Totuus on, että lähes mikään ei ole kasvattajalle vaikeampaa, kuin sopivan uroksen löytäminen omalle nartulle. Yleensä narttu on kuitenkin jo kotona valmiina, ja se joko sopii jalostukseen tai ei. Jos päätetään, että se kelpaa jatkamaan sukua, niin alkaa uroksen etsiminen. Nyt ollaankin paljon vaikeamman äärellä, miten valita paras mahdollinen uros. Mitä kaikkea kasvattajan täytyy huomioida? Mitä vaiheita käydään läpi? Kuinka monta yötä surffataan netin syövereitä, aina uudestaan ja uudestaan? Mietitään, pohditaan, vatvotaan, keskustellaan, kysellään, tehdään listoja, nähdään koiria ja pohditaan pää puhki erilaisia asioita, jotka täytyy ottaa huomioon.
Mikä sitten tekee koko prosessista niin vaikean, ja miksi se ei tunnu helpottuvan ajan kanssa, kun kokemusta ja tietoa on enemmän? Ensimmäinen tärkeä pointti on, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän etsii tietoa ja on mukana aussiemaailmassa, sitä enemmän tietää sairauksista, luonneongelmista, huonoista koirista/kasvattajista/linjoista. Alkaa nähdä sairauksia kaikkialla, ketä muka voisi käyttää enää jalostukseen hyvillä mielin, kun epilepsiaa, autoimmuunisairauksia ja luustovikoja on kaikkialla? Toinen iso ongelma on yleensä myös se, että olen pitänyt jalostusnartuistani niin paljon, ja tuntuu lähes mahdottomalta löytää niille yhtä hyviä uroksia. Vahvasti elää mielessä se ajatus, että uroksen pitää olla vähintään yhtä hieno kuin narttu, ellei hienompikin. Vaikka narttu onkin kasvatuksessa loppupelissä urosta tärkeämpi, sillä vaikka pennut saavat geenit 50% ja 50%, niin käytösmallit opitaan emältä.
Ensimmäinen yhdistelmä, josta koskaan haaveilin, ei ikinä toteutunut sukutauluissa esiintyvien riskien vuoksi |
Voisin kuitenkin käydä vähän kohta kohdalta läpi, miten olen käynyt läpi uroksen valintaprosessia:
Mitä asioita minä sitten otan sukutaulullisesti huomioon, kun etsin sopivaa sulhasta? Otetaan esimerkiksi Wiccan sulhasen etsintä. Tiedän Wiccan sukutaulussa esiintyvän epilepsiariskiä. Minulla on myös ajatus siitä, mitkä koirat sen sukutaulussa ovat suurimpia riskejä tämän suhteen. Kiinnitän siis ensisijaisesti huomiota siihen, että nämä samat koirat eivät kertaannu uroksen sukutaulussa. On tietenkin täysin mahdotonta varmasti sanoa, mistä esim. epilepsia tulee, mutta voin aika suurella varmuudella merkitä joitakin koiria epilepsian periyttäjiksi, ja koittaa vältellä näiden koirien kertaantumista sukutaluissa. Koska olen ajatellut Wiccan sukutaulun suurimmaksi riskiksi epilepsian, koitan vältellä sukuja, joissa on paljon samaa riskiä. Pois karsiutuvat kaikki koirat, joilla on hieman korkeampi riski samaan ongelmaan. Wiccan riskille en voi mitään, mutta käyttämällä matalariskisempää urosta voin pienentää pentujen riskiä sairastua. Wiccan sukutaulussa on myös joitakin Pohjoismaissa hyvin yleisiä linjoja (etenkin Ruotsissa), joten en välttämättä halua käyttää muita erittäin yleisiä linjoja. Jos haluan seuraavissakin sukupolvissa hallita sukusiitosprosenttia, en voi sekoittaa kaikkia yleisimpiä linjoja samoihin koiriin. Koska preferenssini on työlinjoissa, on toki myös tärkeää, että uros on ainakin suurimmaksi osaksi työlinjoja oleva. Samalla tavalla menettelisin muidenkin narttujen parituksessa, kun katsotaan sukutaulua. Mietin, mitkä ovat tämän nartun sukutaulullisesti suurimmat riskit, miten vähennän riskiä ja mitä koiria en halua kerrata molempien sukutauluissa. Näihin asioihin kiinnitin huomiota Wiccan uroksen sukutaulussa:
- mahdollisimman matala sukusiitosprosentti
- mahdollisimman vähän Hanging Tree-linjoja, etenkin Hanging Tree Dude-urosta
- mahdollisimman vähän Fairoaks-koiria
- ei Crofter Holding's-linjojen kantakoiria
- ei muita tunnettuja epilepsian periyttäjiä muista linjoista
- koirasosiaalinen
- kohtuullisen vähän vahtiviettiä/varautuneisuutta
- intensiivinen paimenkoira
- harrastuksissa hieman rauhallisempi, ei äärimmäisen vilkas tai raivokas
- kohtuullisen kova/hieman pehmeä
Terveys on luonnollisesti erittäin tärkeä kriteeri myös. Sukutaulussa olevien riskien lisäksi myös pentueen vanhemmilla pitää olla moitteeton terveys. Koska Wiccalla ei ole ruokaherkkyyksiä, hammaspuutoksia tai mitään muita ongelmia terveydessä, voisi urokselta periaatteessa sallia joitain näistä. Wiccalla on silmälausunnossa dichiatis, eli tätä uroksella ei voi olla. Wicca on terve kaikista geenisairauksista, joiden osalta se on testattu (kaikki aussieille tyypilliset), joten uros voi olla kantaja. Sanomattakin on selvää, että kummallakaan ei saa olla vakavia, perinnöllisiä sairauksia. Koska kyseessä on Wiccan ensimmäinen pentue, olisi hyvä että uroksella olisi jo vähän enemmän ikää, kokemusta narttujen astumisesta sekä jälkeläisnäyttöä. Ensimmäinen pentue olisi hyvä syntyä luonnollisen astumisen kautta, eli paras olisi etsiä uros, jonka luokse astutusmatka on mahdollinen toteuttaa. Käytännössä siis mielellään Euroopassa asuva uros. En myöskään halua käyttää mitään urosta, jolla on ihan älytön määrä jälkeläisiä, ja jota annetaan jalostukseen kaikille sitä kysyville. Listataan taas kriteerit selkeästi:
- terve perinnöllisistä sairauksista
- terveysutkittuja jälkeläisiä (mutta ei kohtuuton määrä)
- riittävän lähellä, jotta luonnollinen astutus mahdollinen
Nyt ollaan päätetty pääpiirteittäin tärkeimmät, sukutaulu ja uroksen luonne/harrastusominaisuudet ja terveys, voidaan katsoa myös muita kriteereitä. Uroksen tyyppi on myös yksi asia, mihin saa kiinnittää huomiota harrastuskoirien jalostuksessa. Koska pääpainoni on agilityssa, en halua jalostaa kovin raskaita koiria. Wicca on hieman pieni ja lyhytjalkainen, joten urokselta toivotaan korkeutta ja jalkaa. Kevyt kroppa ja kohtuullinen määrä karvaa ovat myös toivelistalla. Wiccalla on aika paljon karvaa, enkä halua kasvattaa ihan äärettömän karvaisia koiria, sillä ne kärsivät kesällä kuumuudesta. Koiran turkin pitää olla sellainen, ettei sitä tarvitse ajaa kesällä pois, jotta koira jaksaa paremmin helteillä. Listataan siis taas uroksen kriteerit:
- kohtuullisen korkea, ei liian pieni
- jalkava, atleettinen rakenne
- vähän tai kohtuullisesti karvaa
Lopuksi katsotaan vielä uroksen koenäyttöä, harrastuksia ja omistajaa/kasvattajaa. Uroksella olisi hyvä olla jotain koenäyttöä, sekä jos se on suomalainen/ruotsalainen, niin luonnetestit ovat toivottavia. Koska myyn pentuni pääasiassa monipuolisesti harrastaviin koteihin, lähtökohtaisesti etsin uroksia joilla olisi muutakin näyttöä kuin pelkästä paimennuksesta. Etenkin jos en ole päässyt tutustumaan urokseen vielä livenä. Mitä enemmän sen kanssa on harrastettu (ja kisattu), sen parempi. Kisatulokset olisivat siksi kivat, että olisi jotain objektiivistä näyttöä, että uros toimii harrastuskoirana sekä kisatilanteissa. Uroksen omistajan/kasvattajan kanssa pitää olla samanlaiset käsitykset aussieista sekä kasvattamisesta, ja hänen täytyy olla luotettava ja rehellinen.
- kisatuloksia mielellään useasta lajista
- uroksen omistaa luotettava ja tuttu harrastaja/kasvattaja
Kaikki nämä edellä mainitut kriteerit voi toki osittain ainakin selvittää netin välityksellä, kyselemällä koirasta useammalta eri ihmiseltä sekä katsomalla videoita uroksesta. Kuitenkin minulle on erittäin tärkeää päästä myös näkemään uros, sekä mielellään sen sukua/jälkeläisiä livenä jos se vain on mahdollista. Vain näkemällä uroksen itse, voin olla varma onko se sellainen kuin toivon. Liian monta kertaa olen tavannut koiria, jotka eivät vastaa yhtään mielikuvaani niistä netin välityksellä. Ihmisillä on eri standardit esim. vilkkaalle, kiihkeälle ja nopealle, joten jonkun mielikuva erittäin nopeasta ja kiihkeästä koirasta ei välttämättä vastaa yhtään minun mielikuvaani vastaavasta. Sen lisäksi, että olen yhteydessä uroksen omistajaan/kasvattajaan, kyselen myös uroksesta ja sen suvusta muilta ihmisiltä. Olen yhteydessä uroksen jälkeläisten omistajiin, muihin urosta käyttäneisiin kasvattajiin sekä muihin mahdollisesti urosta tunteviin harrastajiin/kasvattajiin jotka tunnen. On hyvä kuulla erilaisia näkemyksiä, niin positiiviset kuin negatiiviset.
Wiccan pentueen pitkällisen ja monen vuoden prosessin lopputulos |
Kaikista kriteereistä huolimatta pitää muistaa, että sitä täydellistä urosta tuskin löytyy. Aina pitää tehdä kompromissejä jostain. Wiccan ensimmäisessä astutusyrityksessä tehtiin kompromissi luonnollisen astutuksen suhteen, kun käytettiin pakastespermaa. Toisessa astutuksessa kompromissi tehtiin mm. uroksen iän kanssa (Rango oli turhan nuori) sekä osittain pehmeydessä. Rango on omaan makuuni turhan pehmeä, mutta koska se on niin sosiaalinen ja ystävällinen, ja Wicca ei ole mitenkään kamalan pehmeä, niin päätettiin katsoa, mitä tapahtuu. Lisäksi Rangolla on kisatuloksia vain agilitystä, mutta toisaalta näin sen paimennuksessa useamman kerran, ja se varmasti tulee saamaan siltä saraa vielä paljon titteleitä kunhan sen kanssa lähdetään kisakentille.
Kaiken kaikkiaan uroksen etsintään saa kulumaan paljon aikaa ja vaivaa. Rangoa olen katsellut jo vuosia jalostusmielessä, mutta alunperin ajatellut käyttää sitä vasta myöhemmin. Muutama muu uros on myös "käytettävien listalla". Suunnitelmissa olisi tutustua myös paremmin Suomen valikoimaan käymällä kesällä vierailemassa muutaman kasvattajan kasvattileirillä, pitämällä silmät auki koiratapahtumissa ja osallistumalla ASCA-paimennuskisoihin niin Suomessa kuin Saksassa. On helpompaa löytää nartulle sopiva uros, kun on valmiina lista omaan jalostussuunnitelmaan sopivista uroksista. Sitten nartulle voi etsiä näistä vaihtoehdoista urosta, ottaen huomioon nartun perusteella tehdyn kriteerilistan. Tämän vuoksi onkin hyvä, että on muutama eri sukutaulua edustava narttu, jotta voi käyttää eri uroksia. Tarkoitus olisi kuitenkin perustaa kasvatus vahvalle narttulinjapohjalle, mutta ensin pitää luoda se. En halua, että kaikki käyttämäni nartut pohjautuvat samaan koiraan, sillä jos sieltä ilmenee jotain perinnöllisiä ongelmia, voi koko kasvatustyön joutua kerralla kuoppaamaan.
Kaiken kaikkiaan uroksen etsintään saa kulumaan paljon aikaa ja vaivaa. Rangoa olen katsellut jo vuosia jalostusmielessä, mutta alunperin ajatellut käyttää sitä vasta myöhemmin. Muutama muu uros on myös "käytettävien listalla". Suunnitelmissa olisi tutustua myös paremmin Suomen valikoimaan käymällä kesällä vierailemassa muutaman kasvattajan kasvattileirillä, pitämällä silmät auki koiratapahtumissa ja osallistumalla ASCA-paimennuskisoihin niin Suomessa kuin Saksassa. On helpompaa löytää nartulle sopiva uros, kun on valmiina lista omaan jalostussuunnitelmaan sopivista uroksista. Sitten nartulle voi etsiä näistä vaihtoehdoista urosta, ottaen huomioon nartun perusteella tehdyn kriteerilistan. Tämän vuoksi onkin hyvä, että on muutama eri sukutaulua edustava narttu, jotta voi käyttää eri uroksia. Tarkoitus olisi kuitenkin perustaa kasvatus vahvalle narttulinjapohjalle, mutta ensin pitää luoda se. En halua, että kaikki käyttämäni nartut pohjautuvat samaan koiraan, sillä jos sieltä ilmenee jotain perinnöllisiä ongelmia, voi koko kasvatustyön joutua kerralla kuoppaamaan.
Minulla on tähän mennessä ollut aina tilanne se, että nartut ovat hyvin tempperamenttisiä, vauhdikkaita ja tiukkaluonteisia. Niille on etsitty hieman rauhallisempia, lempeämpiä ja sosiaalisempia uroksia, ja lopputulema tuntuu olevan yleensä jotain siltä väliltä muutamaa yksilöä lukuunottamatta, jotka ovat vähän enemmän jompaa kumpaa päätä. Ainakaan tässä vaiheessa en ole uskaltanut yhdistää kahta hyvin vauhdikasta ja tempperamenttistä koiraa, sillä ne tarvitsevat sitten hyvin kokeneita, aktiivisia koteja. Siinä vaiheessa, kun olen luonut kasvatuspohjaa ja saan paljon kyselyitä aussieharrastajilta, niin haluaisin jalostaa enemmän omienkoirieni kaltaisia koiria. Tällä hetkellä on kuitenkin oikein täydellistä, että muutama pentu on hieman haastavampi, ja sitten seassa on hieman helpompi yksilöitä, jotka uskaltaa myydä myös vähemmän aussiekokemusta omaaville ihmisille.
Aina välillä haaveilen siitä täydellisestä yhdistelmästä, jossa voisin yhdistää kaksi lempikoiraani, Wiccan ja Pikin (Dracun 2. pentueesta) täydelliseksi agilitypentueeksi. Siinä kaksi sellaisa turbotykkiä, Wiccan hieman vilkkaampi ja tempperamenttisempi, Piki intensiivinen ja täynnä voimaa, jotka yhdistäisi mun kaksi lempityyppiä aussieista. Toki mitään puolisisarusparitusta en koskaan tekisi, mutta yksilöinä ne olisivat ihan mieletön pari, jotka täydentäisivät toisiaan hyvin. Piki on myös esimerkki siitä, miten mielipiteeni koirien jalostuksesta on muuttunut viime vuosina. Ennen olisin automaattisesti sulkenut C/C-lonkkaisen koiran jalostuksesta pois, mutta nyt se olisi vain yksi kompromissi listalla, kun mietitään urosta kokonaisuudessaan. Jos lonkat eivät vaivaa aktiivisen harrastuskoiran elämää, en näe miksi sitä ei voisi käyttää nartulle, jolla on terveet lonkat ja ei kauheasti luustovikaa sukurasitteena.
Aina välillä haaveilen siitä täydellisestä yhdistelmästä, jossa voisin yhdistää kaksi lempikoiraani, Wiccan ja Pikin (Dracun 2. pentueesta) täydelliseksi agilitypentueeksi. Siinä kaksi sellaisa turbotykkiä, Wiccan hieman vilkkaampi ja tempperamenttisempi, Piki intensiivinen ja täynnä voimaa, jotka yhdistäisi mun kaksi lempityyppiä aussieista. Toki mitään puolisisarusparitusta en koskaan tekisi, mutta yksilöinä ne olisivat ihan mieletön pari, jotka täydentäisivät toisiaan hyvin. Piki on myös esimerkki siitä, miten mielipiteeni koirien jalostuksesta on muuttunut viime vuosina. Ennen olisin automaattisesti sulkenut C/C-lonkkaisen koiran jalostuksesta pois, mutta nyt se olisi vain yksi kompromissi listalla, kun mietitään urosta kokonaisuudessaan. Jos lonkat eivät vaivaa aktiivisen harrastuskoiran elämää, en näe miksi sitä ei voisi käyttää nartulle, jolla on terveet lonkat ja ei kauheasti luustovikaa sukurasitteena.
Jaahas, nyt sitten loppupäivän kuolaan tuota Wicca x Piki yhdistelmää, vaikkei se tietty ikinä toteudukaan. Siinä vaan kaksi niin kertakaikkisen upeeta koiraa. Ei sillä, varmasti Rangokin on hiano sulhanen Wiccalle, onko siitä muuten (aksa)videoita missään netissä? Yritin etsiskellä enkä mitään löytänyt.
VastaaPoistaEi ole helppoa tuo yhdistelmien päättäminen. Ennen Terran ostoa tutkiskelin paljon yhdistelmiä ihan eri roduista (myös aussieita ;)). Siinä vaan isku epävarmuus päälle; Ei nuo täydelliset kasvattajat, jumalasta seuraavat, ikinä mulle pentua myis. 15v kakara, joiden vanhempia ei koirat hirveästi kiinnosta, kaikkialla varoitetaan ettei kakaroille saa omia koiria ostaa, vanhemmilla vastuu jne. Yksi aiempi koira, ei harrastusnäyttöä, ei kukaan truu harrastuskoiria jalostava ikinä tällaiselle myisi, ei ainakaan käyttistä. Terrahan oli ihan heräteostos, eikä ole kooikeri minun rotu, vaikka Terra on toki ihan minun koira.
On niitä yhdistelmiä tutkittu ja kuolattu toki Terran tulon jälkeenkin. Minulla nyt on krooninen pentukuume. Yhdistelmiä vakoillaan aina netistä, mutta puolijumaliin en ole uskaltanut edes ottaa yhteyttä. Sama epävarmuus on vaan vielä takaraivossa.
Pääseekö teillä sitten pentuja katsomaan kunhan nyt syntyvät ja koiranpentuja muistuvaviksi kasvavat? En ole taas ikuisuuksiin päässyt pentuja pallottelemaan.
Saa tulla katsomaan ja myisin 15-vuotiaalle sulle pennunkin ;) Rangosta mulla on videoita youtubessa, mut tarviit suorat linkit että pääset niihin. Heitä vaikka mailia ja voin linkkailla niitä.
Poistajes! Pistin mailia.
PoistaTosi hyvä postaus! Hyviä juttuja varmasti aloittelevillekin kasvattajille. :)
VastaaPoistaMoikka! Olen laittanut viestiä pennuista! Tulisin mielelläni tutustumaan sinuun ja koiriisi paremmin! (:
VastaaPoistaLaitoin sulle Mari viestiä, hyvä kun muistuttelit! :)
PoistaÄärimmäisen valaisevaa ja huppua päästä kasvattajan "mielen sisälle". Tällaista avoimuutta tarvittaisiin rosun piirissä enemmän. Itsekin haaveilen kasvattamisesta, mutta en koe vielä yhden ja todella helpon aussien omistajana kokemukseni riittävän yhdistää oikeita koiria tai oikea pentu oikealle ihmiselle... Mutta kyllähän se kokemus aina vuosien myötä karttuu niin eihän sitä koskaan tiedä ;) Kiitos tästä jutustasi, se oli selkeästi luettavissa ja hyvin mielenkiintoinen. Näitä lisää :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Veera! Jostain se on aina aloitettava, ei muuta kun kokemusta kartuttamaan, kyselemään, koiria näkemään ja tulevaisuutta suunnittelemaan :) Suosittelen kasvatuksesta haaveilevia löytämään jonkun mentorin rodusta (usein esim. oman koiran kasvattaja), jonka puoleen voi kääntyä kaikissa mieltä askarruttavissa asioissa! Heillä pitäisi olla intressiä omista kasvateistaan ja ihan jo varmasti sen takia auttavat mielellään!
PoistaTosi hyvä postaus! Paljon samoja mietteitä itelläkin, vaikka rotu ja lajit eri. Mukava huomata, että en ole ihan yksin ajatusteni kanssa. Eli sopi hyvin vertaistuki kirjoitukseksikin ;) Tsemppiä kasvatustyöllesi!
VastaaPoistaKiitos ja tsemppiä sulle kanssa! Voisin toivoa, että suurin osa ainakin harrastuskoirien kasvattajista jakaisi näitä ajatuksia... ;)
Poista