Wicca 2 vuotta!

Mun pikku sinisilmäinen vauva jo kaksivuotias? Älkää yrittäkö huijata :D No ei vaiskaan, niin se aika vain lentää ja koirat vanhenee, ei onneksi kauheasti henkisesti tämä yksilö ainakaan... Wicca on kyllä semmoinen hassu pikku koira ettei ikinä, blondiksi sitä yleensä kutsun, tai kultamussukaksi.

Wiccan kanssa ollaan koitettu vähän puuhailla juttuja tässä pentuprojektin ja muun elämän ohella. Kesällä käytiin muutamaan otteeseen paimentamassa, vähän vaihtelevin tuloksin. Oltiin semmoisen italialaisen aussiepaimentajan klinikalla, jossa mitään ei oikein meinannut tulla mitään. Lampaat jotka ei kerääntynyt ihmiselle yhtään ja koira, joka ei suuremmin näe tarvetta kerätä niitä mulle. Wicca onnellisena vain ravaili lampaiden perässä, ja oli sitä sai ihan innostaa et hei täällä on ihan lupa vähän juostakin! Olisi varmaan tarvinnut semmoset liimalampaat et Wicca olis hokannut homman nimen. Kyllä sillä oli ihan selvästi halu pitää lauma kasassa ja kauhean nätisti se lampaita kohteli, mut huh huh... Vähän erilainen tyyli kuin äidillään!

Lampaiden lisäksi käytiin tässä yksi viikonloppu taas kaverin maatilalla Kauhavalla kasomassa maitolehmiä. Wicca oli nyt paljon reippaampi apukoira, ja ihan innoissaan auttoi ajamaan lehmät ulos laitumelle ja pyöritettiin vasikoita aika paljon. Wicca tykkää kauheasti käydä päitä näpsimässä, ja ihan hyvällä itsevarmuudella komensi lehmiä. Jännä että lehmien kanssa hommassa oli paljon enemmän tekemisen makua kuin lampaiden kanssa. Noh ensi kesänä katsotaan joku paikka missä olisi hyvät lampaat ja käydään taas katsomassa miltä näyttää.

Wicca kävi myös elokuussa ekassa näyttelyssään kun menin ilmoittamaan sen aussieiden erikoisnäyttelyyn n. 90 muun aussien kanssa. Tuomarina toimi brittiläinen Angie Alan. Katselin kauhuissani kilpakumppaneita, ihan KAIKKI oli pörröisiä näyttelykoiria joiden rinnalla Wicca näytti kyllä aika erilaiselta. Mutta suureksi huojennuksekseni meitä ei ajettu kehästä ulos naurun ja hylätyn saattelemana, vaan Wicca sai arvosanan erittäin hyvä! 

Arvostelu: Good coat color, but needs more substance thoroughout. Pleasin expression. Needs to develope in brisket. Hindquarters well musculed. Moves really quite nice.

Ollaan koitettu tokoilla säännöllisesti ja pikkaisen edistystä alkaa näkyä! Ollaan pääosin treenattu alo-ja avointa luokkaa, paikallaolo on se suuri kompastuskivi miksei varmaan mennä vielä pitkään aikaan kisaamaan! Nouto kanssa on jotain ihan käsittämätöntä pikku Wiccalle, joka ei vaan tajua miksi sen pitäisi tuoda se kapula mulle. Suuhun nyt voi ottaa mut kuljettaa tai pitää suussa?

Agilityssa edistytään, ehkä? Ei oikeen tunnu et Wicca edistyy oikeen yhtään vaikka käydäänkin itsenäisesti treenaamalla Purina Areenalla muutaman kerran viikossa. Ollaan tehty pääosin keppejä (2by2) ja hyppytekniikkaa ja rataharjoittelua. Sit kun kepit on valmiit niin aloitetaan kontaktit, eli ei varmaan ikinä :D Wicca sentään hyppää nyt maksihyppyjä, mut eri asia tiputtaako se rimoja vai ei...

Voisin sanoa muutaman sanasen Wiccasta noin yleisesti. Se on aika eri maata kuin äitinsä, ja onneksi en ole mitenkään harrastanut sen kanssa kauhean tavoitteellisesti tai luonut sitä kohtaan kovia odotuksia. Hermo olisi nimittäin mennyt ;) Wicca ei ole yhtä intensiivine tai "ajatteleva" koira kuin Dracu, ja välillä tuntuu ettei se yhtään tajua/tiedosta mitä se tekee tai juuri teki. Se häsää paljon enemmän, ja on vilkkaampi. Hermorakenteessa ei ole vikaa, mutta kun se on kasvanut niin emänsä helmassa... Kotikoirana se on aivan ihana, hellyyttä rakastava, söpö, kiltti ja tottelevainen. Mutta välillä se on vaan ihan pönttö. Juuri yksi viikko teki ties kuinka monet tarpeet sisälle, vaikka yleensä pidättää ihan hyvin vaikka kuinka kauan eikä ollut tehnyt vahinkoa sisälle ikuisuuksiin? Wicca oppii jotenkin tosi paljon hitaammin kuin Dracu, tai sitten se tarvisi jotenkin erilaista koulutusta kuin mihin olen tottunut. Wicca ei ole yhtä nöyrä kuin äitinsä, vaikka se rakastaa kaikkea treenaamista tuntuu ettei se yritä tehdä niin kovasti oikein niinkuin Dracu. Ehkä vähän epäreilua verrata niitä liikaa keskenään ja Wicca kehittyy nyt vain tosi hitaasti. Mutta kovasti mä siitä tykkään ja eiköhän siitä vielä ihan kelpaava harrastuskoira tule. Energiaa, taistelutahtoa ja ahneutta nimittäin riittää, samoin kuin vauhtia ja hurjapäisyyttä :)

ISO KIITOS Tiia Hämäläiselle, Anne Barckille ja Laura Oinakselle ihanista kuvista tältä kesältä <3

Wicca harjoittelee rugbya :)

Pallon perään! 

Wiccan päivän paras hetki on leikkiä pupua kun mamma jahtaa 

Ota kiinni jos saat!

Wiccasta pikkusisarukset on aika rasittavia...

...paitsi silloin kun ne jahtaa sitä!

Mamman mussukka <3

Katsaus taakepäin ajassa pentuprojektiin

Niin se aika vain lensi, ja pennut kasvoivat kauheaa vauhtia! Kesä meni aivan hujauksessa seilatessa oman kodin parvekeremppaa paossa milloin mökillä, milloin äitillä Pasilassa tai ties missä olimmekaan välillä evakossa. Pennut olivat aina mukana touhuissa, katselemassa rugbypelejä, ihmettelemässä rannalla/puistoissa suurta maailmaa ja tutustumassa maalaiselämään. Muuten ihanaa pentuidylliä haittasi kamala pitkä helleaalto, joka pisti pennuilta mahat kauhealle ripulille loppuajasta ennen luovutusta. Kamala sotku, mutta ennenkaikkea hirveä huoli pikku palleroista. Onneksi kaikilla vatsat tasaantuivat viimeistään uusissa kodeissaan kun helle antoi vihdoin myötä.

Shrekille kävi lisäksi pieni haaveri mökillä, jossa se sai pihalla autosta pienen tönäisyn. Osa pennuista nukkui auton alla, kun isäpuoleni päätti siirtää sitä... Luojan kiitos selvittiin pelkällä säikähdyksellä, mutta millainen säikähdys olikaan! Muut pennut juoksivat huutaen pakoon, mutta Shrek jäi itkemään maahan auton viereen. Itse olin aivan hysteerinen ja lähdettiin kauheaa ylinopeutta ajamaan Porvooseen lähimmälle eläinlääkärille. Luojan kiitos kaikki oli kunnossa, pennusta ei löytynyt mitään vikaa pienen shokkitilan lisäksi. Varmaankin säikähti vain ja oli jo illalla taas pirteä itsensä vietettyääni puolet päivästä tarkkailussa eläinlääkäriasemalla.

Uudet kodit löytyivät kaikille, vaikka lähes luovutushetkeen asti saatiin jännittää että minne Tiuhti menisi asumaan. Lopulta sillekin löytyi aivan mahtava koti kaverin luota :) Kuudesta pennusa viisi jäi Helsinki-Espoo-akselille, ja yksi muutti sitten vähän kauemmas, Sodankylään! Kolme omistajaa ovat pidemmältä ajalta tuttuja, ja uskon että kaikki pääsivät oikein rakastaviin koteihin, joka oli minulle tärkeä prioriteetti. Kaikkien kanssa tullaan puuhailemaan paljon ja ne ovat aktiivisissa perheissä. Kahdessa on aikaisempaa kokemusta aussieista, muut menivät sitten ensimmäisiksi harrastuskoiriksi. Lisää infoa pennuista kotisivuilta täältä. Kirjoitan myös uusista kodista kohta postauksen!

Koska lähes kaikki jäivät tosi lähelle asumaan, sovittiin heti viikottaiset treenitreffit Puolarmetsään, joita Tiia tuli ystävällisesti vetämään. Näin olen päässyt näkemään pentuja säännöllisesti, liki viikottain ja seuraamaan niiden kasvua ja kehitystä muutenkin läheltä. Ihanaa kun pennunomistajat ovat olleet aktiivisesti mukana, vaikka välillä sää onkin koetellut meitä aika rankasti! Mutta pennut ovat päässeet aina treenien lopuksi riehumaan, ja mikäs sen parempaa kuin rynnätä sateiden paisuttamaan ojaan peuhaamaan... :D Viime viikonloppuna meillä oli pienimuotoinen pentuleiri, josta voisin kirjoittaa oman postauksen vähän myöhemmin.

Tähän väliin kuitenkin postaamatta jääneitä kuvia, ensin 5,5vk ikäisistä lapsista Malminkartanon kentällä :) Kuvaaja Tiiä Hämäläinen! Kaikki kuvat TÄÄLTÄ.

ARIEL

BATMAN

RUUSUNEN

SHREK

TIUHTI

VIUHTI

Uskoisiko että noista söpöistä karvapalloista tulisi tämmöisiä älykkäitä ja hienoja koiria?

Pennut kasvavat huimaa vauhtia!

Pentupäivitykset laahaavat surkeasti perässä kun me ollaan vietetty siirtolaiselämää koirien kanssa. Omassa asunnossa alkoi parvekeremontti, jota lähdettiin pakoon äitin asuntoon Pasilaan ja ollaan vietetty myös säännöllisesti aikaa mökillämme Pernajassa. Pennut ovat pääasiassa viihdyttäneet yleisöä sisäpihalla Pasilassa, syöneet ja kasvaneet. Ikää on nyt 5,5 viikkoa, hurjaa! Persoonallisuudet alkavat todenteolla erottua, jännää miten hajonta voi olla niin suurta samassa pentueessa. Ensi viikolla on vuorossa mikrosirutus, eläinlääkärin tarkastus ja silmäpeilaus. Sitä seuraavalla viikolla ne sitten jo muuttavatkin uusiin koteihinsa :O Miten aika lentääkin...

Dracu imetti niitä vielä kolmeviikkoisina, jolloin alettiin tarjoamaan ruokaa myös. Ensin jauhelihaa, sitten jauhelihaa sekoitettuna nappuloihin ja piimään. Pian Dracu alkoi itse vähentää imetystä ja 4-viikkoisina se taisi imettää niitä enää 1-2 kertaa päivässä. Nyt se ei vapaaehtoisesti imettäisi niitä ollenkaan, söisi vain pentujen ruoat. Maitoa ei tule enää kamalasti ja olen alkanut sitten vähentää Dracunkin ruokaa. Wicca on kiva hoitotäti, joka välillä innostuu leikittämään pentuja, mutta pääasiassa Dracu ja Wicca puuhaavat omiaan eivätkä kauheasti ole tekemisissä pentujen kanssa jos ei ole pakko. Välillä molemmat vähän ojentavat naskalihampaita, mutta mielummin ne välttelevät niiden kohteeksi joutumista.

Luonteenpiirteistä sen verran, että eniten erottuu musta narttu Tiuhti. Uskaliain koko porukasta, ja ihmissosiaalisin. Aina seuraa mua ympäri pihaa kun muut jäävät puuhaamaan omiaan. Kovin tutkimaan paikkoja, rohkein leikkimään isojen koirien kanssa ja kovin ärripurri. Tämän pitäisin itse jos vaan voisin... Siitä tulee varmasti aivan mahtava harrastuskoira, muttei helpoin mahdollinen ja se vaatii kokeneen omistajan joka saa siitä parhaat puolet esiin :) Tiuhti on vielä alustavasti vapaa! Kiinnostusta on ollut, mutten haluaisi myydä sitä ulkomaille tai kauas muutenkaan.

Muut tytöt ovat aika tasaisia. Ruusunen pitää ihan omalaistaan ulvomisen tapaista ääntä joka aina jaksaa naurattaa ja sillä on aika usein asiaa. Se on ehkä vähän itsenäisempi kuin muut tytöt, ja seikkailee välillä ties missä. Ariel ja Viuhti puolestaan ovat yleensä lähellä ihmisiä tai muita pentuja ja jotenkin semmoisia suloisia ja kiltin oloisia ;) Kaikilla riittää kuitenkin rohkeutta ja taistelutahtoa!

Pojat ovat toistensa vastakohdat. Siinä missä Shrek on pentueen rauhallisin niin Batman on vilkkain. Shrek on sosiaalinen ja pysyy yleensä lähellä, ja Batman taas mennä viipottaa omissa seikkailuissaan kunnes sen käy pyydystämässä takaisin. Shrek on leppoisa leikkikaveri, joka ei hermostu ja kellahtaa selälleen painimaan kun Batman haluaa rökittää ihan kaikki. Ainut, joka ei ole kiinnostunut kiipeämään pentulaatikosta pakoon on Shrek, ja Batman on aina ensimmäisenä karannut uudesta viritelmästä! Shrek on myös alustavasti vapaa, mutta eiköhän sille tule olemaan helppo löytää koti :)

Tiia otti pennuista kuvia kun ne olivat noin 3,5 viikkoisia, ja koska uudempia kuvia on vain puhelimessa niin joudutte nyt tyytymään näihin! Pennuilla on myös nyt viralliset nimet :) Kaikki kuvat ovat nähtävissä täällä.

Red'n Ready Sleeping Beauty "Ruusunen"

Red'n Ready Pocahontas "Tiuhti"

Red'n Ready Snow White "Viuhti"

Red'n Ready the Beast "Batman"

Red'n Ready Little Mermaid "Ariel"

Red'n Ready Divine Hercules "Shrek"