torstai 26. huhtikuuta 2018

Viivin pentuprojekti alkoi!

Viivillä alkoi tosiaan kauan odotettu juoksu ti 10.04. Sunnuntaina Viivin omistaja Tiina toi Viivin meille, ja maanantaina käytiin ottamassa ensimmäinen progesteronitesti, joka näytti vielä aika matalia lukuja. Uusittiin se torstaina, ja sovittiin vielä kolmas sunnuntaille. Progetestit näyttivät seuraavia arvoja:

Ma 16.4 0,4
To 19.04 1,85
Su 22.04 13,2

Viivi oli jo torstaina näyttänyt siltä, että olisi valmis astutettavaksi, ja LH-piikki sillä oli varmaankin perjantaina, jonka jälkeen progearvot lähtivät nousemaan hyvin nopeasti. Olin hieman huolissani perjantaina, että eihän sunnuntaihin odottaminen voisi tehdä sitä, että missattaisiin paras astutushetki... Jäätiin kuitenkin odottelemaan vielä sunnuntain tuloksia, mutta olin pakannut tavarat valmiiksi että voitaisiin tarvittaessa lähteä samantien tulosten tullessa Savonlinnaan astutusreissulle. Kun proge olikin jo näin korkea, niin lähdettiin heti puolenpäin aikaan matkaan, ja oltiin Savonlinnassa puoli viiden maissa. Matkaan lähti Viivin seuraksi myös Taika, Wicca sai puolestaan mennä viettämään Annelle laatuaikaa velipuoli Jedin ja Leia-tyttären kanssa.

Ajettiin suoraan Merjan ja Riffin luokse, ja treffattiin heidän lähellä olevalla kentällä. Viivi oli oikein suostuvainen astutushommiin, ja ei mennyt montaa minuuttia kun koirat olivat nalkissa. Astutus siis onnistui erittäin helposti ja vaivattomasti, erittäin luonnollisesti ja avustettin ainoastaan pitämällä koiria aloillaan kun olivat jonkin aikaa toisissaan kiinni. Juteltiin Merjan kanssa vielä tovi Riffistä ja sen suvusta, ja kerkesin ihailla Riffiä livenä. Viivi ei ollut astumisen jälkeen enää ollenkaan innostunut pojasta, ja yhteiskuvista ei valitettavasti tulla kovin tyylikkäitä. Ympäristökään ei oikein sopinut koirien kuvaamiseen...
Riffi ja Viivi astutuksen jälkeen
Jäätiin vielä yöksi hotelliin Savonlinnaan, jospa oltaisiin saatu maanantaina toinen astuminen. Savonlinna oli oikein ihana pieni kaupunki, ja hotellimme oli sattumalta aivan ihanien lenkkimaastojen äärellä! Illalla treffattiin vielä yhtä aussietuttua ja käytiin yhteislenkillä, ja loppuilta toivuttiin päivän jännityksestä hotellihuoneessamme. Koirat olivat oikein rauhassa yön yli, ja muutenkin tosi helppoja matkaseuralaisia. Viivi on ollut oikein ihana hoidokki, kiltti ja kuuliainen, helppo ja vaivaton. Se on solahtanut aina laumaamme täysin vaivattomasti, ja olen voinut ottaa sitä kaikille kimppalenkeille ja kaikenlaisiin eri paikkoihin huoletta mukaan! Maanantaina tapettiin aikaa Savonlinnassa Merjan ollessa päivän töissä. Käytiin tutustumassa pieniin asuttamattomiin saariin, kierreltiin kaupungissa ja käytiin kurkkimassa paikallisia nähtävyyksiä.

Iltapäivällä käytiin treffaamassa Riffiä tokan kerran. Nyt Viivi oli selvästi vähemmän innostunut lastentekopuuhista, ja murisi ja väisti Riffin astutusyrityksiä. Riffi oli oikein kohtelias, ja leikitti Viiviä aikansa, mutta todettiin että paras astutuspäivä taisi olla jo ohi ja progesteronitasot olivat mitä todennäköisemmin jo liian korkeat. Nartut yleensä osaavat itse säädellä aika hyvin astumistaan, ja jos narttu ei päästä enää selkään niin tiinehtymisaika on varmaankin mennyt jo ohi. Lähdettiin ajelemaan illalla Helsinkiin takaisin, ja Viivi pääsi suureksi onnekseen takaisin omaan kotiinsa. Nyt jäädään vain odottelemaan, kantoiko reissumme hedelmää! Viiville on varattu ensi viikolle herpes-rokotus ja toukokuun puolivälin tienoilla käydään ultrassa!
Reissukoirat Viivi & Taika

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kaikenlaisia kuulumisia; terveyttä, kasvatusta yms

Mistäs sitä aloitettaisiin, paljon on taas kuulumisia päivitettävänä, hyviä ja huonoja tottakai.

Aloitetaan niistä ikävistä, eli Wiccan selkäkuvista. Tosiaan viime viikolla otettiin Wiccan etujalan ontuman tutkimisen yhteydessä myös viralliset selkäkuvat. Halusin nähdä, että eihän olisi spondyloosaa tms. Lonkkakuvien yhteydessä otettiin aikanaan ihan ortopedin kanssa selkäkuva, jonka hän arvioi terveeksi ja en silloin vielä tajunnut, että Kennelliitto näitä arvioi myös virallisesti. Toki olin kuullut, että eivät nämä epäviralliset selkäarviot ole pitäneet aina paikkaansa, mutta luotin ortopedin näkemykseen. Nyt uusintakuvat näyttivät myös kuvanneen eläinlääkärin mielestä täysin moitteettomilta, joten oli erittäin ikävä yllätys kun Kennelliiton lausunto oli muuta mieltä:

LTV1
VA0
SP0

Tulokset tulivat lauantaina, ja päivä meni siinä pettymystä ja kyyneliä niellessä. Minulla onkin sairas koira! Entä jos se oireilee selkäänsä? Pitäisikö lopettaa agility? Voiko sitä enää käyttää jalostukseen? Ensijärkytyksen hälvettyä alkoi onneksi järki voittaa, LTV1 on todella pieni muutos, eikä nykytutkimuksen valossa pitäisi aiheuttaa koiralle oireita. Lisäksi kun Wiccan muutosta ei ollut kaksi eläinlääkäriä edes huomannut, ei muutos voi olla kovin paha. Eikä se näyttäisi periyttäneen sitä ainakaan neljälle kuvatulle pennulleen. Toki tilannetta vähän mutkistaa se, että Wiccan seuraavaksi sulhoksi on jo sovittu Itävallassa asuva uros, ja LTV-muutoksen omaavaa suositellaan käytettäväksi vain LTV0-koiran kanssa. Eikä näitä lausuta kuin Suomessa. Noh, katsellaan ensin Wiccan loppujen pentujen selkätulokset, ja sitten mietitään mitä tehdään. Pari varaurosta Suomesta on toki mielessä, ja Kennelliiton taholta voisi selvittää arvostelevatko he ulkomaisia röntgenkuvia...

Muissa kasvatusuutisissa kuuluu taas erinomaista. Viivi aloitti juoksunsa tänään! Tämä tarkoittaa meille pientä road trippiä toivottavasti ensi viikon viikonloppuna. Seuraillaan kuitenkin ensi viikolla Viivin juoksujen edistymistä. Tottakai juoksut osuivat juuri minun kannalta mahdollisimman huonoon ajankohtaan, opinnot ovat tältä keväältä loppusuoralla ja seuraavat kaksi viikkoa ovat hyvin kiireisiä kun pitäisi esitellä gradun tutkimussuunnitelmaa, viimeistellä kaikki esseet ja käydä tekemässä muutama tentti. Noh, sentään tällä kertaa ei tarvitse ulkomaille asti lähteä astutusreissulle!
Kaunis Viivi <3

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Sairastuvalta päivää

Huoh, saikku-uutiset jatkuvat. Miten voikaan olla, että kaksi koiraa onnistuvat telomaan itseään tismalleen samaan aikaa? Nyt kun Maarukin lähti pari viikkoa sitten uuteen kotiin, niin mulla ei ole edes varakoiraa jonka kanssa treenata...

Aloitetaan Wiccasta. Wicca alkoi ehkä kuukausi takaperin ontua vasenta etujalkaansa agilitytreenien jälkeisenä iltana. Se oli tullut aika rytinällä puomilta alas treeneissä, joten en ajatellut asiaa sen kummemmin kun ontuma oli seuraavana päivänä kadonnut. Noh, pari viikkoa treenailtiin normaalisti, kunnes kaksi viikkoa sitten kouluttajatreenien jälkeen se taas ontui ihan reippaasti. Huolestuin, ja pidettiin seuraava viikko taukoa agilitysta. Muussa arjessa ontumista en huomannut. Noh, viime viikon keskiviikkona olin aamulla treenaamassa Taikaa, ja annoin Wiccan tehdä pikkaisen siivekkeen kiertoa ja pari pysäytyspuomia. Eli tosi tosi kevyesti tehtiin kuitenkin. Ja taas se ontui kotona levon jälkeen. Nyt huolestuin toden teolla, ja varasin Mevettiin ajan pääsiäisen jälkeiselle tiistaille. Pääsiäinen otettiin sitten tosi rauhallisesti, peruttiin agilitykisat ja lenkkeiltiin lähinnä koirakavereiden kanssa.

Eilen mentiin Mevettiin tutkimaan tassua. Ajattelin myös, että jos kerran otetaan röntgenkuvia, niin voisi ottaa Wiccasta viralliset selkäkuvatkin. On ollut suunnitelmissa tutkia selkä virallisesti, ja tietenkin olin huolissani, että voisiko ontuminen liittyä selkään jotekin, spondari kummitteli takaraivossa. Eläinlääkäri käänteli ja väänteli tassuja, mutta mitään selkeää kipupistettä ei löytynyt. Selkä aristi kuitenkin selvästi painelua, mutta sen verran takaa että ei ehkä vaikuttaisi etutassuun... Noh, rauhoituspiikkiä takapuoleen ja sitten odoteltiin, että Wicca nukahtaisi. Wicca tarvitsi vielä ekstra-annoksen rauhoittavaa, ennenkuin simahti, ja silloinkin ei nukkunut ihan täysin, vaan koitti heräillä. Saatiin kuitenkin ihan hyvin kuvat räpsittyä. Selkä näytti siistiltä, kyynärpäät näyttivät hyviltä, samoin lonkat ja tassut. Vasemmassa olkapäässä oli pientä kalkkeutumaa, joka saattaisi olla pehmytkudosvaurio. Eläinlääkärin neuvo oli, että pari viikkoa lepoa, kevyttä liikuntaa ja sitten asteittain paluuta arkeen. Jos ontuma ei mene ohi, niin sitten olkapäätä voisi tutkia ultraäänitutkimuksella enemmän. Ei kuitenkaan mitään selkeitä löydöksiä, jotka selittäisivät ontumista. Jäädään odottelemaan Kennelliiton virallista arviota selästä.

Sitten oli vielä Taika. Torstaina juuri ennen pääsiäistä huomasin, että Taikalla oli verta suussa. Noh, tarkempi tutkiminen paljasti, että Taika oli onnistunut lohkaisemaan hampaansa, ja veri oli hyytynyt hampaan päälle. Eikä mikä tahansa hammas, vaan tietenkin koko suun isoin poskihammas, alaleuan M1. Pikainen konsultaatio eläinlääkäriystäväni Emmin kanssa paljasti, että missään ei ole päivystävää hammaslääkäriä pääsiäisenä, joten tämä sai suosiolla jäädä odottamaan ensi viikkoon. Soitin Mevettiin jo ajanvarauksen, ja varattiin hampaanpoisto perjantaille. Tarkempi hampaan syynäys kuitenkin osoitti, että se ei ollut kovin pahasti rikki, joten voisi olla mahdollista hoitaa sitä muutenkin kuin poistamalla. Veikkolassa on hammashuoltoon erikoistunut klinikka Anident, jonne soitin sitten heti kun se aukesi tiistaina, ja saatiin seuraavalle päivälle jo tsekkausaika!

Tänään ajettiin sitten Anidenttiin Taikan kanssa. Klinikka oli todella viihtyisä ja henkilökunta ihan super mukavia, todella mieluisa kokemus oli ainakin minulle! Lääkäri katsoi ensin läpi Taikan yleisvoinnin, ja sitten kurkkasi suuhun. Todettiin, että Taika tarvitsee rauhoittaa tarkempaa tutkimusta varten ja samalla otetaan hampaista röntgenkuvat. Kuvat paljastivat, että Taikalla oli useammassa hampaassa pienet lohkeamat (M1 molemmilta puolilta alaleukaa ja yksi I1). Onneksi lohkeamat eivät olleet pahoja, joten riitti että terävät murtumalinjat pyöristettiin ja hiontapinnat päällystettiin kiillesidosmuovilla, jonka pitäisi suojata niitä. Samalla hmapaat putsattiin ja nähtiin myös, että onko Taikan puuttuva p4 puhkeamaton hammas vai kokonaan puuttuva. Onneksi se puuttui kokonaan, joten sen ei pitäisi koskaan vaivata, toisin kuin puhkeamaton hammas voisi tulevaisuudessa häiritä. Pari päivää nyt pitäisi malttaa lepäillä, ja sitten voidaan taas jatkaa normaalielämäämme.

Toivotaan nyt, ettei tarvisi kuluttaa luottokorttia ja lähetellä vakuutuksiin hakemuksia taas vähään aikaan...!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Taika 2 v

Tänään Taika täytti 2 vuotta! Voisin vähän kirjoitella pohdintoja kaksivuotiaasta Taikasta.
Taika on tosiaan ollut aika erilainen kuin edelliset aussieni - etenkin Wicca ja Dracu. Etenkin ekan vuoden pohdin vähän väliä, että pitäisikö vain sijoittaa Taika jollekin kaverille, sillä se ei tuntunut oikein itselle istuvalta koiralta. Taika oli turhan herkkä, kiltti ja vähän nössö omaan makuuni. Jotenkin Wicca ja Dracu olivat istuneet omaan käteen niin hyvin, että olin aika kärsimätön Taikan kanssa. Kuitenkin jatkettiin sitkeästi tekemistä, ja viime kesänä oikeastaan Taikan upea luontainen paimentaminen sai minut pitämään sen kuitenkin. Muut lajit eivät kuitenkaan ehkä menneet niinkuin olin tottunut, etenkin tokossa Taikalla ei tuntunut olevan mitään sisäänrakennettua intoa tehdä hommia minun kanssa ja lähellä minua. Agilityssa se jo vähän väläytteli nopeaa oppimistaan, mutta lähinnä kouluttajien tsemppaus siitä, että onhan se nopea piti meidän treenimotivaatiota yllä. Tuntui, että Taika on hidas ja tylsä aksakoira.

Tämän talven aikana harrastusrintamalla on tapahtunut iso muutos. Taika on saanut vauhtia ja tiettyä hyvää röyhkeyttä ja itsevarmuutta aksaradalla. Se tekee todella hyvällä moodilla hommia, kuuntelee ja oppii mutta jaksaa yrittää ja kestää epäonnistumiset myös. Ollaan edetty tosi hyvin ratatreenissä, suullisissa käskyissä ja juoksareissa. Uskon, että Taikasta tulee tosi siisti ja hyvä aksakoira. Tavoite olisi korkata viralliset tässä kevään aikana, ja jos vaan kontaktit toimivat niin näkisin sen nousevan kolmosiin varsin nopeasti. Tokoa ollaan tehty nyt muutamaan otteeseen, ja ilme on muuttunut ihan täysin viime kesästä! Intoa on ihan hirveästi, ja nyt useampi ihminen on tsempannut minua treenaamaan Taikaa myös tällä saralla, kuulemma siitä voisi tulla tosi huippu koira. Se on todella nopea ja  ketterä, mutta samalla hiljainen ja ajatteleva. Leikkiminen on muuttunut tosi paljon nuoruusajoista, nykyään vetoleikit on ihan parasta, ja pallon perässä se sinkoaa lähes yhtä hulluna kuin Wicca.

Muuten arkielämä Taikan kanssa rullaa kivasti. Näyttäisi siltä, että ollaan saatu korvatulehduskierre katki ja Taika on syönyt raakaa nyt kolmisen kuukautta. En ole ollut super tarkka namien kanssa enää, ja satunnaiset vilja yms namit eivät ainakaan aiheuta ongelmia. Muuten Taika on ollut terve, vaikka fyssarilla kun käytiin niin varsin jumissa se kyllä oli. Syytän Maarua, joka jyräili Taikaa kaksi kuukautta meillä rajuissa leikeissä. Vaikka Taika yhä tykkää muista koirista tooooosi paljon, huomaa että se on alkanut muuttua aikuiseksi. Pennuille saattaa olla vähän nihkeä, ja kotiin tulevia koiria pitää pikkaisen vahtia ensialkuun. Mutta lenkeillä tulee yhä tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa. Taikalta on myös täysin hävinnyt kaikki nuoruusajan arastelut, se ei välitä kovista äänistä tai ihmeellisistä pinnoista.

Taikan pehmeys on myös muuttunut. Se on kova huutamaan - ihan varuiksi - ja aikamoinen draamailija välillä. Jos suutun sille, se reagoi liioitellun suuresti ja lähtee karkuun. Mutta heti kun käännän selkäni, se on taas pahanteossa. Taikalta puuttuu tietty Wiccaa niin leimaava miellyttämisen valtava tarve. Taika tykkää toki saada esim. rapsutuksia, mutta silloin kun hän itse niitä haluaa. Välillä nauretaan, että Taika on enemmän kissa kuin koira. Taika ei myöskään ole kovin kohtelias, jos se haluaa sohvalle niin se hyppää vaikka Wiccan tai minun päälle, jos ei muuten mahdu. Se huitoo tassuilla, kiipeää ihmisten yli ja istuu Wiccan päällä. Suurimman osan ajasta kotona se nukkuu pöydän alla, ja koittaa käydä varastamassa vessasta tyhjiä vessapaperirullia, jotka ovat sen suurimpia aarteita.

Taika ei valitettavasti ole vieläkään aloittanut ekoja juoksujaan, joten saa nähdä tuleeko siitä koskaan koiraa jalostukseen. Toki toivoisin kovasti, että tulisi. Taikalle olisi jo eka sulho odottamassa, ja kasa pennunottajia, jotka se on hurmannut suloisella ja sympaattisella persoonallaan. Niin tai näin, se on tärkeä osa meidän laumaa ja kovin rakas pieni hörökorva <3

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Etsitään Maarulle uusi koti!

Sijoitusnarttuni Maaru (Origine II's My Kind Of Trouble) on Ranskasta tuotu 1v9kk vanha työlinjainen narttu, joka etsii tosiaan uutta sijoituskotia!

Täältä löytää Maarun koiranetistä, ja täältä Maarun oman sivun. Kiitos Anne Barck uusista kuvista Maarusta!
Maaru palasi minulle helmikuun alussa koirasta johtumattomista syistä, ja on elellyt meillä nyt kuukauden jo kun ollaan pohdittu että mitä sen kanssa tehdään. Se on varsin helppo ja kiva hoitokoira, sillä arkikäytös on kunnossa, sen voi jättää ongelmitta kotiin, tulee hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa, ei vahdi, on ihmissosiaalinen, ei hauku ovikelloa (toisin kuin omat), kulkee hihnassa nätisti ja sitä voi pitää vapaana myös ongelmitta. Ollaan lähinnä vähän puuhailtu Maarun kanssa agilitya omien koirien treenaamisen ohessa, Maarulle on opetettu ihan alkeet vasta, mutta se tekee kivalla asenteella hommia. Jos Taika ei olisi ihan saman ikäinen niin pitäisi Maarun kyllä itse, siinä on paljon potentiaalia kasvaa todella siistiksi agilitykoiraksi! Se taistelee lelusta tosi hyvin, mutta keskittyy hyvin ja oppii nopeasti. Lisäksi se on arjessa tosi nopea, ketterä ja atleettinen!

Maaru etsii aktiivista kotia, jossa se saisi etenkin liikuntaa runsaasti. Se on hyvin fyysinen, ja tykkää kaikesta eniten juosta ja riehua koirakavereiden kanssa. Kotoa löytyvä koiraseura olisi iso plussa. Lisäksi koska haluan jatkaa sen sijoitussopimusta, olisi koti mieluiten täällä Etelä-Suomessa. Maarulle on tehty lähinnä ihan pohjia eri lajeihin (agility, nose work, paimennus) ja siitä saisi "pilaamattoman" treenikaverin, jonka kanssa voisi kuitenkin alkaa heti treenaamaan ihan kunnolla!

Jos yhtään alkoi kiinnostamaan, niin rohkeasti minulle viestiä facebookissa tai shanti.karinen@gmail.com. Kerron mielelläni lisää, lähetän Maarusta videoita ja sitä saa tulla tapaamaan. Maarulla ei ole kiire täältä minnekään, joten se oleskeleen mun luona kunnes löytäisi sen täydellise oman kodin.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Terveyspäivityksiä ja kasvatusjuttuja

Terveyspäivityksiä, tai oikeammin sairaspäivityksiä, valitettavasti kuuluu alkuvuodelle.

Taikalla oli heinäkuussa eka korvatulehdus, joka on nyt uusinut samassa korvassa kolme kertaa. Viimeisimmän kerran kävimme tammikuun alussa näyttämässä sitä eläinlääkärille. Hiivaahan siellä joka kerta, nyt vikalla kerralla oli iho vähän haavoilla raaputtamisesta. Toinen korva on ollut ihan normaali koko ajan. Tippoja ja korvan pohdistusta, ja on onneksi parantunut aika nopeasti. Joka tapauksessa olin jo aiemmin pohtinut Taikan vaihtamista raakaruoalle, koska se kakkaa niin paljon ja uloste on aika usein löysähköä. Se on syönyt koko syksyn ja loppuvuoden Brit Caren Endurance ankka ja riisiä, ja vaikka alkuun ruoka näytti sopivan, alkoi sekin tulla löysänä aika pian läpi.

Joten otettiin pelottava loikka raakaruokintaan Murren Murkinan kautta. Onneksi osaavampi kaveri tuli kauppaan mukaan neuvomaan mitä pitäisi ostaa alkuun. Kokeillaan nyt jos korvaongelmat helpottaisi ilman kanaa ja viljoja. Ostettiin alkuun täyttä sika-nauta-lihaa, ja kerran viikossa syötän kalaa. Lisäainerumba on sekava ja aikamoinen viidakko, mutta päädyin antamaan kerran viikossa naudan maksaa (a-vitamiini), kerran viikossa kalaa, ja joka ruokaan lisään sinkkiä, kalsium-vitamiiniseosta (kalkvita), merilevää ja lohiöljyä. Kalsiumissa on myös d-vitamiinia, mutta sitä pitäisi syöttää ainakin enemmän. Lisäksi lisään kerran päivässä ruoan sekaan kasvispullia, jotta Taika saisi vähän kuituja ja maha ei olisi liian kovalla. Wicca on saanut nyt myös vähän raakaa, mennään 50/50 ruokinnalla sen kanssa. Wiccalle ei ole periaatteessa mitään ihmeempää syytä ruokkia raakaa, mutta vähän käy toista sääliksi kun Taika see herkkuja ja hän ei. Lisäksi ostettiin iso kasa Taikan dieettiin sopivia nameja. Saa nähdä onko ruokavaliolla vaikutusta tuohon korvaan, ja jos ei uusi niin kokeillaan alkaa syöttämään noita nyt pannassa olevia ruoka-aineita ja katsotaan uusiiko hiiva vai ei.

Wicca taas oli pari viikkoa saikulla haljenneen etutassun kannuskynnen vuoksi. Se oli haljennut pitkittäissuunnassa ytimeen asti, ja se piti käydä kuorimassa Mevetissä. Käytiin aamupäivällä päivystyksessä, ja pari tuntia myöhemmin sain käydä hakemassa Wiccan kotiin jo. Pidettiin tassun suojana sidettä ulkona, mutta keli oli todella huono kovan lumen takia ja Wicca on tottakai onnistunut kynnentynkää ruhjomaan. Kotona kynsi sai kuivua suojaamatta ja Wicca ressukka sai kärsiä tötterön kanssa. Pari viikkoa meni sitä parannellessa, mutta nyt kuukausi myöhemmin niin kynsi on kasvanut kokonaan takaisin, ja ollaan palattu pikku hiljaa normi arkeen. Onneksi ei osunut kuin yhdet kisat tuohon päälle, ja esim. nyt tassu on taas täydessä terässä viikonlopun Top Team-leirille!

Terveyspäivityksiä on onneksi hyviäkin, nimittäin kasvattini Viivi ja Piki kävivät kuun alussa tarkastamassa silmät terveiksi! Lisäksi Pikiltä tutkittiin polvet (0/0) ja kuunneltiin virallisesti sydän (terve, huomattavan matala leposyke, kuulemma megaluokan urheilijan sydän!). Nyt ei pitäisi enää olla mitään esteitä Viivin pentusuunnitelmille. Juoksuja odotellaan maalis-huhtikuulle.

Niin ja semmoisia muutoksia kuuluu, että sijoituskoirani Maaru on tullut asumaan meille toistaiseksi. Maarun omistaja joutui koirasta riippumattomista syistä luopumaan siitä, ja se asustaa meillä kunnes sille löytyy se täydellinen koti. Mikään kiire ei ole päästä Maarusta eroon, se on ollut täällä nyt kuukauden ja elämä rullaa mukavasti tämän lauman kanssa. Maaru ja Taika leikkivät ihan hulluina, ja Wiccakin sietää Maarua hyvin. Toki likat meni jo synkronoimaan juoksunsa, ja Wicca ja Maaru aloittivat molemmat viikonloppuna juoksut. Ehkäpä Taika seuraisi perässä... Kirjoittelen Maarusta vielä oman tekstin blogiin myöhemmin.

Meillä on kasvattien kanssa minitreenileiri la 24.03. Keravalla KAT-hallissa. Paikalle on tulossa 5/6 Disney-pentua ja 4/6 Kriminaali-pentua. Mahtava tilaisuus siis mahdollisista tämän vuoden pennuista kiinnostuneille tulla tsekkaamaan koiriani ja kasvattejani. Olen ollut maailman huonoin vastaamaan lähiaikoina sähköposteihin, enkä ole varmasti antanut pennunkyselijöille tarvitsemaa aikaa ja kiinnostusta. Pahoittelut siitä kaikille! Yritän petrata, ja nyt kun pentusuunnitelmat alkavat olla aika valmiita, on mukavampi niistä kirjoitella ja kertoa. Wiccankin uros ensi syksylle on jo sovittu, ja sitä seuraavakin pentue jo valmiina mielessä. Tarvisi vain Taikan aloittaa edes ne ekat juoksut jossain välissä...
Disney-pennut + Dracu treenileirillä 2016

perjantai 5. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 tiivistelmä ja nokka kohti uutta vuotta!

Seuraavaksi vuorossa perinteinen tehtiin-ei tehty lista ja uuden vuoden tavoitteiden listaus - blogipostaus!
Meidän vuoden 2018 päätähdet Viivi, Taika ja Wicca
Tältä näyttivät tavoitteemme vuodelle 2017:

Wicca 
  • agilityssa nousu maksi3-luokkaan
  • tokossa VOI-luokan korkkaus
  • BH-koe
  • paimennuksessa ASCA started-luokka ja paimennuksen esikoe
  • onnistunut pentuprojekti
Taika
  • tokon ahkera treenaus, syksyllä alo-luokka
  • agilityssa juoksukontaktien harjoittelu ja vauhtipainotteinen opetus
  • paimennuksessa paimennustaipumuskoe
  • terveystutkimukset
Kasvatustavoitteet
  • 2. pentue 
  • Disney-pentueen luonnetestit
  • yhteissilmätarkastus
  • kevään viikonloppuleiri Helsingissä
  • kesän paimennusviikonloppu
  • loppukesän "iso" leiri koiraleirikeskuksessa
  • Team Red'n Ready-logolla varustetut treeniliivit, takit yms

Ihan ei kaikkeen ylletty, mutta monissa asioissa edettiin enemmänkin kuin mihin tavoitteet oli asetettu, ja harrastamisen fokus oli ehkä vähän eri jutuissa kuin olin viime vuoden alussa ajatellut. Yksi loppuvuoden odotetuimmista asioista oli meille uusi pentu, mutta valitettavasti tätä  ei tapahtunut. Yhdistelmä, josta olin jo pitkään odottanut pentue jäi ekan yrittämän jälkeen tyhjäksi, ja tokalla yrityksellä syntyi vain yksi pentu, joka jäi kasvattajalle. Pettymys oli suuri, mutta onneksi mulla on kotona ihan mahtava narttu Wicca, jonka pentu kelpaa vähintään yhtä hyvin!

Wiccan pentuprojekti piti sen poissa treeni-ja kisakentiltä lähes vuoden ekan puolikkaan, ja agilityssa nollat antoivat odottaa itseään. Yksi 2-luokan nolla tehtiin, mutta rimat ropisivat urakalla, kepit aiheutti päänvaivaa ja keskityttiin sitten kisaamisen sijaan treenaamaan mm. näitä ongelmia, juoksaripuomia ja päästiin mukaan Top Teamiin! Niin ja Wicca mitattiin pikkumaksiksi, joka oli ehkä parasta ikinä meidän agilityuralle! Tokoa ei tehty ollenkaan, mutta käytiin yhdessä rallytokokisassa toukokuussa tuloksella ALO HYV 94/100p. Tämä vuosi treenattiin kuitenkin lähinnä agilitya ja paimennusta. Paimennuksessa edistyttiin hyvin ja saavutettiin tavoitteet STDs-tittelin ja paimennuksen esikokeen saralta.

Taikan tavoitteet saavutettiin lähestulkoon kaikki,ainoastaan tokoa ei treenattu kyllä melkeen yhtään. Käytiin yksi rallytokokoe kokeilemassa, mutta tuloksena HYL kun Taika nappasi hihnan suuhunsa radan lopussa. Paimennuksessa edistyttiin kuitenkin hurjasti, saatiin STDs-titteli "bonuksena" ja esikoe meni heittämällä läpi. 1-luokan kokeessakin käytiin, mutta saatiin vain H eli sillä ei saa vielä vaihtaa luokkaa. Agilityssa treenattiin kovasti sanallisia käskyjä, estetekniikkaa, vauhtia ja juoksareita. Taika olisi kontakteja vaille kisavalmis, mutta tehdään nyt rauhassa kontaktit valmiiksi. Terveystulokset olivat priimaa, A/A lonkat, 0/0 kyynerpäät, puhdas selkä ja geenitestit. 

Kasvatuksen puolesta tavoitteet täyttyivät todella hyvin! 2. pentue saatettiin kunnialla maailmaan ja kaikki kuusi pentua saivat todella hyvät kodit. Disney-pennuista 3/6 kävi Aussieyhdistyksen luonnetestissä ja kaikki läpäisivät sen hyvin pistein ja ollen täysin paukkuvarmoja. Yhteissilmätarkkia en kerennyt pitää, mutta yksi kävi silmäpeilissä ja kaksi muuta ovat menossa parin viikon päästä. Pidettiin alkukeväästä treenipäivä Tuusulassa, jonne saapui niin vanhat kasvatinomistajat kuin uudet. Kesällä pidettiin erinnäinen määrä yhteistreenejä ja kimppatreffejä sekä kesän kruunasi syyskuun ekan viikonlopun kennelleiri! Kesällä pidettiin myös paimennuksen tutustumispäivä Seutulassa, jonne suurin osa kasvateistani pääsi paikalle. Kennelin logo saatiin tehtyä, ja liivitkin tilattua, mutta odotellaan niitä vielä saapuvaksi. Toivottavasti pian tulee postissa suuri kasa treeniliivejä Annen upealla logolla varustettuna!

Vuodelle 2018 asetan seuraavanlaisia tavoitteita:

Wicca 
  • agilityssa nousu maksi3-luokkaan, ekat sertit valionarvoihin
  • ASCA agilityssa regular-luokassa elite-luokkaan ja jumpers elite-titteli
  • rallytokossa RTK1-koulari
  • FCI paimennuksessa 1-luokka läpi, kisaamisen aloittaminen 2-luokassa
  • ASCA paimennuksessa open lampaat & started naudat ja ankat-tittelit
  • syksyn 2018 pentuprojekti onnistuneesti aluilleen
Taika
  • agilityssa kisauran aloitus kesällä/alkusyksyllä, nousu 2-luokkaan
  • ASCA agilityssa novice-luoka kaikki tittelit
  • FCI paimennuksessa hyväksytty 1-luokan koe, 1-luokassa kisaamisen aloitus
  • ASCA paimennuksessa open lampaat-titteli, ja legit started ankoilta ja naudoilta
  • rallytokossa tai normitokossa kisaaminen, ei tulotavoitteita, pääasia että aktivoidutaan näissä
Kasvatustavoitteet
  • 3. pentue kesällä Viiville
  • 4. pentueen aluille laitto syksyllä/alkutalvesta Wiccalle
  • Kriminaali-pentueen terveystarkastukset
  • loput 2 Disney-pentua luonnetestiin 
  • talven treenipäivä
  • keväällä paimennuspäivä
  • kesällä minileiri (tänä kesänä ei suurleiriä!)
  • mahdollinen uusi sijoitusnarttu
Kiireiseltä näyttää vuosi 2018, mutta jotenkin fiilikset on tosi positiiviset ja odotan pitkästä aikaa kunnolla kilpailemista taas etenkin agilityssa! Paimennustulosten saaminen tulee nyt pitkälti riippumaan siitä, päästäänkö kesän (oletettavasti) ainoisiin ASCA paimennuskisoihin vai ei, ja jaksetaanko lähteä ulkomaille kisaamaan. Olisi kuitenkin tosi hienoa päästä edes treenaamaan ankoilla ja naudoilla tänä vuonna, vaikkei onnistuisikaan kisaamaan pääseminen! Olisi myös tosi kiva lähteä vaikka Ruotsiin kisaamaan paimennuksessa, samalla voisi vähän katsella ruotsalaisia työlinjaisia. Ja Saksaan nyt on aina hinku takaisin, Hollannissa voisi myös käydä ja Itävallassa Taikan sukulaisia katsomassa... Katsotaan mihin kaikkialle keretään ja mihin rahat riittävät! 

Ihanaa uutta vuotta kaikille lukijoille! Yksi tavoite on myös jatkaa aktiivisesti blogin kirjoittamista - myös tekstejä kasvattajan näkökulmasta!
Taikan uudenvuodenlupaus on
ettei se syö enää lattiaan reikiä tai sängyn-ja tuolien kulmia
ja
että se on tulevanakin vuonna söpö pieni tuhmeliini