perjantai 8. huhtikuuta 2011

Toipumispäiväkirja, 2 ekaa vk

Voisin vaikka lisäillä tähän postaukseen kuulumisia jokaiselta päivältä ettei tarvisi joka kerta tehdä uutta aihetta. Kyseessä siis Dracun kuntoutus polven ristisideleikkauksesta.

Toipumispäivä 2.

Dracu nukkui rauhassa sängyssä koko yön, jonne muuten on hypännyt lääkärin ohjeita rikkoen. Pomppaa kuitenkin hyvin kolmella jalalla joten tuskin se tuota leikattua jalkaa kamalasti haittaa. Sai aamulla ruuan yhteydessä taas lääkkeet, nyt annoin ohjeen mukaan kipulääkettä koska ei vaikuta niin kipeältä enään. Jouduin jättämään Dracun taas yksin työpäivän ajaksi, mutta toin tuliaisia; luita, possunkorvia ja Draculla ihan oman röhröpossun! Dante tulee olemaan niiiiiin onnellinen ;) Ulkona Dracu ei vieläkään ollut käynyt leikkauksen jälkeen kakalla, eli 2,5pv edellisestä joka hiukan huolestutti mua. Päästin sen vapaaksi toiveissa että kävisi, muttei kuitenkaan. Ulkona liikkuminen oli jo hyvää, ei onnu selvästi, tekee pieniä pomppuja ravissa välillä, mutta liikkui muuten puhtaasti. Jalka on kipeä kun nousee makuulta eikä ole hetkeen liikkunut - eli ihan samanlailla kuin sillon kun oireili jalkaa.

Tehtiin aika paljon niitä jalan venyttely-ja hieromisjuttuja, Dracu ei arasta jalkaa, saan kosketella, kuivata pyyhkeellä ja venytellä jalkaa ilman sen kummempia reaktioita. Dracu venytteli aamulla leikattua jalkaa maatessaan ihan makoisasti, eli se ei voi sattua kamalasti. Iltaruuan jälkeen käytiin vielä ulkona kiertämässä lähitaloja ja onneksi kaikki tarpeet tuli vihdoin ulos! Dracu on muuten antanut jalan olla aika hyvin rauhassa joten en ole pitänyt pääkoppaa kuin poissaollessani, joka on selvästi piristänyt Dracua! Hyvä päivä siis kaiken kaikkiaan!

Toipumispäivä 3.

Tänään mun oma flunssa (joka alkoi muuten Dracun leikkauspäivänä...) oli jo niin paha, että jäin kotiin Dracun seuraksi. Käytiin aika lailla lenkit 3x10min rauhassa hihnassa, vaikka Dracu koittikin kovasti vetää et mennään kovempaa :) Päivällä huomasin, että Dracun leikattu jalka oli aika lämmin. Kerkesin jo tietty nähdä visioita mätänevästä tulehduksesta ja amputaatiosta kunnes ystävälliset neuvot hieman rauhoitti. Ystäväni Nelly tuli yllätysvisiitille tervehtimään Dracua ja yhdessä sitten vähän haudottiin jalkaa pakastevihanneksilla.

Ilta kului sitten sohvalla jossa pidin Dracun jalkaa kylmässä ja hätäkeinona annoin myos äitini ehdotuksesta reikiä eli energiaa :D Hätä ei keinoja karta... Tänään syötiin vikat antibiootit, mutta rimadyliä vielä jatketaan. Jalan käyttö oli musta aika samanlaista kuin eilen, ehkä vähän huonompaa. Muutaman kerran jalka selvästi sattui ja koitti nuolla sitä.

Dracu ja maailman ihanin lelu
Leikkaushaava pv 3
Painoa laitetaan vähän, muttei läheskään tasaisesti


Toipumispäivä 4. 

Heti aamusta äitini tuli kylään tuoden muutamia ensiaputarvikkeita, mm. kuumemittarin, desinfiointiainetta, pumpulia jne. Irrotettiin sit leikkauslaastari yhdeltä sivulta ja katsottiin vähän miltä se näytti. Haava näytti tosi siistiltä (ainakin mun silmissä) ja ympärillä oleva iho oli hieman punaista ja keltaista. Suihkutin päälle septidiniä, kuivattiin iho hiustenkuivaajalla ja koska mulla ei ollut tarpeeksi isoa laastaria laitettiin pumpulia haavan ja vanhan laastarin väliin ja jätettiin vanha laastari. Huomenna käyn sit apteekissa jos olo on riittävän hyvä (itsellä ihan kamala flunssa). Tässä kuvat haavasta:




Toipumispäivä 5-9

Pikku hiljaa ollaan menty, päivä kerrallaan. Otin leikkauslaastarin irti kokonaan päivänä 6. ja olen pitänyt siinä normaalia laastaria, paitsi päivänä 9. otin koko laastarin pois ja olen antanut olla ilman mitään, ulkona on kuivaa ja iho alkaa näyttää normaalilta haavan ympärillä kun laastari ei sitä enään ärsytä. Dracun jalankäytto on ollut aika vaihtelevaa, mutta tänään (päivä 9.) Dracu seisoi sisällä paino tasaisesti molemmilla jaloilla ja kerjäsi multa ruokaa. Danten tultua kotiin on Dracu liikkunut ihan liikaa, ne innostaa toinen toisiaan, joten eilen kaivoin häkin esille ja Dracu on saanut viettää aikansa siellä. Ulkona käyttää jalkaa tosi hyvin eikä se selvästi haittaisi Dracun mielestä menoa... 

Muuten olen antanut jalan vaan olla ihan rauhassa. Ei kylmähoitoja, jalka on tuntunut ihan normaalilta. En ole pahemmin vatkannut jalkaa, tuntui että jumpan jälkeen Dracu vaan aristi jalkaa enemmän.

Toipumispäivä 10-13

Eipä kummoisempi kuulumisia. Dracu laittaa jalalle jo noustessa ihan kunnolla painoa. Ainoa missä on näkyvissä ettei jalka ole ihan 100% kunnossa on kun Dracu istuu ja polvi taittuu ulos. Eli istuu aika epäsymmetrisesti. Iho leikkaushaavan ympärillä on aika kuivaa, hilseilee, mutta muuten haava on puhdas ja jalkaan alkaa jo kasvaa ihan hyvin karvaa. Ollaan jatkettu minimilenkeillä, mutta Dracun energiataso nousee kamalasti. Ei malttaisi olla rauhassa vaan pomppii ja hyppii minkä ehtii. 

6 kommenttia:

  1. Hyvä hyvä!
    Varo ettei lähde ympäri pihaa laukkaamaan, jos irrotat remmistä. Mä en uskaltanut koko toipilasaikana pitää yhtään kytkemättä. Dilberthän luuli olevansa terve heti kun vietti nousi. Ja Dilbertillähän se yksi ruuvi pääsi irtoamaan vaikka pidin tiukasti kytkettynä sisälläkin.

    VastaaPoista
  2. Joo pitää olla tarkkana... Dracu kun vaan ei suostu käymään kakkosella hihnassa :D Onneksi varoo tuota jalkaa vielä aika paljon eikä tee muuta kuin ravailee ja kävelee ulkona. Saas vaan nähdä mitä käy kun Dante tulee kotiin!

    VastaaPoista
  3. Nyt Shanti M A L T T I A sen Dracun jalan kanssa! Anna jalalle aikaa parantua leikkauksesta sekä ulommaisen haavan umpeutua rauhassa. Leikkauksesta on vasta niin vähän aikaa, ettei se ole lähimainkaan kunnossa. Draculla on myöskin niin hyvä kipulääkitys päällä, ettei se itse tajua olevansa kipeä eikä varoa jalkaa.

    Ulkoilua en tekisi muuta kuin sen verran, että tarpeillaan käy, enkä missään nimessä itse päästäisi koiraa vapaana ulkoilemaan. Jos ei osaa hihnassa tehdä asioitaan, on ehkä korkea aika opetella?
    Kenenkään toisen saamia jumppaohjeita en myöskään lähtisi tekemään, vaan noudattaisin niitä mitä olet tähän asti ellältä saanut. Hän on kuitenkin juuri sen Teidän tapauksen asiantuntija ja tietää todennäköisesti huomattavasti paljon paremmin, mitä kannattaa tehdä, miten ja missä vaiheessa. Tuskin olisitte niitä ohjeita muuten saaneet?

    Ja joo, tiedän mistä puhun.. Pikkurakilta on leikattu molemmista polvista ristarit vuonna miekka ja kypärä. Nuoremmalta koiralta korjattiin ennen Joulua löystynyttä polvea, joka on huomattavasti pienempi toimenpide kuin ristarileikkaus. Operaation piti olla simppeli rutiinitoimenpide ja ell erittäin kokenut ko. asioissa. Kuinkas kävikään? Ei mennyt ihan putkeen..

    Tsemppiä ja ennen kaikkea malttia (!) toipumiseen. Pitkä tie on edessä, mutta kyllä se siitä :)

    VastaaPoista
  4. Malttia tosiaan... :D Kiitos Paula ja kaikki muut muistutuksesta. Välillä tuntuu vaan hemmetin vaikealta kun tuo jalka tuntuu olevan nyt jo niin hyvässä kunnossa!

    Tosiaan ulkona päästän hihnasta ihan siksi aikaa että voi mennä puskaan tarpeilleen ja sitten heti takaisin hihnaan, ei kuitenkaan saa koko lenkkiä kulkea vapaana. Me saatiin kovin kehnot kuntoutusohjeet lääkäriltä, vähän hoitaja selitti suullisena enkä mä niitä oikeen enään muista, joten ollaan seurattu muiden samantyyppisiä, vaikkakin hieman tarkempia, ohjeita.

    VastaaPoista
  5. Tosiaan koiraa hakiessa kotiin, on tuo tietomäärä aika suuri joten meillä on hoito-ohjeet aina saatu kirjallisena. Jos on jokin mietityttänyt, olen hyvin herkästi soittanut ell-asemalle. (Taidetaan olla aikamoinen maan vaiva siellä suunnalla) Antoipa ell jopa oman kännykkänumeronsa, jotta voin olla suoraan yhteydessä, jos jotain akuuttia tulee.

    Meillä on hoito-ohjeet tikkien poistoon asti ollut yksinkertaisuudessaan sellaiset että ei pissa-kakkalenkkejä isompaa liikuntaa, ei portaita, ei hyppimistä tms. Haavan päältä side pois muutaman päivän päästä ja sen jälkeen suihkuttelua haalealla vedellä useamman kerran päivässä, jotta haavanesteet ja muut mömmöt tulevat haavasta pihalle. Tikkien poiston jälkeen on aloitettu vasta nämä koukkuun-suoraksi-koukkuun-suoraksi -jumpat.

    Eli ohjeetkin vaihtelevat, siispä soittaisin huomenna ellälle..siitähän me niille maksetaankin, että auttaavat :)

    VastaaPoista
  6. Hei!
    Pakko sanoa, että meidän ohjeissa luki, että vasta viikon 8 kohdalla saa ravata! Siihen saakka piti kulkea käynnissä ja ei saanut edes vetää, joten otin kuonopannan käyttöön. En siis päästäisi irti edes tarpeilleen. Me pidettiin sisälläkin kuonopannassa tosi pitkään. Jos oli muualla kuin omassa pikkuhuoneessaan niin oli aina kykettynä ja jomman kumman mun tai mieheni mukana. Silti yksi ruuvi irtosi.

    VastaaPoista