keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kriminaalipennut esittäytyvät

Kriminaalit täyttävät huomenna jo 15 viikkoa eli 3,5 kuukautta! Kuinka aika rientääkin... Ekat rokotukset ovat jo takana, ja ensi viikolla olisi vuorossa tokat rokotukset. Ensimmäiset hampaat olivat irronneet viime viikonloppuna yhteistreenien jälkeisillä riehuilla.

Ollaan treffailtu pentujen kanssa vähän pienemmillä porukoilla, kerran Nitti (Cyde) liittyi seuraan Mikkelistä, Rauhaa (Louisea) ei olla nähty luovutuksen jälkeen. Lähinnä olen nähnyt Leiaa (Nancy) ja Vimmaa (Bonnie), kun ovat sattuneet samoihin tapahtumiin. Kaikki ovat kyllä tosi sosiaalisia, reippaita ja osaavat jo ihan hirveän paljon kaikenlaista! Tosi reippaita ja osaaviaomistajia kaikilla tuntuu olevan, en voisi olla tyytyväisempi näiden pikkutyyppien kotivalintoihin.

Tässä vielä pienet esittelyt kaikista:

1. Red'n Ready FBI Most Wanted "Vimma" (ent. Bonnie)

Bonniesta tuli Vimma, ja se muutti Espooseen, vanhasta agilityseurastani ennestää tutulle Lotta Franckille. Lotalla on ollut entuudestaan sheltti ja koikkeri, jotka kisaavat 3-luokassa agissa ja he tekevät siinä sivussa tokoa ja rallytokoa. Vimman tulevaisuuteen tulee kuulumaan samoja lajeja. Lotta on tuntenut Wiccan pikkupennusta asti, ja kuulemma haaveillut Wiccan pennusta jo vuosia, etenkin kun näissä mun koirissa tuntuu kulkevan raivokkaita ja vauhdikkaita agilitykoiria suvussa muutenkin! Vimmalla on muuten oma blogi.

2. Red'n Ready Armed And Dangerous "Rauha" (ent. Louise)

Louisesta tuli Rauha, ja nimelle toivotaan kuulemma vastakohtaista koiraa pääosin agilityyn! Rauhan omistaa Sanni Wahlroos, joka kasvattaa aussieita kennelnimellä Ounou. Sanni etsi ulkolinjaista narttua, jota käyttää takaisin omille koirilleen, ja on vuosien takaa jo tuttu agilitysta. Rauha asuu Sannin kasvatinomistajan Laura Pälän luona, ja on siis sijoituskoira. Lauralla on entuudestaan aussie ja parsoni, joiden kanssa hän kisaa 3-luokassa. Rauhasta toivotaan raivokasta ja vauhdikasta agilitykoiraa.

3. Red'n Ready Diamond Thief "Leia" (ent. Nancy)

Nancysta tuli Leia, ja se muutti kasvattini Jedin pikkusiskoksi Anne Barckin luo Espooseen. Annehan on se, joka on ottanut kaikki ihanat kuvat pentueesta! Leia on täydellinen pentu Annelle, joka kuvaa paljon koiriaan, ja siltä on onnistunut poseeraaminen alusa asti luonnollisesti. Jedi on ottanut pikkusiskon siipensä alle, ja ne olivat ekasta päivästä asti bestikset. Leian tulevaisuuteen tulee kuulumaan tavoitteellinen tokoa, agility ja mallintyöt.

4. Red'n Ready Partner In Crime "Aina" (ent. Thelma)

Thelmasta tuli Aina, ja se muutti Nanna Lampisen ja Markus Becksin luo Vantaalle. Nannalla on ollut entuudestaan kaksi aussieta, ja hänet olen tuntenut 10 vuoden takaa jo. Ainasta olisi tarkoitus tulla Nannalle ja Markukselle yhteinen harrastuskoira, ja se toimittaa ainoan koiran virkaa. Ainan kanssa tullaan harrastamaan ainakin agilitya ja tokoa, eiköhän kahden ihmisen harrastuskoirana sen elämä tule olemaan varsin vilkasta!

5. Red'n Ready Prison Break "Nitti" (ent. Clyde)

Clydesta tuli Nitti, ja se muutti Sanna Vuojolaisen luokse Mikkeliin, jossa sillä on koirakaverina suomenlapinkoira Nooa. Sanna oli minuun jo yhteydessä 1,5 vuotta sitten ja odotteli Wicca x Royal-yhdistelmästä pentua. Kun se epäonnistui, jäi Sanna odottamaan "täydellistä pentuaan". Odotus palkittiin, ja Nitti on täydellinen lisäys heidän perheeseen iloisen, sosiaalisen ja aktiivisen luonteensa kera. Nitin olisi tarkoitus jatkaa Nooan jalanjälkiä aktiivisena harrastuskoirana ainakin agilityssa, tokossa ja varmasti he innostuvat kokeilemaan myös muitakin lajeja.

6. Red'n Ready Criminal Mastermind "Pekko" (ent. Sid)

Sidistä tuli Pekko, ja se muutti Vantaalle Anna Vilppaan luo täyttämään koiranpaikan. Ennestään Annalla on ollut harrastuskoirana tolleri, mutta pariin viime vuoteen kotona ei ole ollut koiraa. Anna etsi voimakasluonteista, rohkeaa ja reipasta pentua, ja sellaisen hän todellakin Pekosta sai. Pekko on hyvin itsevarma ja tasapainoinen tyyppi, olisin mielelläni itsekin sen pitänyt ;) Pekosta olisi tarkoitus tulla monipuolinen harrastuskoira eri lajeihin.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

1-vuotiaat Taika ja Maaru

En olekaan blogiin kirjoiteltu vähään aikaan muita kuulumisia pentuprojektin lisäksi, joten tässä vähän päivittelyä muiden koirien saralta. Taika täytti 28.03. 1 vuoden, sijoituskoirani Maaru (Origine II My Kind Of Trouble) puolestaan täytti vuoden 07.05. Molemmat ovat nyt rekisteröity Kennelliiton koiranettiin, ja lisäksi myös ASCA:an.
Juhlittiin tyttöjen synttäreitä yhteisesti pari päivää myöhemmin teinien ekojen kännien merkeissä, eli toisin sanoen virallisissa terveystarkastuksissa eläinlääkäriasema Ahmassa. Molemmilta tutkittiin lonkat, kyynerpäät ja selistä LTV ja VA. Ensin kuvattiin Maaru, sitten Taika. Taikan kaikki kuvat näyttivät kuulemma niin priimalta kuin voi näyttää, Maarun kuvista sitten löytyi enemmän huomautettavaa eläinlääkärin mielestä. Hän kävi kuvat mun kanssa tosi tarkasti läpi, mikä oli hirmu mielenkiintoista. Maarulla oli hieman matalampi lonkkamalja, ja toisessa kyynerpäässä vähän ns. ilmaa, eli se ei istunut sinne niin tiiviisti. Vähän pelkäsin, että mitkäköhän Kennelliitossa niistä tuumataan, mutta ilmeisesti mutokset oli niin minimaaliset että molempien tyttöjen lausunnot olivat samat:

Lonkat A/A
Kyynerpäät 0/0
Selät LTV0 ja VA0

Kuvat lonkista, vasen kuva Maarun, oikea Taikan. Kennelliiton lausunnossa erillinen huomautus, että Maarun lonkkamaljat hieman matalat.

Näillä tuloksilla voidaan kuitenkin iloisesti jatkaa harrastamista, ja eivät ne sulje kumpaakaan jalostuksesta pois myöskään! Molemmathan on lisäksi MyDogDNA-testattu nuorina. Maaru kantaa yhtä MDR1-mutaatiota ja cord 1-PRA/crd4-geeniä, mutta on terve kaikesta muusta. Taikalla on puolestaan yksi kopio Maarun perimän terveysindeksi on 116 ja Taikan 112. Maarulla on poikkeuksellisen suuri geneettinen monimutoisuus (43,3%), kun rodun keskimääräinen määrä on 38,2%. Se on eniten kaikista omistamistani koirista. Taikan geneettinen monimuotoisuus on puolestaan 40,5%.

Molemmat tytöt ovat kivoja, sosiaalisia ja aktiivisia nuoria koiria. Maaru käy meillä aika usein hoidossa, ja sen lisäksi ollaan treenattun sen omistajan Siirin kanssa agilitya yhdessä aika paljon. Maarulla on hyvä taistelutahto, se on reipas, ei pelkää ääniä ja vauhdikas ja sporttinen. Vähän ongelmaa sillä on ehkä piippauksessa ja ylikiihtymisessä treenitilanteissa. Kaiken kaikkiaan odotan mielenkiinnolla, millainen aikuinen siitä kasvaa, toki kovasti toivon siitä lisäystä jalostusohjelmaani! Otin Maarun yksi kerta mukaan paimentamaan, ja se syttyi hommaan kovasti, ja sai kouluttajalta paljon kehuja. Varmasti siitä saisi hyvän paimenen, mutta omistajan pitäisi itse innostua, mulla riittää treenattavaa kahden kanssa ihan riittävästi!

Maarun pitat olivat muuten 1-vuotiaana: 49 cm korkea ja 16 kg painava
Taika puolestaan kehittyy jatkuvasti kivemmaksi koiraksi. Ollaan käyty säännöllisesti paimentamassa, ja se osoittaa olevansa tosi lupaava siinä. Se kohtelee eläimiä todella nätisti, pitää luontaisesti aussiksi hyvää etäisyyttä, ottaa vastaan mun painetta ja tuntuu tietävän aina, mitä tehdä lampaiden kanssa. Ollaankin menossa kesällä niin FCI trditional ja ASCA paimennukisoihin. Agility sujuu myös tosi kivasti, Taika keskittyy hyvin hommiin, eikä sählää turhia. Se ei ole todella nopea ja räjähtävä vielä, mikä oikeastaan helpottaa koulutusvaihetta. Kepit ovat kohta valmiit, ollaan harjoiteltu paljon sanallisia suuntakäskyjä ja aloitettu juoksarit. Se leikkii agilityssa tosi hyvin, ja sitä onkin helppo palkata niin leluilla kuin nameilla. Normielämässä Taika on kiva ja helppo, se on todella sosiaalinen ja koiraystävällinen, ja haluaisi tehdä ihan kaikkien kanssa tuttavuutta. Ihmisiin se suhtautuu ystävällisen välinpitämättömästi. Mitään ääniarkuutta tai alusta-arkuutta en ole havainnut sitten viime syksyn. Taika on valloittanut monet ihmiset suloisella olemuksellaan ja sosiaalisella luonteellaan. Vaikka se onkin aika bortsu, niin on se musta aivan ihana tyyppi <3

Taikan mitat olivat 1-vuotiaana: 48 cm korkea, 14 kg painava

maanantai 15. toukokuuta 2017

7-viikkoiset pennut & luovutus

Seitsemäs pentuviikko koitti ja pentujen luovutus lähestyi kovaa vauhtia. Alkuviikosta käytiin pentujen kanssa vielä Malminkartanon nurtseilla Annen kanssa ottamassa vikat "pentuekuvat" koko porukasta. Kuvaaminen alkoi olla jo tosi haastavaa, pikku vieteripuput eivät olisi halunneet olla hetkeäkään aloillaan! Ihmeen kautta saatiin ne kuitenkin pönöttämään yksitellen sekä Wiccan vieressä! Päivän päätteeksi käytiin vikalla punnituksella läheisessä Mustissa ja Mirrissä.
Koitettiin huonolla menestyksellä ryhmäkuvaa. Ehdotinkin Annelle sitten vitsillä, että hän voisi photoshopata yhteiskuvan...!
Keskiviikkona 19.4 pennut täyttivät 7-viikkoa, ja ekat kolme lähtivät. Periaatteessa suurin osa aussiekasvattajistakin taitaa pitää pentuja 8-viikkoisiksi, mutta kerrostalossa kasvattamisen vuoksi oli kyllä ahdottomasti helpompaa, että osa lähti nyt jo. Täällä alkoi olla niin paljon vilinää ja ääntä, että naapureiden pinnaa ei viitsinyt kokeilla yhtään enempää kuin oli pakko... Heti aamulla Anne haki Nancyn kotiin, muutama tunti myöhemmin uuteen kotiin lähti Clyde ja illalla vielä Thelma. Kylläpä kolmen pennun kanssa oli ihan mielettömän helppoa ja hiljaista!
Lauantaina lähti neljäs pentu Bonnie, ja saatiin pitää Louisea ja Sidiä vielä ylimääräinen viikko. Kahta pentua oli oikein helppo kuljetella, ja käytiin viikonloppuna mm. siskoni lasten synttäreillä pentujen kanssa, jossa ne luonnollisesti hurmasivat kaikki vieraat. Tosi reippaita pentuja olivat kyllä molemmat, kirkuvat lapset, livebändi ja lattialla pyörivät ilmapallot (joita piti tietenkin saalistaa, ja jotka räjähtelivät pentujen käsittelyssä) olivat kaikki vain siistejä. Käytiin myös treffaamassa jo ekan kerran sisaruksia Malminkartanossa. Kaikilla on kertomusten mukaan mennyt hyvin, ja ne ovat kotiutuneet hyvin.
Pikkuiset hattivatit <3
Seuraavan viikon tiistaina lähti Sid aka Pullervo. Tuntui aika haikealta luopua siitä, etenkin Maiju oli täysin rakastunut sympaattiseen pentuun. Vaikken yleisesti ottaen urosta itse haluaisi, niin Pullervo olisi kyllä voinut jäädäkin meille, samoin Louise! Yhden pennun kanssa oli jopa vähän haikeaa ja hiljaista. Annettiin Louisen olla vapaasti isojen koirien kanssa vapaana asunnossa, ja etenkin Wicca tuntui leikkivän lapsensa kanssa ihan non stop. Muutenkin Wicca alkoi 6-7 viikon kohdilla leikkimään todella paljon pentujensa kanssa ja erityisesti Taikan kanssa. Se imetti pentuja aika lailla siihen asti, että viimeiset pari olivat enää meillä, ja sitten alkoi vieroittaa niitä. Tissit katosivat todella nopeasti, karva alkoi todenteolla tippua ja siirsin Wiccan takaisin normiruokaan.

Lauantaina lähti sitten lopuksi Louise. Kovin hiljaiseksi jäi koti, ja alkoi kaduttaa hetken etten pitänyt yhtään pentua itse. Normaalisti pennun ottaminen on varsin työlästä ja raskasta, mutta pentueen jälkeen se yksi tuntui todella helpolta ja vähältä hommalta. Selvästi omasta pentueesta pennun pitäminen on tässä mielessä fiksu veto. No järjellä ajateltuna ei tietenkään olisi ollut fiksu hetki ottaa pentua, sillä Taika vasta täytti vuoden. Katsotaan sitten parin vuoden päästä, jos Wiccalle tulisi toinen pentue. Siihen saakka on vain pakko yrittää hillitä omaa pentukuumetta treffaamalla kasvatteja ahkerasti!
Wicca imettää vielä koko 7-viikkoista laumaa. Oli se kyllä hyvä äiti <3
Meidän pentuprojekti on nyt sitten tältä erää ohi. Pesin muutamaan otteeseen kaikki lattiat, matot ja viltit, eikä kotona enää edes tuoksu koiranpennut (toisin sanoen pissa ja kakka)... Kaikki pennut saivat mahtikodit, ja esittelyä niistä on tulossa seuraavassa postauksessa. Seuraavaksi ajatukset suuntaavat vuodelle 2018 ja seuraavaan mahdolliseen pentuprojektiin. Tästä sitten lisää myöhemmin, kun suunnitelmat hieman konkretisoituvat! Blogi palailee nyt meidän arkikuulumisiin, sekä minulla on paljon ideoita tulevia kasvatusaiheisia teemoja varten. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentteja jättäneille!

Lopuksi vielä Anne Barckin ottamia kuvia 7-viikkoisista:

perjantai 12. toukokuuta 2017

Eläinlääkärin tarkastuksessa & pentutesti

Huh huh kun on blogin päivitys jälkijunassa, mutta koitanpas nyt saada nämä ylös ennenkuin kokonaan unohtuvat!
Ps meidät löytää instasta nimellä team_rednready :)
Käytiin tosiaan pentujen ollessa 6-viikkoisia (keskiviikkona 12.04.) eläinlääkärissä laittamassa mikrosirut niskaan, tarkastamassa pennut ja tekemässä virallisen silmäpeilauksen. Käytiin Mevetissä, jossa oli jälleen hyvä palvelu ja halvat hinnat (ainakin Evidensiaan verrattuna!). Roudattiin pennuille pentuaitaus mukaan, jossa oli sitten hyvä odotella omaa vuoroa. Hiljaa olivat, oltiin ilmeisesti onnistuttu väsyttämään ne ennen reissua. Hetken ihmettelivät missä olivat, ja sitten simahtivat odotushuoneen lattialle ja nukkuivat aika lailla koko ajan siellä lukuunottamatta kun piti herättää yksilötarkastusta varten. Suurin haaste olikin saada pennut pitämään silmät riittävän auki tutkimusta varten, meinasivat nimittäin simahtaa tutkimuspöydällekin...

Kaikki olivat tarkastuksessa oikein rauhallisia, eikä kukaan huutanut edes mikrosirun laitossa. Thelmalla oli pienen pieni mahdollinen häntämutka, minkä olin huomannut jo ekana päivänä. Eläinlääkäri kehoitti kuitenkin kuvaamaan sen jossain vaiheessa, että onko oikeasti häntämutka vai ei. Sehän oli aika selvä heti syntymän jälkeen, mutta hävisi lähes kokonaan muutamassa päivässä. Eläinlääkärikään ei huomannut sitä ensin kun tunnusteli hännän läpi. Osalla pennuista oli tässä kehitysvaiheessa hieman tasapurenta, jonka pitäisi kuitenkin kehittyä ihan normaaliksi purennaksi (Thelma, Bonnie, Clyde ja Sid). Molemmilla pojilla oli kivekset. Kenelläkään ei ollut silmissä huomautettavaa, eli puhtaat paperit koko porukalle. Hienoa!

Lauantaina oli vuorossa pentutesti, jonka Sanni kennel Ounousta tuli ystävällisesti meille tekemään. Käytettiin samaa kaavaketta kuin millä Disney-pennut testattiin, ja vaikka testi oli mielenkiintoinen, niin ei se nyt mitään valtavan uutta tietoa pennuista tuottanut. Tytöt olivat vähän levottomampia sylissä, kaikki olivat reippaita uudessa paikassa ja leikkivät vetoleikkiä hyvin. Osa innostui pallosta myös, osa ei. Sid oli rauhallisin, mutta tosi itsevarma ja leikkistä. Louise, Bonnie ja Nancy selvisivät aika samanlailla testistä. Thelma ja Clyde olivat touhukkaimmat. Disney-pentueeseen verrattuna sanoisin, että tasaisemmin suoriutuivat testistä, ja olivat kaikki ehkä sosiaalisempia ja vähän reippaampia. Näihin toki voi aina vaikuttaa testausikä, testauspaikka, testaaja yms. Disneyt taas leikkivät ehkä paremmin ja olivat itsenäisempiä tutkimusmatkoilla uudessa paikassa. Alla kuvat meidän vähän epävirallisesta testistä :D Sanni siis ei ole mikään virallinen pentutestaaja, ja minä kirjoitin noi reaktiot itse ylös huoneen toiselta puolelta. Kommentit lopussa olivat lähinnä muistiinpanoja, ja etenkin nuo hermorakenne & toimintakyky olivat aika suuntaa antavia arvioita oman näkemykseni perusteella!




Loppuilta menikin pentujen koteja pohtiessa. Olin pantannu lopullisia päätöksiä tyttöjen kodeista eläinlääkärireissun ja pentutestin vuoksi. Että kun oli taas vaikeaa! Kaikilla pennunottajilla oli tietenkin omat suosikit ja sitten piti ottaa huomioon se, että yksi oli menossa toiselle kasvattajalle sijoituskoiraksi. Lopulta saatiin oikein hyvä kotijako, jossa kyllä oikeat pennut menivät juuri oikealle ihmiselle ja kaikki olivat (toivottavasti) oikein tyytyväisiä pentujakoon! Huh olisihan tämä helpompi niin, että olisi se pentulista ja yläpäästä käsin ihmiset saisi varata oman pentunsa itse, mutta kyllä tämä Suomessa suosittu malli jossa kasvattajat jakavat pennut oikeisiin koteihin on varmasti kaikkien kannalta parempi ratkaisu...

Lopuksi muutama kuva pentujen ulkoleikeistä viikko sitten (5-viikkoisista), ihan etteivät ihanat kuvat jää julkaisematta! Kuvaajana taas Anne Barck. Kaikki kuvat täältä.
Siskot Nancy ja Thelma <3
Bonnie
Louise

Clyde
Thelma
Kuvauspose!
Merletytöt <3
Merlet lentää!
Pentujuna!
Riiviö Nancy lempipuuhissaan...
Jedi-setä (Red'n Ready Divine Hercules) kävi leikittämässä palleroita <3
Jedi oli todella kiltti ja ihana <3
Jedillä ja Thelmalla löytyi heti yhteinen sävel!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Pentujen reviiri laajenee

Vasemmalta Sid, Louise, Nancy, Bonnie, Thelma ja Clyde
Pentulandia on muuttunut monsterlandiaksi nyt, kun pennuilla on ikää mittarissa 5 viikkoa (huom julkasen tämän päivityksen viikon myöhässä!).  Pissaamisen ja kakkaamisen määrä on kasvanut valtavasti, ja pennut jaksavat riehua huomattavasti pidempään jo. Onneksi ne ovat (kop kop) olleet aika hiljaisia tyyppejä, ja ollaan saatu nukkua yöt rauhassa.

Kävin hakemassa pennuille Tokmannista sahanpurua, jota ollaan käytetty sanomalehtien sijaan. Pentulaatikossa kun on se erillinen "vessatila", niin sinne laitettiin purua, samoin täytettiin lentoboksin alaosa ja jätettiin pentuhuoneen yhteen nurkkaan. Hienosti pennut osaavat käydä kakalla vessassa, mutta pissat onnistuu sinne lähinnä kun ennätetään nostaa ne vessaan oikealla hetkellä. Tuo sahanpuru on kyllä ollut aivan loistavaa, laatikko ei haise lähes yhtään, puru imee tosi hyvin ja pennut eivät voi repiä kakkaista ja pissaista purua riekaleiksi niinkuin sanomalehtiä. Lisäksi se on helppo siivota, kissanhakkalapiolla vaan puruiset pökäleet pois. Aion ehdottomasti käyttää sahanpurua myös seuraavien pentueiden kanssa!

Pennut ovat käyneet viime viikolla pariin otteeseen ulkoilemassa, mutta kelit ovat olleet märkiä, lumisia ja kylmiä, niin ei olla nyt käyty palelluttamassa pentuja. Eilen pakattiin koko sakki autoon ekaa kertaa kyläilyä varten, olivat hiljaa lähes koko matkan, ja kylässä tutkivat reippaina ja innokkaina paikkoja. Tarkoitus olisi nyt seuraavat pari viikkoa tehdä mahdollisimman paljon kyläilyjä, jotta pennut pääsevät näkemään vähän enemmän maailmaa. Luvassa on vielä mm. eläinlääkäriin menoa siruja, tarkistusta ja silmäpeilausta varten, kenneltreffit agilityhallissa sekä mahdollisesti pentutesti. En ole vielä päättänyt, että onko se tarpeellinen vai ei.

Pennut ovat nyt syöneet kolmesti päivässä nappulaa sekoitettuna jauhelihaan, ja sen lisäksi Wicca imettää niitä vielä aika paljon. Wicca-raukan tissit ovat täynnä haavoja naskalihampaista, eikä mikään ihme että sille meinaa välillä palaa hermo kun pennut tulevat repimään siitä ruokaa. Wicca syö vielä tosi paljon, ja on laihtunut nyt viimeisen viikon aikana tosi paljon. Sillä tuntuu olevan koko ajan kamala nälkä... Pennut puolestaan ovat kuluneen viikon aikana kasvaneet ihan hirvittävän paljon! Punnittiin ne 4-viikkoisina ja nyt uudestaan 5-viikkoisina, ja Nancy oli kasanut kilon! Kaikki ovat jo lähempänä kolmea kiloa.

Pentujen viikottainen kasvukäyrä, huomaa kyllä että nyt kasvu nopeutuu huomattavasti!
Leikit alkavat olla jo varsin rajuja, ja leluja retuutetaan jo antaumuksella. Luonne-eroja on nähtävissä, mutta aika pieniltä vaikuttavat. Lähinnä tuntuu, että nämä ovat disney-pentuja vähän rohkeampia uusissa paikoissa, vaikka ne ovat olleet vähemmän missään. Ne myös ainakin tuntuu hiljaisemmilta. Tosi kivoja pikku riiwiöitä kaikki. Bonnie huutaa selkeästi nykyään eniten, etenkin jos pennut ovat pentulaatikossa. Nancy on reipas, mutta vetäytyy ehkä eniten omaan rauhaan nukkumaan. Sid ja Louise antavat muille eniten köniin. Thelma ja Clyde ovat söpöjä ja sosiaalisia pikku riiviöitä.

Annen ottamat ihanat 4,5 viikkoisposetkuvat, kaikki nähtävissä täältä.

1. n Bonnie
2. n Louise
3. n Nancy
4. n Thelma
5. u Clyde
6. u Sid
PHOTOBOMB!