Finnairin plussapisteiden keräilyä; pennunhakua ja astutusreissuja

Pariin vuoteen en ole reissannut Viroa pidemmälle, mutta nyt tämän kesään/alkukesän aikana sitten senkin edestä. Ensin oltiin koirattomalla reissulla Portugalissa pääsiäinen, sitten kahdesti Itävaltaan 2,5 viikon sisällä ja yksi työreissu Ruotsiin...

Wicca aloitti juoksunsa kaksi viikkoa sen jälkeen, kun tulin Itävallasta pennunhakureissulta kotiin, tottakai. Hain Taikan kasvattajalta uuden pennun sijoitukseen, hurmaava musta narttu sai kutsumanimekseen Sysin, ja se muutti Tiian ja Pikin luokse Espooseen. Samalla matkalla mukaan tarttui yksi pentueen pojista, jonka vähän kuin vahingossa kauppasin yhdelle suomalaiselle aussieharrastajalle... Pennut lensivät ruumassa yhteisessä häkissä ilman ongelmia, ja sain luovuttaa eteenpäin kaksi reipasta ja rohkeaa koiranalkua.

Sysi on viralliselta nimeltään Ruff'n' Tuff Black Betty ja sen on Taikan puolisisko samasta emästä. Isä on Puolassa asuva Jamiro, jota olen pitkään ihastellut netin välityksellä. Jamiron isä on nimittäin upea Certik, jonka tapasin useampaan otteeseen Yhdysvalloissa 2010, ja jonka jälkikasvua olen etsinyt pitkään osaksi jalostusohjelmaani. Sysin ja Taikan emä Nox on aina ollut todella vaikuttava koira, ja harmitus on ollut suurta kun Taika todettiin viime kuussa käytännössä steriiliksi (tästä tulossa oma postaus). Halusin koittaa toisen kerran saada jotain Noxista itselleni, ja tätä pentuetta ollaan odoteltu puolitoista vuotta jo. Narttuja syntyi vain yksi, ja onnekseni kasvattaja Alex lupasi ainokaisen meille! Nyt vain sormet ristiin että Sysistä kasvaa terve ja hyväpäinen koira, jolla on toimivat munasarjat!

Sysi 9 viikkoa - kuva Anne Barck

Sysi ja "isoveli" Piki. Aika samaa sarjaa ovat! Kuva Anne Barck

Wiccan juoksuja olen odotellut toiveikkaana jo huhtikuusta asti, ja tuskanhiki otsalla viikot vierivät ja toukokuukin meni eikä juoksuja näkynyt. Jännitystä lisää toi soppaan se, että aloitin toukokuussa täyspäivätyön, ja miten irtoaisin siitä astutusreissulle ulkomaille. Wicca aloitti vihdoin juoksunsa maanantaina 3.6 ja käytiin seuraavan viikon maanantaina ottamassa ekat progesteroniarvot. Ne olivat jo hyvässä nousussa, ja suunnitelma lähteä viikonlopuksi reissuun saattaisi olla liian myöhäinen jo. Joten ei muuta kuin kiireellä varailemaan lentoja keskiviikolle. Puolivitsillä heitin Wiccan pennun Leian omistajalle Annelle, että haluisko hän lähteä matkalle seuraneidiksi, ja ilokseni Anne oli yllytyshullu ja pian meille oli varattu kaksi paikkaa ja kahdelle koiralle ruumapaikka samassa häkissä. Oli huojentavaa tietää, että Wiccalla oli matkaseuraa, jospa uusi tilanne olisi hieman vähemmän stressaava kaverin kanssa.

Minun viikko taas ei ollut lähimainkaan stressivapaa. Ensin kauhealla kiireellä varattiin lentoliput, sitten selvisi että paluulennolle ei mahtunut koiria, joten piti perua lippuja, varailla uusia, soitella sinne sun tänne, varata Wienistä etukäteen eläinlääkäriaikaa heisimatolääkkeelle, järjestellä kyytejä lentokentälle, käydä ottamassa vielä yhdet proget keskiviikkona, käydä töissä, kouluttaa paimennusta ja selvitellä miten ihmessä organisoidaan itse astutus, sillä uroksen omistaja oli tietenkin juuri astutusajankohtana Islannissa lomalla ja Linus hoidossa. Onneksi hän oli tosi auttavainen, saimme yöpyä hänen tyhjässä asunnossa, yksi ystävä toi Linuksen meille sinne, toinen kuskasi meidät lentokentältä ja Taikan kasvattaja kuskasi lentokentälle takaisin.

Wicca, kuva Anne Barck

Wiccan proge oli maanantaina 2,2 ja keskiviikkona 5,1 eli ke-la reissun olisi pitänyt olla varsin loistava ajankohta astutukselle. Wiccahan oli viimeksi aika tarkka siitä, ettei antanut Rangon astua itseään yhtään etuajassa, ja vähän jännitti että antaisiko kokemattoman Linuksen astua ollenkaan, jos sen otteet eivät olisi yhtä itsevarmat kuin Rangon olivat. Joka tapauksessa asiaa ei auttanut murehtia liikaa etukäteen, vaan lähdettiin matkaan keskiviikkoiltapäivänä.

Lento meni kaikin puolin hyvin, vaikka oli kerennyt stressata ihan kauheasti olisiko meidän lentoboksi lentokenttävirkailijoiden mielestä riittävän tilava kahdelle koiralle. Ketään ei tuntunut erityisesti kiinnostavan koirat tai niiden häkki, ottivat sen vain turvatarkastukseen sen enempää katsomatta. Lento meni hyvin, ja koirat saatiin pienen odottelun jälkeen Wienin kentällä. Wicca ja Leia olivat oikein iloisia, kun pääsivät häkistä ulos, ja Wienissä meitä odotti tuskaisen helteinen sää. Linuksen omistajan Julian ystävä Katja, aussieharrastaja myös, haki meidät kentältä ja vei Julian asunnolle. Asunto sijaitsi lyhyen metromatkan päässä keskustasta, vilkkaalla kerrostaloalueella. Linus tuli meille myös samalla, ja onneksemme Katja ehdotti, että voitaisiin hänen autollaan lähteä hieman kauempana olevaan metsään kävelylle, koska kävelymatkan päässä ei ollut mitään järkeviä koiranulkoilutuspaikkoja, puhumattakaan rauhallisesta paikasta jossa voisi antaa Wiccan ja Linuksen tutustua toisiinsa...

Ihanat matkakoiramme Leia ja Wicca, kuva Anne Barck

Ensimmäiset treffit eivät vielä tuottaneet muuta kuin Wiccalta hammasta ja meille ihmisille hilpeyttä kun katseltiin Linuksen lemmenkipeitä yrityksiä liehitellä Wiccaa. Vähän hei leikkivät, mutta selvää oli ettei tänään ollut vielä sopiva päivä. Tyydyttiin sitten vain vähän ulkoilemaan koirien kanssa, ja Julialla pidettiin Wiccaa ja Linusta pääasiassa eri huoneissa, koska sisällä Wicca oli vielä kiukkuisempi Linusta kohtaan, ja Linus puolestaan ei ollut helposti periksiantavaa tyyppiä. Yö oli varsin tuskainen hirveän kuumassa asunnossa levottomien koirien kanssa, ja montaa tuntia en itse ainakaan nukkunut. Seuraava päivä kulutettiin Annen kanssa kaupunkia kierrellessä Wiccan ja Leian kanssa, ja Annen kuvaillessa eri lokaatioissa kaupunkikuvia koirien kanssa.

Illalla Katja kuskasi meidät maaseudulle kunnon lenkille, ja annettiin Linuksen ja Wiccan taas olla kahdestaan myös. Nyt näytti jo lupaavammalta, mutta vieläkään Wicca ei päästänyt Linusta selkään asti, vaikka Linuksella oli kovaa yritystä. Käytiin sitten porukalla tunnin lenkki ihanassa pelto-ja metsämaisemassa, ja Anne otii kuvia koirista. Lenkin lopussa jäin vielä hetkeksi Linuksen ja Wiccan kanssa kahdestaan kun Anne ja Katja veivät koiransa autoon ja miltein heti sen jälkeen olivat koirat nalkissa ja ensimmäinen astutus oli onnistunut!

Pariskunta <3 Kuva Anne Barck

Seuraava yö oli jo paljon rauhallisempi, ja lämpötilakin oli hieman onneksemme laskenut, ja saatiin vähän paremmin nukuttua. Perjantai vietettiin kuljeskellen aivan ihanassa puistossa kaupungin liepeillä katsellen kukkia ja koiria kuvaillen. Keli oli jälleen kuuma, mutta pystyteltiin pitkälti varjossa ja löydettiin kiva ravintola, jossa oli tehokas ilmastointi ja joka oli erittäin koiraystävällinen. Illalla Taikan kasvattaja Alex haki meidät hänen luokseen pieneen kylään hieman alle tunnin päässä Wienistä. Hänellä on aivan hurmaava omakotitalo keskellä idyllisiä peltoja, korkeat muurit talon pihan ympärillä ja vietettiin todella mukava ilta hänen luonaan 9 koiran juostessa pihalla sulassa sovussa. Täällä saatiin sitten toinen onnistunut astuminen illalla, ja kolmas seuraavana aamuna.

Käytiin aamulla vielä yhteisellä lenkillä valtavan aussielaumamme kanssa, ja sitten Alex vei minut ja koirat lentokentälle, josta lähdimme aamupäivän lennolla kotia kohti. Anne jäi vielä Wieniin Linuksen kanssa, sillä hänellä oli iltalento buukattuna. Linuksen omistaja tuli takaisin kotiin puolestaan lauantaiyönä... Selvittiin ongelmitta kotiin koirien kanssa, jälleen ketään ei kiinnostanut koirat, niiden boksi tai paperit, ja Suomessa meitä odotti ihana viileä keli ja oma sänky, jonne kaaduin heti kolmen tunnin päiväunille. Kaikin puolin meillä oli mahtava reissu, mutta aivan älyttömän raskas ja stressaava. Onneksi selvittiin kunnialla ja astutukset onnistuivat, nyt vaan jännitetään mitä ultra näyttää ensi viikon maanantaina 8.7!

Anne otti ison kasan toinen toistaan ihanampaa kuvaa reissustamme, tässä parhaita paloja: