Elämäni koki taas kerran aikamoisen mullistuksen kun aloitin elokuun lopussa Helsingin Yliopistossa maa-ja metsätieteellisessä kotieläintieteen opinnot. Olin tosiaan viettänyt kaksi välivuotta kirjoitettuani ylioppilaaksi keväällä 2010. Reissasin, olin täyspäiväisissä hommissa pääasiassa Prismassa ja koitin miettiä kuumeisesti mitä elämältäni haluan. Amerikan matkallani tutustuin sitten maatiloihin ja paimennuksen yhteydessä paimennettaviin eläimiin. Tästä se kiinnostus sitten varmaan sai kipinän ja kun yksi duunikaverini kertoi opiskelevansa kotieläintiedettä yliopistolla aloin selvitellä asiaa tarkemmin. Aikaisemmin olin hypännyt koko maametsiksen yli opinto-oppaissa - enhän mä nyt mikään talikkoa heiluttava maajussi ole! - enkä ollut tiennyt koko linjan olemassaolosta. Mutta muutakaan en oikeen keksinyt joten hain keväällä, luin bilsaa hulluna ja pääsin sitten sisään!
Miksi mä sitten valmistun, tai mikä musta tulee isona? Tähän saan aina vastata, ja oikeasti ei mitään hajua :D Ammattinimikkeeltään musta tulee agronomi. Me voidaan erikoistua joko kotieläinten jalostukseen tai ravitsemukseen, joka sitten antaa suuntaa tulevista hommista. Voin kehittää tai tutkia parempia tapoja ruokkia lehmiä, kehittää ja suunnitella jalostussuunnitelmia navetoille, olla maatilatarkastaja, toimia asiantuntijatehtävissä, kehittää eläinrehuja (esim. koiranruokia)... Lista on pitkä, ja esimerkiksi Opaskoirakoulun johtaja on valmistunut kotieläintieteellisestä, joten varmasti voisin tehdä myos koirien jalostukseen liittyviä hommia jos haluaisin. Mutta katsotaan nyt mitä tässä käy, monta vuotta opintoja edessä ennenkuin mä valmistun yhtään miksikään ;)
Tämän kuun alussa myös muutettiin Dracun kanssa uudestaan. Yksi kaverini oli lähdössä vaihtoon puoleksi vuodeksi ja kyseli että haluaisiko joku alivuokrata hänen opiskelijayksiötään siksi aikaa. Mullahan oli vähän hankala tilanne kun olin periaatteessa kirjoilla Helsingissä vanhemmillani - vaikken siellä asunut - ja näin ollen mun olisi ollut todella epätodennäköistä saada opiskelija-asuntoa. Mutta nyt kun muutin määräaikaiseen vuokrakämppään olen periaatteessa huhtikuun alusta asunnoton ja pääsen kämpänhakulistojen kärkeen ;) Joten asustelen täällä nyt puoli vuotta ja sitten olisi taas muutto edessä.
Uusi asuntoni on varsin pieni yksiö, 16 neliötä! Mutta oma vessa, keittiö ja oma rauha, ihanaa! Kyseessä on lääkkiksen asunto, koko talo on täynnä pelkkiä lääkkisläisiä jotka on kyllä maailman rahallisimpia ja hiljaisimpia naapureita! Asunto sijaitsee Ruskeasuolla, joka on aivan unelmasijainti. Olen asunut koko lapsuuteni tällä alueella, joten kaikki nurkat ovat todella tuttuja. Ruskeasuo sijaitsee ihanteellisten julkisten kulkuvälineiden lähellä, tästä menee bussilla tai ratikalla keskustaan 15 min, lähes kaikki bussit menee kämpän ohi, juna-asemalle on 15 min kävelymatka, töihin 4km, kouluun pikkaisen enemmän, äitille 15 min kävellen metsän läpi (iltalenkin yhteydessä voi aina käydä ilmaisella illallisella!) ja kaikkein mahtavinta, ihan oven edestä lähtee upeat lenkkipolut Helsingin keskusmetsään! Ja siellä on talvella ladut :) Ollaan Dracun kanssa täällä kyllä todella onnellisia ;)
Ja jos ei uusi koulu ja asunto riittäisi, niin vaihdoin myös työpaikkaa elokuun lopussa! Prismaan kasvoi sen verran paljon välimatkaa, joten hain töitä Käpylän Alepasta, jonne pääsin kyllä maailman lyhyimmällä haastattelulla. Päällikkö kysyi multa ehkä kaksi kysymystä ja palkkasi saman tien :) Teen koulun ohella 15 tunnin viikkosopparia, eli n. 2-3 vuoroa viikossa. Alepasta saa vielä todella hyvin vuoroja kun se on auki niin myöhään eli kerkeän koulun jälkeen tekemään ihan hyvän pituisen työvuoron ja saan iltalisät päälle! Hyvin olen viihtynyt uudessa duunissa, kivat työkaverit ja tieto siitä, että tää on vaan väliaikainen duuni, ei loppuelämäni ura, joka saa homman maistumaan vähän paremmin...
Mitäs muuta sitten? Olen tainnut hehkuttaa aikaisemminkin rugbyharrastustani, mutta hehkutetaan nyt vielä vähän lisää! Rugby oli ehdottomasti tän kesän ja alkusyksyn tärkein asia, ja söi paljon aikaani ja keskittymistä. Joukkueeni, Warriors Rugby Club ladies, selvisi Suomenmestaruusfinaaliin voittaen jokaisen runkosarjan pelin! Pelasin itse jokaisessa pelissä, tein kauden aikana kaksi tryta (eli "maalia"), minut valittiin yhdessä pelissä parhaaksi pelaajaksi, ja kahdesti sain "spirit awardin" eli asenne-ja joukkuehenkipalkinnon. Finaali pelattiin Jyväskylässä syyskuun lopussa ja voitimme rugbyn naisten SUOMENMESTARUUDEN! Fiilis oli jotain aivan sanoinkuvaamattoman upeaa, ja olen hyvin kiitollinen että olen saanut aloittaa tämän mahtavan lajin Suomen parhaassa joukkueessa!
Rugby tulee viemään tulevanakin vuonna paljon aikaani, sillä naisten rugby akateemiaan, joka on Suomen naisten virallinen valmennusrengas, haettiin ympäri Suomea pelaavia aloittelevia lupaavia naisia ja tarkoitus on valmentaa kahden vuoden ohjelmalla siitä maajoukkueeseen pelaajia. Sinne oli valintaleiri Eerikkilässä muutama viikko sitten ja mut valittiin valmennusohjelmaan :))) Tiedossa kovia viikonloppuleirejä, kansainvälisiä turnauksia, pelimatkoja, rankkaa treeniä + oman seuran treenit ja pelit. Tavoite on maajoukkuepaikka 2013-2014!
Oheessa muutama pelikuva niille, joilla ei ole mitään käsitystä että millainen peli rugby on. Kyseessä siis kontaktipeli, jossa molemmilla joukkueilla 15 pelaajaa kentällä. Pallo on semmoinen soikea, ja sillä tehdään try (eli "maali") kuljettamalla se vastustajan maalialueelle ja painamalla maahan. Pallon kanssa saa juosta eteenpäin, sitä saa potkia eteenpäin mutta syottää saa vaan taaksepäin. Palloa kantava pelaaja voidaan taklata maahan, pallon voi koittaa myOs repiä vastustajalta. SääntOjä on toki paljon ettei haavereita sattuisi ihan kamalasti. Mutta kuten kaikissa urheilulajeissa, vammoja sattuu. Mä säilyin kauden pääasiassa ehjänä, finaalissa reväytin ojentajalihaksen.
Katsotaan nyt miten aikani riittää kaiken tämän ohjelman ohella koiraharrastuksiin! Dracun pentuprojekti tarkoittaa joka tapauksessa sitä, että ollaan aika lailla tauolla harrastamisesta tämä talvi. En ottanut talvitreenipaikkaa, joten treenit jatkuvat varmaan vasta taas keväällä. Eiköhän me kuitenkin kisata & käydä yksittäisissä treeneissä vuodenvaihteen jälkeen kun Dracu palaa Ruotsista kotiin. Tavoite olisi saada SM-nollat kasaan ensi kesäksi, mutta saa nähdä miten Draculla pysyy rimat ylhäällä. En aio ottaa stressiä tästä, mennään ilman paineita ja pidetään hauskaa. Haettiin taas Top Teamiin mutta valintakoe meni aika lailla penkin alle (paitsi oma fysiikkakoe oli ihan huippu!) eikä päästy mukaan. Eipä tuo nyt haittaakaan kun pentuprojekti olisi estänyt pääsyn osalle leireistä ja taidan muutenkin keskittyä nyt muutaman vuoden mielummin treenaamaan tavoitteellisesti rugbyä. Ehkä seuraavan koiran kanssa sit...
Oho, tulipa aika megapostaus! Pitäis vielä kirjoitella koiramaisia treeni-ja kisajuttuja menneiltä kuukausilta! Niin paljon vaan on tapahtunut taas lyhyessä ajassa että huh huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti