Astutusmatkalla Saksassa

Matka alkoi keskiviikkona 09.04, joka oli Dracun 10. juoksupäivä. Kovasti oli kaikkea säätämistä ennen reissuun lähtöä että kaikki paperit olisi kunnossa, saataisiin hyvät lennot, majoitukset jne. Lisäksi saatiin viime hetkellä matkaseuraa Annasta, joka on ottamassa pentua tästä yhdistelmästä. Annalla oli sopivast aikaa ja muutenkin tuttuja alueella, joten hän lähti (meidän onneksi) tulkiksi mukaan :)

Matka alkoi 4.30 aamulla, kun suunnattiin kohti lentokenttää. Saatiin Dracu ongelmitta lähtöselvityksessä matkaan ja lennettiin Tukholman välilaskun kautta Düsseldorfiin. Kun odoteltiin matkalaukkuja, huomasin että Dracu oli jo tuotu sinne ja kävin vain noukkimassa sen matkaan, kukaan ei kysellyt että onko koira minun tai muutenkaan vahtinut Dracua... Olisi varmasti kuka tahansa voinut sen noukkia matkaansa! Kamalalla kiireellä kiiruhdettiin sitten juna-asemalle, jotta kerettäisiin junaan kohti määränpäätämme. Monen tunnin junamatkan ja yhden vaihdon jälkeen saavuimme vihdoin Kasseliin, josta Keenin omistaja Natascha oli luvannut tulla hakemaan meidät ja kyyditsemään meidät hänen luokseen tapaamaan sulhasta. 

Natascha asui pienen, idyllisen Trendelburg-kylän lähellä, jonne ajoi Kasselista 45 minuuttia. Keen oli jo autossa meitä vastassa, mutta rauhallisesti makoili omassa häkissään vaikka viereen tuotiin hyvin juoksuinen Dracu. Heti kun päästiin Nataschan kotiin päästettiin koirat ulos tutustumaan, eikä Dracua kauaa tarvinnut liehitellä kun olivat jo kiinni ja ensimmäinen onnistunut astutus saatiin hoidettua :) Kun hommat oli onnistuneesti hoidettu päästiin me ihmisetkin tekemään tuttavuutta Keeniin, joka tuli heti ystävällisesti tervehtimään meitä ja kerjäämään rapsutuksia.

Keen oli muuten ihan mahdoton kuvattava, sillä kaikissa yhteisposeerauksissa Dracun kanssa se ei olisi halunnut istua niin lähellä murisevaa Dracua, ja muutenkin joka kerta kun kamera kaivettiin esille Keen muutti onnellisen ilmeensä kiusaantuneeksi. Ei ollut oikein linssilude toisin kuin daaminsa ;)

         

       

 

Yöpaikkana meillä oli Trendelburgissa sijaitseva pieni perhehotelli, josta mulle ja Draculle oli varattu kunnon sviitti! Aamiainen sisältyi hintaan ja alakerran baarissa/ravintolassa syötiin sitten monet herkkuateriat Annan kanssa. Torstaina käytiin tutustumassa Nataschan kaikkiin koiriin ja hän näytti meille paimennusta muutaman kanssa. Keenistä otin videota, jonka voin linkata pennuista kiinnostuneille. Saksalaiset ova aika tarkkoja, että paimennusvideot/kuvat eivät saa päätyä yleiseen jakoon, sillä ilmesesti siellä eläinaktivistit ovat käyttäneet niitä paimennusvastaisessa propagandassa... Päällimmäisenä Nataschan koirista jäi mieleen avoimuus ja sosiaalisuus, kaikki koirat olivat hyvin ystävällisiä ja hyväluonteisia. Keen ehkä rauhallisemmasta ja hillitymmästä päästä kuin muutama muu nuorempi ;) Pääsimme myös Dracun kanssa hieman pyörittämään lampaita aitaukseen.

Perjanaina oli vuorossa sitten toka astutus. Dracun kasvattaja Isabelle oli antanut minulle ohjeeksi, että astutus joka toinen päivä, koska siittiöt voivat elää nartun sisällä monta päivää joten ei ole tarpeen astuttaa joka päivä. Toka astutus taisi osua ihan parhaalle päivälle, sillä nyt Dracu seisoi heti autosta ulos päästyään kuin patsas ja homma oli hoidettu alle minuutissa. Loppupäivä kului sitten paikallisia luonnonnähtävyyksiä katsellessa, kylällä kiertelemässä ja syödessä ja nukkuessa, jotka olivat hyvin vahvasti muutenkin meidän matkan teemat... Saksassa osataan kyllä syödä, ja me Annan kanssa hyödynnettiinkin tätä tehokkaasti ;)

Lauantaina alkoi sitten Sandra Zilchin paimennusklinikka Nataschan luona, johon saimme Dracun kanssa osallistua. Meidän lisäksi paikalla oli pääasiassa Nataschan omia kasvatteja, 11kk vanhat pennut Wiggle x Dude-yhdistelmästä. Oli oikein mielenkiintoista kuulla vinkkejä, miten näitä nuoria paimenkoiranalkuja lähdetään kouluttamaan. Lisäksi paikalla mm. kaksi tuontikoiraa kennel Cut'n Loosesta, jossa kävimme Dracun kanssa vuonna 2010. Upeita työkoiria!

Meillä suurin ongelma on Dracun kanssa aina ollut turhan kiihkeä meno ja se, ettei Dracu vastaa oikein minulta tulevaan paineeseen. Sandra sitten kertoi, että ongelma on se, että Dracu siirtää multa tulevan paineen lampaisiin, sen sijaan että myötäisi itse siihen. Harjoiteltiin sitten lauantaina kahdessa sessiossa sitä, miten Dracun saisi kääntymään pois eläimistä kun annan sille painetta sen sijaan, että se vain väistäisi painetta juoksemalla eläimiä kohti. Tämä oli alkuun aika tappelua liinassa, kun tarkoitus oli saada Dracu kääntymään 180 astetta poispäin eläimistä kun tulen sitä kohti. Dracu oli liinassa jonka avulla estin sitä pakenemasta lampaita kohti, ja tapeltiin sitten aikamme asian kanssa, mutta kyllä se pikkaisen alkoi jo sujua.

Sunnuntaina klinikka jatkui samalla tavalla, paimennettiin kaksi kertaa ja harjoiteltiin poispäin menon (eli out-käskyn) ohella myös lampaiden hallittua kuljettamista käskyllä walk up. Eli kävelyä suoraan kohti lampaita, ei lampaiden kiertämistä. Aina kun Dracu laittoi liikaa painetta eläimille, otettiin uusi out-harjoitus liinassa, jossa Dracu ajettiin poispäin eläimistä. Vikalla sessiolla se alkoi vihdoin oikeasti reagoimaan oikein multa tulevaan paineeseen siirtymällä kauemmas ilman kamalaa tappelua, ja homma alkoi heti muuttua todella paljon rauhallisemmaksi. 

Nyt kyllä saatiin tosi paljon hyviä vinkkejä juuri noiden perusongelmien korjaamiseksi, mutta erityisesti sain hyviä ideoita mitä alkaa harjoitella Wiccan kanssa. Puhuttiin jo Annan kanssa, että nyt täytyy päästä kesällä käymään Inkoossa paimenessa säännöllisesti, jossa voitaisiin rauhassa soveltaa näitä oppeja. Jos kerkeäisi kesällä usein paimeneen, niin mietin varovasti että olisiko Wiccan kanssa voinut mennä syksyllä jo kisaamaan started-luokkaan... Saksassa olisi syyskuun lopussa paimennuskisat Sandralla, jonne lentäisi tosi kätevästi ja samalla näkisi liudan eurooppalaisia työlinjaisia koiria. Ehkä Wiccan tulevaisuuden sulhanenkin saattaisi löytyä samalla... No aina on hyvä haaveilla, kasellaan millainen rahatilanne sitten syksyn tullen on.

Paimennusklinikan loputtua kokeiltiin vielä yhtä astutusta, nyt juoksupäivä 15. Selvästi paras päivä oli perjantai, mutta kyllä Dracu antoi taas astua muutaman minuutin flirttailun jälkeen ilman ongelmaa. On se kiva kun on näin helppoa tämä homma Dracun kanssa, etenkin kun mä olen pihalla kuin lumiukko :D

Maanantaina lähdettiin sitten aamulla Nataschan kyydillä kohti Düsseldorffia, josta meidän lento lähti. Anna jäi vielä muutamaksi päiväksi Saksaan, joten sain selvitä omalla englannillani, jolla olisin kyllä ollut matkalla hukassa kun suurin osa saksalaisista ei tunnu puhuvan yhtään englantia! Dracu pääsi taas ongelmitta matkaan ja tällä kertaa lennettiin Köpiksen kautta Helsinkiin. Kaiken kaikkiaan siis erittäin onnistunut matka! Wicca oli viikon hoidossa Tiialla, jossa oli päässyt treenaamaan ihan kadehdittavan paljon ja leikkimään bc-Ruutin kanssa. Iso kiitos Tiialle jälleen hoitoavusta! 

Keen oli kyllä juuri niin täydellinen sulhanen Draculle kuin olin uskaltanut toivoakin! Äärimmäisen ystävällinen, eikä tippaakaan vahtiviettinen, varautunut tms. Aika rauhallisen oloinen koira, ei sählännyt, piipannut tai tehnyt ikinä mitään ylimääräistä edes kun Dracu oli lähellä. Tuli hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa, ja paimennusklinikalla makoili rauhallisesti laitumen reunalla katsellen muiden paimennusta. Työskennellessä tekee hyvin töitä ja oli erittäin hyvin kuulolla, haluaa tehdä töitä omistajansa kanssa. Kuulemma lähistöllä metsästetään paljon, eikä koskaan ole reagoinut laukauksiin, jonka uskon hyvin. Keenillä tuntui olevan vankkumaton hermorakenne, siitä oikein huokui tasapainoisuutta. Vilkkaammalle ja tempperamenttiselle Draculle siis oiva partneri, uskon että näistä tulee hyviä harrastuskoiria, ja erinomaisia koiria kaikenlaiseen arkeen.

Mitäs tässä tapahtuukaan... ;)