Ajattelin herätellä blogia vähän suuremmin henkiin monen vuoden tauon jälkeen. Tuntuu, että nyky-somessa on niin vähän tilaa ja mahdollisuutta tarinankerrontaan, jakamaan kokemuksia ja kertomaan asioita laajemmin. Helposti instassa tulee annettua kovin kiiltokuvaa kasvattamisesta ja omista koirista koska siellä yksinkertaisesti ei ole tilaa avata asioita laajemmin. Jos ketään ei nämä höpinät kiinnosta, niin vähintään näitä juttuja on kiva lukea jälkikäteen!
Blogin vanhoissa postauksissa onkin paljon reissukertomuksia, ja ei tarvitse montaa postausta selata taaksepäin että löytyy Wiccan astutuskertomus Wieniin! Tämä olikin jo kolmas astutusmatkani Itävaltaan, ja sen lisäksi sieltä on tuotu yhteensä 4 tuontipentua vuosien varrella! Huomaa selvästi mikä on meidän ykkös-yhteistyömaa...
Yuffie aloitti juoksunsa odotettua aiemmin jo marraskuun lopussa. Yuffien omistaja Sini oli hermoillut minulle torstaina 28.11 että luulee Yuffien juoksujen alkaneen. Epäilin hieman asiaa, että onkohan nyt toiveajattelua koska mitään vuotoa ei ollut näkynyt, mutta kivenkovaa Sini väitti että kyllä ne varmasti ovat alkaneet koska Yuffie putsaa itseään normaalia enemmän. Viikonlopun kisoista otin Yuffien meille, jotta voitaisi käydä tarkistamassa onko juoksu oikeasti alkanut progetestissä maanantaina.
Maanantaina kävimme Reprovetissä ottamassa progen, tulos 0,34ng/ml eli hyvin matala vielä, mutta koska oli enemmän kuin nolla voitiin olettaa että Sini oli oikeassa ja juoksut olivat tosiaan alkaneet. Tästä seurasi kauhea stressi, koska tulevana viikonloppuna oli ehkä yksi ainoista ajoista, kun minun olisi täysin mahdotonta irrota astutusreissulle koska Koiramessut ja olin työni puolesta täysin sidottu messuosastollemme aamusta iltaan messuvastaavana. Joten laitettiin kädet ja jalat ristiin, että proge nousisi hitaasti ja astutusajankohta menisi seuraavalle viikolle. Toki tässä välissä selvitin kaikkia mahdollisia matkustusvaihtoehtoja valmiiksi.
Torstaina 5.12 käytiin Yuffien kanssa uudestaan progessa, ja helpotus oli suuri kun luku oli vieläkin hyvin matala, 0,6ng/ml. Koska maanantaina ei ollut mahdollista edes lentää minnekään (Finnairin lakko, tottakai) niin päätin ostaa liput tiistaille, ja käytiin vielä sunnuntaina varuiksi tsekkaamassa proge (2,19ng/ml). Ostettiin menolento Lufthansanilta Helsinki-München välille, sillä Munchenin lentokenttä oli lähinnä aivan Itävallan länsinurkassa sijaistevaa Feldkirchiä, jossa Lou asui. Lufthansanille voi ostaa lentoliput koiran kanssa 72 tuntia ennen lennon lähtöä, kun Finnairilla minimiaika on 7 päivää. Ostettiin sitten paluulento Finnairilta, koska se tuli halvemmaksi koiran kanssa.
Koko viikonloppu saatiin jännittää sitä, että vahvistetaanko koira lennoille edes. Koiran kanssa lentäminen toimii niin, että ensin ostat liput, sitten teet asiakaspalvelun kautta pyynnön ottaa koira mukaan joka sitten vahvistetaan (tai hylätään). Torstaina ostin liput, sunnuntaihin mennessä kun ei ollut kuulunut mitään otin Lufthansaniin yhteyttä että mikä homma ja kuulemma koirapaikka oli ok. Finnairilta tuli maanantaina vahvistus, että koira ok. Huh helpotusta! Viikonloppu vierähti messuilla kiireen keskellä ja maanantaina ladattiin akkuja matkaa varten.
Tiistaina mentiin lentokentälle hyvissä ajoin, noin 2,5 tuntia ennen lentoa. Kun nostin lentoboksia autosta, huomasin kauhukseni että sen kyljessä oli halkeama, vaikka olin mielesätni edellisenä iltana käynyt lentoboksien tarkkaan läpi että se näytti kaikien puolin puhtaalta ja ehjältä... Noh, kauhealla vauhdilla ajettiin Tammiston Peten Koiratarvikeliikkeeseen ostamaan uutta, ja kerettiin aika hyvin takaisin kentälle. Kun mentiin tekemän check in ja samalla koottiin lentoboksi, kävi ilmi että uusi lentoboksimme oli virkailijoiden mielestä liian pieni, kun Yuffien pystykorvat osuivat seisoessa kattoon! Pienen väittelyn jälkeen ja usean ihmisen pohtimisen jälkeen ilmoittivat että ei kelpaa, pitää olla isompi häkki. Noh, eipä siinä auttanut kuin ajaa takaisin Petelle, ja vaihtaa häkkiä. Tietenkin seuraavan koon häkki ostamaamme mallia oli jo valmiiksi rikki (!), joten jouduimme ostamaan toisen merkkisen häkin joka oli tuplasti kalliimpi, sitä ei löytynyt heidän kassasta ollenkaan ja siinä sitten tulisilla hiilillä odoteltiin kassalla kun myyjät ihmettelivät että mitenköän myydä se meille. Hikipallerot jo vierivät otsaani alas kun kello tikitti kohti lentovirkailijoiden asettamaan deadlinea olla takaisin kentällä... Onneksi vihdoin myyjät onnistuivat rahastamaan meidät ja ralliautoiltiin takaisin lentokentälle ollen vain 5 min myöhässä annetusta takarajasta.
Hirveällä tohinalla saatiin neljän virkailijan avustuksella Yuffie ja lentoboksi matkavalmiiksi ja turvatarkastukseen vietyä. Sitten kiiruhdin itse turvatarkastukseen, ja siitä hirveällä juoksulla portille. Onneksemme boarding oli myöhässä, ja ennätin lopulta syödä vähän aamupalaa (kello 12) ja luotto että Yuffie ennättäisi koneeseen oli myös korkeampi. Varmistin asian vielä lentokoneen henkilökunnalta kun nousin koneeseen, kuulemma koirakin oli pakattu ruumaan. Lento meni hyvin, ja Münchenin päässä kun pääsimme hakemaan matkalaukut niin Yuffie oli jo valmiina odottamassa minua. Nappasin sen mukaan, tullivirkailijat kysyivät mistä tultiin, kun sanoin että Suomesta heitä ei kiinnostanut katsoa papereita ja päästiin hakemaan vuokra-auto. Vähän jännitti miten isompi häkki mahtuisi autoon, mutta saatiin paljon isompi auto kuin oltiin varattu ja Yuffie mahtui matkustamaan boksissa myös autossa.
Ajettiin vähän vajaa 3 tuntia Itävaltaan ja oltiin pelipaikoilla noin klo 19. Siinä hetken odoteltiin, että Loun omistajan Marinan tyttären 3-v synttäritvieraat poistuisivat paikalta ja voitaisi treffata heidän pilkkopimeällä takapihalla! Yuffie hieman murisi ensin Loulle, kun pimeässä ventovieras koira tupsahti yhtäkkiä nuuskimaan häntä. Hyvin nopeasti alkoi kuitenkin flirtti ja leikki. Tämä oli Loun ensimmäinen astuminen (ja toki Yuffien myös!) joten kuten odottaa saattoi, hänellä kesti hetki keksiä miten homma toimii. Lou oli liian kohtelias yrittämään selkään itse, ja koitti lähinnä astua Yuffieta maasta käsin. Jonkun aikaa hommaa seurattuamme ehdotin, että autetaan hieman ja Marina nosti Loun etujalat Yuffien päälle, ja sen jälkeen olivatkin hyvin nopeasti nalkissa. Noin 15 minuutin nalkin jälkeen koirat vielä vähän leikkivät, otettiin yhteiskuva ja me painuttiin hotellille lepäämään pitkän ja stressaavan päivän päätteeksi!
Seuraavana päivänä oli ohjelmassa minulla etätöitä, sekä Yuffielle ekinokokki-madotuksen hoitaminen paikallisella klinikalla. Odoteltiin vuoroamme aika pitkään, ja sitten sain hyvin hämmentyneitä lääköreitä neuvoa että mitä tarvitsemme. Onneksi minulla oli oma lääke Suomesta mukana, ja tämän hoitaminen on tuttua kauraa, joten neuvominen oli helppoa. Positiivisena yllätyksenä ei maksettu mitään käynnistä! Iltapäivällä käytiin taas Loun luona, ja astuminen hoitui huomattavasti varmemmin ottein. Sen jälkeen käytiin pieni kävely koirien kanssa upeiden alppivuorien katveessa. Toinen yö hotellissa meni ilman ongelmia, ja torstaina olikin viimeinen päivä reissulla. Treffattiin vielä kerran Loun kanssa, kolme astumista saattoi olla vähän turhaa mutta kun kerran oltiin samassa paikassa niin otettiin nyt varman päälle. Nyt torstaina tuntui vähän siltä, että Yuffie ei ollut ihan yhtä halukas, vähän enemmän ehkä halusi leikkiä, mutta onnistui kuitenkin. Tämä oli ihan hyvä, kertoi että nyt alkoi olla parhaat päivät lopussa eikä oltu todennäköisesti ainakaan liian myöhässä liikkeellä.
Kotimatka meni onneksi vähän helpommin kuin tulomatka. Oltiin lentokentällä hyvissä ajoin ilman ongelmia. Hieman jännitti että olisiko isompi koppa ongelma, koska olin kuitenkin antanut tilausta tehdessäni sen pienemmän kopan mitat. Tarkistin kuitenkin, että nykyisen lentoboksin koko ei ylittänyt Finnairin sivuilla ilmoitettua maksimikokoa tälle lentokonetyypille, ja en päässyt aspaan läpi kun yritin asiaa tiedustella. Onneksi ketään ei kiinnostanut Münchenin päässä lentoboksin koko, ja päästiin ongelmitta matkaan. Lento oli noin tunnin myöhässä, ja näin lentokentän ikkunasta kun Yuffie lastattiin koneen kyytiin, joten stressiä ei ollut siitä, että oliko koira mukana kun omin silmin näin kun se meni kyytiin. Suomen päässä kaikki meni hyvin eikä tullissa ollut ketään paikalla, joka olisi pyytänyt nähdä koiran paperit.
Kaiken kaikkiaa meillä oli varsin onnistunut reissu taas kerran, toivotaan että saadaan pentulaatikkoon pieniä palluroita helmikuun puolivälissä! Yuffie oli myös todella kiva matkaseuralainen, otti rauhallisesti kaikki eteen tulevat käänteet, osasi rauhoittua hyvin outoon autoon, outoon hotellihuoneeseen, kulki kivasti mukana ravintoloissa ja kahviloissa, ohittaa hyvin kaikki koirat ja muut, kulki kuuliaisesti vapaana ja oli stressitön ja kiva. Ainoastaan ollessaan lentoboksissa saattoi vähän murista vieraille, jotka tulivat sille lässyttämään. Muuten suhtautui hyvin välinpitämättömästi kaikkia kohtaan. Tietynlaista varautuneisuutta sen perusluonteessa on, sillä kun lenkeillä esim. joku halusi tulla moikkaamaan, Yuffiella ei ollut mitään kiinnostusta tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa ja se vain katsoi ihmisiä paheksuvasti, että miksi ne ei voi jättää häntä rauhaan. Yuffie oli myös ensimmäinen koiristani joiden kanssa olen lentänyt, joka selvästi ei tykännyt kun vieraat miehet siirtelivät sen lentoboksia, ja siinä vähän murisi heille.
Tässä vielä kiinnostuneille tiedoksi, kuinka paljon tämmöinen reissu (tällä kertaa) maksoi:
2 x silmäpeilaus ennen astutusta: 150e (75e x 2)
3 x proge Reprovetissä (2 x 65e, 1 x 75e koska viikonloppu): 205e
Lento Müncheniin: 225e (ihmisen osuus) + 200e (koiran osuus): 425e
Auton vuokraus + bensa: 170e + 65e : 235e
Hotelli 2 yötä: 136e
Lento München-Helsinki: 177e (ihmisen osuus) + 120e (koiran osuus): 297e
Uusi lentoboksi: 200e
Yhteensä: 1648e
Toki uudesta lentoboksista on iloa muutenkin kun paljon reissataan, mutta jos olisi ollut kunnolla aikaa ostaa uusi voin sanoa että ei todellakaan oltaisi ostettu noin kallista tai uutta lentoboksia. Tähän päälle vielä herpesrokote x 2 (100e kerta) 7 päivää astutuksen jälkeen ja ennen synnytystä, sekä mahdollinen ultra/röntgen 100-200e. Ennen kuin pennut ovat edes syntyneet on mennyt rahaa jo yhden pennun verran...
Yuffie lähti seuraavana päivänä takaisin kotiinsa Sinille Lohjalle, jossa Sinin karu kohtalo on nyt odottaa kärsimättömästi päivien kulkua ennen kuin tiedetään tuliko tuliaiset matkalta kotiin. Yuffien omistajan toiveesta pennut syntyvät ja kasvavat Sinin luona myös, mutta itse hoidan niiden myynnin ja ovat toki minun vastuulla kaikin muin tavoin! Ajattelin tehdä vielä erillisen postauksen yhdistelmästä kunhan tiineys varmistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti