torstai 26. huhtikuuta 2018

Viivin pentuprojekti alkoi!

Viivillä alkoi tosiaan kauan odotettu juoksu ti 10.04. Sunnuntaina Viivin omistaja Tiina toi Viivin meille, ja maanantaina käytiin ottamassa ensimmäinen progesteronitesti, joka näytti vielä aika matalia lukuja. Uusittiin se torstaina, ja sovittiin vielä kolmas sunnuntaille. Progetestit näyttivät seuraavia arvoja:

Ma 16.4 0,4
To 19.04 1,85
Su 22.04 13,2

Viivi oli jo torstaina näyttänyt siltä, että olisi valmis astutettavaksi, ja LH-piikki sillä oli varmaankin perjantaina, jonka jälkeen progearvot lähtivät nousemaan hyvin nopeasti. Olin hieman huolissani perjantaina, että eihän sunnuntaihin odottaminen voisi tehdä sitä, että missattaisiin paras astutushetki... Jäätiin kuitenkin odottelemaan vielä sunnuntain tuloksia, mutta olin pakannut tavarat valmiiksi että voitaisiin tarvittaessa lähteä samantien tulosten tullessa Savonlinnaan astutusreissulle. Kun proge olikin jo näin korkea, niin lähdettiin heti puolenpäin aikaan matkaan, ja oltiin Savonlinnassa puoli viiden maissa. Matkaan lähti Viivin seuraksi myös Taika, Wicca sai puolestaan mennä viettämään Annelle laatuaikaa velipuoli Jedin ja Leia-tyttären kanssa.

Ajettiin suoraan Merjan ja Riffin luokse, ja treffattiin heidän lähellä olevalla kentällä. Viivi oli oikein suostuvainen astutushommiin, ja ei mennyt montaa minuuttia kun koirat olivat nalkissa. Astutus siis onnistui erittäin helposti ja vaivattomasti, erittäin luonnollisesti ja avustettin ainoastaan pitämällä koiria aloillaan kun olivat jonkin aikaa toisissaan kiinni. Juteltiin Merjan kanssa vielä tovi Riffistä ja sen suvusta, ja kerkesin ihailla Riffiä livenä. Viivi ei ollut astumisen jälkeen enää ollenkaan innostunut pojasta, ja yhteiskuvista ei valitettavasti tulla kovin tyylikkäitä. Ympäristökään ei oikein sopinut koirien kuvaamiseen...
Riffi ja Viivi astutuksen jälkeen
Jäätiin vielä yöksi hotelliin Savonlinnaan, jospa oltaisiin saatu maanantaina toinen astuminen. Savonlinna oli oikein ihana pieni kaupunki, ja hotellimme oli sattumalta aivan ihanien lenkkimaastojen äärellä! Illalla treffattiin vielä yhtä aussietuttua ja käytiin yhteislenkillä, ja loppuilta toivuttiin päivän jännityksestä hotellihuoneessamme. Koirat olivat oikein rauhassa yön yli, ja muutenkin tosi helppoja matkaseuralaisia. Viivi on ollut oikein ihana hoidokki, kiltti ja kuuliainen, helppo ja vaivaton. Se on solahtanut aina laumaamme täysin vaivattomasti, ja olen voinut ottaa sitä kaikille kimppalenkeille ja kaikenlaisiin eri paikkoihin huoletta mukaan! Maanantaina tapettiin aikaa Savonlinnassa Merjan ollessa päivän töissä. Käytiin tutustumassa pieniin asuttamattomiin saariin, kierreltiin kaupungissa ja käytiin kurkkimassa paikallisia nähtävyyksiä.

Iltapäivällä käytiin treffaamassa Riffiä tokan kerran. Nyt Viivi oli selvästi vähemmän innostunut lastentekopuuhista, ja murisi ja väisti Riffin astutusyrityksiä. Riffi oli oikein kohtelias, ja leikitti Viiviä aikansa, mutta todettiin että paras astutuspäivä taisi olla jo ohi ja progesteronitasot olivat mitä todennäköisemmin jo liian korkeat. Nartut yleensä osaavat itse säädellä aika hyvin astumistaan, ja jos narttu ei päästä enää selkään niin tiinehtymisaika on varmaankin mennyt jo ohi. Lähdettiin ajelemaan illalla Helsinkiin takaisin, ja Viivi pääsi suureksi onnekseen takaisin omaan kotiinsa. Nyt jäädään vain odottelemaan, kantoiko reissumme hedelmää! Viiville on varattu ensi viikolle herpes-rokotus ja toukokuun puolivälin tienoilla käydään ultrassa!
Reissukoirat Viivi & Taika

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kaikenlaisia kuulumisia; terveyttä, kasvatusta yms

Mistäs sitä aloitettaisiin, paljon on taas kuulumisia päivitettävänä, hyviä ja huonoja tottakai.

Aloitetaan niistä ikävistä, eli Wiccan selkäkuvista. Tosiaan viime viikolla otettiin Wiccan etujalan ontuman tutkimisen yhteydessä myös viralliset selkäkuvat. Halusin nähdä, että eihän olisi spondyloosaa tms. Lonkkakuvien yhteydessä otettiin aikanaan ihan ortopedin kanssa selkäkuva, jonka hän arvioi terveeksi ja en silloin vielä tajunnut, että Kennelliitto näitä arvioi myös virallisesti. Toki olin kuullut, että eivät nämä epäviralliset selkäarviot ole pitäneet aina paikkaansa, mutta luotin ortopedin näkemykseen. Nyt uusintakuvat näyttivät myös kuvanneen eläinlääkärin mielestä täysin moitteettomilta, joten oli erittäin ikävä yllätys kun Kennelliiton lausunto oli muuta mieltä:

LTV1
VA0
SP0

Tulokset tulivat lauantaina, ja päivä meni siinä pettymystä ja kyyneliä niellessä. Minulla onkin sairas koira! Entä jos se oireilee selkäänsä? Pitäisikö lopettaa agility? Voiko sitä enää käyttää jalostukseen? Ensijärkytyksen hälvettyä alkoi onneksi järki voittaa, LTV1 on todella pieni muutos, eikä nykytutkimuksen valossa pitäisi aiheuttaa koiralle oireita. Lisäksi kun Wiccan muutosta ei ollut kaksi eläinlääkäriä edes huomannut, ei muutos voi olla kovin paha. Eikä se näyttäisi periyttäneen sitä ainakaan neljälle kuvatulle pennulleen. Toki tilannetta vähän mutkistaa se, että Wiccan seuraavaksi sulhoksi on jo sovittu Itävallassa asuva uros, ja LTV-muutoksen omaavaa suositellaan käytettäväksi vain LTV0-koiran kanssa. Eikä näitä lausuta kuin Suomessa. Noh, katsellaan ensin Wiccan loppujen pentujen selkätulokset, ja sitten mietitään mitä tehdään. Pari varaurosta Suomesta on toki mielessä, ja Kennelliiton taholta voisi selvittää arvostelevatko he ulkomaisia röntgenkuvia...

Muissa kasvatusuutisissa kuuluu taas erinomaista. Viivi aloitti juoksunsa tänään! Tämä tarkoittaa meille pientä road trippiä toivottavasti ensi viikon viikonloppuna. Seuraillaan kuitenkin ensi viikolla Viivin juoksujen edistymistä. Tottakai juoksut osuivat juuri minun kannalta mahdollisimman huonoon ajankohtaan, opinnot ovat tältä keväältä loppusuoralla ja seuraavat kaksi viikkoa ovat hyvin kiireisiä kun pitäisi esitellä gradun tutkimussuunnitelmaa, viimeistellä kaikki esseet ja käydä tekemässä muutama tentti. Noh, sentään tällä kertaa ei tarvitse ulkomaille asti lähteä astutusreissulle!
Kaunis Viivi <3

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Sairastuvalta päivää

Huoh, saikku-uutiset jatkuvat. Miten voikaan olla, että kaksi koiraa onnistuvat telomaan itseään tismalleen samaan aikaa? Nyt kun Maarukin lähti pari viikkoa sitten uuteen kotiin, niin mulla ei ole edes varakoiraa jonka kanssa treenata...

Aloitetaan Wiccasta. Wicca alkoi ehkä kuukausi takaperin ontua vasenta etujalkaansa agilitytreenien jälkeisenä iltana. Se oli tullut aika rytinällä puomilta alas treeneissä, joten en ajatellut asiaa sen kummemmin kun ontuma oli seuraavana päivänä kadonnut. Noh, pari viikkoa treenailtiin normaalisti, kunnes kaksi viikkoa sitten kouluttajatreenien jälkeen se taas ontui ihan reippaasti. Huolestuin, ja pidettiin seuraava viikko taukoa agilitysta. Muussa arjessa ontumista en huomannut. Noh, viime viikon keskiviikkona olin aamulla treenaamassa Taikaa, ja annoin Wiccan tehdä pikkaisen siivekkeen kiertoa ja pari pysäytyspuomia. Eli tosi tosi kevyesti tehtiin kuitenkin. Ja taas se ontui kotona levon jälkeen. Nyt huolestuin toden teolla, ja varasin Mevettiin ajan pääsiäisen jälkeiselle tiistaille. Pääsiäinen otettiin sitten tosi rauhallisesti, peruttiin agilitykisat ja lenkkeiltiin lähinnä koirakavereiden kanssa.

Eilen mentiin Mevettiin tutkimaan tassua. Ajattelin myös, että jos kerran otetaan röntgenkuvia, niin voisi ottaa Wiccasta viralliset selkäkuvatkin. On ollut suunnitelmissa tutkia selkä virallisesti, ja tietenkin olin huolissani, että voisiko ontuminen liittyä selkään jotekin, spondari kummitteli takaraivossa. Eläinlääkäri käänteli ja väänteli tassuja, mutta mitään selkeää kipupistettä ei löytynyt. Selkä aristi kuitenkin selvästi painelua, mutta sen verran takaa että ei ehkä vaikuttaisi etutassuun... Noh, rauhoituspiikkiä takapuoleen ja sitten odoteltiin, että Wicca nukahtaisi. Wicca tarvitsi vielä ekstra-annoksen rauhoittavaa, ennenkuin simahti, ja silloinkin ei nukkunut ihan täysin, vaan koitti heräillä. Saatiin kuitenkin ihan hyvin kuvat räpsittyä. Selkä näytti siistiltä, kyynärpäät näyttivät hyviltä, samoin lonkat ja tassut. Vasemmassa olkapäässä oli pientä kalkkeutumaa, joka saattaisi olla pehmytkudosvaurio. Eläinlääkärin neuvo oli, että pari viikkoa lepoa, kevyttä liikuntaa ja sitten asteittain paluuta arkeen. Jos ontuma ei mene ohi, niin sitten olkapäätä voisi tutkia ultraäänitutkimuksella enemmän. Ei kuitenkaan mitään selkeitä löydöksiä, jotka selittäisivät ontumista. Jäädään odottelemaan Kennelliiton virallista arviota selästä.

Sitten oli vielä Taika. Torstaina juuri ennen pääsiäistä huomasin, että Taikalla oli verta suussa. Noh, tarkempi tutkiminen paljasti, että Taika oli onnistunut lohkaisemaan hampaansa, ja veri oli hyytynyt hampaan päälle. Eikä mikä tahansa hammas, vaan tietenkin koko suun isoin poskihammas, alaleuan M1. Pikainen konsultaatio eläinlääkäriystäväni Emmin kanssa paljasti, että missään ei ole päivystävää hammaslääkäriä pääsiäisenä, joten tämä sai suosiolla jäädä odottamaan ensi viikkoon. Soitin Mevettiin jo ajanvarauksen, ja varattiin hampaanpoisto perjantaille. Tarkempi hampaan syynäys kuitenkin osoitti, että se ei ollut kovin pahasti rikki, joten voisi olla mahdollista hoitaa sitä muutenkin kuin poistamalla. Veikkolassa on hammashuoltoon erikoistunut klinikka Anident, jonne soitin sitten heti kun se aukesi tiistaina, ja saatiin seuraavalle päivälle jo tsekkausaika!

Tänään ajettiin sitten Anidenttiin Taikan kanssa. Klinikka oli todella viihtyisä ja henkilökunta ihan super mukavia, todella mieluisa kokemus oli ainakin minulle! Lääkäri katsoi ensin läpi Taikan yleisvoinnin, ja sitten kurkkasi suuhun. Todettiin, että Taika tarvitsee rauhoittaa tarkempaa tutkimusta varten ja samalla otetaan hampaista röntgenkuvat. Kuvat paljastivat, että Taikalla oli useammassa hampaassa pienet lohkeamat (M1 molemmilta puolilta alaleukaa ja yksi I1). Onneksi lohkeamat eivät olleet pahoja, joten riitti että terävät murtumalinjat pyöristettiin ja hiontapinnat päällystettiin kiillesidosmuovilla, jonka pitäisi suojata niitä. Samalla hmapaat putsattiin ja nähtiin myös, että onko Taikan puuttuva p4 puhkeamaton hammas vai kokonaan puuttuva. Onneksi se puuttui kokonaan, joten sen ei pitäisi koskaan vaivata, toisin kuin puhkeamaton hammas voisi tulevaisuudessa häiritä. Pari päivää nyt pitäisi malttaa lepäillä, ja sitten voidaan taas jatkaa normaalielämäämme.

Toivotaan nyt, ettei tarvisi kuluttaa luottokorttia ja lähetellä vakuutuksiin hakemuksia taas vähään aikaan...!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Taika 2 v

Tänään Taika täytti 2 vuotta! Voisin vähän kirjoitella pohdintoja kaksivuotiaasta Taikasta.
Taika on tosiaan ollut aika erilainen kuin edelliset aussieni - etenkin Wicca ja Dracu. Etenkin ekan vuoden pohdin vähän väliä, että pitäisikö vain sijoittaa Taika jollekin kaverille, sillä se ei tuntunut oikein itselle istuvalta koiralta. Taika oli turhan herkkä, kiltti ja vähän nössö omaan makuuni. Jotenkin Wicca ja Dracu olivat istuneet omaan käteen niin hyvin, että olin aika kärsimätön Taikan kanssa. Kuitenkin jatkettiin sitkeästi tekemistä, ja viime kesänä oikeastaan Taikan upea luontainen paimentaminen sai minut pitämään sen kuitenkin. Muut lajit eivät kuitenkaan ehkä menneet niinkuin olin tottunut, etenkin tokossa Taikalla ei tuntunut olevan mitään sisäänrakennettua intoa tehdä hommia minun kanssa ja lähellä minua. Agilityssa se jo vähän väläytteli nopeaa oppimistaan, mutta lähinnä kouluttajien tsemppaus siitä, että onhan se nopea piti meidän treenimotivaatiota yllä. Tuntui, että Taika on hidas ja tylsä aksakoira.

Tämän talven aikana harrastusrintamalla on tapahtunut iso muutos. Taika on saanut vauhtia ja tiettyä hyvää röyhkeyttä ja itsevarmuutta aksaradalla. Se tekee todella hyvällä moodilla hommia, kuuntelee ja oppii mutta jaksaa yrittää ja kestää epäonnistumiset myös. Ollaan edetty tosi hyvin ratatreenissä, suullisissa käskyissä ja juoksareissa. Uskon, että Taikasta tulee tosi siisti ja hyvä aksakoira. Tavoite olisi korkata viralliset tässä kevään aikana, ja jos vaan kontaktit toimivat niin näkisin sen nousevan kolmosiin varsin nopeasti. Tokoa ollaan tehty nyt muutamaan otteeseen, ja ilme on muuttunut ihan täysin viime kesästä! Intoa on ihan hirveästi, ja nyt useampi ihminen on tsempannut minua treenaamaan Taikaa myös tällä saralla, kuulemma siitä voisi tulla tosi huippu koira. Se on todella nopea ja  ketterä, mutta samalla hiljainen ja ajatteleva. Leikkiminen on muuttunut tosi paljon nuoruusajoista, nykyään vetoleikit on ihan parasta, ja pallon perässä se sinkoaa lähes yhtä hulluna kuin Wicca.

Muuten arkielämä Taikan kanssa rullaa kivasti. Näyttäisi siltä, että ollaan saatu korvatulehduskierre katki ja Taika on syönyt raakaa nyt kolmisen kuukautta. En ole ollut super tarkka namien kanssa enää, ja satunnaiset vilja yms namit eivät ainakaan aiheuta ongelmia. Muuten Taika on ollut terve, vaikka fyssarilla kun käytiin niin varsin jumissa se kyllä oli. Syytän Maarua, joka jyräili Taikaa kaksi kuukautta meillä rajuissa leikeissä. Vaikka Taika yhä tykkää muista koirista tooooosi paljon, huomaa että se on alkanut muuttua aikuiseksi. Pennuille saattaa olla vähän nihkeä, ja kotiin tulevia koiria pitää pikkaisen vahtia ensialkuun. Mutta lenkeillä tulee yhä tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa. Taikalta on myös täysin hävinnyt kaikki nuoruusajan arastelut, se ei välitä kovista äänistä tai ihmeellisistä pinnoista.

Taikan pehmeys on myös muuttunut. Se on kova huutamaan - ihan varuiksi - ja aikamoinen draamailija välillä. Jos suutun sille, se reagoi liioitellun suuresti ja lähtee karkuun. Mutta heti kun käännän selkäni, se on taas pahanteossa. Taikalta puuttuu tietty Wiccaa niin leimaava miellyttämisen valtava tarve. Taika tykkää toki saada esim. rapsutuksia, mutta silloin kun hän itse niitä haluaa. Välillä nauretaan, että Taika on enemmän kissa kuin koira. Taika ei myöskään ole kovin kohtelias, jos se haluaa sohvalle niin se hyppää vaikka Wiccan tai minun päälle, jos ei muuten mahdu. Se huitoo tassuilla, kiipeää ihmisten yli ja istuu Wiccan päällä. Suurimman osan ajasta kotona se nukkuu pöydän alla, ja koittaa käydä varastamassa vessasta tyhjiä vessapaperirullia, jotka ovat sen suurimpia aarteita.

Taika ei valitettavasti ole vieläkään aloittanut ekoja juoksujaan, joten saa nähdä tuleeko siitä koskaan koiraa jalostukseen. Toki toivoisin kovasti, että tulisi. Taikalle olisi jo eka sulho odottamassa, ja kasa pennunottajia, jotka se on hurmannut suloisella ja sympaattisella persoonallaan. Niin tai näin, se on tärkeä osa meidän laumaa ja kovin rakas pieni hörökorva <3

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Etsitään Maarulle uusi koti!

Sijoitusnarttuni Maaru (Origine II's My Kind Of Trouble) on Ranskasta tuotu 1v9kk vanha työlinjainen narttu, joka etsii tosiaan uutta sijoituskotia!

Täältä löytää Maarun koiranetistä, ja täältä Maarun oman sivun. Kiitos Anne Barck uusista kuvista Maarusta!
Maaru palasi minulle helmikuun alussa koirasta johtumattomista syistä, ja on elellyt meillä nyt kuukauden jo kun ollaan pohdittu että mitä sen kanssa tehdään. Se on varsin helppo ja kiva hoitokoira, sillä arkikäytös on kunnossa, sen voi jättää ongelmitta kotiin, tulee hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa, ei vahdi, on ihmissosiaalinen, ei hauku ovikelloa (toisin kuin omat), kulkee hihnassa nätisti ja sitä voi pitää vapaana myös ongelmitta. Ollaan lähinnä vähän puuhailtu Maarun kanssa agilitya omien koirien treenaamisen ohessa, Maarulle on opetettu ihan alkeet vasta, mutta se tekee kivalla asenteella hommia. Jos Taika ei olisi ihan saman ikäinen niin pitäisi Maarun kyllä itse, siinä on paljon potentiaalia kasvaa todella siistiksi agilitykoiraksi! Se taistelee lelusta tosi hyvin, mutta keskittyy hyvin ja oppii nopeasti. Lisäksi se on arjessa tosi nopea, ketterä ja atleettinen!

Maaru etsii aktiivista kotia, jossa se saisi etenkin liikuntaa runsaasti. Se on hyvin fyysinen, ja tykkää kaikesta eniten juosta ja riehua koirakavereiden kanssa. Kotoa löytyvä koiraseura olisi iso plussa. Lisäksi koska haluan jatkaa sen sijoitussopimusta, olisi koti mieluiten täällä Etelä-Suomessa. Maarulle on tehty lähinnä ihan pohjia eri lajeihin (agility, nose work, paimennus) ja siitä saisi "pilaamattoman" treenikaverin, jonka kanssa voisi kuitenkin alkaa heti treenaamaan ihan kunnolla!

Jos yhtään alkoi kiinnostamaan, niin rohkeasti minulle viestiä facebookissa tai shanti.karinen@gmail.com. Kerron mielelläni lisää, lähetän Maarusta videoita ja sitä saa tulla tapaamaan. Maarulla ei ole kiire täältä minnekään, joten se oleskeleen mun luona kunnes löytäisi sen täydellise oman kodin.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Terveyspäivityksiä ja kasvatusjuttuja

Terveyspäivityksiä, tai oikeammin sairaspäivityksiä, valitettavasti kuuluu alkuvuodelle.

Taikalla oli heinäkuussa eka korvatulehdus, joka on nyt uusinut samassa korvassa kolme kertaa. Viimeisimmän kerran kävimme tammikuun alussa näyttämässä sitä eläinlääkärille. Hiivaahan siellä joka kerta, nyt vikalla kerralla oli iho vähän haavoilla raaputtamisesta. Toinen korva on ollut ihan normaali koko ajan. Tippoja ja korvan pohdistusta, ja on onneksi parantunut aika nopeasti. Joka tapauksessa olin jo aiemmin pohtinut Taikan vaihtamista raakaruoalle, koska se kakkaa niin paljon ja uloste on aika usein löysähköä. Se on syönyt koko syksyn ja loppuvuoden Brit Caren Endurance ankka ja riisiä, ja vaikka alkuun ruoka näytti sopivan, alkoi sekin tulla löysänä aika pian läpi.

Joten otettiin pelottava loikka raakaruokintaan Murren Murkinan kautta. Onneksi osaavampi kaveri tuli kauppaan mukaan neuvomaan mitä pitäisi ostaa alkuun. Kokeillaan nyt jos korvaongelmat helpottaisi ilman kanaa ja viljoja. Ostettiin alkuun täyttä sika-nauta-lihaa, ja kerran viikossa syötän kalaa. Lisäainerumba on sekava ja aikamoinen viidakko, mutta päädyin antamaan kerran viikossa naudan maksaa (a-vitamiini), kerran viikossa kalaa, ja joka ruokaan lisään sinkkiä, kalsium-vitamiiniseosta (kalkvita), merilevää ja lohiöljyä. Kalsiumissa on myös d-vitamiinia, mutta sitä pitäisi syöttää ainakin enemmän. Lisäksi lisään kerran päivässä ruoan sekaan kasvispullia, jotta Taika saisi vähän kuituja ja maha ei olisi liian kovalla. Wicca on saanut nyt myös vähän raakaa, mennään 50/50 ruokinnalla sen kanssa. Wiccalle ei ole periaatteessa mitään ihmeempää syytä ruokkia raakaa, mutta vähän käy toista sääliksi kun Taika see herkkuja ja hän ei. Lisäksi ostettiin iso kasa Taikan dieettiin sopivia nameja. Saa nähdä onko ruokavaliolla vaikutusta tuohon korvaan, ja jos ei uusi niin kokeillaan alkaa syöttämään noita nyt pannassa olevia ruoka-aineita ja katsotaan uusiiko hiiva vai ei.

Wicca taas oli pari viikkoa saikulla haljenneen etutassun kannuskynnen vuoksi. Se oli haljennut pitkittäissuunnassa ytimeen asti, ja se piti käydä kuorimassa Mevetissä. Käytiin aamupäivällä päivystyksessä, ja pari tuntia myöhemmin sain käydä hakemassa Wiccan kotiin jo. Pidettiin tassun suojana sidettä ulkona, mutta keli oli todella huono kovan lumen takia ja Wicca on tottakai onnistunut kynnentynkää ruhjomaan. Kotona kynsi sai kuivua suojaamatta ja Wicca ressukka sai kärsiä tötterön kanssa. Pari viikkoa meni sitä parannellessa, mutta nyt kuukausi myöhemmin niin kynsi on kasvanut kokonaan takaisin, ja ollaan palattu pikku hiljaa normi arkeen. Onneksi ei osunut kuin yhdet kisat tuohon päälle, ja esim. nyt tassu on taas täydessä terässä viikonlopun Top Team-leirille!

Terveyspäivityksiä on onneksi hyviäkin, nimittäin kasvattini Viivi ja Piki kävivät kuun alussa tarkastamassa silmät terveiksi! Lisäksi Pikiltä tutkittiin polvet (0/0) ja kuunneltiin virallisesti sydän (terve, huomattavan matala leposyke, kuulemma megaluokan urheilijan sydän!). Nyt ei pitäisi enää olla mitään esteitä Viivin pentusuunnitelmille. Juoksuja odotellaan maalis-huhtikuulle.

Niin ja semmoisia muutoksia kuuluu, että sijoituskoirani Maaru on tullut asumaan meille toistaiseksi. Maarun omistaja joutui koirasta riippumattomista syistä luopumaan siitä, ja se asustaa meillä kunnes sille löytyy se täydellinen koti. Mikään kiire ei ole päästä Maarusta eroon, se on ollut täällä nyt kuukauden ja elämä rullaa mukavasti tämän lauman kanssa. Maaru ja Taika leikkivät ihan hulluina, ja Wiccakin sietää Maarua hyvin. Toki likat meni jo synkronoimaan juoksunsa, ja Wicca ja Maaru aloittivat molemmat viikonloppuna juoksut. Ehkäpä Taika seuraisi perässä... Kirjoittelen Maarusta vielä oman tekstin blogiin myöhemmin.

Meillä on kasvattien kanssa minitreenileiri la 24.03. Keravalla KAT-hallissa. Paikalle on tulossa 5/6 Disney-pentua ja 4/6 Kriminaali-pentua. Mahtava tilaisuus siis mahdollisista tämän vuoden pennuista kiinnostuneille tulla tsekkaamaan koiriani ja kasvattejani. Olen ollut maailman huonoin vastaamaan lähiaikoina sähköposteihin, enkä ole varmasti antanut pennunkyselijöille tarvitsemaa aikaa ja kiinnostusta. Pahoittelut siitä kaikille! Yritän petrata, ja nyt kun pentusuunnitelmat alkavat olla aika valmiita, on mukavampi niistä kirjoitella ja kertoa. Wiccankin uros ensi syksylle on jo sovittu, ja sitä seuraavakin pentue jo valmiina mielessä. Tarvisi vain Taikan aloittaa edes ne ekat juoksut jossain välissä...
Disney-pennut + Dracu treenileirillä 2016

perjantai 5. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 tiivistelmä ja nokka kohti uutta vuotta!

Seuraavaksi vuorossa perinteinen tehtiin-ei tehty lista ja uuden vuoden tavoitteiden listaus - blogipostaus!
Meidän vuoden 2018 päätähdet Viivi, Taika ja Wicca
Tältä näyttivät tavoitteemme vuodelle 2017:

Wicca 
  • agilityssa nousu maksi3-luokkaan
  • tokossa VOI-luokan korkkaus
  • BH-koe
  • paimennuksessa ASCA started-luokka ja paimennuksen esikoe
  • onnistunut pentuprojekti
Taika
  • tokon ahkera treenaus, syksyllä alo-luokka
  • agilityssa juoksukontaktien harjoittelu ja vauhtipainotteinen opetus
  • paimennuksessa paimennustaipumuskoe
  • terveystutkimukset
Kasvatustavoitteet
  • 2. pentue 
  • Disney-pentueen luonnetestit
  • yhteissilmätarkastus
  • kevään viikonloppuleiri Helsingissä
  • kesän paimennusviikonloppu
  • loppukesän "iso" leiri koiraleirikeskuksessa
  • Team Red'n Ready-logolla varustetut treeniliivit, takit yms

Ihan ei kaikkeen ylletty, mutta monissa asioissa edettiin enemmänkin kuin mihin tavoitteet oli asetettu, ja harrastamisen fokus oli ehkä vähän eri jutuissa kuin olin viime vuoden alussa ajatellut. Yksi loppuvuoden odotetuimmista asioista oli meille uusi pentu, mutta valitettavasti tätä  ei tapahtunut. Yhdistelmä, josta olin jo pitkään odottanut pentue jäi ekan yrittämän jälkeen tyhjäksi, ja tokalla yrityksellä syntyi vain yksi pentu, joka jäi kasvattajalle. Pettymys oli suuri, mutta onneksi mulla on kotona ihan mahtava narttu Wicca, jonka pentu kelpaa vähintään yhtä hyvin!

Wiccan pentuprojekti piti sen poissa treeni-ja kisakentiltä lähes vuoden ekan puolikkaan, ja agilityssa nollat antoivat odottaa itseään. Yksi 2-luokan nolla tehtiin, mutta rimat ropisivat urakalla, kepit aiheutti päänvaivaa ja keskityttiin sitten kisaamisen sijaan treenaamaan mm. näitä ongelmia, juoksaripuomia ja päästiin mukaan Top Teamiin! Niin ja Wicca mitattiin pikkumaksiksi, joka oli ehkä parasta ikinä meidän agilityuralle! Tokoa ei tehty ollenkaan, mutta käytiin yhdessä rallytokokisassa toukokuussa tuloksella ALO HYV 94/100p. Tämä vuosi treenattiin kuitenkin lähinnä agilitya ja paimennusta. Paimennuksessa edistyttiin hyvin ja saavutettiin tavoitteet STDs-tittelin ja paimennuksen esikokeen saralta.

Taikan tavoitteet saavutettiin lähestulkoon kaikki,ainoastaan tokoa ei treenattu kyllä melkeen yhtään. Käytiin yksi rallytokokoe kokeilemassa, mutta tuloksena HYL kun Taika nappasi hihnan suuhunsa radan lopussa. Paimennuksessa edistyttiin kuitenkin hurjasti, saatiin STDs-titteli "bonuksena" ja esikoe meni heittämällä läpi. 1-luokan kokeessakin käytiin, mutta saatiin vain H eli sillä ei saa vielä vaihtaa luokkaa. Agilityssa treenattiin kovasti sanallisia käskyjä, estetekniikkaa, vauhtia ja juoksareita. Taika olisi kontakteja vaille kisavalmis, mutta tehdään nyt rauhassa kontaktit valmiiksi. Terveystulokset olivat priimaa, A/A lonkat, 0/0 kyynerpäät, puhdas selkä ja geenitestit. 

Kasvatuksen puolesta tavoitteet täyttyivät todella hyvin! 2. pentue saatettiin kunnialla maailmaan ja kaikki kuusi pentua saivat todella hyvät kodit. Disney-pennuista 3/6 kävi Aussieyhdistyksen luonnetestissä ja kaikki läpäisivät sen hyvin pistein ja ollen täysin paukkuvarmoja. Yhteissilmätarkkia en kerennyt pitää, mutta yksi kävi silmäpeilissä ja kaksi muuta ovat menossa parin viikon päästä. Pidettiin alkukeväästä treenipäivä Tuusulassa, jonne saapui niin vanhat kasvatinomistajat kuin uudet. Kesällä pidettiin erinnäinen määrä yhteistreenejä ja kimppatreffejä sekä kesän kruunasi syyskuun ekan viikonlopun kennelleiri! Kesällä pidettiin myös paimennuksen tutustumispäivä Seutulassa, jonne suurin osa kasvateistani pääsi paikalle. Kennelin logo saatiin tehtyä, ja liivitkin tilattua, mutta odotellaan niitä vielä saapuvaksi. Toivottavasti pian tulee postissa suuri kasa treeniliivejä Annen upealla logolla varustettuna!

Vuodelle 2018 asetan seuraavanlaisia tavoitteita:

Wicca 
  • agilityssa nousu maksi3-luokkaan, ekat sertit valionarvoihin
  • ASCA agilityssa regular-luokassa elite-luokkaan ja jumpers elite-titteli
  • rallytokossa RTK1-koulari
  • FCI paimennuksessa 1-luokka läpi, kisaamisen aloittaminen 2-luokassa
  • ASCA paimennuksessa open lampaat & started naudat ja ankat-tittelit
  • syksyn 2018 pentuprojekti onnistuneesti aluilleen
Taika
  • agilityssa kisauran aloitus kesällä/alkusyksyllä, nousu 2-luokkaan
  • ASCA agilityssa novice-luoka kaikki tittelit
  • FCI paimennuksessa hyväksytty 1-luokan koe, 1-luokassa kisaamisen aloitus
  • ASCA paimennuksessa open lampaat-titteli, ja legit started ankoilta ja naudoilta
  • rallytokossa tai normitokossa kisaaminen, ei tulotavoitteita, pääasia että aktivoidutaan näissä
Kasvatustavoitteet
  • 3. pentue kesällä Viiville
  • 4. pentueen aluille laitto syksyllä/alkutalvesta Wiccalle
  • Kriminaali-pentueen terveystarkastukset
  • loput 2 Disney-pentua luonnetestiin 
  • talven treenipäivä
  • keväällä paimennuspäivä
  • kesällä minileiri (tänä kesänä ei suurleiriä!)
  • mahdollinen uusi sijoitusnarttu
Kiireiseltä näyttää vuosi 2018, mutta jotenkin fiilikset on tosi positiiviset ja odotan pitkästä aikaa kunnolla kilpailemista taas etenkin agilityssa! Paimennustulosten saaminen tulee nyt pitkälti riippumaan siitä, päästäänkö kesän (oletettavasti) ainoisiin ASCA paimennuskisoihin vai ei, ja jaksetaanko lähteä ulkomaille kisaamaan. Olisi kuitenkin tosi hienoa päästä edes treenaamaan ankoilla ja naudoilla tänä vuonna, vaikkei onnistuisikaan kisaamaan pääseminen! Olisi myös tosi kiva lähteä vaikka Ruotsiin kisaamaan paimennuksessa, samalla voisi vähän katsella ruotsalaisia työlinjaisia. Ja Saksaan nyt on aina hinku takaisin, Hollannissa voisi myös käydä ja Itävallassa Taikan sukulaisia katsomassa... Katsotaan mihin kaikkialle keretään ja mihin rahat riittävät! 

Ihanaa uutta vuotta kaikille lukijoille! Yksi tavoite on myös jatkaa aktiivisesti blogin kirjoittamista - myös tekstejä kasvattajan näkökulmasta!
Taikan uudenvuodenlupaus on
ettei se syö enää lattiaan reikiä tai sängyn-ja tuolien kulmia
ja
että se on tulevanakin vuonna söpö pieni tuhmeliini

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Loppuvuoden agilitykuulumiset

Syksyn aikana vähennettiin paimennusta ja keskityttiin koirien kanssa lähes pelkästään treenaamaan agilitya. On ollut treenejä, treeniprojekteja, lainakoiria, topteam-leirejä ja kisoja sekä itse olen myös tuttuun tapaan kouluttanut omia agilityryhmiä seurassani.

Treenaaminen on ollut parasta, me ollaan puuhattu juoksariprojektia molempien kanssa ja sen treenaaminen on ollut tosi mielekästä ja opettavaista. Joulukuu pidettiin taukoa tästä ja odoteltiin namiautomaattia auttamaan Taikan kanssa ilmenneissä ongelmissa, mutta Wiccalle on tähän asti Trkmanin metodi tuntunut toimivalta. Taikalle vahvistetaan nyt paikkaa vähän aikaa mattokosketuksella, jolla tehdään myös sitten käännöksiä. Juoksareiden lisäksi treenissä on ollut molemmilla kepit, Taikalla pelkkä keppivarmuus radalla ja vedättämisen kestäminen, Wiccalla taas sisäänmenon malttaminen. Saatiin onneksi topteam-leirillä hyvät vinkit tämän treenaamiseen! Välillä ollaan käyty tekemässä ratatreeniä ohjatuissa, mutta koukerot ovat turhan vaikeita Taikalle, joka tarvisi enemmin semmoista luukutustreeniä! Taika olisi kyllä jo kisavalmis, lukuunottamatta A:ta ja puomia.

Kisarintamalla on ollut hiljaisempaa omien kanssa, Taika ei ole vielä kisavalmis ja Wiccan kanssa ollaan kärsitty motivaatiopulaa rimojen takia. Aina tulee kisoissa se yksi tai pari rimaa alas, enkä oikein uskalla ohjata sitä rimojen pelossa. Parit kisat ollaan käyty nyt syksyllä juoksemassa masentavin tuloksin, ja oma usko meidän osaamiseen on vain laskenut. Ei jotenkin pystytä siirtämään osaamista treeneissä kisoihin. Olen saanut onneksi agilityterapiaa kasvattini Viivin kanssa, jota Tiina on minulle lainannut kisoihin! Debytoitiin Viivin kisaura syksyllä heti nollaradalla, ja sen kanssa on ollut tosi hauskaa kisata! Se tekee innokkaasti, mutta homma pysyy paremmin hallussa kuin Wiccan kanssa. Lähellä on ollut usean kerran nollat, ja tarkoitus olisi nostaa se nyt ainakin kakkosiin ensi alkuvuodesta ennenkuin se jää (toivottavasti) mammalomalle keväällä.

Kisarintamalle kuuluu myös semmoisia loistavia uutisia, kuin ensi vuonna alkavat pikkumaksit! Kävin mittaamassa kaikki kolme kisakoiraani eli Wiccan, Taikan ja Viivin 3.12 Hyvinkäällä, ja riemukseni kaikki olivat selviä pikkumakseja! Etenkin Wiccan kanssa tämä on parasta mitä meille olisi voinut tapahtua, maksirimat ovat tuottaneet niin paljon tuskaa ja en vain usko että saisin mitenkään Wiccaa pitämään rimoja enää systemaattisesti ylhäällä. Taika varmasti olisi oppinut kun se on niin paljon herkempi, mutta varmasti vauhdin kustannuksella. Sekin on sen verran pieni, että rimat olisi hidastaneet meidän vauhtia kohtuuttomasti. Wicca ainakin siirtyy kokonaan pikkumakseihin, katsellaan Taikan kanssa myöhemmin että kisataanko molemmissa vai ollaanko vaan pikkumakseja suosiolla. Ura saa ainakin alkaa sieltä, koska vauhtia tarvitaan pikkukoiralle lisää. Omasta mielestäni kaikki mitattiin vähän alakanttiin, Taika 45-46cm, Wicca 46-47cm ja Viivi 47-48cm. Oman mittauksen mukaan kaikki olisivat pari senttiä korkeammat, mutta pikkumakseissa kuitenkin. Viivi mitattiin kesän aussie-erkkarissa 49,5cm ja Wicca rallytokossa 49cm. Mutta en valita!
Parasta tässä vuodessa oli kuitenkin ehdottomasti topteam-leirit Wiccan kanssa! Syyskuussa oli ensimmäinen, ja toinen oli viime viikonloppuna. En voisi olla tyytyväisempi leireihin, joista ollaan saatu uuden opin lisäksi hurjasti tsemppiä ja uskoa omaan osaamiseen! Tätä olen itse nimenomaan kaivannut, tuntuu että mulla on jo paljon oppia ja osaamista, mutta Wiccan kanssa ollaan hakattu päätä seinään niin monta vuotta ilman tulosta että usko siihen osaamiseen on jotenkin pikku hiljaa kadonnut. Mutta topteamin valkut ovat olleet aivan ihanan kannustavia, radat eivät ole olleet pelkkää vaikeaa vääntöä ja kääntöä vaan vauhdikkaita ja hauskoja, ja treenikaverit ovat olleet kivoja ja tsemppaavia. Ollaan lähdetty joka leiriltä ihan mielettömällä uudella energialla ja uskolla itseeni ja Wiccaan - vähänkö me ollaan hyviä! Vähänkö me osataan paljon! Mitä meistä voi vielä tullakaan!

Viime viikonlopun topteam-leiri alkoi hieman huonosti oman flunssan takia. Olo oli tukkoinen ja ääni veteli viimeisiä. Jätettin meidän leirin eka treeni (ohjaajan fysiikkatreeni) välistä ja mentiin vasta aamupäivän mentaalivalmennukseen. Teemana oli kisatilanteet, ja "pääsin" esimerkiksi yhteen harjoitukseen, joka menikin sitten vähän tunteisiin ja leiri alkoi puolen tunnin itkusessiolla. Purettiin kisatilanteiden ikäviä fiiliksiä ja pohdittiin miten voisi asettaa tavoitteita, jotka oikeasti voisi saavuttaa ja mistä voisi saada onnistumisen tunteita kun itse kisaradat eivät ikinä mene niin kuin haluan. Vaikka pitkään padottuja epäonnistumisen tunteita oli rankka avata, niin kyllä itsetutkiskelu on aina omalla tavallaan puhdistavaa. Jatkettiin tästä Senni Huotarin keppiklinikalle, jossa pohdittiin Wiccan sisäänmeno-ongelmaa. Wicca tulee kepeille usein ihan liian kovaa, ja huitaisee vaan johonkin väliin vaikka osaa kyllä ihan hyvin hakea keppejä vaikka kuinka vaikeista kulmista. Ei vaan malta kun on vauhti päällä. Saatiin kotiläksyksi treenata keppejä niin, että meillä on hyppy aivan keppien alun edessä, niin että se joutuu laskeutumaan aivan keppien sisäänmenolle, ja näin ollen kokeamaan itsensä jo ennen hyppyä. Lisäksi 2 by 2-kepeillä tehdään korostetun vaikeaa kakkosväliä (eli se toka pari ei ole linjassa vaan yli linjan että koira joutuu tekemään tosi paljon ekstratyötä että taipuu tokaan väliin) ja voidaan kahden pari 2 by 2-kepeillä tehdä myös vauhdikkaita sisäänmenoja vedätyksellä.
Päivän vika treeni oli Mari Mäkelän ohjausvalintatreeni, jossa kellotettiin eri ohjausvalintoja radalla. Itsehän olen aina tykännyt suosia esim. takaaleikkauksia, mutta ajatellut että ne on edestä ohjaamista hitaampia valintoja. Oli kiva huomata, että aina ei todellakaan ollut niin! Lisäksi pitää muistaa käännöksissä miten paljon hitaampia tiukat kaaret on kuin hypyttää pidempää puolta vaikka matka olisikin sitten pidempi. Wiccalla ainakin kaikki nämä kohdat jossa käänsin tiukasti oli hitaampia. Päivään kuului myös Sampon luento rytmittämisestä, jonka pääpointti oli kiinnittää huomiota ei pelkästään rytmityksen hidastuksiin, vaan myös kiihdytysten nopeuttavaan tehoon. Kun haluat että koira kiihdyttää, kiihdytä itse, pelkät eteenkäskyt eivät tuo yhtä paljon vauhtia suoritukseen.

Toka päivä oli meille sitten paljon lajipainotteisempi, päivän ainoa "ei-treeni" oli Mari Mäkelän aamuluento tavoitteista ja suunnitelmien laatimisesta treenaamisessa ja kisaamisessa. Päästiin tekemään osaamiskartoitusta itsestä, koirasta ja pohtimaan, mitä pitäisi parantaa. Lisäksi pohdittiin tavoitteita muidenkin osa-alueiden pohjalta kuin kisatavoitteiden. Tästä jatkettiin suoraan Marin vauhtitreeniin, jota oltiin odotettu leiriltä ehkä eniten. Kun rimat laitettiin 45cm, eli pikkumakseihin, tiputettiin ehkä yksi rima koko treenissä ja vitsit miten siistiä oli! Wicca irtoaa niin hyvin, mutta samalla kuuntelee ja hallinta pelaa! Saatiin onneksi tää treeni videoitua, ja tein parista eri pätkästä videon. Erityisen tyytyväinen olin alun sivuttaisirtoamiseen, joka onnistui heti ekalla yrittämällä.
Päivän toka treeni oli Ville Liukan keppikulmat, joka oli hyvin kinkkinen ja ahdas, paljon hallintaa ja todellakin vaikeita keppikulmia! Tarjolla oli kolme lyhyttä rataa, josta sai tehdä vaikka kaikki jos halusi. Wicca haki oikein yllättävän hyvin vaikeita kulmia, vain yksi pitkän suoran irtoamisen päässä ollut ihan hallin nurkassa oleva keppikulma tuotti haastetta... Wicca irtosi tosi hienosti kepeille, muttei sitten tajunnut että ne olivat siellä ja hyppäsi sen sijaan väliseinän yli estepinon päälle, siitä viereiselle kentälle, takaisin estepinon päälle, takaisin meidän kentälle ja siitä kepeille! Aussien päättömyyttä tuntemattomat kauhistelivat kentän laidalta Wiccan hullua showta, mutta minusta se aika hienosti summasi aussien syvimmän olemuksen... Ville etenkin ihaili Wiccan menoa, ja saatiin kuulla moneen otteeseen leirillä kuinka makea Wicca on. Eniten viihdytti Sampo-valmentajan kommentti Wiccasta edellisellä leirillä: "mikä vauhtihirmu! En olisi uskonut että tuollaisesta pikkuisesta karvakasasta lähtee noin hulluna vauhtia ja raivoa!" Wicca oli edellisellä leirillä aika karvakasa, kun taas tälle leirille se tiputti kaiken karvansa. Koska oltiin vedetty Wiccan kanssa jo kaksi treeniä eilen ja kaksi tänään, päätin vaihtaa vikaan treeniin Wiccan tilalle Taikan. Meidän vika treeni oli Sampo Kokkosen rytmitystreeni, ja se sopi Taikalle varsin hyvin kun se kuuntelee niin vahvasti mun liikettä. Ferrari-Wiccan jälkeen tuntui melkein tylsältä tehdä Taikan kanssa rataa, kun se kulkee niin paljon maltillisemmin, etenkin jos tehdään ahdasta rataa jossa on paljon käännöksiä. Se oikeasti hidastaa mun liikkeestä, ja ehkä treenin suurin anti oli tajuta omien kiihdytyksien tärkeys Taikan ohjaamisessa. Wicca nyt menee lujaa aina, ja ohittaa mut myös täysiä lähetyksissä, mutta Taikalla on niin eri tempperamentti ja se menee varmasti kovempaa kun mä menen kovempaa.

Treeniviikonlopusta jäi päällimmäiseksi hirveä odotus ensi vuodelle ja kisaamisen aloittamiselle pikkumaksi-luokassa Wiccan kanssa! Treenattiin koko viikonloppu 45cm rimoilla, ja hitsi kun ne pysyy ylhäällä! Yhden käven sormilla voin laskea viikonlopun tippuneet rimat! En voi jotenkin oikeasti uskoa, että saadaan kisata näillä korkeuksilla, ihan huippua! Wicca on niin nopea ja osaava jo, että kun ei tarvi rimoja miettiä niin voidaan oikeasti pärjätä tosi hyvin. Jos juoksarit vielä saadaan kisakuntoon, niin vähänkö bortsut saa vapista kauhusta kun me vedetään niistä ohi! Suunnitelma olisi kesittyä kisaamaan kevät Wiccan kanssa, ja ehkä kesällä tai alkusyksystä debytoida Taikan kanssa ja kisata sen kanssa enemmän kun Wicca toivon mukaan jää mammalomalle syksyllä.

Loppuun Aino Vakkilaisen ottamia ihania agilitykuvia - iso kiitos Aino! Kaikki kuvat täällä.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Pentukyselyt kasvattajan näkökulmasta

Olen halunnut kirjoittaa postauksen pennunkyselijöistä kasvattajan näkökulmasta jo pitkään, mutta pohtinut, että miten ja mitä tarkalleen kirjoittaisin. En haluaisi aiheuttaa kenellekään mielipahaa tai aiheuttaa kenellekään semmoista oloa, että kirjoitan nyt nimenomaan heistä esimerkeissäni. Kuitenkin tämä on minulle tärkeä aihe, etenkin kun kasvattajan näkökulma ei ole monelle pennunkyselijälle varmastikaan kovin tuttu. Ei ollut minullekaan, ennenkuin pentukyselyitä alkoi pari vuotta sitten tulemaan varsin runsaasti. Sitä ennen olin nähnyt vain pennunkyselijän puolen koiranhankinnasta, enkä osannut yhtään ajatella, miten se kasvattajille esiintyy.

Varmasti usea, jollei jopa suurin osa, koiraharrastajista on joskus kironnut pennunhankinnan vaikeutta. Kasvattajat eivät vastaa, tai jos vastaavat, niin se voi olla viikkoja myöhemmin tai todella niukkasanaisesti. Tai sitten tentataan paljon asioita sinusta, ja pentua voi olla lähes kohtuuttoman vaikea saada ja kasvattajalla kohtuuttomat kriteerit. Täydet jonotuslistat, tai kasvattajat, jotka eivät edes ota listaa! Kasvattajat haluavat tietää sinusta kaiken, tuntuu kuin olisi työhaastattelussa konsanaan! Mitä ihmettä pitää oikein sepittää, että voisi sen pennun saada?

Itsekin olen syyllistynyt hitaaseen vastaamiseen, kokonaa vastaamisen unohtamiseen, tylsiin "nämä koirat eivät ehkä sovi teille"-vastauksiin ja en ota varauksia-vastauksiin. Jotta saisitte jotain ymmärrystä tähän minun näkökulmasta, laskin sähköpostistani vähän lukuja. Viimeisimmästä pentueestani sain lähes 80 eri pentutiedustelua. Wiccan pentujen jälkeen minulta on kysynyt pentua noin 40 eri ihmistä. Yhteensä sähköpostissa oli parisataa eri pentukyselyä vuosilta 2013-2017. Tällä hetkellä tiedusteluita eri ihmisiltä tulee 2-5 viikossa. Tähän päälle toki vielä osan kanssa edestakaisin viestittely. Sen lisäksi minuun ollaan yhteydessä facebookin kautta sekä satunnaisesti soitellaan puhelimella. En yhtään tiedä, kuinka paljon muut kasvattajat saavat yhteydenottoja, mutta pentukyselyt pitävät minut kiireisinä, kuten varmasti kaikki voivat ymmärtää...
Aussieissa on tällä hetkellä selvästi ns. myyjän markkinat, sillä pennunottajia on huomattavasti enemmän kuin tarjolla olevia pentuja. Kasvatusurani alussa jaksasin vastata todella pitkästi, yksityiskohtaisesti ja yksilöllisesti kaikkiin kyselyihin. Nyt kun pennunkyselyt ovat lisääntyneet, olen kehittänyt tarkempaa pelisilmää työtaakan keventämiseksi. Kun varsin suuri prosentti kyselijöistä ei koskaan vastaa ekaan vastaukseesi, ei halua aikaa tuhlata turhaan turinointiin. Jos joskus olet ihmetellyt miksi kasvattajat eivät vastaa/vastaavat nihkeästi tai eivät vaikuta kovin innostuneilta sinusta kotiehdokkaana, tässä pari vinkkiä siitä, mitä kannattaa välttää kun kyselee pentua:

1) Copy-paste-viestit:
Kun pentukuume on kova, monet varmasti ottavat useaan eri kasvattajaan yhteyttä samaan aikaan. Vaikka et olisikaan tehnyt sitä klassista mokaa jossa olet lähettänyt viestin monelle vastaanottajalle niin, että siitä näkee kaikki vastaanottajat, joille viestin lähetit, voi viestin muotoilusta todella helposti arvata jos se on copy-paste. Niissä käytetään ympäripyöreitä ilmaisuja kuten "onko teidän kenneliin suunnitteilla millaisia pentueita?" (lukee kotisivuilla aika selvästi että on ja millaisia), "teidän koirat/kasvatus tuntuu kiinnostavalta" tai "kuulisin mielelläni lisää koiristanne". Ei käytetä nimiä, tai puhuta mistään spesifistä ja teititellään kovin formaalisti. Syy, miksi tällaiset viestit antavat huonon kuvan on se, että henkilö ei tunnu olevan oikeasti kiinnostunut juuri minun koiristani tai kasvatuksesta, hän vain haluaa pennun jostakin, ihan sama mistä. Kuten jokainen töitä hakenutkin on varmasti kuullut; parempi lähettää muutama räätälöity hakemus, kuin tusina yleisluontoista samaa hakemusta!

2) Parin lauseen viestit:
"Hei, minulla on kotona koira x ja nyt haluaisin australianpaimenkoiran. Milloin on suunnitteilla seuraava pentue ja onko jo paljon varauksia?" Kokemus kertoo, että vaikka näihin vastaisi ihan kivasti, heiltä harvoin saa tokaa viestiä. Joskus jätän vastaamatta kokonaan, mutta yleensä vastaan takaisin samalla tyylillä. Välillä kun saan näitä parin lauseen viestejä, alkaa tuntua siltä, että amerikkalaisten tapa pyytää esitäytetty tietolomake (jossa on kaikki koirien ruokintasuunnitelmista omiien työaikoihin ja pihan yksityiskohtiin ja eläinlääkärin suosituksiin) alkaa tuntua ihan houkuttelevalta vaihtoehdolta.

3) Negatiiviset viestit ja viiden pennun varaajat 
Vaikka arvostan rehellisyyttä, niin kaikkea ei tarvitse kertoa heti ekassa viestissä. Pitkät lorut edellisen koiran kasvattajasta ja hänen paskamaisuudesta eivät todennäköisesti tee minuun vaikutusta. En halua olla seuraava mustamaalauksen kohde kuitenkaan itsekään. Onneksi nämä ovat harvassa, mutta muutaman kerran tulleet kyllä vastaan. Toki asiallinen keskustelu edellisen koirasi ongelmista tai siitä, jos kasvattajan kanssa on ollut erimielisyyksiä/ongelmia, tai jos olet vaihtamassa rotua tms. on ihan kiinnostavaa, mutta sävy kertoo aika paljon. Ja kannattaa myös pitää mielessä, että kasvattajat kommunikoivat kyllä keskenään. Minä olen kysellyt kasvattajilta suoraan jos joku heidän kasvatinomistaja kysyy minulta pentua ja joku hänessä on jäänyt askarruttamaan, ja toisin päin! Myös se, jos olet varannut pennun useasta eri paikasta, voi tulla aika helposti ilmi, eli kannattaa olla rehellinen näissä asioissa. Kasvattajat kyllä tietävät, ketkä kyselevät aina kaikista yhdistelmistä ja ovat innoissaan ottamassa joka yhdistelmästä pentua, ovat viidessä eri pentueessa jonossa, eivätkä kuitenkaan ikinä ota mistään koiraa.

Siinä taisi olla pähkinänkuoressa vinkit, mitä ainakin kannattaa välttää kun kyselee pentua! Onneksi "paljon maksaa ja mistä voi hakea"-tyylisiä kyselyitä tulee oikeasti tosi harvoin vastaan. Lähinnä noita copy-paste-kyselyitä sekä parin lauseen kyselijöitä. Minulle muodostuu yleensä ekasta viestistä jo aika hyvä kuva, että onko kyselijä oikeasti potentiaalinen koti vai ei. Usein jos näyttelyt mainitaan harrastuksena, haetaan "arkeen kivaa aktiivista koiraa jota aktivoidaan tempuilla olkkarissa, mutta kisata ei missään nimessä haluta" tai "etsitään koko perheen koiraa, jolla lapsi voisi harrastaa", tiedän jo ettei kyselijä ehkä ole ihan se oikea omistaja omille koirilleni. Koitan näissä tapauksissa aina kertoa ystävällisen asiallisesti, että luulen että minun kasvatit eivät ehkä ihan sopisi teille, ja kyselkää ehkä täältä ja täältä mielummin pentua. Satunnaisesti joku lähettää hirveän listan kysymyksiä aussiesta rotuna, ja voisikohan se sopia hänelle. Näissä yleensä kehoitan tutustumaan muutamaan hyvään artikkeliin ja selaamaan tietoa netistä kun sitä on kuitenkin niin runsaasti tarjolla. On turhan raskasta alkaa kertomaan sähköpostilla kaikkea, mitä tiedän rodusta.
Parhaat pentutiedustelut ovat hyvin informatiivisia, hyvin jäsesennelty ja kirjoitettu sekä niissä kysytään yksityiskohtaisia juttuja juuri minun koirista, pentusuunnitelmista ja kasvatuksestani yleisesti. Todella harvoin olen saanut liian pitkiä viestejä! Välillä saan kunnon sepustuksia ja elämäntarinoita, jotka yleensä antavat varsin hyvän kuvan hakijasta. He vaikuttavat rehellisiltä, avoimilta ja aidosti kiinnostuneilta. Hyvä pentukysely mukailisi jotakuinkin tällaista kaavaa, ja sisältäisi vähintään seuraavat tiedot:

  • Kerrot itsestäsi perustiedot, ikäsi, ammattisi, asuinpaikkasi, perheesi (onko lapsia, puoliso yms) ja perheen muista lemmikeistä ja asumiskuvioista (millainen talo, piha yms).
  • Miksi aussie, minkälaista koiraa haet, minkälaisia harrastuksia haluat tehdä ja missä (koiraseurasi/seurat/koirakoulut yms). Minkälaista koirakokemusta sinulla on, mitä koiria ollut (rodut, iät, viralliset nimet, harrastukset, tulokset). Etenkin harrastuskoirista voi kirjoittaa lisää, mikä on ollut hyvää/huonoa, mitä suhteessa näihin haet seuraavalta koiralta yms.
  • Miksi olet kiinnostunut juuri minun kasvatuksesta, mistä nartusta ja miksi, mistä löysit kennelini, minkälaista pentua etsit, millä aikataululla ja onko sukupuolella väliä
  • Loppuun kerrot, että haluat ehdottomasti tavata koirat livenä ja olet valmis reissaamaan tänne tutustumaan koiriini/kasvatteihini!
  • Kirjoita selkeällä kielellä, käytä isoja alkukirjaimia ja lue viestisi kerran tai kaksi läpi ennenkuin lähetät sen. Pari typoa on ymmärrettävää, mutta todella huonosti kirjoitettu viesti antaa huonon ensivaikutelman! Älä myöskään käytä kolmatta persoonaa, tai puhu itsestäsi monikossa. Hyvä viesti on vähintään parisataa sanaa, tai neljä kappaletta ja parikymmentä riviä. 

Itse tapaisin mieluiten pennunkyselijät aika pian ekojen viestien jälkeen jos etäisyys on kohtuullinen. Todella moni asia on helpompi selittää ja näyttää livenä, kirjoittamiseen menee kauheasti aikaa ja viestit ovat aina paljon subjektiivisempia. Naamatusten minä saan paljon paremman kuvan sinusta, ja sinä minusta ja koiristani. Toki treffaaminen on myös aikaa vievää ja välillä hieman raskasta arjen kiireen keskellä, mutta yleensä se on vaivan arvoista. Jos lähellä asuvan pennunkyselijän kanssa treffaaminen on hankalaa, niin voi arvata että pennusta tuskin tulee kuulumaan paljoa luovutuksen jälkeenkään...  Tapaaminen on jossain vaiheessa kuitenkin aika pakollista, jos minulta haluaa pennun. Suurin syy, miksen ole yhtään pentua ulkomaille lähettänyt, on se, etten halua myydä pentuja täysin tuntemattomille ihmisille. Jos asut parin tunnin matkan päässä, etkä saa aikaiseksi tulla käymään katsomassa koiriani liveä, et ole selvästi tarpeaksi kiinnostunut tai tosissasi.

Toivoisin, että pennunkyselijät olisivat myös ymmärtäväisiä siitä, että välillä viesti hukkuu saapuneet-kansioon ja aina ei muista laittaa lisäinfoa jokaiselle henkilökohtaisesti, kun pentusuunnitelmat etenevät. Kannattaa oikeasti kysellä rohkeasti perään, useamman kerran vaikka jos tarve vaatii! Parasta on aktiivinen pennunkyselijä, sillä kasvattajalla harvoin on aikaa laitella kaikille kyselijöille kuukausia myöhemmin viestiä perään että "hei kiinnostiko sinua nyt vielä nämä pennut...?" Todella monet ovat myös kauhean kiinnostuneita alkuun, mutta pari viikkoa myöhemmin kun kyselen perään, että haluttiinko tulla katsomaan koiria/pentuja tms. niin vastausta ei koskaan kuulu tai pentu onkin jo saatu jostain muualta. Pyydänkin nykyään oikeasti kiinnostuneita informoimaan mielellään minua myös siitä, jos he odottelevat myös joltakin toiselta kasvattajalta pentuja. Toki ymmärrän, että pennunkyselijät saattavat olla useamman kasvattajan kanssa yhteyksissä, mutta reiluinta on kertoa siitä suoraan, etteivät kasvattajat turhaan oleta että olet ottamassa varmasti pentua.

Välillä harmittaa, kun ihmiset, joiden kanssa olen laittanut paljon viestejä ja joille olen antanut tuntikausia aikaani vastausten kanssa, joita olen ehkä treffannut useaan otteeseen, katoavatkin taivaan tuuliin eikä heistä kuulu enää ikinä mitään. Tai sitten kerrotaan että ollaankin otettu jotain ihan muuta. Milloin se on näyttelylinjainen, bordercollie, dobberi tai jopa vinttikoira. Välillä ne kirpaisevat, ja otan ne turhan henkilökohtaisesti. Eikö kasvattini ollut tarpeeksi hyvä muka? Lopulta onneksi muistan itsekin, miltä pentukuumeinen houru tuntuu, kun ei jaksa odottaa yhtään ja sitten otetaan se, mikä saadaan nopeiten. Aika harva, joka kyselee nyt ensi kesän suunnitelmia, malttaa oikeasti odottaa ensi kesään. Oli ajankohta kuinka tahansa hyvin suunniteltu ja lomiin sopiva, kun ajatus pennusta on jo pennunkyselyvaiheessa, on pentukuume yleensä jo aika kova. Siinä voi parin kuukauden ylimääräinen odottelu tuntua aivan mahdottomalta! Olen itsekin langennut tähän, ja usein sanonkin että "tehkää niinkuin minä neuvon, älkää niinkuin minä teen..."

Tsemppiä kaikille sen täydellisen pennun etsintään!
Kenelle nyt ei tulisi pentukuume tämmöisiä katsellessa?

perjantai 17. marraskuuta 2017

Red'n Ready & Ounou-kesäleiri 2017

Vihdoin iski inspiraatio kirjoittaa syyskuussa pidetystä kennelleiristä! Järkättiin tosiaan Ounou-kennelin kasvattajan Sannin kanssa yhteisleiri, jota alettiin suunnitella jo viime syksynä. Paikaksi valittiin Yläneellä sijaitseva Kuralan kartano, jossa oli oikein hyvät puitteet pienehkölle koiraleirille. Meitä taisi olla reilu 20 yöpyjää ja muutama päivävieras. Hieman ahdasta oli, mutta onneksi koirat tulivat kivasti toimeen keskenään ja osa pystyi pitämään koiria yöt autossa. Leiri keskittyi agilityyn ja tokoon, jota suurin osa porukasta pääasiassa harrastaa, yhdet hakutreenit pidettiin sunnuntaina.

Itse saavuin ekana paikalle perjantai-iltapäivänä Tiinan & Viivin kanssa. Tutustuttiin majoitusmökkeihin, treenikenttään, treenihalliin ja muihin tiluksiin ja odoteltiin muita matkalaisia. Illan aikana porukkaa sitten saapui, pisin matkalainen Laura & Fazer Joensuusta ja Sanna & Nitti Mikkelistä, muut lähinnä Helsingistä ja Turusta. Jaettiin mökkejä vähän sillä perusteella, mitkä koirat tulevat keskenään toimeen ja ketkä eivät voi jakaa huonetta kenen kanssa. Suurin osa "meidän" porukasta majoittui kahdessa pikkumökissä, jossa koiria ei voinut erottaa toisistaan niin tehokkaasti. Etenkin meidän mökissä nukuttiin tiiviisti neljän ihmisen ja neljän koiran kera samassa huoneessa. Ilta kului leppoisasti nuotion äärellä rupatellessa ja koirien juostessa rallia pitkin pihaa Taika etunenässä. Oli kyllä ihanaa, miten kymmenpäinen aussielauma juosta viipotti yhdessä ja tuli toimeen lähes ongelmitta!

Lauantai alkoi aikaisin aamiaisella huonosti nukutun yön jälkeen. Levottomat koirat olivat vinkuneet yöllä mutta onneksi päivä oli niin kiireinen ettei kerennyt väsyttää! Meillä pyöri Ville Pirijoen agilitytreenit kentällä koko päivän, ja hallissa vuoroin minun vetämä pentuagility ja Veera Korhosen vetämät tokotreenit sekä nosetreenit. Kun piti treenata useampaa lajia kahden koiran kanssa, kouluttaa ja varmistaa leirin yleinen sujuminen, niin ei paljon jäänyt aikaa ihmetellä! Kaikki taisivat treenata vähintään agilitya, suurin osa myös tokoili. Oli siistiä päästä näkemään näin monta kasvattia pitkästä aikaa, Disney-pennuista paikalla oli Jedi, Viivi, Tinki ja Fazer ja Kriminaaleista paikalla oli Leia, Pekko, Rauha ja Nitti. Lisäksi sijoitusnarttu Rudi oli paikalla. Oli ilo seurata myös Sannin kasvatteja, voi todeta että kyllä ne aussiet voivat bortsuille agilityssa vauhdissa pärjätä ;)

Alla Annen ottamia treenikuvia Red'n Ready-koirista (ylhäältä: Rudi, Fazer, Viivi, Taika & Tinki) Leirin kaikki kuvat täällä
Sunnuntaina oli vuorossa agilitya, hakua, lähtöklinikka, käännösklinikka ja juoksariklinikka. Tiia Hämäläinen tuli vetämään meille lähtöklinikan ja käännökset, Veera veti haun ja Sanni pentuagit ja juoksarit. Jälkikäteen ajateltuna sunnuntaina oli ehkä turhan paljon ohjelmaa, etenkin kun kaikki alkoivat olla hieman väsyneitä ja osa halusi päästä ajoissa lähtemään takaisin kotiin. Etenkin haku ja lähtöklinikka olivat suosittuja sunnuntaina, ja itse treenasin agilitya ja käännöksiä sekä olin vastuussa päivän ns. normiagitreeneistä. Sunnuntaina käytin myös paikalla olleen Annen hyödyksi laittamalla hänet kuvaamaan Kriminaaleja ja Disney-pentuja. Ihanat yhteiskuvat saatiin, ja lopuksi otettiin myös yhteiskuva kaikista leiriläisistä.
Disney-pentue 3 vuotta (vas Fazer, Viivi, Jedi & Tinki)
Kriminaali-pentue 6kk (vas. Pekko, Rauha, Leia & Nitti)
Nitti, Wicca-äiti & Leia
Nitti (Red'n Ready Prison Break)
Pekko (Red'n Ready Criminal Mastermind)

Rauha (Red'n Ready Armed and Dangerous)
Leia (Red'n Ready Diamond Thief)
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen "kunnon" leiri oli kyllä ihana ja antoisa! Olen kovin kiitollinen kun Sanni jaksoi lähteä mukaan projektiin kun omista kasvateista ei olisi vielä ehkä saanut riittävästi osallistujia. Katsotaan järkätäänkö tämän mittakaavan leiriä ensi kesänä uudestaan vai ei, voi olla että oma tuleva kesä on niin kiireinen ettei omaa aikaa riitä. Ensi kesän ohjelmassa on yhdet kaasona olevat häät ja omatkin... Mutta ehdottomasti kun kasvisporukka tästä kasvaa niin tulevaisuuden tavoite on jokakesäinen oma leiri! Suuri kiitos kaikille, jotka oli mukana leirillä, toivottavasti se oli yhtä antoisa teille kuin se oli minulle!