Palapeleistä haastavin: uroksen valinta

Koska tämän viimeisimmän palapelin kokoaminen on vielä niin tuoreeltaan muistissa, niin ajattelin hieman avata taustoja urosvalintojeni takaa. Voisi kuvitella, että kun maa on samanrotuisia koiria pullollaan, noin puolet naaraita ja puolet uroksia, ei homma voi kovin haastavaa olla. Sieltä valkkaat vaan jonkun joka miellyttää ja lopputulos on pentulaatikollinen pentuja. Ei-koiraihmiset jaksavat kerta toisensa jälkeen naureskella sille, kuinka lähden ulkomaanlomalle koiranastutusreissulle tai suunnittelen pakkassulhoja kaukaisilta uroksilta. Monet koiraihmisetkin varmasti ihmettelevät, että miksi ne kasvattajat aina valittavat, että sulhasten löytäminen nartulle on muka niin kamalan hankalaa.

Totuus on, että lähes mikään ei ole kasvattajalle vaikeampaa, kuin sopivan uroksen löytäminen omalle nartulle. Yleensä narttu on kuitenkin jo kotona valmiina, ja se joko sopii jalostukseen tai ei. Jos päätetään, että se kelpaa jatkamaan sukua, niin alkaa uroksen etsiminen. Nyt ollaankin paljon vaikeamman äärellä, miten valita paras mahdollinen uros. Mitä kaikkea kasvattajan täytyy huomioida? Mitä vaiheita käydään läpi? Kuinka monta yötä surffataan netin syövereitä, aina uudestaan ja uudestaan? Mietitään, pohditaan, vatvotaan, keskustellaan, kysellään, tehdään listoja, nähdään koiria ja pohditaan pää puhki erilaisia asioita, jotka täytyy ottaa huomioon.

Mikä sitten tekee koko prosessista niin vaikean, ja miksi se ei tunnu helpottuvan ajan kanssa, kun kokemusta ja tietoa on enemmän? Ensimmäinen tärkeä pointti on, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän etsii tietoa ja on mukana aussiemaailmassa, sitä enemmän tietää sairauksista, luonneongelmista, huonoista koirista/kasvattajista/linjoista. Alkaa nähdä sairauksia kaikkialla, ketä muka voisi käyttää enää jalostukseen hyvillä mielin, kun epilepsiaa, autoimmuunisairauksia ja luustovikoja on kaikkialla? Toinen iso ongelma on yleensä myös se, että olen pitänyt jalostusnartuistani niin paljon, ja tuntuu lähes mahdottomalta löytää niille yhtä hyviä uroksia. Vahvasti elää mielessä se ajatus, että uroksen pitää olla vähintään yhtä hieno kuin narttu, ellei hienompikin. Vaikka narttu onkin kasvatuksessa loppupelissä urosta tärkeämpi, sillä vaikka pennut saavat geenit 50% ja 50%, niin käytösmallit opitaan emältä.

Ensimmäinen yhdistelmä, josta koskaan haaveilin, ei ikinä toteutunut sukutauluissa esiintyvien riskien vuoksi

Voisin kuitenkin käydä vähän kohta kohdalta läpi, miten olen käynyt läpi uroksen valintaprosessia:

Suunnitelmien tekeminen voi alkaa jo vuosia ennen kuin pennut ovat edes ajankohtainen asia. Oikeastaan ne saattavat lähteä jo liikkeelle, ennenkuin koirat ovat syntyneetkään. Esim. Wiccan tuleville pennuille on jo mietitty alustavia parituksia, ennenkuin pennut ovat kerenneet edes syntyä. Näin aikaisessa vaiheessa katson pääasiassa sukutauluja. Mitkä sukutaulut voisivat sopia keskenään ja mistä sen voi edes tietää? Kokemus voi toki kertoa, että tiettyjä linjoja yhdistelemällä on saatu kivoja lopputuloksia, mutta jopa samat sukutaulut omaavat koirat voivat periyttää ihan eri asioita. Linjajalostuksessa on toki ongelmansa, mutta niissä on ainakin se hyvä puoli, että voi ennakoida paljon paremmin lopputulosta. Pentueet ovat homotsygoottisempia, kun sukusiitosprosentti on korkeampi, ja näin geneettistä vaihtelua on vähemmän. Ulkolinjauksilla, jossa sukusiitosprosentti on paljon matalampi, voi pennuista tulla jotain ihan muuta kuin olisi vanhempien perusteella osannut arvata!

Mitä asioita minä sitten otan sukutaulullisesti huomioon, kun etsin sopivaa sulhasta? Otetaan esimerkiksi Wiccan sulhasen etsintä. Tiedän Wiccan sukutaulussa esiintyvän epilepsiariskiä. Minulla on myös ajatus siitä, mitkä koirat sen sukutaulussa ovat suurimpia riskejä tämän suhteen. Kiinnitän siis ensisijaisesti huomiota siihen, että nämä samat koirat eivät kertaannu uroksen sukutaulussa. On tietenkin täysin mahdotonta varmasti sanoa, mistä esim. epilepsia tulee, mutta voin aika suurella varmuudella merkitä joitakin koiria epilepsian periyttäjiksi, ja koittaa vältellä näiden koirien kertaantumista sukutaluissa. Koska olen ajatellut Wiccan sukutaulun suurimmaksi riskiksi epilepsian, koitan vältellä sukuja, joissa on paljon samaa riskiä. Pois karsiutuvat kaikki koirat, joilla on hieman korkeampi riski samaan ongelmaan. Wiccan riskille en voi mitään, mutta käyttämällä matalariskisempää urosta voin pienentää pentujen riskiä sairastua. Wiccan sukutaulussa on myös joitakin Pohjoismaissa hyvin yleisiä linjoja (etenkin Ruotsissa), joten en välttämättä halua käyttää muita erittäin yleisiä linjoja. Jos haluan seuraavissakin sukupolvissa hallita sukusiitosprosenttia, en voi sekoittaa kaikkia yleisimpiä linjoja samoihin koiriin. Koska preferenssini on työlinjoissa, on toki myös tärkeää, että uros on ainakin suurimmaksi osaksi työlinjoja oleva. Samalla tavalla menettelisin muidenkin narttujen parituksessa, kun katsotaan sukutaulua. Mietin, mitkä ovat tämän nartun sukutaulullisesti suurimmat riskit, miten vähennän riskiä ja mitä koiria en halua kerrata molempien sukutauluissa. Näihin asioihin kiinnitin huomiota Wiccan uroksen sukutaulussa:

• mahdollisimman matala sukusiitosprosentti
• mahdollisimman vähän Hanging Tree-linjoja, etenkin Hanging Tree Dude-urosta
• mahdollisimman vähän Fairoaks-koiria
• ei Crofter Holding's-linjojen kantakoiria
• ei muita tunnettuja epilepsian periyttäjiä muista linjoista

Wiccan vanhemmat Dracu ja Spiro. Nykyisellä tiedolla sukutaulujen riskeistä en tekisi tätä yhdistelmää, mutta yksilötasolla yhdistelmä oli erittäin onnistunut ja vanhempien luonteet sopivat todella hyvin yhteen ja pennut saivat hyvän sekoituksen molempia vanhempia.

Kun ollaan päätetty, mitä etsitään (tai ennemminkin ei etsitä) sukutaulullisesti, on aika alkaa miettiä minkä tyyppistä urosta etsitään. Minkä luonteista yksilöä etsitään, ja kuinka kaukaa ollaan valmiita katsomaan. Tässäkin lähdetään liikkeelle nartusta, esimerkkinä otetaan taas Wicca. Koska Wicca on erittäin taistelutahtoinen, vauhdikas ja aikamoinen kuumakalle, voidaan hyvillä mielin katsella hieman rauhallisempaa urosta. Toki uroksen täytyy toimia työ/harrastuskoirana, mutta sen ei tarvitse olla yhtä kiihkeä kuin Wiccan. Wicca saisi olla koirasosiaalisempi, joten urokset, jotka eivät ole koirasosiaalisia, rajataan pois. Wicca on ihmisiä kohtaan välinpitämätön, muttei varautunut. Wiccalla on kohtuullinen määrä vahtiviettiä, ja erittäin suuri laumavietti. Uros voisi siis olla samanlainen, tai sosiaalisempi. Ei missään nimessä hyvin varautunut, äärimmäisen laumaorientoitunut tai erittäin kova vahtimaan. Wicca on ympäristön suhteen pomminvarma, ei hötkyile mitään tai pelkää mitään. Se on erittäin äänivarma, alustavarma ja suhtautuu todella rennosti uusiin tilanteisiin. Uroksen ei sii tarvitse kompensoida tällä alueella mitään, ja se voi olla hieman pehmeämpi. Wicca paimentaa nätisti, muttei todella intensiivisesti, joten uroksella saisi olla enemmän fokusta paimennettaviin eläimiin, ja halua työskennellä itsenäisesti. Listataan siis vielä uroksen kriteerit:

• koirasosiaalinen
• kohtuullisen vähän vahtiviettiä/varautuneisuutta
• intensiivinen paimenkoira
• harrastuksissa hieman rauhallisempi, ei äärimmäisen vilkas tai raivokas
• kohtuullisen kova/hieman pehmeä

Terveys on luonnollisesti erittäin tärkeä kriteeri myös. Sukutaulussa olevien riskien lisäksi myös pentueen vanhemmilla pitää olla moitteeton terveys. Koska Wiccalla ei ole ruokaherkkyyksiä, hammaspuutoksia tai mitään muita ongelmia terveydessä, voisi urokselta periaatteessa sallia joitain näistä. Wiccalla on silmälausunnossa dichiatis, eli tätä uroksella ei voi olla. Wicca on terve kaikista geenisairauksista, joiden osalta se on testattu (kaikki aussieille tyypilliset), joten uros voi olla kantaja. Sanomattakin on selvää, että kummallakaan ei saa olla vakavia, perinnöllisiä sairauksia. Koska kyseessä on Wiccan ensimmäinen pentue, olisi hyvä että uroksella olisi jo vähän enemmän ikää, kokemusta narttujen astumisesta sekä jälkeläisnäyttöä. Ensimmäinen pentue olisi hyvä syntyä luonnollisen astumisen kautta, eli paras olisi etsiä uros, jonka luokse astutusmatka on mahdollinen toteuttaa. Käytännössä siis mielellään Euroopassa asuva uros. En myöskään halua käyttää mitään urosta, jolla on ihan älytön määrä jälkeläisiä, ja jota annetaan jalostukseen kaikille sitä kysyville. Listataan taas kriteerit selkeästi:

• terve perinnöllisistä sairauksista
• terveysutkittuja jälkeläisiä (mutta ei kohtuuton määrä)
• riittävän lähellä, jotta luonnollinen astutus mahdollinen

Ensimmäisen pentueeni vanhemmat Dracu ja Keen. Vaikka en tavannut urosta ennen astutusta, niin tunsin sen sukua ja luotin omistajiin heidän kuvauksissaan Keenistä. Pentue oli luonteen puolesta onnistunut, mutta täydellinen esimerkki siitä, että kaksi tervettä vanhempaa voivat periyttää myös huonoa terveyttä yhdistettynä toisiinsa.

Nyt ollaan päätetty pääpiirteittäin tärkeimmät, sukutaulu ja uroksen luonne/harrastusominaisuudet ja terveys, voidaan katsoa myös muita kriteereitä. Uroksen tyyppi on myös yksi asia, mihin saa kiinnittää huomiota harrastuskoirien jalostuksessa. Koska pääpainoni on agilityssa, en halua jalostaa kovin raskaita koiria. Wicca on hieman pieni ja lyhytjalkainen, joten urokselta toivotaan korkeutta ja jalkaa. Kevyt kroppa ja kohtuullinen määrä karvaa ovat myös toivelistalla. Wiccalla on aika paljon karvaa, enkä halua kasvattaa ihan äärettömän karvaisia koiria, sillä ne kärsivät kesällä kuumuudesta. Koiran turkin pitää olla sellainen, ettei sitä tarvitse ajaa kesällä pois, jotta koira jaksaa paremmin helteillä. Listataan siis taas uroksen kriteerit:

• kohtuullisen korkea, ei liian pieni
• jalkava, atleettinen rakenne
• vähän tai kohtuullisesti karvaa

Lopuksi katsotaan vielä uroksen koenäyttöä, harrastuksia ja omistajaa/kasvattajaa. Uroksella olisi hyvä olla jotain koenäyttöä, sekä jos se on suomalainen/ruotsalainen, niin luonnetestit ovat toivottavia. Koska myyn pentuni pääasiassa monipuolisesti harrastaviin koteihin, lähtökohtaisesti etsin uroksia joilla olisi muutakin näyttöä kuin pelkästä paimennuksesta. Etenkin jos en ole päässyt tutustumaan urokseen vielä livenä. Mitä enemmän sen kanssa on harrastettu (ja kisattu), sen parempi. Kisatulokset olisivat siksi kivat, että olisi jotain objektiivistä näyttöä, että uros toimii harrastuskoirana sekä kisatilanteissa. Uroksen omistajan/kasvattajan kanssa pitää olla samanlaiset käsitykset aussieista sekä kasvattamisesta, ja hänen täytyy olla luotettava ja rehellinen.

• kisatuloksia mielellään useasta lajista
• uroksen omistaa luotettava ja tuttu harrastaja/kasvattaja

Kaikki nämä edellä mainitut kriteerit voi toki osittain ainakin selvittää netin välityksellä, kyselemällä koirasta useammalta eri ihmiseltä sekä katsomalla videoita uroksesta. Kuitenkin minulle on erittäin tärkeää päästä myös näkemään uros, sekä mielellään sen sukua/jälkeläisiä livenä jos se vain on mahdollista. Vain näkemällä uroksen itse, voin olla varma onko se sellainen kuin toivon. Liian monta kertaa olen tavannut koiria, jotka eivät vastaa yhtään mielikuvaani niistä netin välityksellä. Ihmisillä on eri standardit esim. vilkkaalle, kiihkeälle ja nopealle, joten jonkun mielikuva erittäin nopeasta ja kiihkeästä koirasta ei välttämättä vastaa yhtään minun mielikuvaani vastaavasta. Sen lisäksi, että olen yhteydessä uroksen omistajaan/kasvattajaan, kyselen myös uroksesta ja sen suvusta muilta ihmisiltä. Olen yhteydessä uroksen jälkeläisten omistajiin, muihin urosta käyttäneisiin kasvattajiin sekä muihin mahdollisesti urosta tunteviin harrastajiin/kasvattajiin jotka tunnen. On hyvä kuulla erilaisia näkemyksiä, niin positiiviset kuin negatiiviset. 

Wiccan pentueen pitkällisen ja monen vuoden prosessin lopputulos 

Kaikista kriteereistä huolimatta pitää muistaa, että sitä täydellistä urosta tuskin löytyy. Aina pitää tehdä kompromissejä jostain. Wiccan ensimmäisessä astutusyrityksessä tehtiin kompromissi luonnollisen astutuksen suhteen, kun käytettiin pakastespermaa. Toisessa astutuksessa kompromissi tehtiin mm. uroksen iän kanssa (Rango oli turhan nuori) sekä osittain pehmeydessä. Rango on omaan makuuni turhan pehmeä, mutta koska se on niin sosiaalinen ja ystävällinen, ja Wicca ei ole mitenkään kamalan pehmeä, niin päätettiin katsoa, mitä tapahtuu. Lisäksi Rangolla on kisatuloksia vain agilitystä, mutta toisaalta näin sen paimennuksessa useamman kerran, ja se varmasti tulee saamaan siltä saraa vielä paljon titteleitä kunhan sen kanssa lähdetään kisakentille.

Kaiken kaikkiaan uroksen etsintään saa kulumaan paljon aikaa ja vaivaa. Rangoa olen katsellut jo vuosia jalostusmielessä, mutta alunperin ajatellut käyttää sitä vasta myöhemmin. Muutama muu uros on myös "käytettävien listalla". Suunnitelmissa olisi tutustua myös paremmin Suomen valikoimaan käymällä kesällä vierailemassa muutaman kasvattajan kasvattileirillä, pitämällä silmät auki koiratapahtumissa ja osallistumalla ASCA-paimennuskisoihin niin Suomessa kuin Saksassa. On helpompaa löytää nartulle sopiva uros, kun on valmiina lista omaan jalostussuunnitelmaan sopivista uroksista. Sitten nartulle voi etsiä näistä vaihtoehdoista urosta, ottaen huomioon nartun perusteella tehdyn kriteerilistan. Tämän vuoksi onkin hyvä, että on muutama eri sukutaulua edustava narttu, jotta voi käyttää eri uroksia. Tarkoitus olisi kuitenkin perustaa kasvatus vahvalle narttulinjapohjalle, mutta ensin pitää luoda se. En halua, että kaikki käyttämäni nartut pohjautuvat samaan koiraan, sillä jos sieltä ilmenee jotain perinnöllisiä ongelmia, voi koko kasvatustyön joutua kerralla kuoppaamaan.

Minulla on tähän mennessä ollut aina tilanne se, että nartut ovat hyvin tempperamenttisiä, vauhdikkaita ja tiukkaluonteisia. Niille on etsitty hieman rauhallisempia, lempeämpiä ja sosiaalisempia uroksia, ja lopputulema tuntuu olevan yleensä jotain siltä väliltä muutamaa yksilöä lukuunottamatta, jotka ovat vähän enemmän jompaa kumpaa päätä. Ainakaan tässä vaiheessa en ole uskaltanut yhdistää kahta hyvin vauhdikasta ja tempperamenttistä koiraa, sillä ne tarvitsevat sitten hyvin kokeneita, aktiivisia koteja. Siinä vaiheessa, kun olen luonut kasvatuspohjaa ja saan paljon kyselyitä aussieharrastajilta, niin haluaisin jalostaa enemmän omienkoirieni kaltaisia koiria. Tällä hetkellä on kuitenkin oikein täydellistä, että muutama pentu on hieman haastavampi, ja sitten seassa on hieman helpompi yksilöitä, jotka uskaltaa myydä myös vähemmän aussiekokemusta omaaville ihmisille.

Aina välillä haaveilen siitä täydellisestä yhdistelmästä, jossa voisin yhdistää kaksi lempikoiraani, Wiccan ja Pikin (Dracun 2. pentueesta) täydelliseksi agilitypentueeksi. Siinä kaksi sellaisa turbotykkiä, Wiccan hieman vilkkaampi ja tempperamenttisempi, Piki intensiivinen ja täynnä voimaa, jotka yhdistäisi mun kaksi lempityyppiä aussieista. Toki mitään puolisisarusparitusta en koskaan tekisi, mutta yksilöinä ne olisivat ihan mieletön pari, jotka täydentäisivät toisiaan hyvin. Piki on myös esimerkki siitä, miten mielipiteeni koirien jalostuksesta on muuttunut viime vuosina. Ennen olisin automaattisesti sulkenut C/C-lonkkaisen koiran jalostuksesta pois, mutta nyt se olisi vain yksi kompromissi listalla, kun mietitään urosta kokonaisuudessaan. Jos lonkat eivät vaivaa aktiivisen harrastuskoiran elämää, en näe miksi sitä ei voisi käyttää nartulle, jolla on terveet lonkat ja ei kauheasti luustovikaa sukurasitteena.

Piki (Red'n Ready The Beast) on Dracun pennuista ehkä eniten Dracua muistuttava turbopakkaus, jossa yhdistyy hurja vauhti, moottori, keskittymiskyky sekä intensiivisyys. Sitä voisi käyttää nartulle, jolle toivoisin vähän enemmän vauhtia ja moottoria, tai vastaavasti erittäin vauhdikkaalle nartulle, jos pennuille olisi paljon osaavia, kokeneita, ja kilpailullisia koteja

Tämmöisiä ajatuksia minulla on tästä aiheesta tällä hetkellä, toivottavasti se vähän raotti teille lukijoille kasvattajien työn määrää ja haasteita, kun pentueen suunnittelu tehdään huolella! Kommentteja luen mielelläni, ja voin vastata kysymyksiin jos sellaisia heräsi. Varmasti kaikilla kasvattajilla on omat kriteerinsä ja painopisteensä yhdistelmissä, mutta nämä olivat minun tämänhetkiset valintakriteerit. Toki voisi toivoa, että kaikille kasvattajille ainakin terveys olisi listalla korkealla, kasvatti sitten mitä linjaa tahansa ja mihin käyttötarkoitukseen hyvänsä.