keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Taika 8kk vanha & perhetapaaminen

Taika on nyt jo hieman yli 8 kk vanha! Se on kasvanut jo aikuisen kokoiseksi, viimeisin mittaus näytti n. 47 cm korkeaa ja painaa 13 kg. Aika sintti se siis vielä on, mutta eiköhän se tässä vielä pikkaisen kasva! Korvat jäi pystyyn, ei auta itku, etenkään kun ei edes koitettu taistella vastaan. Onhan se kyllä aika söpö pikku koira! Kivan sporttinen rakenne sille on kehittynyt, kevyt ja suhteessa kroppaan pitkät jalat. Turkki on todella kauniin puhtaan musta, ja karva on mitä pehmeintä. Taika on myös kasvattanut muun turkin määrään verrattuna varsin pöyheän kauluksen, ihan hassua! Laskin yksi päivä sen hampaita, ja yllätyksekseni huomasin yhden puuttuvan, vasemman alaleuan P4. Toisella puolella se hammas kuitenkin on.

Luonteeltaan Taika on huomattavasti pehmeämpi ja herkempi kuin Dracu ja Wicca, sillä on enemmän saalisviettiä, se on kovin sosiaalinen mutta hieman arkajalka ja vähän tuntuisi olevan ääniherkkä. Vetoleikit on ihan sen mielestä ihan ookoo, ei taistele kuitenkaan kovin hyvin, mutta tykkää jahdata asioita (yleensä Wiccaa, mutta myös keppiä, palloa, lintuja...) Katsellaan nyt kuitenkin rauhassa, millainen tyttö siitä kehittyy. Aika myllerrystä sen alkutaival on ollut kaikkien hoitokotien, ulkomaanmuuttojen yms. kanssa! Nyt menossa on selvästi herkkyysvaihe, jossa asiat vähän pelottavat, mutta onneksi Taika ei suhtaudu mihinkään aggressiolla. Pakoon on sen ratkaisu pelottavia asioita tai koiria kohdatessa. Mörköilyä on esiintynyt aika vähän tähän mennessä, saa nähdä onko edessä vielä mörkökautta vai ei. Toisaalta Taika vaikuttaa kauhean kypsältä, mutta välillä se on niin pelokas nössö bambi jäällä että ei voi kuin nauraa pikkukoiran hassuudelle :D Viimeksi paimennuksessa se oli hirmuisella innolla puremassa lampaita kintereistä, kunnes sai pienen kolauksen paimennussauvasta, jonka jälkeen aina kun koitin komentaa sitä maahan niin se alkoi kaivaa etutassuilla hiekkalinnaa maneesin pohjaan.

Kuvat Kerstin Herzmann, otettu marraskuun 12. päivä (7,5kk vanhana)



Samalla, kun kävimme marraskuussa kisaamassa agilitya Itävallassa, pidettiin myös Taikan pentueen pienimuotoinen perhetapaaminen. Taikan molemmat vanhemmat olivat kisaamassa, ja sen lisäksi paikalle saapui turisteilemaan Taikan ja Aleksille kotiin jääneen Blinkin lisäksi merlesiskot Juna ja Roxy. Valitettavasti he osuivat eri päiville, joten ihan ei koko porukkaa saatu samaan kuvaan. Näiden lisäksi Belle-sisko asuu Itävallassa, mutta Boots-veli on Saksassa ja Peggy-sisko Suomessa.

Perhetapaamisen kuvat otti Filou-isän omistaja Kerstin Herzmann, joka oltiin tavattu jo pari viikkoa aikaisemmin agilitykisoissa Frankfurtin lähellä! Nyt kun olen tavannut Taikan perhettä enemmän, ymmärrän vähän paremmin miten siitä on kasvanut semmoinen kuin se on! Taikan Emä Nox on hyvin kookas, voimakas ja räjähtävä narttu, hyvin samantyyppinen kuin Dracu oli. Olin odottanut saavani samantyyppisen koiran, mutta Taika on hyvin erilainen. Se muistuttaa enemmän isäänsä Filouta, joka on hyvin hyvin pieni, sosiaalinen ja energinen. Pennuissa oli selvästi nähtävissä kaksi eri tyyppiä: merlet olivat kookkaampia ja mustat pieniä. Luonteissa ei ainakaan vielä ollut valtavia eroja, kaikki olivat sosiaalisia, ystävällisiä ja vilkkaita. Ehkä Taika oli muita sisaruksiaan rauhallisempi ja keskittymiskykyisempi, mutta tässä saattaa kisapaikkoihin tottuminen ja koulutus olla pääsyynä!

Filou-isä ja Taika 
Taika ja Filou-isä
Taika tekee tuttavuutta Filoun kanssa 


Perhekuvassa vas. Juna, Taika, Blink, Nox-emä ja Filou-isä
Taika, Filou-isä ja Roxy-sisko
Juna-sisko, Taika ja Blink-sisko. Huomatkaa kolmet erilaiset korvaparit :D

tiistai 6. joulukuuta 2016

ASCA agilitykisat Itävallassa 11.-14.11.2016

Sitä jotenkin ajattelee, että täältä Saksasta käsin ei Itävaltaan lähtö ole matka tai mikään... Tällaisella ajatuksenjuoksulla ilmoitin Wiccan ASCA-kisoihin Itävaltaan Wienin lähelle, ja sitten vasta katsoin karttaa. Matkaa kisoihin 800 km ja google mapsin mukaan 8 tuntia ajamista. Lähes kotikisat siis tiedossa! Onneksi kisojen lisäksi houkutteena toimi mahdollisuus päästä näkemään runsaasti itävaltalaisia aussieita, tutustumaan muutamaan kasvattajaan ja näiden koiriin sekä viettämään Taikan pentueen pentutreffejä. Majoitus onnistui myös näppärästi Taikan kasvattajan Alexin luota, joka asui 30 min päästä kisapaikalta. Miten kätevää!

Kuvitelmani kivasta pienestä road tripistä romuttuivat jo heti alkuunsa kun lähdettiin ajamaan perjantaiaamuna. Mieto ja kuiva syksy oli kadonnut ja sade vaihteli vuoroin rännän ja lumisateen välillä. Keli oli karmea, etenkin korkeammalla etelässä, jossa nähtiin ensimmäiset lumet maassa... Onneksi Itävallassa oli pakko tähän aikaan vuodesta käyttää talvirenkaita, muuten en ehkä olisi tajunnut käydä ostamassa talvirenkaita ennen reissua! Näkyvyys oli koko matkan ihan surkea, teillä oli paljon liikennettä ja tietöitä (mikä nyt tuntuu olevan Saksan motareiden ikuinen riesa). Kun vihdoin oltiin perille Alexilla, oli myöhäinen ilta ja matka-aikaa oli kulunut 11 tuntia. Mutta ehjinä kuitenkin määränpäässä, joten huomattavasti huonomminkin olisi voinut reissu alkaa!

Lauantaina suunnattiin kisapaikalle, joka olikin erittäin mukava yllätys. Puhdas, hyväkuntoinen keinonurmi, lämmin iso halli ja oikea pikkuravintola buffan sijaan! Ulkona oli kylmää, märkää ja harmaata, joten kunnon lämmin halli oli ihan mahtava yllätys! En olisi uskonut, että Itävallassa on näin tasokkaita agilityhalleja. Paikalla oli porukkaa runsain mitoin ja lähes kaikki kisaajat olivat aussieita. Itseäni ilahdutti erityisesti se, että suurin osa koirista oli työlinjaisia, tai vähintään työpainotteisia sekalinjaisia. Onneksi tunsin muutaman ihmisen, jotka tiesivät kaikki koirat ja niiden sukutaulut, joten olin hyvin informoitu siitä, että kuka on kuka ja mistä. Itävaltalaisia koiria oli toki paljon paikalla (mm. Mi Sombra -ja Let's Talk About-kasvattajilta), saksalaisilta kasvattajilta olevia koiria ja muilta työlinjaisilta eurooppalaisilta kasvattajilta. Myös useita tuontikoiria rapakon takaa (niin Kanadasta kuin Yhdysvalloista) oli edustettuna.

Istuma-ja tavaratilaa oli runsaasti
Hallin pohja oli hyvä ja radalle oli runsaasti tilaa
ASCA-kisoihin kuuluu kolme eri luokkaa (agility, hyppy, ja -gamblersluokka) ja kisattiin Wiccan kanssa kaikissa. Kisoissa oli tarjolla kaikkina päivinä 2 x gamblers, 2 x agility ja 2 x hyppy. Heti lauantaina saatiin Wiccalle hyppyluokasta ja gamblersista toinen Q (eli "puhdas") ja saatiin kasaan GS-O ja JS-O-tittelit (Gambler Standard-Open ja Jumping Standard-Open). Näin ollen vaihdettiin sunnuntaille luokkaa näissä sarjoissa korkeimpaan elite-luokkaan. Agilitykisassa jatkettiin yhä alimmassa, eli started-luokassa, josta emme varmaan koskaan pääse nousemaan... Wicca kävi kisoissa aika kovilla kierroksilla, ja näkihän sen ettei olla päästy kunnolla treenaamaan tai korjaamaan kisakontakteja. Useammalla radalla uusin possukontakteja tai kannoin lähdöstä varastaneen koiran radalta ulos. Ekat radat meni aina parhaiten, keskimmäiset Wicca sikaili ja vikoilla sitten taas muisti vähän skarpata. Agilityradat olivat tietenkin ne keskimmäiset.

Tässä pari videota viikonlopun kisoista (kaksi ekaa gambler open, vika agility novice)


Sunnuntain kisat menivät aika lailla samalla tavalla, mutta nyt ei onnistuttu elite-luokassa tekemään Q-tuloksia. Eliten gamblet olivat vaan liian hankalia irtoamisia, ja hyppyradoilla tiputettiin harmillisia rimoja, vaikka ajat olivatkin tosi kovia. ASCA kisoissa Wicca hyppää 50 cm hyppyjä, joka johtaa kovempaan vauhtiin ja huolimattomuuteen hyppäämisessä. Wicca tuntuu tiputtavan aina enemmän rimoja kun hypitään matalampia rimoja... Vaikka kisat eivät menneet meidän osalta ehkä niin hyvin kuin olisin toivonut, oli silti kiva huomata että oltiin ehdottomasti nopeimpien sarjassa ja oma pää piti kisatilanteessa hyvin. En antanut Wiccan sikailla kontakteilla tai lähdöissä, ja rimoja tippui ainakin viime ASCA kisoja vähemmän!

Wiccan Q-nauhat
Itävaltalaiset koirat tekivät kyllä vaikutuksen! Jos vertaan Suomen ASCA-kisoihin (tai ihan normikisoihinkin), niin aussiet olivat nopeampia, irtoavampia ja kiihkeämpiä. Toki hillitympiäkin joukossa oli, mutta kyllä keskimääräisesti paikalla oli paljon kovempaa sakkia! Teknisesti koirat eivät ehkä olleet sen taitavampia, kepeillä ja kontakteilla tuli paljon virheitä. Mutta huomaa, että itävaltalaiset ovat tottuneet kisaamaan enemmän asca-agilitya, sillä kenellekään ei tarvinnut selittää gamblersin sääntöjä, ja jotkut koirat tekivät ihan käsittämättömän hienoja gamble-suorituksia gamblers-radoilla. Toivottavasti Suomessakin alkaisi näkyä enemmän oikeasti nopeita aussieita agilityssa, näistä koirista useampi pärjää varmasti bortsuvaltaisessa lajissa ongelmitta!

Sunnuntaina kisojen jälkeen lähdin ajelemaan Nina Krammerin luokse (kennel Mi Sombra) katsomaan koiranpentuja. Hänellä oli kaksi pentueellista kotona 3,5-viikkoiset Nilan pennut sekä 6,5 viikkoiset Brixin pennut <3 Siellä meni rattoisasti muutama tunti koiranpentuja syliteltäessä ja koirista ja kasvattamisesta jutellessa. Etenkin Brixin ja Rangon pennut sulattivat sydämen täysin, en malttaisi millään odottaa omia koiranpentuja... Nina kutsui minut vielä seuraavaksi aamuksi paimentamaan heille, joten kotiinlähtö sai odottaa. Ninalla oli omat lampaat parin kilometrin päässä vuokratulla pellolla, jossa päästiin paimentamaan Taikan ja Wiccan kanssa. Lisäksi Nina työskenteli Cinnerin, Rangon, Brixin, Tripin ja uuden USA-tuontipentunsa kanssa.

Wicca & Ninan Rango-uros, huomatkaa Wiccan rakastunut ilme...
Lähdettiin ajelemaan kotiin maanantaina puolenpäivän aikaan, ja perillä oltiin yhdeksän pintaan. Ajokeli oli onneksi tällä kertaa huomattavasti parempi, vaikka jouduin ajelemaan pitkän pätkä matkaa pimeässä. Matka sujui kuitenkin rattoisasti äänikirjaa kuunnellessa ja viikonloppua fiilistellessä! Matka oli ehdottomasti tekemisen arvoinen, ja kovasti koitetaan päästä toinen kerta vielä käymään ennen Suomeen paluuta ;) Lisäksi juteltiin Taikan  kasvattajan kanssa, että hän voisi pitää jossain vaiheessa pentutreffit/paimennusviikonlopun tms. Suomestakin Wieniin pääsee suorilla lennoilla eikä koiran lennättäminen esim. Finnairilla nyt ihan mahdottoman kallista ole. Nopeampaa se olisi kuin autolla sinne ajaminen...

Lopuksi vielä muutama action-kuva kisoista, kuvaaja Luca Turano: