Kävin tänään kääntymässä Messukeskuksen Voittaja-näyttelyssä. Nuorempana tuo oli ihan joka vuoden must-juttu, mutta vuosien mittaan on mennyt aika lailla maku. Hirveästi porukkaa, ahdasta, likaista (miten voikaan olla niin paljon ei-sisäsiistejä koiria?) , rahaa palaa ja näyttelyt ei kiinnosta oikeen senkään vertaa. Vielä 3-4 vuotta sitten tiesin kuitenkin liki kaikki esillä olevat aussiet ja niiden omistajat, ja vaikka näyttelyt nyt yleisesti ei ole mun juttu, niin jaksoi aussiekehää seurata. Mutta pikku hiljaa on koirat ja ihmiset vaihtunut, eikä mua jaksa enää kiinnostaa.
Angstista, eikös :D Mutta mulla oli kuitenkin vapaa sunnuntai ja koulutusohjaajakortti jolla pääsi ilmaiseksi sisään, niin olihan sitä pakko käydä kun ihan vielä vieressä asuu. Olipa kiva huomata, että Messari on laajentunut, ja tämä lisätila toi kyllä tosi paljon viihtyvyyttä lisää! Jaksoin katsella aussieita ehkä tunnin ja oli ihan kiva nähdä muutamia tuttuja pitkästä aikaa, vaikka suurin osa porukasta olikin ihan tuntemattomia, samaten koirat. Katselin urokset, ja sit shoppailemaan!
Ostin - pentukuumeisessa hourussa - koiran kantokassin ja sellaisen suloisen lammaspehmolelun... Siis eihän mulle mitään pentua tuu, ei ei missään nimessä ei ;)
Lypsyt alkoivat pe iltana, ja jatkuivat la aamuna, la iltana ja vielä su aamuna. Huh kun oli rankkaa herätä 4.30 kahtena aamuna peräkkäin! Mutta oi kun oli kivaa :) Harjoiteltiin ensin lypsykoneen kiinnitystä tekoutareisiin, ja sit vaan lehmään! Ensin piti pyyhkiä vetimet, ottaa käsin esilypsy jossa tarkistetaan että maito näyttää normaalilta, ja sit kiinnitetään kone! Ja se ei muuten oo helppoa! Varsinkin jos lehmällä on matalat utareet niin siinä sai lähes tulkoon maata mahallaan että näki sinne alle ja sit jotkut mukavat lehmät nosteli jalkoja tai huitoi niitä, ja lehmät on aika isoja... Mut kunnialla selvisin ja hengissä olen! :) Ihan parasta kuitenkin oli, kun päästiin juottamaan ja seurustelemaan vasikoiden kanssa. Ne on niin järjettömän suloisia ettei ikinä.
Mullahan on edessä n. 4kk pitkä maatilaharjoittelu, joten nämä pienet kokemukset on kyllä kaupunkilaistytölle ISO apu! Onneksi tuon harjoittelun voi jakaa halutessaan, ja taidan tehdä niin, että jos löydän tänä kesänä jonkun kivan paikan minne pääsisi kuukaudeksi niin olisin sen nyt, ja sit seuraavana kesänä tekisin loput harjoittelustani ulkomailla! Vähän vetäisi tuo USA/Kanada-akseli, mutta myös esim. Englannin tai Skotlannin lammasfarmit voisi olla aika kokemus... Tietty paikka, minne saa ottaa koiran(koirat) ja ehkä paimentaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti