tätä maistella, kiivetä vai mitä?

Narttu 1. näyttää kyllä niin paljon mini-Dantelta ettei ikinä <3

Merlet! Edessä narttu, takana uros. 

Huomaa kyllä kokoeron! Merle poika ja narttu 2.

Tutti suussa on hyvä olla :)

Harrastuskoira vs. arkielämä

Lähiaikoina olen kuullut paljon väitteitä ja mielipiteitä siitä, että millaisia koiria Black Zone's-aussiet ovat, ja millaisia koiria Dracun pennuista tulee. Laajemmalla mittakaavalla myös siitä, millaisia aussiet ylipäätään ovat nimenomaan ns. arkikoirina. On puhuttu "hyvistä harrastuskoirista, joiden kanssa on vaikea/haastava elää normaalielämää" tai "vaativista harrastuskoirista", jotka "eivät sovi läheskään kaikille". Totta kai komppailen osittain sitä, että tämän tyyppiset koirat eivät ole jokaiselle tarkoitettuja, ja tämänlaisen koiran ottajalla täytyy olla joku "käyttötarve" koiralle, esim. hän haluaa/tarvitsee harrastuskoiran, eikä vain etsi sohvanlämmittäjää.

MUTTA olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvä (ellei loistava) harrastuskoira voi olla myös erittäin miellyttävä ja helppo koira ihan perus arjessa, ja se on oikeastaan välttämättömyys erinomaiselle harrastuskoiralle. Itse en ikinä jalostaisi koiraa, jonka kanssa ei ole helppo ja miellyttävä elää arkea, sillä harrastuskoirankin elämä koostuu 99% ihan siitä perusarjesta.

Koira, jolla on kaikki palikat pään sisällä kohdallaan (hermorakenne, tempperamentti, kovuus jne.) on myös helppo kouluttaa mukavaksi koiraksi ihan perus arkeen. Jos se pentuna sosiaalistetaan kunnolla ja pidetään kiinni edes pääpiirteittäin koulutusperiaatteista muiden koirien ohituksessa, ihmisten tervehtimisissä ja muista arjen perusasioissa, pitäisi sinulla olla varsin mukavasti arjessa kulkeva koira.
Hyvähermoinen aussie ei "sekoa", jos se ei pääse joka päivä treenaamaan tai tuntikausien metsälenkille. Hyvähermoinen aussie ei pelkää vieraita, uusia paikkoja, kovia ääniä tms. Tempperamentiltään sopiva (ts. ei ylivilkas tai apaattinen) aussie pystyy keskittymään omistajaansa ja vastaanottamaan peruskoulutuksen, jolla se selviää arjesta mallikkaasti. Aussie, joka ei ole yliterävä, agressiivinen tai liiallisesti varautunut on mahdollista kouluttaa niin, ettei se vahdi kaikkea kaikilta tai edes mitään keneltäkään.

Dracussa ei ole mitään haastavaa. Se on kuin kala vedessä ihan missä tahansa ympäristössä, ja se on testattu, voin vakuuttaa. Enpä keksi montaa arkipaikkaa tai arkitilannetta, jossa Dracu ei olisi ollut. Se suhtautuu välinpitämättömästi muihin koiriin, ihmisiin ja asioihin. Kotiimme voi tulla kuka vain kyläilemään. Dracun voi käytännössä jättää minne vain hoitoon - sen kanssa pärjää varmasti lähes kuka tahansa. Sen voi ottaa mukaan minne vain, olihan se mukana kanssani Yhdysvalloissakin reissaamassa 3kk.

Olenko sitten vain niin mestarillinen koirankouluttaja, kun minulla on näin helppo koira? No en todellakaan ole! :D Olen usein kärsimätön, epäjohdonmukainen ja huolimaton. Aina kauhealla kiireellä säntäilevä, jolloin ei ole aikaa odottaa, että koiran hihna on löysä ennenkuin liikutaan eteenpäin. Kyllähän Dracu on ollut mukana kaikkialla pennusta saakka, mutta ihan yhtä lailla oli Dante - ellei enemmänkin - ja silti sillä oli vaikeuksia jokapäiväisessä elämässä sen puutteellisen hermorakenteen ja terävyyden vuoksi, molemmat vahvasti perinnöllisiä ominaisuuksia.

Entä miksi mielestäni parhaat harrastuskoirat ovat myös hyviä koiria arjessa? Koska loistavalta harrastuskoiralta vaaditaan samoja ominaisuuksia, kuin hyvältä arkikoiralta; kohdillaan oleva hermorakenne, toimintakyky, kovuus ja tempperamentti. Eli mielestäni jos jalostetaan näillä ominaisuuksille hyvää harrastuskoiraa, ne ovat myös helppoja koiria jokapäiväisessä elämässä. Piste. Yksinkertaista. Jos kuulette jonkun "kasvattajan" perustelevan koiriensa huonoja ominaisuuksia arkielämässä sillä, että "nää hyvät harrastuskoirat on yleensä vähän vaativampia", niin suosittelen juoksemaan toiseen suuntaan, kovaa. Liian usein hyvä kouluttaja korvaa omilla taidoillaan koiran puuttuvia palikoita, ja koiraa sitten käytetään surutta jalostukseen kun sillä on titteleitä tai tuloksia. Ehkä tämä kouluttaja pärjää koiran kanssa, mutta entä se tavisharrastaja?

Eikö paska kouluttaja voi sitten pilata loistavaa koiraa? Todellakin voi, mutta se on varmasti huomattavasti vaativampi suoritus kuin se, että hän pilaa ominaisuuksiltaan jo huonon koiran ;)

Kaupunkilaiskoiraa ei hätkäyttänyt maallakaan mikään, kaikkea kokeiltiin ja mentiin aina reippaasti ihmettelemään kummallisuuksia

Motellissa USAssa. Dracu oli kuin kotonaan missä vain

Dracu ottaa rennosti paimennuskisan katsomossa. Hyvähermoinen koira voi ottaa iisisti missä vain eikä turhaa stressaa

Tavoitteet ja toteutumat 2012/2013

Kuluvaa vuotta on jäljellä vielä muutama viikko, mutta koska mitään koiramaista ei enää tänä vuonna meillä tapahdu, niin voisi jo suunnata ajatukset seuraavaan vuoteen ja pohtia miten se 2012 nyt sitten menikään...

Vuosi 2012 oli tosiaan täynnä suurta iloa, sydäntäsärkevää surua, uutta elämää ja seikkailuja. Aikamoinen vuoristorata tosiaan. Kevät meni muuttaessa, opiskellessa ja treenatessa. Kesällä jouduin sanomaan hyvästit rakkaalle Dantelleni. Syksyllä aloitin uuden koulun, muutettiin taas ja Dracu sai pentusia. Rankkaa on välillä ollut, mutta nyt kolme viikkoa koirattomana eläneenä voin sanoa, että kyllä ne vaan ovat sen arvoisia <3 En voisi ikinä elää ilman koiraa!

Vuonna 2012 tavoitteemme ja niiden toteutuminen näytti tältä:

Dracu
-agissa nousu 3-luokkaan, SM-ja karsintanollat kasaan + molemmat valiokellot käyntiin
Noustiin kolmosiin pääsiäisenä, ja kisattiin jonkin verran kolmosissa. Kuitenkin rimaongelma aiheutti sen, että saatiin kasaan tasan sen yhden nollan.

-tokossa se FI TVA jos treenausintoa tulee, jos ei tule niin ei pakolla
Tokointo oli kyllä ihan nollassa koko vuoden, ei treenattu yhtään eikä aikaakaan kyllä pahemmin ollut

-paimennusta olisi kiva treenata ihan kunnolla ja saada kaikki OTD-tittelit
Taas oli ajanpuutetta ja rahanpuutetta tällekin lajille...

-syksyllä pentuprojekti :)
Jes! Yksi tavoite saavutettiin kirkkaasti! Dracu sai 7 pontevaa ja elinvoimaista pentua 16.11. ja ne kasvavat parhaillaan Ruotsissa kasvattaja-Isabellen luona hienoiksi koiranaluiksi :))

Stella
-terveyttä ja pitkää ikää mummokoiralle joka täyttää 14 vuotta ensi huhtikuussa :O
Tämäkin tavoite saavutettiin hyvin. Stella voi oikein hyvin, on ihan innosta piukeana lumentulosta ja muutenkin hyvin nuorekas ja menevä mummo :)

Vuodelle 2013 voisi sitten asettaa seuraavat tavoitteet:

Dracu:
-agissa nollajahtia; molemmat valiokellot käyntiin ja jos rimaongelmaa saisi taas vähän parannettua... En ehkä ihan uskalla laittaa SM-ja karsintanollia 2013 tavoitteeksi, mutta esim. 2014 nollien keräämisen aloittaminen syksyllä
-paimennusta pitää päästä treenaamaan!! Ehdottomasti OTD-tittelit (tai 1 legi/elukka jos ei kokeita Suomessa)
-koirahiihtokisojen korkkaus, tavoite olisi niinkin hurja kuin maaliin pääsy, vaikka viimeisenä, ihan sama ;)

Pentu X: (JOS tämä toteutuu ja Dracun pentu muuttaa meille)
-erittäin kattava sosiaalistaminen; kaikki keskustan vilinästä maatilan ihmeisiin on tultava tutuksi! Tavoitteena rohkea koiralapsi, joka on nähnyt kaiken mahdollisen, joukkoliikenteen konkarikäyttäjä, kaikenlaisiin ihmisiin ja lapsiin tottunut ja koiratapahtumissa kuin kotonaan :)
-tokon alkeita, ainakin ALO-liikkeet kuntoon ekana vuonna, kokeilla ei nyt suurempi kiire. Hyvät ja oikeaoppiset pohjat liikkeille on kaiken A ja O, sekä paljon panostamista hiljaiseen tekemiseen alusta asti
-agilityn perusteita ihan vauva-agilitysta junnuagilityyn. Itsenäistä etenemistä, ohjaustekniikat tutuiksi siivekkeillä ja puilla treenaten sekä PALJON agilitya tukevia kropanhallintatemppuja.
-paimennuksen perusteita kesällä ja syksyllä.

Stellan tavoitteet ovat samat kuin viime vuonna, eli terveyttä ja pitkää ikää huhtikuussa 15 vuotta täyttävälle mummolle

Kaiken kaikkiaan asetin aika vähän tuloksellisia tavoitteita. Jatketaan kuluneena vuonna hyväksi koettua rentoa ja fiilispohjaista treenausta, mitään pakkopullaa ei kyllä tehdä vain tuloksia saavttaakseni, vaan siksi että on kivaa. Dracun kanssa laitetaan kaikki panokset agilityyn ja koitetaan saada ne rimaongelmat kuntoon jotta päästäisiin kisaamaan tosissamme.

Pentukuumeisessa hourussa eloa

Huomaa ettei mulla ole mitään järkevää tekemistä kun blogia tulee päivitettyä näin tiiviiseen tahtiin :D

Kävin tänään kääntymässä Messukeskuksen Voittaja-näyttelyssä. Nuorempana tuo oli ihan joka vuoden must-juttu, mutta vuosien mittaan on mennyt aika lailla maku. Hirveästi porukkaa, ahdasta, likaista (miten voikaan olla niin paljon ei-sisäsiistejä koiria?) , rahaa palaa ja näyttelyt ei kiinnosta oikeen senkään vertaa. Vielä 3-4 vuotta sitten tiesin kuitenkin liki kaikki esillä olevat aussiet ja niiden omistajat, ja vaikka näyttelyt nyt yleisesti ei ole mun juttu, niin jaksoi aussiekehää seurata. Mutta pikku hiljaa on koirat ja ihmiset vaihtunut, eikä mua jaksa enää kiinnostaa.

Angstista, eikös :D Mutta mulla oli kuitenkin vapaa sunnuntai ja koulutusohjaajakortti jolla pääsi ilmaiseksi sisään, niin olihan sitä pakko käydä kun ihan vielä vieressä asuu. Olipa kiva huomata, että Messari on laajentunut, ja tämä lisätila toi kyllä tosi paljon viihtyvyyttä lisää! Jaksoin katsella aussieita ehkä tunnin ja oli ihan kiva nähdä muutamia tuttuja pitkästä aikaa, vaikka suurin osa porukasta olikin ihan tuntemattomia, samaten koirat. Katselin urokset, ja sit shoppailemaan!

Ostin - pentukuumeisessa hourussa - koiran kantokassin ja sellaisen suloisen lammaspehmolelun... Siis eihän mulle mitään pentua tuu, ei ei missään nimessä ei ;)

Koska ei ole mitään koiramaista raportoitavaa, voisin vähän tylsyyttää teitä koulukertomuksilla! Kuten aiemmin olen maininnut, opiskelen kotieläintiedettä Helsingin Yliopistossa ekaa vuotta. Meillä on sellainen hauska kurssi, jossa tutustutaan mm. Viikin tutkimusnavetassa hieman navetan arkeen. Tänä viikonloppuna mulla oli sit lypsyharjoitukset!

Lypsyt alkoivat pe iltana, ja jatkuivat la aamuna, la iltana ja vielä su aamuna. Huh kun oli rankkaa herätä 4.30 kahtena aamuna peräkkäin! Mutta oi kun oli kivaa :) Harjoiteltiin ensin lypsykoneen kiinnitystä tekoutareisiin, ja sit vaan lehmään! Ensin piti pyyhkiä vetimet, ottaa käsin esilypsy jossa tarkistetaan että maito näyttää normaalilta, ja sit kiinnitetään kone! Ja se ei muuten oo helppoa! Varsinkin jos lehmällä on matalat utareet niin siinä sai lähes tulkoon maata mahallaan että näki sinne alle ja sit jotkut mukavat lehmät nosteli jalkoja tai huitoi niitä, ja lehmät on aika isoja... Mut kunnialla selvisin ja hengissä olen! :) Ihan parasta kuitenkin oli, kun päästiin juottamaan ja seurustelemaan vasikoiden kanssa. Ne on niin järjettömän suloisia ettei ikinä.

Mullahan on edessä n. 4kk pitkä maatilaharjoittelu, joten nämä pienet kokemukset on kyllä kaupunkilaistytölle ISO apu! Onneksi tuon harjoittelun voi jakaa halutessaan, ja taidan tehdä niin, että jos löydän tänä kesänä jonkun kivan paikan minne pääsisi kuukaudeksi niin olisin sen nyt, ja sit seuraavana kesänä tekisin loput harjoittelustani ulkomailla! Vähän vetäisi tuo USA/Kanada-akseli, mutta myös esim. Englannin tai Skotlannin lammasfarmit voisi olla aika kokemus... Tietty paikka, minne saa ottaa koiran(koirat) ja ehkä paimentaa....

Uusi, ihmeellinen maailma aukeaa!

Pennuilla on kaikilla auennut silmät, ja näin ollen eka (jompi kumpi merle) oli jo kerennyt karata pentulaatikosta ja ensimmäiset vetoleikin(tapaiset) leikit on Isabelle leikkinyt yhden punaisen nartun kanssa :) Niin ne vaan kasvaa ja alkaa pikku hiljaa muistuttamaan ihan oikeita koiria!

Elämä ilman koiraa on ollut varsin tylsää ja yksinäistä :/ Tämä "koirattomuusloma" on kyllä taas muistuttanut siitä, että vaikka koira aina sitoo ja tuo vastuuta, se antaa niin paljon enemmän. Jo pelkkä seura yksin asuvalle on todella iso asia! Koti tuntuu tosi hiljaiselta ja yksinäiseltä kun kukaan ei ole ovella vastassa tai lämmitä sänkyä. Lisäksi koira on kyllä niin tehokas liikuttaja, enhän mä itsekseni saa mitenkään päin aikaiseksi lähteä metsään kävelemään, oli keli mikä tahansa. Nyt varsinkin kun lunta on tullut reippaasti ja talvi alkanut, olisi ihanaa käydä pitkillä lenkeillä Dracun kanssa.

Mulla on jo kovat suunnitelmat sitten kun Dracu tulee takaisin kotiin. Mä saan vähän ekstra rahaa tässä kuussa ja käyn vihdoin ostamassa ne luistelusukset ja sitten alkaa hiihtokausi! Vannottiin Emmin kanssa että tänä vuonna muuten mennään vihdoin niihin koirahiihtokisoihin. Aluksi pitää tietty ottaa vähän rauhallisemmin Dracun kanssa ja kohottaa kuntoa pentujen jälkeen, mutta tätä silmällä pitäen ilmoitin meidät 5 krt kestävälle dobo-kurssille helmikuussa. Dobo on semmoista isolla jumppapallolla koiran kanssa tehtäviä harjoituksia mm. kehittää tasapainoa ja syviä lihaksia - eli täydellinen pentuprojektin jälkeinen kuntoutus. Ostin myos kausikortin lopputalveksi Purina Areenalle, joten voidaan käydä tekemässä niin paljon agilitya kuin ikinä huvittaa :) Jei, en malta odottaa että saan Dracun kotiin!

Tässä vielä muutama yksittäiskuva pennuista (ikä n. 2,5 viikkoa)

punainen narttu 1.

Punainen narttu 2.

Punainen narttu 3.

Red merle narttu

Punainen uros 1.

Punainen uros 2.

Red merle uros

Ottaakko vai eikö ottaa...

...siinäpä mulla dilemma!

Kaikki ystävät varmaan nauravat mulle nyt kippurassa kun tunnustan, että päätös olla ottamatta Dracun pentua, (jota vannoin vielä kovaan ääneen kaikille ennen pentujen syntyä) on nyt alkanut rakoilla. Mulla on paljon syitä, miksen halua vielä pentua. Toisaalta en ehkä ajatellut asiaa toiselta kantilta, eli miksi mun kannattaisi ottaa pentu.

Tehdäänpä lista syistä ei/kyllä:

Miksi mun EI pitäisi ottaa pentua

• Asun 16 neliön kokoisessa yksiössä, jonka vuokrasoppari päättyy 31.3. Lemmikin kanssa opiskelija-asunnon löytäminen on vähintäänkin haasteellista, eikä pissivä ja tuhoava pentu varmasti ainakaan auta asiaa...
• Rahat ovat tiukoilla jo muutenkin, ja pennun sijaan saatava pennun hinta tulisi erittäin hyvään käyttöön
• Dracun kanssa on työnsarkaa ihan riittävästi. Pitäisi vaan panostaa siihen 100% ja voisimme päästä vaikka minne
• Olisi kiva päästä opiskelija-vaihtoon 1-2 vuoden kuluttua, ja USA/Kanadaan, jonne haluan, on ihan tarpeeksi vaikeaa raahata YKSI koira...
• Elämä on yhden aikuisen, hyvin koulutetun koiran kanssa niin helppoa...
• Onko aikaa/innostusta panostaa se tarvittava 110% pentuun kun olen mukana kaiken maailman rugbyjutuissa
• Voin aina tehdä uudet pennut Draculla, jos/kun haluan myöhemmin uuden koiran

Miksi mun pitäisi ottaa pentu

• Mulla on todella vähän koulua koko kevään ja näin ollen olisi ihan loistavasti aikaa treenata, sosiaalistaa ja kouluttaa uutta koiraa
• Dracu on selvästi yksinäinen ilman koirakaveria. Lenkit tuntuu kurjilta kun se vaan nököttää mun vieressä ja piristyy ihan kamalasti kun saa lenkkiseuraa joistakin tutuista koirista
• Koska pennun kanssa tulisi treenattua niin usein ja pieniä pätkiä, Dracuakin tulisi treenattua paljon ja hyvin siinä rinnalla. Koiramotivaatio on muutenkin alkanut taas nostaa vahvasti päätään, nyt olisi intoa panostaa uuteen pentuun!
• koskaan en voi tietää kauan Dracun jalka kestää treenaamista. Entä jos polvi hajoaa vuoden ekoissa treeneissä? Sitten mulla ei olisi harrastuskoiraa ties kuinka moneen vuoteen
• Koska opikelijan elämä olisi nyt muka niin vakaata, että olisi "hyvä hetki" ottaa pentu???
• Geenit näissä pennuissa olisi kyllä niin kohdillaan. Dracuhan on ihan mun unelmakoira, ja Spiro vaikuttaa myös aika lailla täydelliseltä parilta Draculle
• Entä jos en ota pentua ajatuksena että teetän Draculle myöhemmin pennut, ja sitten Draculle tulee märkäkohtu tms? Enkä saa ikinä Dracun pentua? Harmittaisi kyllä koko loppuelämän...
• Tiedän, että jos en ota pentua, mua harmittaisi kuitenkin. Miettisin aina, että mitä jos olisinkin ottanut. En halua jossitella jälkeenpäin, vaan ottaa riskejä ja tehdä mitä haluan

Listojen syitä katsoessa voisin todeta, että aivot sanoo EI, mutta sydän sanoo JOO. Molempien mielipide on tärkeä, eikä kumpaakaan voi sivuuttaa... Mä aion mennä katsomaan pentuja kun ne on 5-7 vk ikäisiä ja katsoa, onko siellä sitä täydellistä mulle. Tiedän, mitä haluan, ja luotan siihen, että en ottaisi pentua jos mikään ei tuntuisi "siltä oikealta". Dracussa oli pentuna vaan "sitä jotain", jonka takia sanoin aikanaan Isabellelle, että se on tuo, tai ei kukaan.

Pakko kuitenkin myöntää, että nimi olisi valmiina ja olen viimeisen viikon istunut luennolla silmät lasittuneina ja miettinyt mihin kaikkeen pentu pitää sosiaalistaa, minne sitä raahaan, miten aloitetaan pentuagility...

Ja pentupäivitystä sen verran, että ne on kasvaneet ihan VALTAVASTI! :O Mitä lihavia toukkia :))) <3 <3

Pennut 1 vk vanhoja

Tai tarkemmin 8 pv, mutta aika lähellä. Mun oli valitettavasti lähdettävä jatkamaan "normaalia elämää" takaisin Suomeen sunnuntaina, joten kerkesin viettää vain kolme päivää pentusien kanssa. Onneksi Isabelle päivittelee mulle sitten tuoreimpia kuulumisia ja kuvia!

Isabellen luona asuu tosiaan tän pentueen molemmat isoäidit, eli Dracun emä Fame ja Spiron emä Billie. Molemmat pääsivät tutustumaan pentuihin kun Dracu oli pihalla. Myös Isabellen lapset ovat jo käyneet innokkaasti tutustumassa pentuihin. Siellä on lasten kanssa muutenkin kyllä semmoinen härdelli koko ajan päällä, pennut tulevat tottumaan ihan kaikkeen ääneen ja touhuun ;)

Kaikki ovat kuulemma kasvaneet hyvin vaikka Draculla onkin todella pienen näköiset tissit. Ilmeisesti maitoa kuitenkin riittää. Jännä juttu, kait tuo voi vaihdella narttukohtaisesti... Dracu tulee kuulemma myös todella hyvin toimeen Famein ja Billien kanssa, ja nauttii kuulemma koiraseurasta.

Isabelle kertoi myös, että hänen on pitänyt ottaa kaikki sanomalehdet pentulaatikosta pois, sillä Dracu keksi "uudelleensisustaa" pentuboksissa niin, että se repi kaikki sanomalehdet palasiksi ja sitten piilotti pennut niiden alle :O Siellä oli ollut kauhea huuto kun pennut eivät meinanneet löytää maitobaariin sanomalehtien ja peittojen alta...

Sellaista tältä saraa, päivittelen näitä etäkuulumisia aina välillä ja varmaan mennään yhden suomalaisen pennunottajan kanssa katsomaan niitä kun ovat se 6vk vanhoja :)

Red merle narttu

Red merle uros

Red bi (?) narttu, ekana syntynyt, harjoittelee kävelyä