Taas on tovi kulunut viime päivityksestä, ja kaikenmoista on kerennyt tapahtumaan. Muutettiin tosiaan koirien kanssa Espoosta Helsinkiin, tarkemmin Malminkartanoon, maaliskuun alussa. Jaetaan nyt kämppä siskopuoleni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Hyvin on yhteiselo näin kuukauden jälkeen sujunut, koirat on osannut käyttäytyä ja musta on ihan kivaa kun on enemmän seuraa.
Malminkartano on muutenkin ihan super paikka asua! Täältä on tosi hyvät julkiset yhteydet, keskusta lähellä, sali lähellä, loistavat tokotreenimahdollisuudet ja ennenkaikkea mitkä lenkkeilymaastot! Mä olin aivan täpinöissä kun näin Malminkartanon täyttömäen! Se on semmonen jumalattoman korkea mäki tässä ihan lähellä, jota reunustaa hienot lenkkeilymetsät. Mäkeä voi kavuta myos rappusia pitkin ja heti kun lumet sulaa mä aloitan rappustreenit! Nyt ollaan koirien kanssa tyydytty mäkitreeniin. Muutaman kerran kun lenkillä juoksee sitä mäkeä ylös ja alas niin saa aika tehokkaan treenin. Me ollaan kesällä kyllä semmosessa teräskunnossa että auta armias!
Mulla on muutenkin ollut lähikuukaudet päällä kauhea kuntoiluinnostus. Salille on täältä matkaa n. 5km, joka on hyvä fillarilla alkulämpäksi. Sit joko voimatreeniä salin puolella tai joku ohjattu tunti tai kaksi. Varsinkin kahvakuula on ihan mun lemppari! Lisäksi kaksi kertaa viikossa rugby-treenit, juoksutreenit ja kelien vielä vähän lämmettyä alan fillaroimaan duuniin! Sinne on sellaiset 15km/suunta, eli ihan tehokasta liikuntaa. Kevään edetessä koitan sitten vähentää salilla käymistä ja tehdä enemmän juttuja ulkona niin koiratkin pääsee mukaan :)
Ja miten mulla on nyt näin paljon aikaa ei-koiraurheiluun? No koska kärsin treenimasennuksesta. Tai koiramasennuksesta. Pikkuhiljaa tää on alkanut, ja nyt ollaan jo aika pahassa tilanteessa. En halua mennä treeneihin. En halua kisata. Ahdistaa eikä ole kivaa :( Viime viikonlopun Next Level-leirillekin piti oikeen lähteä. Huolestuttavaa. Keväällä alkaa Niinun valmennusryhmä Dracun kanssa ja se menee rugbytreenin kanssa päällekäin... Mietin tässä nyt vakavasti et kumman valitsen. Rugbytreenien jälkeen on aina hyvä fiilis ja treeneissä kivaa. Agilitytreenien jälkeen on lähinnä itkettänyt ja tuntuu ettei mistään tule mitään. Dracun rimaongelma vaan jatkuu ja jatkuu, tuntuu pahenevan vain. Villen viime treeneissä tiputti miltein kaikki rimat (tai siltä ainakin tuntui) ja lopetin sit treenit kesken. Sanoin että me ei tulla treeneihin ennenkuin tähän ongelmaan saadaan jotain selitystä. Draculle on ensi viikolla fyssariaika Aistissa, ehkä saadaan jotain vastauksia? Jos mitään fyysistä ongelmaa ei huomata, katsotaan yksäriaikaa Vapulle ensi Next Level-leirillä. Jos nämä ei avaa ongelmaa, voin yhtä hyvin lopettaa agilityn. Mä en vaan jaksa jatkuvaa epäonnistumisen fiilistä, tappaa pidemmän päälle motivaation aika tehokkaasti...
Noh ehkä tää fiilis lähtee tästä vielä nousuun kun kun tää takatalvi jo lähtis ja pääsee ulos treenailemaan auringonpaisteeseen. Talvella tehdään niin paljon vaikeaa ratatreeniä, mä tykkään enemmän koulutella omassa rauhassa kaikkea pikkukivaa. Onneksi mulla on kaksi ihan mahtavaa koiraa jotka on onnellisia aina, meni treenit miten vain tai vaikkei mitään treenattaisikaan <3
perjantai 30. maaliskuuta 2012
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Jaakon opissa su 11.03. Liedossa
Lähdettiin taas seuran järjestämälle Jaakko Suoknuutin koulutuspäivälle Turun lähelle, matkakavereina Tiia ja Maarit. Saavuttiin hyvissä ajoin paikalle jotta kerettäisiin katsella muiden kavereiden menoa ja vähän tutustua rataan etukäteen. Jaakko oli tehnyt (vaihteeksi...) aika haatavan radan jossa ajoitus korostui ja ohjaajan maltti joutui kyllä koetukselle! Me oltiin Dracun kanssa vasta tokavikoina, joten lämppäsin huolella varsinkin iteäni juoksutreeneillä ja venytyksillä kun jalkalihakset oli aivan jumissa viikon salitreeneistä. Ennen rataa koitin sitten jo etsiä sitä rentoa ja rauhallista olotilaa jota Jaakko aina niin toivoo mulle :D
Rata alkoi neljän putken kieputuksella, jossa tärkeää oli aina malttaa odottaa että koira tulee putkesta ulos ja näkee että ohjaaja on vieressä kääntämässä tiukasti. Jaakko puhui tänään muutenkin paljon siitä, että olisi ensisijaisen tärkeää että koira voi luottaa siihen, että jos ohjaaja on putken etupuolella kun se menee putkeen, on ohjaaja siellä kun koira tulee ulos. Ja sama toisinpäin, eli jos ohjaaja on putken takapuolella kun koira menee putkeen, loytyy hän sieltä ulos tultaessa. Ihan hyvä nyrkkisäänto, mutta käytännossä musta vähän hankala pitää kiinni...
Heti ekalla yrityksellä laskin käden alas jo ennen vapautusta ja kun vapautin, Dracu tiputti ekan riman. Komensin sen maahan, toruin ja otettiin uudetaan. Loput toistot teki nätisti. Tuo oli hyvä häirio, käsi veti sen ajatukset alas, samalla tavalla kuin esim. putket ja kepit, mutta Dracun pitäisi oppia että silti on maltettava hypätä! Eka radan yritys onnistui ihan ok, vähän meinasin hoppuilla taas putkissa, Jaakko sanoi että tein ihan hyvin merkkaukset, mutta lähdin liikkeelle liian aikaisin, ennenkuin koira näki mut. Ekaan persjättoon piti myos lähteä aikaisemmin jotta kerkeäisin hieman vekata ennen 8 estettä. Nyt en kerennyt, joten 9 esteen poispäinkäänto ei onnistunut ja Dracun laskeutui väärin ja tiputti riman.
Toka yritys olikin sit hieno :) Mulla oli tosi rauhallinen ja luottavainen fiilis, tiesin että kerkeän kaikkeen eikä tee edes tiukkaa. Fiilis kun tehtiin rataa oli kyllä ihan huippu, niin rauhallinen ja zen-olo! Jäin ottamaan Dracua sit liian kauan käteen ennen keppejä kun en osannut päättää et palkkaanko sen vai jatkanko. Mut 14 estettä puhtaasti tokalla yrityksellä Jaakon radalla oli musta aika hyvä suoritus :D Jaakkokin sanoi et kiva nähdä kun mä hymyilen suorituksen jälkeen, olen kuulemma ihan liian ankara itselleni...
Otettiin sit kepeille uudestaan ja nyt Dracu haki ne hienosti kun oma ajoitus oli kohdallaan. Tosi hyvä pujottelu loppuun asti seinää päin ja mä otin reippaasti sivuttaisetäisyyttä. Harmittavasti keinun jälkeen jaakotus pituudelle ei onnistunut, hyppäsi välistä. Pituus oli kyllä aika ylipitkä. Käytettiin sit jonkin verran aikaa testaten osaako Dracu pituuden kuinka hyvin, ja hyppäsi kaikki muut kerrat, kolautti kerran. Jaakko neuvoi laittamaan palkan pituuden sivuun ja vaatimalla, että pituus pitää suorittaa oikein ennenkuin pääsee palkalle. Verkot avuksi jos tarvitsee. Saatiin lopuksi oikein mallikas suoritus ja jatkettiin puomille, josta koitin leijeroidä putken ja kääntää vastakkaisella kädellä. Ei onnistunut kun en malttanut pysäyttää liikettä, joka sit vei Dracun ohi. Huoh.
Jaakko oli sitä mieltä, että tässä kohdassa pitäisi muistaa alussa käyty putkisäänto, eikä mun ohjaus seurannut sitä. Neuvoi sit tekemään mielummin pakkovalssin putken päätyyn, joka onnitui ihan nätisti. Siitä kaunis käännos muurilla, ja pöytä. Pöydän jälkeisessä kohdassa en ihan saanut Dracua kokoamaan itseään tarpeeksi ennen hyppyä, ja se valui seuraavan esteen väärälle puolelle. Nuo kaksi hyppyä aiheutti meille sitten paljon harmaita hiuksia, kun Dracu meinasi tiputella pakkovalsseissa rimoja, argh! Jaakko analysoi sitä niin, että mä jään turhaan kyyryyn merkkauksen jälkeen ja muutenkin olen kireä, ja käännän katsetta liian aikaisin pois. Puhuttiin siitä kultaiesta keskitiestä, kun pitäisi olla rento, muttei loysä. Tiukka, muttei kireä. Helppoa, eikös xD
Loppuun juteltiin vielä (tai mä purin turhautumitani) rimoista. En halua, että olen yksin vastuussa täydellisellä ohjaamisella siitä, että rimat pysyy ylhäällä! Koiran on tehtävä osuutensa! Jaakko sit näytti Dracun kanssa muutaman hyvän häiriotreenin, ei kai tähän ongelmaan ole mitään taikakikkaa, pitää vain huomauttaa AINA rimasta, ja palkata onnistumisia. Jaakko kuitenkin kehui että ollaan edistytty tosi paljon ja mun ohjaaminen on rauhoittunut, mutta matkaa vielä on. Tää oli vika seuran pitämä Jaakon kurssi, mut onneksi meillä on vielä viisi Next Level-leiriä :) On Jaakko vaan niin huippu koutsi!!
Rata alkoi neljän putken kieputuksella, jossa tärkeää oli aina malttaa odottaa että koira tulee putkesta ulos ja näkee että ohjaaja on vieressä kääntämässä tiukasti. Jaakko puhui tänään muutenkin paljon siitä, että olisi ensisijaisen tärkeää että koira voi luottaa siihen, että jos ohjaaja on putken etupuolella kun se menee putkeen, on ohjaaja siellä kun koira tulee ulos. Ja sama toisinpäin, eli jos ohjaaja on putken takapuolella kun koira menee putkeen, loytyy hän sieltä ulos tultaessa. Ihan hyvä nyrkkisäänto, mutta käytännossä musta vähän hankala pitää kiinni...
Heti ekalla yrityksellä laskin käden alas jo ennen vapautusta ja kun vapautin, Dracu tiputti ekan riman. Komensin sen maahan, toruin ja otettiin uudetaan. Loput toistot teki nätisti. Tuo oli hyvä häirio, käsi veti sen ajatukset alas, samalla tavalla kuin esim. putket ja kepit, mutta Dracun pitäisi oppia että silti on maltettava hypätä! Eka radan yritys onnistui ihan ok, vähän meinasin hoppuilla taas putkissa, Jaakko sanoi että tein ihan hyvin merkkaukset, mutta lähdin liikkeelle liian aikaisin, ennenkuin koira näki mut. Ekaan persjättoon piti myos lähteä aikaisemmin jotta kerkeäisin hieman vekata ennen 8 estettä. Nyt en kerennyt, joten 9 esteen poispäinkäänto ei onnistunut ja Dracun laskeutui väärin ja tiputti riman.
Toka yritys olikin sit hieno :) Mulla oli tosi rauhallinen ja luottavainen fiilis, tiesin että kerkeän kaikkeen eikä tee edes tiukkaa. Fiilis kun tehtiin rataa oli kyllä ihan huippu, niin rauhallinen ja zen-olo! Jäin ottamaan Dracua sit liian kauan käteen ennen keppejä kun en osannut päättää et palkkaanko sen vai jatkanko. Mut 14 estettä puhtaasti tokalla yrityksellä Jaakon radalla oli musta aika hyvä suoritus :D Jaakkokin sanoi et kiva nähdä kun mä hymyilen suorituksen jälkeen, olen kuulemma ihan liian ankara itselleni...
Otettiin sit kepeille uudestaan ja nyt Dracu haki ne hienosti kun oma ajoitus oli kohdallaan. Tosi hyvä pujottelu loppuun asti seinää päin ja mä otin reippaasti sivuttaisetäisyyttä. Harmittavasti keinun jälkeen jaakotus pituudelle ei onnistunut, hyppäsi välistä. Pituus oli kyllä aika ylipitkä. Käytettiin sit jonkin verran aikaa testaten osaako Dracu pituuden kuinka hyvin, ja hyppäsi kaikki muut kerrat, kolautti kerran. Jaakko neuvoi laittamaan palkan pituuden sivuun ja vaatimalla, että pituus pitää suorittaa oikein ennenkuin pääsee palkalle. Verkot avuksi jos tarvitsee. Saatiin lopuksi oikein mallikas suoritus ja jatkettiin puomille, josta koitin leijeroidä putken ja kääntää vastakkaisella kädellä. Ei onnistunut kun en malttanut pysäyttää liikettä, joka sit vei Dracun ohi. Huoh.
Jaakko oli sitä mieltä, että tässä kohdassa pitäisi muistaa alussa käyty putkisäänto, eikä mun ohjaus seurannut sitä. Neuvoi sit tekemään mielummin pakkovalssin putken päätyyn, joka onnitui ihan nätisti. Siitä kaunis käännos muurilla, ja pöytä. Pöydän jälkeisessä kohdassa en ihan saanut Dracua kokoamaan itseään tarpeeksi ennen hyppyä, ja se valui seuraavan esteen väärälle puolelle. Nuo kaksi hyppyä aiheutti meille sitten paljon harmaita hiuksia, kun Dracu meinasi tiputella pakkovalsseissa rimoja, argh! Jaakko analysoi sitä niin, että mä jään turhaan kyyryyn merkkauksen jälkeen ja muutenkin olen kireä, ja käännän katsetta liian aikaisin pois. Puhuttiin siitä kultaiesta keskitiestä, kun pitäisi olla rento, muttei loysä. Tiukka, muttei kireä. Helppoa, eikös xD
Loppuun juteltiin vielä (tai mä purin turhautumitani) rimoista. En halua, että olen yksin vastuussa täydellisellä ohjaamisella siitä, että rimat pysyy ylhäällä! Koiran on tehtävä osuutensa! Jaakko sit näytti Dracun kanssa muutaman hyvän häiriotreenin, ei kai tähän ongelmaan ole mitään taikakikkaa, pitää vain huomauttaa AINA rimasta, ja palkata onnistumisia. Jaakko kuitenkin kehui että ollaan edistytty tosi paljon ja mun ohjaaminen on rauhoittunut, mutta matkaa vielä on. Tää oli vika seuran pitämä Jaakon kurssi, mut onneksi meillä on vielä viisi Next Level-leiriä :) On Jaakko vaan niin huippu koutsi!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)