Reissun todellinen tarkoitus; saksalaiset aussiet!

Ollaan otettu kaikki irti Saksan paremmista paimennusmahdollisuuksista täällä ollessamme! Vaihtokaupunki katsottiin jo sillä silmällä, että olisihan aussiepaimennuspaikat riittävän lähellä, ja myönnettävästi paimennus oli iso syy vaihtoonlähdölle. Täällä työlinjaisia aussieita on huomattavasti enemmän ja aussiepaimennus on paljon pidemmällä kuin Suomessa. Olen käyttänyt suurimman osan viikonlopuistani täällä siihen, että ollaan reissattu työlinjaisten kasvattajien luokse paimentamaan ja katselemaan koiria. Toki suurin osa oli tuttuja jo aikaisemmilta visiiteiltä :)

Euroopan suurimpia työlinjaisten aussieiden pioneerejä on tietenkin Sandra Zilch, joka tunnetaan S Bar L-koiristaan. Hän pitää tilallaan (n. 1,5 tunnin matkan päässä meiltä) paimennuskoulutuksia, sekä reissaa ympäri Eurooppaa pitämässä klinikoita ja tuomaroimassa ASCA-paimennuskisoja. Lokakuun lopussa kävimme Sandralla viikonloppuklinikalla, ja sen lisäksi ollaan käyty useamman kerran yksittäisillä paimennustunneilla. Ainoa, mikä hieman rajoittaa käymistä on raha, jota ei näin opiskelijabudjetilla riitä ihan viikottaisiin käynteihin. Sandralla olen päässyt tutustumaan paremmin niin hänen omiin koiriinsa, kuin moniin S Bar L-kasvatteihin. Sandra on myös mahtava kouluttaja, jolta ollaan saatu Wiccan kanssa huimasti apua ja ohjeita! Kuvassa paimennusklinikka lokakuun lopussa. Sandran paimennuspaikka on vuoren päällä, ja sieltä on hulppeat maisemat laaksoihin:

Sandran lisäksi ollaan käyty tutustumassa Nicole Linnemanin (kennel Topinambur) koiriin Hannoverin lähistöllä. Nicolella on lauma työlinjaisia, osa kotimaista kasvatusta, osa jenkkituonteja. Entuudestaan minulle oli muutama koira tuttuja, mutta oli mahtavaa päästä näkemään hänen kaikki koirat, kotona ollut pentue ja paimentamaan yhdessä! Tänä viikonloppuna käydään uudestaan kyläilemässä ja katsomassa hänen uutta pentuettaan! Mikäs sen parempi syy reissata, kuin aussiepennut? Kuvissa Ruby x Slick-pennut:

Kolmas vierailukohde on ollut Natascha Hartmann (kennel Rasta), joka on ensimmäisen pentueeni isä-Keenin omistaja. Käytiin tosiaan hänen luonaan keväällä 2014, ja nyt sitten uudemman kerran paimentamassa. Nataschalla on myös monta lahjakasta paimenkoiraa, ja oma (pienimuotoinen) paimennuskoulu. Täällä Taika pääsi myös ensimmäisen kerran hieman kokeilemaan paimennusta! Tarkoitus olisi käydä uudestaan kyläilemässä ennenkuin kelit muuttuvat liian kylmiksi!

Lisäksi käytiin viime viikonloppuna kisaamassa ASCA-agilitykisoissa Itävallassa (josta kirjoitan kyllä oman postauksen). Samalla reissulla käytiin tutustumassa Nina Krammerin (kennel Mi Sombra) koiriin ja paimentamassa hänen kanssaan. Mi Sombra-linjoja on jonkun verran nyt myös Suomessa, joten oli kauhean kiva nähdä kaikki hänen koiransa, ja myös Nilan ja Brixin pennut <3 Tuli kyllä ihan kauhea pentukuume taas, onneksi kohta saadaan toivottavasti Wiccalle myös pentuja. Uusi Itävallan reissu odottaan kuitenkin ennen sitä ;)

Koitettiin saada Wicca ja Ninan Rango-poika samaan kuvaan... Wicca ei arvostanut!

Tämän lisäksi ollaan tavattu paljon eri aussieita agilitykoulutuksissa ja kisoissa. Tarkoitus olisi keretä vielä käymään muutaman muun työlinjaisen kasvattajan luona tutustumassa koiriin livenä. Minusta on todella tärkeää nähdä mahdollisimman paljon eri linjaisia koiria, ja tutustua livenä niihin koiriin, joita sukutauluissa näkee. Kasvattajana tämä vahvistaa minun käsitystäni siitä, mihin suuntaan haluan omia koiriani viedä, mitä uroksia haluan käyttää ja mitä koirieni sukulaiset todellisuudessa ovat. Pelkät nimet sukutauluissa eivät kerro koko tarinaa, eivätkä kuvat tai tittelit kasvattajien kotisivuilla. Työlinjaistenkin joukossa hajonta on todella suurta, ja eri kasvattajat painottavat erilaisia piirteitä ja asioita koirissaan!