Pääasiallinen paimennuspaikkamme on ollut Sandra Zilchin tila Frankfurtin eteläpuolella. Sandra on Euroopan ehdoton aussiepaimennuksen edelläkävijä. Hän on kasvattanut työlinjaisia koiria paimennukseen 10+ vuotta, kisannut Nationalsseissa menestyksekkäästi ja on nykyään mm. ASCA-paimennustuomari. Hän on käynyt myös useasti Suomessa pitämässä klinikoita, ja on Euroopassa todella suosittu klinikanvetäjä. Ollaan siis oltu erittäin onnekkaita, kun ollaan oltu tervetulleita Sandran luo paimennustunneille ja klinikoille tämä syksy, ja edistystä on tapahtunut todella paljon niin ohjaajan kuin koirankin osalta!
Syksyllä aloitimme Wiccan kanssa pitkän tauon jälkeen taas paimennuksen. Rauhallisesta ja kiltistä paimenesta kuoriutui haukkuva ja lampaita jahtaava riiviö. Etenkin mun paineen väistäminen oli Wiccalle ihan mahdotonta, ja ekat sessiot kuluivat pelkästään tämän harjoittelussa. Wicca alkoi herkästi haukkumaan mulle, puremaan paimennussauvaa ja purkamaan multa tulevaa painetta lampaisiin. Saatiin kuitenkin myös paljon hyviä pätkiä lampaiden perus kuljetuksessa, suunnanvaihdoissa ja lampaiden aidassa pitämisessä. Joka kerta kun tultiin uudestaan paimentamaan, eka kierros kului oikean mielentilan löytämisessä ja mulle haukkumisessa.
Pikku hiljaa ollaan edistytty mielentilassa ja ohjattavuudessa. Wicca on alkanut tajuta paineen väistämistä, lampaista luopumista, itsenäistä hakukaarta ja työskentelee hiljaa ja häntä alhaalla. Häntä onkin muuten niin kätevä mielentilan mittari, kun nousee kippuralle niin mielentila on liian kiihkeä, kun laskee niin työskentelee hyvin. Etenkin pari viime paimennuskertaa on olleet ihan hurjan hyviä, kun ollaan aloitettu ajamisen työstämistä! Wicca on luonnollinen ajaja, joka on aika epätyypillistä aussielle. Aloitettiin ajaminen liinassa pienessä maneesissa, jossa lampaat ei takerru minnekään nurkkaan. Ajetaan lampaita maneesin seinää vasten, itse pysyn edessä sivulla ja koira hieman takana. Nyt viikonloppuna ajettiin jo ilman liinaa, ja Wicca oli todella taitava. En olisi ikinä uskonut, miten nopeasti se sen oppi! Vaihdeltiin ajamisen ja hakemisen välillä, jotta se oppii erottelemaan näitä. Lisäksi viimeisellä kierroksella harjoiteltiin ajamisessa suunnanvaihtamista sisäflänkeillä (inside flanks). Wicca ei ymmärtänyt saksiliikettä minun kanssa (eli kun minä lähden yhteen suuntaan, niin se peilaisi ja lähtisi vastakkaiseen suuntaan), joten kokeilin ohjata sitä hieman kuten agilityssä takaaleikkauksen tyyppisesti. Yllättäen se toimi kauhean hyvin, ja Wicca tuntui pääsevän hyvin jutun ideaan kiinni.
Etenkin viimeiset 3 kertaa ovat olleet aivan mahtavia, kun minulla on kuuliainen,rauhallinen koira, joka kohtelee lampaita todella nätisti. Sen voi päästää tekemään virheitä, koska se ei jahtaa lampaita tai pure niitä, saattaa vaan hajottaa lauman jos tekee virheen. Kivaa tässä on se, ettei sitä tarvitse kieltää yrittämästä, kun ei tarvitse pelätä että se tekee tyhmyyksiä ja jahtaa lampaat päin seinää. Sandran opeissa hienoa onkin, että koiran voi antaa tehdä virheitä, koska sitten se oppii, että näin ei kannata toimia. Olisi tyhmää pitää niitä aina liinassa ja kontroloida kaikkea. Koirat ei opi itse tekemään päätöksiä. Ihan kuin painaisi koiran peppua maahan ja sanoisi istu. Koira ei tajua mitä se tekee. Toki liinalla voi myös puuttua vääränlaiseen käytökseen, ja olen pitänyt Wiccaa yleensä liinassa kiinni mutta liina maassa. Näin voin esim. pysäyttää sitä jos se lähtee hakukaarelle liian kovaa tai päin lampaita. Suurimmaksi osaksi se saa kuitenkin tehdä vapaana, ja se onkin edistynyt paljon näiden kuukausien aikana. Oltaisko ehkä joka toinen viikko käyty paimenessa noin suurin piirtein.
Kuvat paimennusklinikalta lokakuulta, kuvaaja Katja Crcek
Kauhea paimennusinnostus on taas syttynyt, ja haluaisin päästä kisaamaan niin FCI:ssä kuin ASCA:ssa ensi kesänä Wiccan kanssa. Se ei ole kaikkein intensiivisin työskentelijä, mutta tehdään hommia yhdessä ja Wicca tykkää paimennuksesta, mutta paimentaa myös mulle, ei pelkästään itselleen. Nyt pitäisi vaan saada suuntakäskyt haltuun ja harjoitella myös ahtaita paikkoja (häkitys), niin se olisi kisavalmis. Katsotaan nyt kesällä pentuprojektin jälkeen mistä löytyisi kiva paimennuspaikka, ja koitetaan päästä paljon treenaamaan. Ongelma vaan on se, että minulla on jo aika paljon ajatuksia siitä, mitä ja miten haluan harjoitella, joten pitää löytää ohjaaja joka ei halua että me tehdään jotain ihan erilaista. Tai sitten joku paikka, jossa saa treenata itsenäisesti...
Taikan kanssa paimennusta sytyteltiin 3-4 kertaa nyt syksyllä. Pienestä söpöläisestä kuoriutui ihan paimennushullu, joka ei varmasti tekisi mitään muuta tässä maailmassa jos saisi valita. Hirveällä intensiivisyydellä se suhtautui hommaan, ja vähän turhaankin olisi halunnut pistää paimennettaviin lampaisiin vauhtia näykkimällä kintereistä vähän. Pariin kertaan jouduin puuttumaan tähän aika kovalla kädellä, ja se oli kuitenkin vähän liikaa nuorelle, pehmeälle koiralle. Päätettiin, että sillä on kyllä taipumuksia, muttei vielä tarpeaksi ikää vastaanottaa koulutusta, joten tästä jatketaan sitten ensi keväänä. Innolla kyllä odotan Taikan kanssa työskentelyä, voisin kuvitella sillä olevan silmänkäyttöä jonkun verran, ainakin kun katsoo paljon se tykkää silmää käyttää arkielämässä...
Lopuksi vielä itselleni muistiksi käskyt, joita olen Wiccan kanssa käyttänyt:
- Hakukaari kellon suunta: come by
- Hakukaari vastakelloon: way to me
- Kävely lampaita kohti: walk up
- Ajaminen: stay behind
- Lampiden tuonti minulle: get back
- Lampaista luopuminen/poispäin meno: out
- Pysähdys: istu/seis/maahan
Tuo pysähdys ei ole meidän bravuuri Wiccan kanssa, vaikka se on ihan helppo saada kävelemään lampaiden kanssa, niin pysähdys on hidas ja kankea. Istu on ehkä helpoin sille.
 |
| Vanha paimennuskuva vuosimallia 2015 |
Kivoja ajatuksia paimennuksesta. Paimennus on hurjan hauska ja vaativa laji, mutta ollut itselle tosi palkitsevaa kun näkee miten koira nauttii, oppii ja oivaltaa :)
VastaaPoista