Harrastuskoira vs. arkielämä

Lähiaikoina olen kuullut paljon väitteitä ja mielipiteitä siitä, että millaisia koiria Black Zone's-aussiet ovat, ja millaisia koiria Dracun pennuista tulee. Laajemmalla mittakaavalla myös siitä, millaisia aussiet ylipäätään ovat nimenomaan ns. arkikoirina. On puhuttu "hyvistä harrastuskoirista, joiden kanssa on vaikea/haastava elää normaalielämää" tai "vaativista harrastuskoirista", jotka "eivät sovi läheskään kaikille". Totta kai komppailen osittain sitä, että tämän tyyppiset koirat eivät ole jokaiselle tarkoitettuja, ja tämänlaisen koiran ottajalla täytyy olla joku "käyttötarve" koiralle, esim. hän haluaa/tarvitsee harrastuskoiran, eikä vain etsi sohvanlämmittäjää.

MUTTA olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvä (ellei loistava) harrastuskoira voi olla myös erittäin miellyttävä ja helppo koira ihan perus arjessa, ja se on oikeastaan välttämättömyys erinomaiselle harrastuskoiralle. Itse en ikinä jalostaisi koiraa, jonka kanssa ei ole helppo ja miellyttävä elää arkea, sillä harrastuskoirankin elämä koostuu 99% ihan siitä perusarjesta.

Koira, jolla on kaikki palikat pään sisällä kohdallaan (hermorakenne, tempperamentti, kovuus jne.) on myös helppo kouluttaa mukavaksi koiraksi ihan perus arkeen. Jos se pentuna sosiaalistetaan kunnolla ja pidetään kiinni edes pääpiirteittäin koulutusperiaatteista muiden koirien ohituksessa, ihmisten tervehtimisissä ja muista arjen perusasioissa, pitäisi sinulla olla varsin mukavasti arjessa kulkeva koira.
Hyvähermoinen aussie ei "sekoa", jos se ei pääse joka päivä treenaamaan tai tuntikausien metsälenkille. Hyvähermoinen aussie ei pelkää vieraita, uusia paikkoja, kovia ääniä tms. Tempperamentiltään sopiva (ts. ei ylivilkas tai apaattinen) aussie pystyy keskittymään omistajaansa ja vastaanottamaan peruskoulutuksen, jolla se selviää arjesta mallikkaasti. Aussie, joka ei ole yliterävä, agressiivinen tai liiallisesti varautunut on mahdollista kouluttaa niin, ettei se vahdi kaikkea kaikilta tai edes mitään keneltäkään.

Dracussa ei ole mitään haastavaa. Se on kuin kala vedessä ihan missä tahansa ympäristössä, ja se on testattu, voin vakuuttaa. Enpä keksi montaa arkipaikkaa tai arkitilannetta, jossa Dracu ei olisi ollut. Se suhtautuu välinpitämättömästi muihin koiriin, ihmisiin ja asioihin. Kotiimme voi tulla kuka vain kyläilemään. Dracun voi käytännössä jättää minne vain hoitoon - sen kanssa pärjää varmasti lähes kuka tahansa. Sen voi ottaa mukaan minne vain, olihan se mukana kanssani Yhdysvalloissakin reissaamassa 3kk.

Olenko sitten vain niin mestarillinen koirankouluttaja, kun minulla on näin helppo koira? No en todellakaan ole! :D Olen usein kärsimätön, epäjohdonmukainen ja huolimaton. Aina kauhealla kiireellä säntäilevä, jolloin ei ole aikaa odottaa, että koiran hihna on löysä ennenkuin liikutaan eteenpäin. Kyllähän Dracu on ollut mukana kaikkialla pennusta saakka, mutta ihan yhtä lailla oli Dante - ellei enemmänkin - ja silti sillä oli vaikeuksia jokapäiväisessä elämässä sen puutteellisen hermorakenteen ja terävyyden vuoksi, molemmat vahvasti perinnöllisiä ominaisuuksia.

Entä miksi mielestäni parhaat harrastuskoirat ovat myös hyviä koiria arjessa? Koska loistavalta harrastuskoiralta vaaditaan samoja ominaisuuksia, kuin hyvältä arkikoiralta; kohdillaan oleva hermorakenne, toimintakyky, kovuus ja tempperamentti. Eli mielestäni jos jalostetaan näillä ominaisuuksille hyvää harrastuskoiraa, ne ovat myös helppoja koiria jokapäiväisessä elämässä. Piste. Yksinkertaista. Jos kuulette jonkun "kasvattajan" perustelevan koiriensa huonoja ominaisuuksia arkielämässä sillä, että "nää hyvät harrastuskoirat on yleensä vähän vaativampia", niin suosittelen juoksemaan toiseen suuntaan, kovaa. Liian usein hyvä kouluttaja korvaa omilla taidoillaan koiran puuttuvia palikoita, ja koiraa sitten käytetään surutta jalostukseen kun sillä on titteleitä tai tuloksia. Ehkä tämä kouluttaja pärjää koiran kanssa, mutta entä se tavisharrastaja?

Eikö paska kouluttaja voi sitten pilata loistavaa koiraa? Todellakin voi, mutta se on varmasti huomattavasti vaativampi suoritus kuin se, että hän pilaa ominaisuuksiltaan jo huonon koiran ;)

Kaupunkilaiskoiraa ei hätkäyttänyt maallakaan mikään, kaikkea kokeiltiin ja mentiin aina reippaasti ihmettelemään kummallisuuksia

Motellissa USAssa. Dracu oli kuin kotonaan missä vain

Dracu ottaa rennosti paimennuskisan katsomossa. Hyvähermoinen koira voi ottaa iisisti missä vain eikä turhaa stressaa