maanantai 28. tammikuuta 2013

Wicca 10 viikkoa vanha!

Okei no se täytti oikeasti 10 viikkoa perjantaina, mut mä oon tunnetusti aina myöhässä, joten tehdään nyt vähän yhteenvetoa tuosta pienestä karvapallerosta!

Wiccan strategiset mitat 10 viikkoa vanhana olivat seuraavat:

Paino 6kg
Korkeus n. 32cm

Painoa oli siis kahdessa viikossa tullut 1,4kg. Vertailun vuoksi Dracu oli samanikäisenä 6kg ja 33cm. Toisaalta Wicca on selvästi pentueensa isoin narttu vieläkin, Xena-sisko oli ollut 5,1kg ja Kila-sisko 4,6kg. Tein Wiccan ja Dracun kasvusta erilliset blogisivustot, jotka on tuossa linkit-kohdassa sivupalkissa jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin



Wicca ei ole kyllä yhtään lempinimensä mukainen monsteri merle, vaan pieni enkeli! Se on ollut tosi kiltisti, mitä nyt juuri eilen pissasi mun sänkyyn... Mut muuten! Uskoo kun sille sanoo ei, kulkee ulkona hienosti vapaana eikä mene (kop kop) muiden koirien tai ihmisten luokse jos mulla on lihapullia mukana (ei kyllä pahemmin juokse tuntemattomien ihmisten luo muutenkaan kun niitä on täällä niin paljon). Se on juuri sopiva yhdistelmä pehmeyttä ja kovuutta niin, että kunnioittaa mua ja Dracua, muttei ahdistu, mielistele tai alistu kun sitä pitää komentaa.

Wicca on myös varsin rauhallinen pentu, ei todellakaan yhtään ylivilkas! Tavallaan aika samanlainen kuin Dracu oli pentuna. Katsoo ja miettii, ottaa asiat rauhallisesti ja ei turhia hötkyile. Sillä on myös selvästi erinomainen hermorakenne, kun väsyttää niin se nukkuu vaikka missä ja minkälaisessa kaaoksessa tahansa! Muistan, ettei Dante nukkunut pentuna oikeasti ikinä, ainakaan jos jossain tapahtui jotakin. Se vaan riekkui ja ravasi yli väsymyspisteensä ja oli rasittavaksi asti vilkas.

Olen vähän aloittanut naksuttelemaan, ja siinäkin se on ilmetty äitinsä, katsoo pitkään ja istahtaa sitten lopulta. Voi olla että täytyy tehdä aika paljon hommia että siitä saa sellaisen tarjoavan ja aktiivisen. Nyt tuntuu että Wiccalla ei ole mitään suurta tarvetta tehdä mitään, tai ainakaan oma-aloitteisesti. Mutta en ole huolissani etteikO siitä tulisi kovalla moottorilla varustettua harrastuskoiraa, lelut ja vetoleikit saavat Wiccan ihan hulluksi ja se taistelee tosi hyvin. Ruokakin maistuu, nameista nyt puhumattakaan.

Kaiken kaikkiaan Wicca vaikuttaa juuri täsmälleen sellaiselta pennulta jota toivoin. Halusin rohkean, toimintakykyisen ja tasapainoisen pennun, en ylivilkasta, liian mielistelevää enkä ärhäkkää. Sellaisen tasaisen ja järkevän, jolla on terve itseluottamus. Mielenkiinnolla odotan, että millaiseksi tää pentu kasvaa :)

Juttelin tässä yksi päivä vanhan koirakaverin kanssa, jolla on Wiccan ikäinen aussiepentu, että on se ihmeellistä miten harrastuskoirakriteerit muuttuvat ajan ja kokemuksen karttuessa. Ensimmäistä koiraa ottaessa ei tiedä yhtään mitä haluaa, ei tajua mistään mitään. Sitten kun otetaan sitä ekaa harrastuskoiraa, halutaan se pentueen vilkkainen ärripurri, jotta olisi varmasti energiaa ja motivaatiota harrastaa. Mutta kun on enemmän kokemusta, tajuaa että helpommalla pääsee kun etsii tasapainoisen pennun, jotain siitä pentueen keskeltä, joku joka ei ole ääripää kumpaankaan laitaan. Voi luottaa siihen, että on koirankouluttajana kuitenkin sen verran osaava, että saa helposti motivoitua pentua harrastusten ihmeelliseen maailmaan, muttei tarvi tuskailla arkielämässä hypervilkkaan tai muuten hankalan koiran kanssa. Mun kokemukset on ainakin sitä, että ylivilkkailla koirilla on hermorakenteessa muitakin puutoksia, kuten liiallista pehmeyttä, terävyyttä, paukkuarkuutta tms.

Ystäväni Tiia otti lauantaina aivan ihastuttavia kuvia, jotka voi kaikki käydä katsomassa täältä.



sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kaksi ensimmäistä viikkoa takana!

Näin se aika on vaan lentänyt! Harmittaa kyllä aika paljon kun en ole kerennyt oikein päivitellä blogia, mutta päivässä ei ole yksinkertaisesti ollut riittävästi tunteja! Mä olen juossut kuin heikkopäinen kaksi viikkoa; koulua, duunia, treenejä ja tuon pennun kaikki mahdolliset sosiaalistamismenot. Kotiin kun pääsee illalla niin en jaksa kun antaa koirille ruokaa ja kaatua säkyyn. Ja herätä seuraavana aamuna liian monta tuntia tarvittua aikaisemmin siihen, että Wicca haluaa päihittää herätyskellon ;)

Mistäs sitä aloittaisi... Tuntuu kuin Wicca olisi ollut osa laumaa jo iät ajat, ja nyt on jo vaikea kuvitella elämää ennen sitä. Dracu on piristynyt kyllä ihan silmissä, se selvästi rakastaa lastaan ja tykkää kamalasti seurasta :) Dracu leikittää Wiccaa todella paljon ja ne on ihan super suloisia yhdessä, ihan paita ja peppu. Dracu on kyllä mun mielestä turhankin kiltti lapselleen, joka saa tehdä ihan mitä haluaa - viedä Dracun lelut, tunkea ruokakipolla, roikkua hännässä, naamassa, ihan missä vain...! Kaiken päälle Dracu haluaa vieläkin siivota Wiccan pissat ja kakat... Me juostaan aina Dracun kanssa kilvan siivoamaan Wiccan vahinkoja.

äiti on paras kaveri <3
On se muuten ihmeellistä, miten aika kuultaa muistot. Tää pissa/kakkarumba on kyllä aikamoista, en yhtään muistanut että pentu pissaa oikeesti varmaan kaksi kertaa tunnissa kun se on hereillä! Saan olla ihan jatkuvasti viemässä sitä hyiseen kylmyyteen pihalle, tai sitten siivoamassa pissaa lattialta. Mä en ole ryhtynyt opettamaan sitä paperille tekemään tarpeitaan, enemmän säätämistä niiden sanomalehtin kanssa on. Yhtenä aamuna onnistuin muuten jättämään avaimet kotiin ja lähtemään Wiccan kanssa pihalle klo. 4.30 -15 asteen pakkaseen päälläni vain pitkät kalsarit ja toppi - ei takkia. Vähän meinasi tulla itku kunnes muistin että ikkuna jäi auki ja pääsin (akrobatiataidoillani...) kipuamaan ikkunasta sisään.

Talvipentu on muuten aika pepusta :/ Wicca jäätyy hentoisessa pentuturkissaan ihan hetkessä kun ulkona on pakkasta tai tuulta. Sosiaalistaminen on hankalaa, kun ei voi olla ulkoa kuin hetken eikä ole voinut oikein sopia pentutreffejä tai käydä kävelyillä ulkona. Wicca on kulkenut paljon kantokassissa, jossa se makoilee käärittynä vilttiin oikein onnellisena!


Ollaan treffattu viime viikolla vanhan tuttavani Gabin samanikäistä (samana päivänä Itävallassa syntynyt!) Noppa-aussiepoikaa ja eilen tavattiin sitten Noppaa ja muutaman päivän vanhempaa Ukko-aussiepoikaa :) Pennuilla oli kyllä kivaa yhdessä leikkiessään! Ollaan kanssa treffattu Xena-siskoa viime viikolla. Wicca on muutenkin päässyt tapaamaan paljon eri koiria, ja hirveän hyvät sosiaaliset taidot sillä kyllä on. Menee reippaasti, mutta silti nätisti, tutustumaan, ja sitten seisoo paikallaan kun toinen nuuhkii. Ei mielistele, komenna tms. Tarkoitus olisi tavata mahdollisimman paljon kilttejä ja luotettavia erilaisia koiria, jottei Wicca vahingossakaan saisi mitään traumoja.

Wicca on jo ihan konkari bussilla matkaaja, joko sylissä, kantokassissa tai lattialla. Lähes joka päivä mennään bussilla tai junalla jonnekin. Koska mulla on ollut jonkun verran päiviä, joina menen aamulla kouluun, ja sitten koko illaksi duuniin, on Wicca käynyt muutamaan otteeseen hoidossa joko äitillä, tai sitten siskolla, jossa se oli tänään lähes koko päivän viihdyttämässä heidän lapsia. Ihana hakea illalla duunin jälkeen kiiettävästi uuvutettu pentu kotiin!


tiistai 15. tammikuuta 2013

Pennun runo

Rakas ystäväni Miina yllätti minut oikein somalla koirakortilla, jonne hän oli raapustanut ihanan pienen runosen :)

Saapui kotiin tuo Wicca soma,
Shantin pentu ikioma.
Iloa kasoittain pentu tietää,
toisinaan täytyy myös riiviötä sietää.

Pissaa, kakkaa, tuhoa,
pienen pennun uhoa!
Mutta kun taas pennun syliinsä saa,
onko olemassa mitään parempaa?

Rakkautta ja pusuja tiedossa,
ehkäpä vielä kisatkin Liedossa.
Tervetuloa kotiin Wicca pikkuinen,
ja tietenkin myös omistajasi onnellinen!


maanantai 14. tammikuuta 2013

Pienen pennun suuret seikkailut!

Mä olen ottanut Wiccan sosiaalistamisen tosissani, ja niinpä pientä pentua on kuljetettu ympäriinsä ensimmäisestä päivästä lähtien! Tavoite on, että päivän päätteessä pentu on niin uupunut, että nukkuu sit hyvin (=näin ollen myös omistaja saa hyvät unet).

Lauantaina, eli samana päivänä kun saavuttiin kotiin, alkoi jo sosiaalistaminen. Lähdettiin käymään mun äitini duunipaikassa, joka on tässä ihan lähellä. Kyseessä on vammaisten lasten koulu, jossa on tarkoitus tulevaisuudessa käydä tutustumassa lapsiin, mutta nyt paikalla oli vain äitini, siskoni, siskon 5v ja 3v lapset, pikkuveljeni ja meidän koiravanhus Stella. Eli liki koko suku paikalla :)

Dracu jäi kotiin, mutta se ei Wiccaan haitannut, innokkaasti se juoksi ympäri uutta rakennusta, ihmetteli automaattisia tunnistinovia ja oli erityisesti kiinnostunut Stellasta. Siskon lapset tykkäsi kauheasti ja silitteli Wiccaa innoissaan, joka puolestaan näytti miten on oppinut kumoamaan lapsia Isabellen luona ;)


Muutaman tunnin levon jälkeen hyvä ystäväni Miina tuli katsomaan pentua vuoden ikäisen Liida-tervunsa kanssa. Liida oli ihan innoissaan pennusta ja yritti kauheasti kutsua sitä leikkiin, mutta valtavan iso koira oli vähän jännittävä, eikä Wicca oikein uskaltanut leikkiä, mutta teki kuitenkin tuttavuutta ihan mielellään. Liidastakin varmasti tulee hyvä leikkikaveri kunhan Wicca hiukan kasvaa ja ne pääsee leikkimään jonnekin, joka ei ole mun 16 m2 asunto ;)


Kun Miina ja Liida lähtivät, mä pakkasin pennun kantolaukkuun ja Dracun hihnaan ja lähdettiin bussilla vielä mun isän perheen luokse Hakuninmaalle, jossa pentu pääsi tutustumaan mm. heidän koiraansa, joka on göötti Brie. Wicca jaksoi vielä hetken peuhata, mutta oli kyllä niin väsynyt että nukkui kuin tukki koko yön sängyssä (huusi kuin hyeena kun mä ja Dracu oltiin sängyssä ja hän ei päässyt kiipeämään sinne), heräten vasta yhdeksän jälkeen seuraavana aamuna.

Sieltä sitten sunnuntaina taas bussilla kotiin, jossa levättiin päivä, ja illalla lähdettiin taas bussilla, tällä kertaa äitille Pasilaan, jonne Wicca ja Dracu jäivät muutamaksi tunniksi hoitoon kun kävin itse pelaamassa sulkapalloa kavereiden kanssa. Oikein hyvin oli kuulemma mennyt äitillä, mitä nyt muutamat  pissat tullut sisälle. Käveltiin sieltä sitten reilu kilometri metsän läpi kotiin, ja samalla treenattiin Wiccan kanssa hieman luokse tuloa kutsusta (reagoi jo hienosti omaan nimeensä) ja sitä, että ei seuraisi lenkillä Dracua vaan pysyisi lähellä mua. Pennut kyllä oppii niin ällistyttävän nopeasti! Olin ihan unohtanut :)

Tänään, eli maanantaina, jätin koirat sitten kotiin (Wiccan häkkiin) ja kävin koulussa luennolla, olin poissa nelisen tuntia. Paha sanoa, että oliko Wicca huutanut, ainakin eilen kun kävin Dracun kanssa 20 min kaupassa ja jätin Wiccan naudankorvan kanssa häkkiin se huusi kuin palosireeni ja kuulin sen takaisin tullessani ulko-ovelta asti! Noh, lähdettiin sitten Wiccan kanssa kaksin vielä bussilla koululle, jossa se sai hengata kerhohuoneella ja koulukaverini tulivat moikkaamaan sitä. Pentu väsähti kuitenkin nopeasti ja nukkui sitten koko matkan kotiin kantokassissaan.

Ulkona on ollut nyt aika kylmä, ja Wicca ei voi olla pitkään ulkona ennenkuin se jäätyy. Tuo kantokassi onkin ollut ihan pelastus, siellä se makoilee kiltisti kaikki bussimatkat, odotukset jne. Tykkää selvästi olla siellä kun on lämmintä. Saas vaan nähdä kuinka monta viikkoa se tuonne vielä mahtuu (tai kuinka kauan mä jaksan sitä kantaa!)


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Koirien pitkä matka koti-Suomeen

Lähdimme valloittamaan Ruotsia toisen suomalaisen pennunottajan, Tuulin, kanssa keskiviikkoaamuna klo. 7.00. Tarkoituksena ajaa Tuulin autolla Vaasaan, josta lautalla tutusti Umeaan ja sieltä vielä puolitoista tuntia ajoa etelään Isabellen luokse örnsköldsvikiin. Reissu sinne päin oli pitkä, mutta matka meni hyvin ja oli varsin mukava yllätys kun lautta oli vaihtunut uudempaan malliin! Siinä oli huomioitu koiramatkaajat oikein erinomaisesti omalla huoneellaan, jossa oli mukavat nojatuolit, eri kokoisia häkkejä ja paljon tilaa temmeltää :)


Saavttiin Isabellen luokse joskus 20.30 Suomen aikaa ja pääsin tervehtimään ensiksi Dracua ulkona, ettei se herättäisi koko taloa... Olipa ihanaa nähdä sitä taas ja olipa se niin onnellinen :) Oikein hyvässä kunnossa oli, turkki kiiltää, tissit on jo melkein täysin hävinneet ja oli oma, energinen itsensä.

Vietettiin loppuilta sitten Isabellen luona tutustumassa pentuihin. Todella sosiaalisia pieniä naskalihampaita! Meille oli varattu ihan oma asunto majoitukseksi, jonne otin sitten Dracun mukaan ja pennut sai vielä jäädä Isabellen luokse.

Seuraava päivä olikin oikein aktiivipäivä! Aloitettiin aamu menemällä Isabellelle ja vietiin koko pentue kuvausstudioon jossa niistä otettiin kuvat. Kaikista otettiin yksittäiskuvat, ja ne sitten yhdistetään yhdeksi kuvaksi koko pentueesta. Pennut tutki uutta paikkaa oikein innoissaan ja reippaasti. Sitten lähdettiin Tuulin ja hollantilaisen pennunottajan Galinan sekä Dracun ja "meidän" kolmen pennun kanssa autoreissulle katsomaan pentueen isukkia Spiroa. Spiro asuu n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Isabellen luota, ja pennut oli oikein kiltisti häkissä ja veti sikeitä matkan sinne ja takaisin.

Spiro olikin sitten oikein ihastuttava koira, joka tuli ulos talosta häntä heiluen ja innoissaan tervehti meitä kaikkia ihmisiä ja Dracua. Ei kyllä tippaakaan vahtimista ja varautuneisuutta siinä koirassa ollut :) Se ei välittänyt pennuista, väisti vain niitä ja kutsui innoissaan Dracua leikkimään. Dracu vähän innostui juoksemaankin sen kanssa, ja sitten Spiron omistaja Erika esitteli hieman Spiron leikkimistä. Kaiken kaikkiaan oikein mukava koira, pieni ja ketterä, salamannopea, kova leikkimään ja mutkaton ja ystävällinen koira.


Kun saavuimme illalla takaisin, oli pennuilla tunti aikaa levätä (taisivat kylläkin vain vetää rallia ympäri asuntoa) ja tapasimme kaksi muutakin pennunottajaa; Pian ja Karinin. Seuraavaksi vuorossa oli viedä koko porukka eläinlääkäriin, jossa oli pentutarkastus ja meidän pennuille laitettiin paperit kuntoon kotimatkaa varten.

Koko porukka sai täysin terveet paperit, ei mitään huomautettavaa. Noiltahan peilattiin silmät jo viikkoa aikaisemmin, ja siitäkin kaikki saivat terveet paperit. Punnittiin osa pennuista samalla, Wicca oli 4,6kg, merle veli Flynn 5,8, Tuulin narttu 3,4 ja Karinin pienin narttu 3,15kg. Aika pieniä siis! Wicca taisi olla pentueen toisiksi suurin, kaksi muuta poikaa olivat sitä kevyempiä.


Pennut oli kiitettävän väsyneitä sitten illalla! Seuraavana aamuna kun saavuttiin Isabellen luokse oli pesästä lentänyt (Hollantiin) jo yksi, ja kolme muuta lähtenyt autoilla uusiin koteihinsa. Me lähdettiin liikkeelle iltapäivällä pentujen ja Dracun kanssa. Ajettiin Umeaan, jossa oltiin hyvissä ajoin ja kerettiin hyvin pysähtyä päästämään pentuja tarpeilleen. Nartut oli oikein kiltisti autossa, hiljaa nukkuivat kaikki ajomatkat ja kävivät sitten stopeilla tarpeillaan.


Lauttamatka meni oikein mukavasti, oltiin ainoat koiralliset matkaajat joten annettiin pentujen juosta vapaana "koirahuoneessa" ja siskokset vetikin aikamoista rallia suurimman osan matkasta :) Dracukin innostui moneen otteeseen leikkiin, se veti niiden kanssa vetoleikkiä tai sitten paini. Selvästi mamma nauttii pentujen kanssa peuhaamisesta ja opetti niitä kyllä tosi hienosti leikkimään vetolelulla! Painikin on mukavaa, kun Dracu osaa ottaa tarpeeksi nätisti ettei tarvi pelätä että jotain sattuu jos se riehaantuu liikaa. Olen kyllä ollut tosi vaikuttunut Dracun käytOksestä emänä. Hienosti se on kasvattanut pentujaan imetyksen loputtua.


Saavuimme Vaasaan illalla joskus 23.30 ja saimme Tuulin kautta majapaikan ettei tarvinnut lähteä ajamaan vielä Helsinkiin. Pennut oli oikein väsyneitä ja me samaten. Pennut nukkui sikeästi häkissä mun patjan vieressä ja aamulla ajettiin sitten vielä viitisen tuntia Helsinkiin. Kotona taisin olla joskus 13.00, eli matkattiin aika lailla 24 tuntia.

Tuulin narttu Black Zone's Legal Defender aka Xena muutti tosiaan tähän ihan lähelle Puistolaan, jonne ei ole junalla kuin 20 min matka, joten varmasti pentutreffaaillaan usein kunhan matkasta toivutaan.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Something Wicca this way comes

Saanen esitellä perheeni uusimman jäsenen; BLACK ZONE'S GRAND JURY aka WICCA



Niin meille muutti pahamaineinen ruotsalainen gangsteri, "Monster Merle" :) Mä olen toivonut jo ennenkuin sain Danten, että joku päivä mulla olisi sinisilmäinen red merle... Luojalle kiitos tämä pentu oli se mulle paras luonteeltaan ja kasvattaja sitä mieltä, että se on ehdottomasti tämä, olisin varmaan nimittäin sortunut tähän vaikka luonne olisi ollut mikä! Mutta Wicca on ihan täydellinen <3 <3 <3

Wicca oli pentueensa suurin narttu (8vk vanhana painoi 4,6kg) joka oli vain 200g vähemmän kun pentueen isoin uros (red merle uros). Pentueen pienin narttu painoi vain 3,15kg (se jolla isot valkoiset sukat). Eli toivottavasti tästä ei nyt tule mikään ihan medikokoinen, vaikka aika pieniä ne kaikki oli ;)

Wicca on luonteeltaan hyvin rohkea, sosiaalinen ja leikkisä. Ei ollut pentueen "bitch", mutta kuitenkin kovin (tai kuten kasvattaja sanoi, vähiten pehmeä). Wiccalla on energiaa, muttei ollut pentueesta se kaikkein touhukkain, vaan otti lungisti myos. Juuri sellainen hyvä yhdistelmä virtaa ja hermorakennetta josta mä pidän.

Lisää meidän pennunhakumatkasta, pennuista ja Wiccasta tulee reissupostauksessa varmaan huomenna! :)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Viimeinen etäpentupäivitys!

Se olisi kaksi päivää kunnes näen taas Dracun ja pääsen tekemään tuttavuutta sen jälkikasvun kanssa! Arvatkaa vaan et laskenko mä jo suurinpiirtein minuutteja... Tää kahdeksan viikkoa on kyllä madellut eteenpäin, olen vaan niin onnellinen että odotus on pian ohi!

Pennut vaan jatkavat kasvamista, ja perjantaina 7 vk kunniaksi tehtiin pentutesti Isabellen vanhempien talossa, testaajana toimi kahden BZ-koiran omistaja Jill Åslund. Pennut olivat kaiken kaikkiaan erittäin ihmissosiaalisia, uteliaita, äänivarmoja ja tasapainoisia.

Nartuista erikseen sen verran, että kaikki ovat todella ihmissosiaalisia, mutta merle ainoana porukasta valitsi lelun ihmisen sijasta. Sillä oli muutenkin eniten taistelutahtoa, kun muut nartut tykkäsivät leluista, mutta valitsivat mielummin ihmisen. Valkojalkainen narttu on kovin pippurinen ja vietikäs, muistutti eniten pentueen mummia Billietä. Narttu, jolla on pieni viiru päässä, on pentueen "ajattelia", vähän rauhallisempi ja harkitsevaisempi, vähän kuin Famen puoli perheestä. Punaisin pentu (jolla siis vähiten valkoista) on pentueen sekoitus, ei ääripää kumpaankaan suuntaan. Se on iloinen, avoin ja aika lailla sekoitus molempia vanhempiaan.

Kysyin myos pentueen ääntelystä, sillä Dracu ja Spiro ovat molemmat aika kovia pitämään ääntä itsestään, oli se sitten haukkumista tai "juttelua". Koko pentue on kuitenkin ollut yksi Isabellen hiljaisimmista pentueista, eikä pidä paljon yhtään melua! Tosi hieno homma! Lisäksi olen jo maininnut siitä pentueen ahneudesta, mutta ne on niin syöppöjä kuin olla voi, ihan kamalia sikoja koko lauma :D

Pentujen mummot Billie ja Fame ovat asuneet nyt muutaman viimeisen viikon myos pentujen kanssa ja autelleet Dracua niiden kasvatksessa. Billie-mummoa kukaan ei kuulemma ota tosissaan, mutta Fame-mummolla on auktoriteetti kohdillaan ja yhdessä Dracun kanssa ne opettavat tapoja. Dracu ei enää imetä, ja välillä se huilaa Isabellen vanhempien luona, jossa se saa käydä pitkillä metsälenkeillä ja nauttia hetken rauhaa.

Tänään on vielä silmäpeilaus, toivottavasti kaikki olisi kunnossa. Vielä ei ole varmaa mikä pentu mulle tulee, katsotaan sit kun näen ne. Isabelle on kyllä kovasti koittant puhua mulle niistä yhtä, mutta vielä en uskalla mennä sanomaan että ketä :D Nimikin on päätetty, joten lauantaina teen sit "virallisen" esittelyn tänne blogiin kun palataan takaisin kotiin.

Loppuun vielä muutama kuva:

Uros 1. tutkii lasten lelukoppaa, mikä aarreaitta!
Uros 3. harjoittelee sheippaamista ihan itse :)
Edessä narttu 2. ja takana uros 2.
Uros 1. on kukkulan kuningas :)
Narttu 1. alimmaisena - ainakin hetken. Tää pieni ja pippurinen antaa kyllä saman verran takaisin ;)
Pojat kiusaa siskoa...
Isoäiti Fame tekee tuttavuutta lapsiin
Kun taas lapset tekee tuttavuutta mummi-Billien irvistyksen kanssa!
Fanilauma seuraa uskollisesti
Nartut tietää missä ruokaa pidetään... Dracu ei ole yhtään sen parempi!!
Merle narttu hakee kuppinsa jo valmiiksi, kohta saa varmaan ruokaa!
Ou nou kaverit, meitä on huijattu, tää on tyhjä! No tapetaan se joka tapauksessa!





keskiviikko 2. tammikuuta 2013

OMG! Se treenaa pennun kanssa!

Koska nyt näyttää vahvasti siltä, että meille tulee ensi viikolla perheenlisäystä, haluan ottaa esille mielipiteitä vahvasti jakavan aiheen, nimittäin pennun kanssa treenaaminen. Ei sitten kenenkään tarvi huudella anonyymisti kommenteissa, että mä olen kauhea hirviö joka esineellistää ja rääkkää koiriaan pentutreenillä.

Viime vuosina on käyty kiivasta keskustelua netin foorumeilla, treenikentillä ja kisakenttien laidoilla; "Siis kamala kun ton koira kisaa jo nyt vaikka se on vasta 2 vuotta vanha!", "SM-kisoissa jo nyt, sen kanssa on treenattu ihan liikaa ja liian nuorena", "Sen koira hajosi koska se treenasi sitä liikaa pentuna"... Kaikki harrastajat ovat varmasti kuulleet vastaavanlaisia juttuja, myönnän joskus itsekin kauhistelleen sitä, kuinka jonkun koira kulkee kuin konkari puolitoistavuotiaana agilitykentillä, ennenkuin ymmärsin minkälaisia ne pentutreenit oikeasti ovat.

Jos arvostelijat kuitenkaan hankkisivat yhtään tietoa asiasta, he voisivat ehkä tajuta myös, etteivät ne menestyneet kilpailijat, joiden koirat ovat kisavalmiita kolmosiin alle kaksivuotiaina, rääkkää tai ylikuormita nuoria koiriaan. Pentuagility ei herranjumala tarkoita agilitya pennun kanssa! Pennulle luodaan pohjaa agilityyn aivan muilla tavoin kuin harjoittelemalla esteitä. Ja treeniä ei tarvita läheskään yhtä paljon kun treenit ovat laadukkaita, etukäteen hyvin suunniteltuja ja koiran kehityisvaiheita mukailevia.

Eihän kukaan järkevä harrastaja halua laittaa kaikkea sitä vaivaa ja aikaa nuoreen koiraan, jonka kisaikä on ylitreenaamisen takia vain muutama vuosi. Pentuagilityn Suomeen luotsanneen Janita Leinosen koirathan ovat kisanneet agilityssa vielä yli 10-vuotiainen. Todella loppunkulutettu pentutreenaamisella...

Minä treenaan pennun kanssa. Pentutreenit ovat ehkä paras osa koiran eri koulutusvaiheita, ja niillä tehdään paljon muuta kuin opetetaan agilitya. Niillä luodaan suhdetta pentuun. Niillä opetetaan oikea viretila, palkkaantuminen, keskittyminen ja yhteistyön alkeet. Ne luovat pohjaa koiran koko tulevalle oppimiselle ja asenteelle. Kun pohjat tehdään kunnolla, on agilityesteet ja ohjaukset esteillä helppo opettaa kädenkäänteessä koiran ollessa fyysisesti valmis siihen. Pentutreenien idea on se, että ne ovat helppoja ja pentu onnistuu ja saa itsevarmuutta. Minkälaista motivaatiota treenaamiselle muka opettaisi liian vaativat treenit joissa vaadittaisiin liikaa pennulta liian nopeasti?

Jos olet vieläkin sitä mieltä, että pennun kanssa treenaaminen on rääkkäystä, niin sulje blogini ja keskity sohvalla koiriesi kanssa istumiseen ja myhäile vapaasti kuinka paljon parempi ihminen olet kun et aktivoi pentuasi. Nehän ovat luonnostaan laiskoja ja niitä ei kiinnosta suuremmin mikään... Pennulla on varmasti oikein mukava lapsuus kun se kääritään kuplamuoviin, ei anneta leikkiä muiden koirien kanssa (silleenhän bortsuillekin tulee se OCD!) tai juosta vapaana metsässä koska se saattaa ylirasittua...

You have been warned.