perjantai 12. heinäkuuta 2019

Itävaltalaiset matkatuliaiset masussa

Nyt tiedetään varmasti, ettei lähdetty Itävallasta tyhjin käsin kotiin, vaan tuotiin masutuliaisia!
Kuva Anne Barck
Maanantaina käytiin ultrassa katsomassa, oliko reissu onnistunut vai ei. Vaikea oli arvioida Wiccan käytöstä, suurta muutosta en ollut huomannut, enkä viime kerrallakaan huomannut. Ei ruokahaluttomuutta, ei oksentelua eikä muutakaan ihmeellistä. Ehkä vain lievää närästystä syömisen jälkeen ja tällä viikolla nappulat ovat kadonneet kiposta aavistuksen normaalia hitaammin.

Eläinlääkäri kokeili ensin vähän Wiccan mahaa, eikä ainakaan tuntenut mitään pentuihin viittaavaa. Seuraavaksi mentiin ultrahuoneeseen, ja pienellä pakokauhulla seurasin ultran näyttöä eikä siellä alkuun pentuja oikein näkynyt. Sen verran on kuitenkin tiineysultrassa käyty, että kyllä minäkin sikiöt sieltä tunnistan. Onneksi lopulta bongattiin yksi, ja ehkä toinen. Kun lääkärin arvio oli 1-2, ei siinä kauheasti tuntunut olevan ilon aihetta. Lähdettiin kotiin mieli synkkänä, ajatukset imeytyvissä sikiöissä tai ainokaisessa pennussa ja keisarinleikkauksissa...

Päätin kuitenkin, että oman mielenrauhan takia voitaisiin käydä perjantaina eri paikassa kurkkaamassa uudestaan masua, varmistamaan että pennut olivat vielä kyydissä ja jos sieltä löytyisi jokunen pentu enemmän. Onneksi mentiin, sillä pennut erottuivat nyt tokalla kerralla huomattavasti selvemmin ja sykkeetkin jo näkyivät, kaikki näyttivät oikein hyviltä ja eläinlääkäri laski 4 pentua, joka oli jo paljon mieltä piristävämpi lukumäärä!

Käydään vielä kuun lopussa ottamassa toinen herpes-rokote ja samalla tiineysröntgen, josta sitten saadaan paljon varmempi arvio määrästä. Joka tapauksessa tiine on ja hyvin suurella todennäköisyydellä meillä on kuukauden kuluttua pentulaatikossa tuhinaa <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti