keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Ankkojen epätoivoista jahtaamista

Tai ehkä paimentamiseksi sitä jotkut kutsuvat, mutta eipä se siltä tuntunut! Oltiin eilen tosiaan Inkoossa Jouko Siitosen tilalla. Jokke on itse aussieharrastaja, ja hän on avannut tilansa ja eläimensä muiden aussieihmisten käyttöön. Ensi viikolla siellä järjestetään ASCA paimennuskoekin, jonne menin jossain aivokatkoksessa ilmoittautumaan Dracun kanssa...

Reissattiin Inkooseen Gabin ja Marja-Liisan kanssa, ja me keskityttiin ihan vaan ankkoihin, muut paimensi myös lampaita. Ja olipas se taas hankalaa! Aina ohjaaja eläinten edessä, tai sit Dracu halusi tuoda niitä mulle (mikä ei tietenkään ankoilla onnistu oikein) ja lauma hajoili tms. Sitten Dracu tapittaa mua ankkojen sijaan ja odottaa käskyjä niinkuin kunnon tokokoiran kuuluu. Huoh. Kyllähän sillä on taipumuksia ja vaikka mitä taitoja, mutta kasvatus on kyllä "pilannut" sen paimennusominaisuudet aika tehokkaasti ;)

Tehtiin kaksi paimennussettiä, ensimmäinen hitaammilla valkoisilla ankoilla ja toka nopeammilla runnereilla. Olikohan isolla eläinkoolla hankaloittava vaikutus vai mikä, mutta niitä molempia oli ihan pirun vaikea liikuttaa yhtään minnekään! Saa nähdä mitä siitä kokeesta tulee, onneksi mennään Started-luokkaan, josta olisi kyllä kiva saada tulos niin olisi koko alokasluokka läpi.

Wicca pääsi myös ekaa kertaa ikinä kokeilemaan paimennusta ankoilla. Ajattelin, että ankat ovat hyvä aloitus, vähän kuitenkin rauhallisempia kuin lampaat ja hitaampia. Ensin mentiin hihnassa sisään, mutta kun Wicca oli rauhallisen kiinnostunut, eikä yhtään näyttänyt haluavan tehdä pahaa ankoille, päästin sen vapaaksi. Wicca lähti heti tosi nätisti kokoamaan laumaa, kuljetti niitä aidan viertä, kaarsi taas toiselle puolelle ja käänsi ne ja jatkoi kuljetusta. Kun tultiin nurkkaan, se pysäytti ne ja piti niitä sitten siinä. Laumasta erkaantuneet se halusi paimentaa takaisin laumaan, mutta vielä ei ihan osannut tekniikkaa niin mä sitten vähän autoin :)

Hienointa Wiccan tekemisessä oli ehdottomasti se, miten kun yksi meinasi jäädä taakse, tai Wicca meinasi liikkua liian eteen, se itse hidasti tai pysähtyi ja jatkoi sitten matkaa. Rauhallisesti ja kontroloidusti. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt sen ominaisuuksista! Tehtiin kaksi lyhyttä sessiota, molemmissa en koittanut millään tavalla kertoa sille mitä tehdä vaan antaa sen tehdä mitä se haluaa ja tunnustella hommaa.

Mutta kivaa oli ja toivottavasti päästäisiin ainakin kerran vielä harjoittelemaan ennen koetta...

Tässä videot Wiccan ankkapaimennuksesta:



maanantai 24. kesäkuuta 2013

Agility: treenejä, oivalluksia & suunnitelmia

Mä oivalsin jotain muutama viikko sitten kun mietin syytä sille, että Dracu tiputtaa okserin riman lähes poikkauksetta. Yhdellä Next Level-leirillä Janita teki kaikille koirille "kujatreenin", jossa oli monta tyhjää siivekettä ennen itse hyppyä. Suurin osa koirista taisi arvioida hypyn siivekkeiden perusteella ja rysähti suoraan hypyn päälle. Dracu oli yksi niistä. Tämä tieto jäi jonnekin takaraivoon, kunnes Janitan agilityluennolla viime talvena hän puhui pennun peruskoulutuksesta ja kuinka hän käyttää heti alkuun rimaa sen sijaan, että juoksuttaisi pentuja vain tyhjien siivekkeiden läpi. Koska koira oppii muuten katsomaan vain siivekkeen paikan kun se arvioi hyppynsä.

Nämä kaksi asiaa saivat minut yksien kisojen okseriturhautumisen jälkeen tekemään tällaiset hyppyhirviöt:



Alussa Dracu hyppäsi tosi pahannäköisesti suoraan rimojen päälle, mutta jo muutamalla toistolla se alkoi katsomaan rimoja. Tärkeää on myös vaihdella rimojen paikkoja treenien aikana, että se joutuu joka kerta katsomaan rimaa, eikä voi ikinä vain olettaa. Eilen treenatessa mulla oli nämä kaksi okseriviritelmää, sekä eka este näytti tältä:


Treenattiin okserilla kääntymistä (valssilla, pyörityksellä ja jaakotuksella) lelupalkan ollessa maassa laskeutumispaikalla. Kyllä ovat ne muutamat tällaiset treenit jo kantaneet hedelmää! Rimoja ei tipu läheskään yhtä paljon, edes normaaleja rimoja! En voi ymmärtää, miten kukaan huippukouluttaja ei ole koskaan ehdottanut tällaista treenaamista meidän rimaongelmaan... Ihan kokeilun vuoksi laitoin oman koulutusryhmäni koirakoille vastaavanlaisen hypyn kuin tuo alin kuva, ja oli mielenkiintoista miten joitain koiria se hämäsi todella paljon (ne koirat joilla on muutenkin rimaongelmia) ja joitain koiria se ei haitannut ollenkaan!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Olin tosiaan eilen kentällä illalla treenaamassa koirien kanssa, Dracun kanssa treenasin pientä rataa johon olin laittanut nämä ylläolevat kohdat + kontakteja ja pituuden, jossa treenattin myös kääntymistä.

Wiccan kanssa treenattiin kolmessa pätkässä, ja näissä treeneissä otin käyttöön muutaman uuden asian.

1) nostin riman maasta ja laitoin sen alimmalle mahdolliselle tasolle, minihyppyjen alle. Wicca on kuitenkin jo 7-kuinen, joten se ei tuohon kuole. Dracun siivekeongelman innoittamana haluan, että se oppii heti katsomaan rimaa siivekkeen sijaan.

2) laitoin yllä olevan kuvan mukaisia "hämysiivekkeitä". Parempi aloittaa niiden käyttö jo ennenkuin meillä on ongelmia...

3) ollaan tehty todella paljon puunkiertoa, ja se näyttäisi toimivan todella hyvin myös siivekkeillä. Draculla on kuitenkin ollut aina se ongelma, että se kiertää siivekkeen liian läheltä ja tiputtaa sen usein tästä syystä. Siksipä me treenataan siivekkeen takaakiertoa tästä lähtien tällaisella esteviritelmällä:



Tämä pakottaa Wiccan tekemään kunnon kaari ja tulemaan suorana esteelle. Ehkä vähän liioiteltu, mutta jospa moni toisto opettaisi sille edes vähän jotain ja kun ekstrasiivekkeen sitten poistaa, Wiccan kulkureitti kuitenkin kapenee jonkun verran.

Jatkettiin Wiccan kanssa persjätön treenaamista, jota ollaan muutamissa viime treeneissä vähän alustettu. Wicca jää esteen ja suoran putken taakse, mä joko seison paikallani ja kutsun tai liikun ja kutsun ja kun se tulee lähelle, katson jommalle kummalle puolelle ja sinne tulee ohjaava käsi ja palkka.



Toinen treeni oli ekaa laatuaan Wiccalle, harjoiteltiin hyppäämistä mua kohti, jarrua ja "nosedive" esteen yli. Tämäkin Janitalta opittu koulutustapa, jolla treenata niistoa. Siinä kutsutaan eka koira kohti, annetaan sille hidastekäsky, ja palkataan se ennen hyppyä. Sitten se vedetään kädellä esteen yli ja toinen palkkaus esteen taakse maahan. Oikein hyvin lähti menemään Wiccan kanssa :)


Kolmannessa treenissä otettiin vähän esteen kiertoa ja putkea. Ensin ilman siivekeviritelmää, sitten siivekeviritelmän kanssa. Wicca lähtee kyllä hyvin kiertämään itsenäisesti hyppyä! Harmittavasti taisin vähän ylitreenata sitä, koska treenipätkän loppua kohden se alkoi selvästi väsyä ja keskittymiskyky harhaili. Videolla sen huomaa putken ohittelussa, jota se ei yleensä kauheasti harrasta ;) Pitää muistaa, että näillä helteillä koirat väsyy nopeasti ja treenit pitäisi lopettaa kun pennulla on vielä virtaa.



Tulevista agilityjutuista sen verran, että meillä alkaa Dracun kanssa ihan ennennäkemätön agilitykisaputki! Tällä viikolla on perjantaina kisat Vantaalla, mutta ensi viikolla on torstaina kisat Porvoossa ja perjantaina ja lauantaina osallistutaan Agirotuun Tampereella, jossa ihana Mira on luvannut meitä majoittaa! Ihan mahtavuutta!!! Ja sitten maanantaina olisi Purinalla kisat... Eli 11 starttia tulossa kaiken kaikkiaan, jospa joku nolla onnistuttaisi tekemään :)

Treenit puolestaan jatkuvat Dracun osalta Teemun kanssa ainakin muutaman viikon ja toivottavasti syksyllä myös. Ollaan saatu niin paljon onnistumisia ja kannustusta Teemulta, että meno näyttää ihan uudenlaiselta! Mennään kovaa, Dracu suorittaa itsenäisesti ja näyttää esteosaamistaan ja mä ohjaan oikeasti hyvin ja täysillä! Wiccan kanssa jatketaan pentutreenaamista :)

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Wicca 7 kk

Taas viikkoa myöhässä tämän päivityksen kanssa, kuinkas muutenkaan :)

Wicca alkaa olla jo lähes samalla säkäkorkeudella äitinsä kanssa, mutta jotenkin se on kuitenkin tosi paljon pienemmän oloinen, ja kyllähän painoeroa on vielä aika paljon. Etenkin ero korostuu nyt kun Draculla on karvaa kuin milläkin showchampionilla...

Strategiset mitat näyttäisi seuraavilta:

Korkeus 49 cm
Paino 14 kg



Ihan pikkaisen on huomattavissa mörköilyä käytöksessä. Muutamaan otteeseen se on haukahtanut kummallisille ihmisille (etenkin pimeällä), mutta lopettaa heti kun sanon että riittää. Kerran tai kaksi se yritti myös pöristä vastaantuleville, haukkuville koirille, mutta siihen puutuin heti ja nyt mennään tosi hienosti ohi kuin muut koirat olisi ilmaa vain. Saa nähdä mihin suuntaan tää mörköikä lähtee, Draculla pahin oli vasta reippaasti yli vuoden ikäisenä, ja kyllä se ainakin tätä vaikeampi oli...

Treenirintamalla ei mitään sen kummempaa, vähän ollaan tokoiltu ja käyty tekemässä pentuagia, muttei paljoa. Pitää koittaa taas aktivoitua siinä suhteessa.



maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...


Me voitettiin vatsaliukukisa :)

Agility SM-kisat vai jotain ihan muuta?

Nämä oli ensimmäiset SM-kisat kuuteen vuoteen, jossa en ole ollut kisaamassa yksilömestaruudesta! Meillä oli Dracun kanssa kyllä joukkuepaikka viime viikonlopun Kirkkonummella pidettäviin kisoihin, mutta kuinkas kävikään... AST:n joukkueessa oli meidän lisäksi Liisa & whippet Sani, Tiia & auspsai Pita sekä Soila & pyrpai Foppa. Meidät oli Dracun kanssa laitettu ankkuriksi, eli viimeiseksi. 

Lauantaiaamuna päätin lähteä kannustamaan rugbyjoukkuettani Midnight rugby-turnaukseen Myllypuroon, ja sieltä lähtisin sitten suoraan junalla Kirkkonummelle. Aamupäivällä Tiia kuitenkin soitti, että joukkueemme tulos oli hylätty, eikä mun ja Dracun suorituksella näin ollen olisi mitään merkitystä. Jätettiin sitten suosiolla väliin, ja jäätiin katsomaan rugbya. Olisihan sitä voinut mennä ihan huvikseen kisaamaan, mutta ilman mitään tulostavoitetta koko homma olisi kuitenkin mennyt pelleilyksi... Joten väliin jäi ne SM-kisat. 

Eilen oltiin kuitenkin katsomassa finaaliratoja rankkasateessa, ja kyllähän se aika hienolta näytti. Kovasti olisin halunnut itsekin kokeilla finaalirataa, ja päätin nyt että ensi vuonna ei jää meidän osalta SM-kisat! Nyt kerätään ahkerasti ne nollat hitto vie! Kisakärpänen taisi vähän puraista, ja treenit on menneet niin hyvin lähiaikoina että ihme jos ei jotain tuloksia muka voitaisi saada. Toisaalta samalla tuntui, että kyllä agilitypiireissä voitaisiin ottaa oppia rugbysta ja urheiluhengestä, kauhean vakavaa hommaa oli ja semmoinen suuren juhlan tuntu ja tsempitys puuttui kyllä täysin :/ 

No, vaikkei voitettu joukkue-SM-kisoja, niin ainakin voitettiin koirien kanssa Midnight rugbyturnauksen bellyslide-kisa! Et silleen...

Meidän joukkueen epäviralliset maskotit edustuspaidoissa ;)
Dracu seuraa kentän laidalta tarkasti pelejä...

Rugbypelaajan varusteet: pallo, hammassuojat, bisse ja coolit aurinkolasit!