Ottaakko vai eikö ottaa...

...siinäpä mulla dilemma!

Kaikki ystävät varmaan nauravat mulle nyt kippurassa kun tunnustan, että päätös olla ottamatta Dracun pentua, (jota vannoin vielä kovaan ääneen kaikille ennen pentujen syntyä) on nyt alkanut rakoilla. Mulla on paljon syitä, miksen halua vielä pentua. Toisaalta en ehkä ajatellut asiaa toiselta kantilta, eli miksi mun kannattaisi ottaa pentu.

Tehdäänpä lista syistä ei/kyllä:

Miksi mun EI pitäisi ottaa pentua

• Asun 16 neliön kokoisessa yksiössä, jonka vuokrasoppari päättyy 31.3. Lemmikin kanssa opiskelija-asunnon löytäminen on vähintäänkin haasteellista, eikä pissivä ja tuhoava pentu varmasti ainakaan auta asiaa...
• Rahat ovat tiukoilla jo muutenkin, ja pennun sijaan saatava pennun hinta tulisi erittäin hyvään käyttöön
• Dracun kanssa on työnsarkaa ihan riittävästi. Pitäisi vaan panostaa siihen 100% ja voisimme päästä vaikka minne
• Olisi kiva päästä opiskelija-vaihtoon 1-2 vuoden kuluttua, ja USA/Kanadaan, jonne haluan, on ihan tarpeeksi vaikeaa raahata YKSI koira...
• Elämä on yhden aikuisen, hyvin koulutetun koiran kanssa niin helppoa...
• Onko aikaa/innostusta panostaa se tarvittava 110% pentuun kun olen mukana kaiken maailman rugbyjutuissa
• Voin aina tehdä uudet pennut Draculla, jos/kun haluan myöhemmin uuden koiran

Miksi mun pitäisi ottaa pentu

• Mulla on todella vähän koulua koko kevään ja näin ollen olisi ihan loistavasti aikaa treenata, sosiaalistaa ja kouluttaa uutta koiraa
• Dracu on selvästi yksinäinen ilman koirakaveria. Lenkit tuntuu kurjilta kun se vaan nököttää mun vieressä ja piristyy ihan kamalasti kun saa lenkkiseuraa joistakin tutuista koirista
• Koska pennun kanssa tulisi treenattua niin usein ja pieniä pätkiä, Dracuakin tulisi treenattua paljon ja hyvin siinä rinnalla. Koiramotivaatio on muutenkin alkanut taas nostaa vahvasti päätään, nyt olisi intoa panostaa uuteen pentuun!
• koskaan en voi tietää kauan Dracun jalka kestää treenaamista. Entä jos polvi hajoaa vuoden ekoissa treeneissä? Sitten mulla ei olisi harrastuskoiraa ties kuinka moneen vuoteen
• Koska opikelijan elämä olisi nyt muka niin vakaata, että olisi "hyvä hetki" ottaa pentu???
• Geenit näissä pennuissa olisi kyllä niin kohdillaan. Dracuhan on ihan mun unelmakoira, ja Spiro vaikuttaa myös aika lailla täydelliseltä parilta Draculle
• Entä jos en ota pentua ajatuksena että teetän Draculle myöhemmin pennut, ja sitten Draculle tulee märkäkohtu tms? Enkä saa ikinä Dracun pentua? Harmittaisi kyllä koko loppuelämän...
• Tiedän, että jos en ota pentua, mua harmittaisi kuitenkin. Miettisin aina, että mitä jos olisinkin ottanut. En halua jossitella jälkeenpäin, vaan ottaa riskejä ja tehdä mitä haluan

Listojen syitä katsoessa voisin todeta, että aivot sanoo EI, mutta sydän sanoo JOO. Molempien mielipide on tärkeä, eikä kumpaakaan voi sivuuttaa... Mä aion mennä katsomaan pentuja kun ne on 5-7 vk ikäisiä ja katsoa, onko siellä sitä täydellistä mulle. Tiedän, mitä haluan, ja luotan siihen, että en ottaisi pentua jos mikään ei tuntuisi "siltä oikealta". Dracussa oli pentuna vaan "sitä jotain", jonka takia sanoin aikanaan Isabellelle, että se on tuo, tai ei kukaan.

Pakko kuitenkin myöntää, että nimi olisi valmiina ja olen viimeisen viikon istunut luennolla silmät lasittuneina ja miettinyt mihin kaikkeen pentu pitää sosiaalistaa, minne sitä raahaan, miten aloitetaan pentuagility...

Ja pentupäivitystä sen verran, että ne on kasvaneet ihan VALTAVASTI! :O Mitä lihavia toukkia :))) <3 <3

Pennut 1 vk vanhoja

Tai tarkemmin 8 pv, mutta aika lähellä. Mun oli valitettavasti lähdettävä jatkamaan "normaalia elämää" takaisin Suomeen sunnuntaina, joten kerkesin viettää vain kolme päivää pentusien kanssa. Onneksi Isabelle päivittelee mulle sitten tuoreimpia kuulumisia ja kuvia!

Isabellen luona asuu tosiaan tän pentueen molemmat isoäidit, eli Dracun emä Fame ja Spiron emä Billie. Molemmat pääsivät tutustumaan pentuihin kun Dracu oli pihalla. Myös Isabellen lapset ovat jo käyneet innokkaasti tutustumassa pentuihin. Siellä on lasten kanssa muutenkin kyllä semmoinen härdelli koko ajan päällä, pennut tulevat tottumaan ihan kaikkeen ääneen ja touhuun ;)

Kaikki ovat kuulemma kasvaneet hyvin vaikka Draculla onkin todella pienen näköiset tissit. Ilmeisesti maitoa kuitenkin riittää. Jännä juttu, kait tuo voi vaihdella narttukohtaisesti... Dracu tulee kuulemma myös todella hyvin toimeen Famein ja Billien kanssa, ja nauttii kuulemma koiraseurasta.

Isabelle kertoi myös, että hänen on pitänyt ottaa kaikki sanomalehdet pentulaatikosta pois, sillä Dracu keksi "uudelleensisustaa" pentuboksissa niin, että se repi kaikki sanomalehdet palasiksi ja sitten piilotti pennut niiden alle :O Siellä oli ollut kauhea huuto kun pennut eivät meinanneet löytää maitobaariin sanomalehtien ja peittojen alta...

Sellaista tältä saraa, päivittelen näitä etäkuulumisia aina välillä ja varmaan mennään yhden suomalaisen pennunottajan kanssa katsomaan niitä kun ovat se 6vk vanhoja :)

Red merle narttu

Red merle uros

Red bi (?) narttu, ekana syntynyt, harjoittelee kävelyä

Dracun synnytys

Dracu alkoi hieman läähätellä ja käyttäytyä levottomasti torstai-iltana. Yön aikana se kävi muutaman kerran mylläämässä pentulaatikossa, mutta rauhoittui kuitenkin nukkumaan sänkyyn mun kanssa. Aamulla kävi herättämässä Isabellen ja oli halunnut ulos. Käytös ei ollut kuitenkaan mitenkään erityisen levotonta, ei läähättänyt kovin voimakkaasti tms. Ajateltiin et ehkä jos tänä yönä alkaisi tapahtua...

Isabellella oli joku meno aamulla kaupungissa, ja söin sitten siinä kaikessa rauhassa aamiaista Isabellen miehen ja lasten (3v ja 6v) kanssa kun todella paljon vapiseva Dracu kävi tökkäisemässä mua kädestä ja juoksi sitten pentulaatikkoon. Siellä se sitten makasi ja työnsi :O Ihmettelin hetken että mitä se tekee, onko kovia supistuksia, ja Isabellen mies soitti Isabellelle että missä hän on. Samalla hetkellä Isabelle tuli ovesta sisään, kiiruhti pentulaatikolla, nappasi pyyhkeen ja ensimmäinen pentu putkahti ulos! Kaikki kävi niin järkyttävän nopeasti, ettei minä tai Dracu tuntunut edes tajuavan mitä tapahtui. Onneksi Isabelle oli tehtävänsä tasalla ja hoiti pennun. Dracu ihmetteli sitä hetken, mutta alkoi sitten nuolla ja kaikki muut pennut se hoiti itse purren napanuorat, söi jälkeiset, putsasi jne.

Pentuja tuli sitten seuraavassa järjestyksessä maailmaan:

8.35 punainen narttu 229g

8.40 punainen narttu 240g

8.57 red merle uros 340g

9.05 punainen uros 286g

9.35 punainen uros 315g

10.24 red merle narttu 325g

10.51 punainen narttu 314g

Kaksi ensimmäistä pentua tuli pää edellä, loput tulivat ulos takaperin. Varsinkin red merle uros ja viimeinen pentu olivat tiukassa, ja Isabelle auttoi vetämällä ne ulos. Kaikki olivat oikein elinvoimaisia ja reippaita, ketään ei tarvinnut elvyttää tms. Viimeisen pennun jälkeen ajateltiin vielä pitkään että pentuja on tulossa enemmän, koska Draculla oli vielä supistuksia ja se läähätti. Iltaan mennessä kuitenkin rauhoittui eikä näyttänyt siltä että pentuja tulee enempää.

Toisena syntynyt narttupentu

Ensimmäinen narttupentu

Ruokinnasta sen verran, että Isabelle antoi Draculle ennen synnytystä paljon "blöd pudding" eli jonkinlaista verihyytelöä, jossa on paljon rautaa. Synnytyksen aikana annettiin Draculle raakoja kananmunia joihin sekoitettiin sokeria ja vauvojen maidonkorviketta. Lisäksi Dracu sai jonkinlaista maito/jogurttivalmistettu jossa oli paljon kalsiumia. Dracu söi hyvin ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan kaikki tapahtui todella helposti ja nopeasti. Dracu on oikein hyvä emä, hoivaa lapsiaan muttei ole ihan ylisuojelevainen. Isabellen lapset pääsivät jo tutustumaan pentuihin, ja näytettiin Draculle heti alusta että on ihan ok että lapset silittävät pentuja.

Yö meni oikein hyvin ja kaikki on hyvin pentulaatiossa tänään, eli lauantaina, on aika punnita pennut uudestaan ja ehkä saadaan otettua yksittäiskuvat :)

Turvallisesti Ruotsissa

Kerettiin luojan kiitos Ruotsiin ennenkuin Dracu alkoi synnyttämään...!

Matkattiin tosiaan ensin 4 tuntia junalla Helsingistä Vaasaan, sitten tutustuttiin Vaasan joukkoliikenteeseen matkaten 4 km keskustasta satamaan. Sieltä vielä 4 tunnin lauttamatka Ruotsin Umeåån, josta Isabellen mies tuli hakemaan meidät autolla, ja matkattiin vielä 1,5 Isabellen luokse Örnsköldsvikiin. Matka-aika taisi huidella siellä 12 tunnin paikkeilla, mutta Dracu oli oikein rauhassa ja se on niin tottunut matkustamaan ettei sitä paljoa haitannut :)

Dracun massu päivää ennen synnytystä:

Torstaina käytiin vielä pitkällä kävelylenkillä Dracun kanssa ja tutustuttiin hieman kaupunkiin. Otettiin myos lämpotiloja Draculta, ja ne näytti jotakuinkin tältä:

Torstai klo 09.00 - 37,6c
Torstai klo 19.00 - 37,2c
Torstai klo 21.00 - 37,5c
Torstai klo 22.00 - 37,5c
Perjantai klo 6.30 - 37,5c

ja perjantaina syntyi ensimmäinen pentu klo. 8.35 :) Lisää synnytyksestä seuraavassa postauksessa!

Mitä muuta meille kuluu?

Mitä muuta olemme puuhanneet tänä syksynä pentuprojektin lisäksi? Tässä olisi nyt aika ei-koirapainotteinen päivitys.

Elämäni koki taas kerran aikamoisen mullistuksen kun aloitin elokuun lopussa Helsingin Yliopistossa maa-ja metsätieteellisessä kotieläintieteen opinnot. Olin tosiaan viettänyt kaksi välivuotta kirjoitettuani ylioppilaaksi keväällä 2010. Reissasin, olin täyspäiväisissä hommissa pääasiassa Prismassa ja koitin miettiä kuumeisesti mitä elämältäni haluan. Amerikan matkallani tutustuin sitten maatiloihin ja paimennuksen yhteydessä paimennettaviin eläimiin. Tästä se kiinnostus sitten varmaan sai kipinän ja kun yksi duunikaverini kertoi opiskelevansa kotieläintiedettä yliopistolla aloin selvitellä asiaa tarkemmin. Aikaisemmin olin hypännyt koko maametsiksen yli opinto-oppaissa - enhän mä nyt mikään talikkoa heiluttava maajussi ole! - enkä ollut tiennyt koko linjan olemassaolosta. Mutta muutakaan en oikeen keksinyt joten hain keväällä, luin bilsaa hulluna ja pääsin sitten sisään!

Miksi mä sitten valmistun, tai mikä musta tulee isona? Tähän saan aina vastata, ja oikeasti ei mitään hajua :D Ammattinimikkeeltään musta tulee agronomi. Me voidaan erikoistua joko kotieläinten jalostukseen tai ravitsemukseen, joka sitten antaa suuntaa tulevista hommista. Voin kehittää tai tutkia parempia tapoja ruokkia lehmiä, kehittää ja suunnitella jalostussuunnitelmia navetoille, olla maatilatarkastaja, toimia asiantuntijatehtävissä, kehittää eläinrehuja (esim. koiranruokia)... Lista on pitkä, ja esimerkiksi Opaskoirakoulun johtaja on valmistunut kotieläintieteellisestä, joten varmasti voisin tehdä myos koirien jalostukseen liittyviä hommia jos haluaisin. Mutta katsotaan nyt mitä tässä käy, monta vuotta opintoja edessä ennenkuin mä valmistun yhtään miksikään ;)

Tämän kuun alussa myös muutettiin Dracun kanssa uudestaan. Yksi kaverini oli lähdössä vaihtoon puoleksi vuodeksi ja kyseli että haluaisiko joku alivuokrata hänen opiskelijayksiötään siksi aikaa. Mullahan oli vähän hankala tilanne kun olin periaatteessa kirjoilla Helsingissä vanhemmillani - vaikken siellä asunut - ja näin ollen mun olisi ollut todella epätodennäköistä saada opiskelija-asuntoa. Mutta nyt kun muutin määräaikaiseen vuokrakämppään olen periaatteessa huhtikuun alusta asunnoton ja pääsen kämpänhakulistojen kärkeen ;) Joten asustelen täällä nyt puoli vuotta ja sitten olisi taas muutto edessä.

Uusi asuntoni on varsin pieni yksiö, 16 neliötä! Mutta oma vessa, keittiö ja oma rauha, ihanaa! Kyseessä on lääkkiksen asunto, koko talo on täynnä pelkkiä lääkkisläisiä jotka on kyllä maailman rahallisimpia ja hiljaisimpia naapureita! Asunto sijaitsee Ruskeasuolla, joka on aivan unelmasijainti. Olen asunut koko lapsuuteni tällä alueella, joten kaikki nurkat ovat todella tuttuja. Ruskeasuo sijaitsee ihanteellisten julkisten kulkuvälineiden lähellä, tästä menee bussilla tai ratikalla keskustaan 15 min, lähes kaikki bussit menee kämpän ohi, juna-asemalle on 15 min kävelymatka, töihin 4km, kouluun pikkaisen enemmän, äitille 15 min kävellen metsän läpi (iltalenkin yhteydessä voi aina käydä ilmaisella illallisella!) ja kaikkein mahtavinta, ihan oven edestä lähtee upeat lenkkipolut Helsingin keskusmetsään! Ja siellä on talvella ladut :) Ollaan Dracun kanssa täällä kyllä todella onnellisia ;)

Ja jos ei uusi koulu ja asunto riittäisi, niin vaihdoin myös työpaikkaa elokuun lopussa! Prismaan kasvoi sen verran paljon välimatkaa, joten hain töitä Käpylän Alepasta, jonne pääsin kyllä maailman lyhyimmällä haastattelulla. Päällikkö kysyi multa ehkä kaksi kysymystä ja palkkasi saman tien :) Teen koulun ohella 15 tunnin viikkosopparia, eli n. 2-3 vuoroa viikossa. Alepasta saa vielä todella hyvin vuoroja kun se on auki niin myöhään eli kerkeän koulun jälkeen tekemään ihan hyvän pituisen työvuoron ja saan iltalisät päälle! Hyvin olen viihtynyt uudessa duunissa, kivat työkaverit ja tieto siitä, että tää on vaan väliaikainen duuni, ei loppuelämäni ura, joka saa homman maistumaan vähän paremmin...

Mitäs muuta sitten? Olen tainnut hehkuttaa aikaisemminkin rugbyharrastustani, mutta hehkutetaan nyt vielä vähän lisää! Rugby oli ehdottomasti tän kesän ja alkusyksyn tärkein asia, ja söi paljon aikaani ja keskittymistä. Joukkueeni, Warriors Rugby Club ladies, selvisi Suomenmestaruusfinaaliin voittaen jokaisen runkosarjan pelin! Pelasin itse jokaisessa pelissä, tein kauden aikana kaksi tryta (eli "maalia"), minut valittiin yhdessä pelissä parhaaksi pelaajaksi, ja kahdesti sain "spirit awardin" eli asenne-ja joukkuehenkipalkinnon. Finaali pelattiin Jyväskylässä syyskuun lopussa ja voitimme rugbyn naisten SUOMENMESTARUUDEN! Fiilis oli jotain aivan sanoinkuvaamattoman upeaa, ja olen hyvin kiitollinen että olen saanut aloittaa tämän mahtavan lajin Suomen parhaassa joukkueessa!

Rugby tulee viemään tulevanakin vuonna paljon aikaani, sillä naisten rugby akateemiaan, joka on Suomen naisten virallinen valmennusrengas, haettiin ympäri Suomea pelaavia aloittelevia lupaavia naisia ja tarkoitus on valmentaa kahden vuoden ohjelmalla siitä maajoukkueeseen pelaajia. Sinne oli valintaleiri Eerikkilässä muutama viikko sitten ja mut valittiin valmennusohjelmaan :)))  Tiedossa kovia viikonloppuleirejä, kansainvälisiä turnauksia, pelimatkoja, rankkaa treeniä + oman seuran treenit ja pelit. Tavoite on maajoukkuepaikka 2013-2014!

Oheessa muutama pelikuva niille, joilla ei ole mitään käsitystä että millainen peli rugby on. Kyseessä siis kontaktipeli, jossa molemmilla joukkueilla 15 pelaajaa kentällä. Pallo on semmoinen soikea, ja sillä tehdään try (eli "maali") kuljettamalla se vastustajan maalialueelle ja painamalla maahan. Pallon kanssa saa juosta eteenpäin, sitä saa potkia eteenpäin mutta syottää saa vaan taaksepäin. Palloa kantava pelaaja voidaan taklata maahan, pallon voi koittaa myOs repiä vastustajalta. SääntOjä on toki paljon ettei haavereita sattuisi ihan kamalasti. Mutta kuten kaikissa urheilulajeissa, vammoja sattuu. Mä säilyin kauden pääasiassa ehjänä, finaalissa reväytin ojentajalihaksen.

Katsotaan nyt miten aikani riittää kaiken tämän ohjelman ohella koiraharrastuksiin! Dracun pentuprojekti tarkoittaa joka tapauksessa sitä, että ollaan aika lailla tauolla harrastamisesta tämä talvi. En ottanut talvitreenipaikkaa, joten treenit jatkuvat varmaan vasta taas keväällä. Eiköhän me kuitenkin kisata & käydä yksittäisissä treeneissä vuodenvaihteen jälkeen kun Dracu palaa Ruotsista kotiin. Tavoite olisi saada SM-nollat kasaan ensi kesäksi, mutta saa nähdä miten Draculla pysyy rimat ylhäällä. En aio ottaa stressiä tästä, mennään ilman paineita ja pidetään hauskaa. Haettiin taas Top Teamiin mutta valintakoe meni aika lailla penkin alle (paitsi oma fysiikkakoe oli ihan huippu!) eikä päästy mukaan. Eipä tuo nyt haittaakaan kun pentuprojekti olisi estänyt pääsyn osalle leireistä ja taidan muutenkin keskittyä nyt muutaman vuoden mielummin treenaamaan tavoitteellisesti rugbyä. Ehkä seuraavan koiran kanssa sit...

Oho, tulipa aika megapostaus! Pitäis vielä kirjoitella koiramaisia treeni-ja kisajuttuja menneiltä kuukausilta! Niin paljon vaan on tapahtunut taas lyhyessä ajassa että huh huh!

Masupäivitystä, kun loppu lähestyy...

Kirjoittelen tätä nyt junasta käsin, ollaan matkaamassa Dracun kanssa Ruotsiin kasvattajalle. Pentuja pitäisi alkaa näkymään viikonloppuna tai ensi viikon alussa. Vaikka näinkin koko viikon painajaisia et Dracu synnyttää mun sängyn alla tai matkalla Ruotsiin... Onneksi eivät tainneet olla enneunia ;)

Raskausaika on mennyt vaivattomasti. Mitään ongelmia ei ole ollut, Dracun maha on kasvanut jo liki 25cm leveyttä ja se on ollut energinen, innokas itsensä. Ruokahalu on ollut oikein hyvä, oksentelua ei ole ollut ihan muutaman päivän lisäksi. Vielä viikonloppuna Dracu veti mua innokkaasti pyorän edessä, ja jouduin koko ajan komentamaan sitä rauhoittumaan! :O

Pennut liikkuu kovasti jo masussa. Mä olen viettänyt tuntitolkulla aikaa maaten Dracun vieressä käsi sen mahalla. Mikään ei ole niin ihmeellistä, kuin tuntea kuinka pennut potkivat, sätkivät ja kääntyilevät. Vatsan läpi voi tuntea, että mikä ruumiinosa siinä on, ja arvuuttelen aina kovasti asukkaan väriä, sukupuolta, persoonaa... Tää on niin klisee, mutta elämä on aikamoinen ihme! On jotenkin vaikea ymmärtää, että pian nämä samat vatsa-asukit ovat maailmassa ja voin pitää niitä sylissä ja ihmetellä <3

Lisää päivitystä seuraa sitten kun päästään perille Ruotsiin!