lauantai 20. lokakuuta 2018

Pentulaatikkoprojekti

Shanti lupasi kertoa meidän pentulaatikon rakennuksesta jo Wiccan pentujen aikaan, joten tämä on nyt se postaus. Ihan aluksi disclaimer, että en erityisemmin harrasta puutöitä, ja pentulaatikko oli ensimmäinen tämän kokoluokan rakennelma jonka olen koskaan tehnyt. Vähän mentiin siis trial-and-error -periaatteella.
Pentulaatikoita voi tilata myös sellasina valmiina Ikea-tyylisinä "kokoa itse" -paketteina, mutta meillä oli aika tarkka visio mitä haluttiin, niin päätettiin rakentaa ihan oma. Olennaisia asioita suunnittelussa oli pentujen turvallisuus ja se, että voidaan purkaa laatikko pentueiden välillä varastoon. Kaikenlaisia muitakin asioita piti ottaa huomioon:

  • Tarpeeksi iso, että emo ei vahingossa tallo pentuja (ja tietysti plussaa jos laatikkoon mahtuu myös istumaan pentujen keskelle)
  • Ei liian iso, koska pentujen pitää jo pienenä helposti löytää emon luo
  • Reunoille suojakaiteet, että pikkupennut ei voi litistyä emon ja seinän väliin
  • Jaettava laatikko, että vähän isommat pennut voi yrittää opettaa käymään tarpeillaan erillisessä osassa
  • Niin korkeat reunat, että pennut eivät kiipeä ulos, mutta emo pystyy helposti hyppäämään laatikkoon
  • Avattava ovi tai luukku, ettei emon tarvitse hyppiä heti synnytyksen jälkeen ja myöhemmin pennut pääsevät vapaasti kulkemaan
  • Kestävä materiaali, josta ei irtoa tikkuja tai muuta vastaavaa
  • Helppo pestä

 

Mitoiksi päätettiin 120 cm * 200 cm, eli sellainen kapean parisängyn kokoinen. Siitä 50 senttiä takareunasta rajattiin erikseen, että ihan vastasyntyneet pennut eivät eksy liian kauas äidistä. Siitä alueesta suunniteltiin myös pennuille vessatilaa sitten vähän vanhempina. Rajausta varten kiinnitettiin sivuseiniin pieni 10 senttiä korkea väliseinä. Plussana väliseinä lisää koko laatikon tukevuutta, kun sivuseinät eivät pääse taipumaan ulospäin.
Reunan korkeudeksi valittiin 50 senttiä. Aussien kokoiset koirat hyppäävät siitä helposti yli, mutta pennut eivät luovutusikään mennessä pääse kiipeämään pois laatikosta. Koko etureunasta tehtiin avattava. Tähän syy oli oikeasti se, että se oli helpompi toteuttaa valmiista suorakaiteen mallisista paloista kuin erillinen ovi, mutta on myös kiva ettei se ainakaan ole ahdas. 15 senttiä alareunaa on kiinteästi seinissä kiinni, loppuosaa aukeaa rampiksi ulospäin. Tässä kohtaa pohdittiin taas mittasuhteita: kuinka suuri kynnys on hyvä, että luukkua voi pitää auki pienten pentujen kanssa? Miten jyrkkää ramppia pennut pääsevät ylös?

Yksi kohta, jota mietittiin pitkään, oli pohja. Onko helpompi siivota laatikkoa, jossa on pohja vai ei? Voiko pentujen tassut litistyä laatikon ja lattian väliin, jos pohjaton laatikko liukuu? Kestääkö laatikko paremmin, jos pohja pitää seiniä suorissa kulmissa toisiinsa nähden? Lopulta päätettiin, että muovimattolattia on todennäköisesti helpoiten siivottava materiaali mitä voi olla, ja kokeiltiin ilman. Laatikko liikkuu lattialla yllättävän vähän, eikä ole tarvinnut pelätä että mitään jää seinien alle.

Laatikon seinät tehtiin paksuhkosta vanerista. 1,5-senttinen vaneri on taipuisaa mutta kestävän oloista: emo voi hyvin nojata seiniin, eivätkä laatikossa istuvat ihmisetkään ihan helposti hajota reunoja. Seitsemän-kahdeksan viikkoisten pentujen voi rauhassa antaa hyppiä laitoja vasten. Sain kaikki palaset ostettua suoraan niin, että ne leikattiin oikean kokoisiksi. Itselle jäi hommaksi hioa reunat, lakata kaikki puu- ja vaneriosat ja ruuvata kiinnikkeet paikalleen.
Seinien lisäksi rakennettiin irrotettavat suojakaiteet. Halusin niistä niin tukevat, että niihinkin voi pentulaatikossa istuessa nojata, koska kaiteiden kanssa laatikkoon jää vähemmän tilaa. Tehtiin ne ~4cm paksusta neliskanttisesta täyspuusta, joka kiinnitettiin 5cm etäisyydelle seinästä ja pohjasta. Emo ei siis pääse makaamaan ihan seinän viereen, vaan sinne jää melkein kymmenen senttiä tilaa ja väliin jäävät pennut eivät litisty. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut huomattavasti helpompaa kiinnittää kaiteet sivuille eikä etu- ja väliseinään, mutta enpä suunnitteluvaiheessa tajunnut. Wiccan pentujen aikaan sivusuuntaiset kaiteenpalat pyörivät, kun olin kiinnittänyt ne vain yhdellä pitkällä ruuvilla pidempiin kaiteisiin. Fiksasin ne ennen Maarun pentuja paremmin kiinni pienillä naulauslevyillä, en niinkään käytännön syistä vaan koska itseä ärsytti, että en ollut tajunnut etukäteen ottaa sitä huomioon.
Seinät on kiinnitetty toisiinsa pienillä kulmaraudoilla. Raudat pitävät kulmat suorina ja vaneriin kohdistuu vähemmän vääntöä, mikä toivottavasti pidentää laatikon käyttöikää. Etureunan avaamista varten asensin pienet saranat, ja luukun yläreunassa on salvat (joita oon aina kutsunu hillopurkkikiinnikkeiksi, en voi uskoa että niillä oli noin tylsä oikea nimi!) Rampissa on liukuesteteippaukset, ettei pennut mene ihan liukumäkeä alas.

Jotain parannettavia kohtia vielä jäi tähän ensimmäiseen versioon:

  • Etummainen laita on kiinni vain yhdestä kohtaa, ja menee helposti vinoon jos sivuseiniin nojaa. Tähän auttaisi toiset kulmaraudat alareunassa - ne voisin lisätä ennen seuraavia pentuja.
  • Kiinnitys on terävillä pikkuisilla puuruuveilla. Ruuvien reiät kuluvat ja löystyvät, kun laatikkoa purkaa ja kasaa. Olisin voinut jo alunperin porata reiät seinistä kokonaan läpi, ja tehdä kiinnitykset pultti+mutteri-kombolla. Tämäkin on onneksi helppo muuttaa, kunhan vain käyn ostamassa sopivat.
Terkkuja pentulaatikosta, 
Maiju

torstai 27. syyskuuta 2018

Maarun tiivistetyt masupäivitykset

Huono bloggaaja täällä moi. Maarulla on jo noin 55 tiineyspäivä, ja tässä tulee eka (ja ehkä vika) tiineyspäivitys! Eilen käytiin jo tiineysröntgenissä, ja koitettiin laskea pentuja. Samalla otettiin Maarulle toka herpes-rokotus. Neljää tai viittä pentue lääkäri arveli, hoitaja viittä ja minä myös. Vähän olo oli aluksi pettynyt, olisin toki toivonut muutamaa pentua enemmän, mutta lopulta järki voitti. Hieman pienempi pentue on ehkä kuitenkin talvipentueeksi aika mukava juttu, ja helpottaa meidän kaikkien elämää. Ja onhan tuo 4-5 ihan hyvä pentuekoko jo. Nyt sit vaan jännitetään sukupuoli-ja värijakaumaa!

Maarun tiineysaika on mennyt kaikin puolin todella hyvin. Astutus oli luonnollinen ja helppo, koirat osasivat hoitaa kaiken alusta asti ilman turhaa ihmisten puuttumista tai apua. Itsehän en ollut edes paikalla, vaan lähetin Maarun Pikin omistajan matkaan mökille to-ma ajaksi ja lähdin itse kisaamaan paimennusta Viitasaarelle. Mökillä oli sitten pistetty pentuja aluilleen tarmokkaasti... 10 päivää astutuksen jälkeen käytiin ottamassa 1. herpes-rokote ja neljä viikkoa astutuksen jälkeen käytiin Reprovetillä tiineysultrassa toteamassa, ettei Maaru ollut vain lihonnut, vaan tiine. Eläinlääkäri laski viisi sikiötä, mutta arveli että niitä saattaa olla enemmänkin. Aika varma olinkin tiineys-diagnoosista, sillä Maaru oli ollut lievästi sanottuna rauhallinen ja nälkäinen, ja nisät olivat kasvaneet jo huomattavasti.

Ultran jälkeen vaihdoin Maarun tiineiden ja imettävien narttujen Nutrima-ruoalle, ja lisättiin ruoan määrää, ensin kahdesti päivässä ja pari viikkoa myöhemmin lisättiin vielä päiväruoka ohjelmaan. Maaru on ollut jatkuvasti rauhallisempi ja hitaampi, mutta koko tiineyden se on kuitenkin jaksanut lenkeillä mukana ja innostunut leikkimään etenkin BFF Laku-labbiksen kanssa. Muuten se on lähinnä syönyt, nukkunut ja kerjännyt lisää ruokaa. Ruokahalu on kyllä ollut loputon, missään vaiheessa ei esiintynyt ruokahaluttomuutta...

Masukuvat on otettu 20.09. eli noin 49 tiineys vrk.
Maaru on kasvattanut kyllä ihan valtavat tissit! Jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa sillä oli jo valtavat nisät ja vielä suuremmat tissit. Ei kyllä Wiccalla tai Draculla ollut edes synnytyksen jälkeen yhtä isot kuin Maarulla jo nyt, selvästi Maaru valmistautuu uuteen uraan lypsylehmänä... Pentujen liikkeitä alkoi tuntua viikko sitten, eli noin 49 tiineys vrk. Vähän on ollut hankalaa fiilistellä pentujen liikkeitä, kun Maaru ei viihdy yhtään selällään, ja jos erehtyy kääntymään silleen niin heti kun tullaan tunnustelemaan masua niin alkaa ahdistaa ja se kääntyy takaisin kyljelleen. Olo on selvästi jo aika tukala, muttei musta näytä läheskään yhtä valtavalta kuin esim. Wicca näytti.

Olen vähän huonosti ottanut säännöllisesti Maarun mittoja ylös, mutta tässä olisi mittaukset joita tehtiin.:

Paino: 15,0 kg (ennen astutusta)
Paino 15,7 kg (30.08: 28. tiineys vrk.)
Paino 17,2 kg (07.09: 36. tiineys vrk.)
Paino 18,1 kg (18.09: 47. tiineys vrk.)
Paino 19,5 kg (24.09: 53. tiineys vrk.)

Vatsaa ja vyötäröä mitattiin vasta tiineyden todennettua, joten alkumittauksia ei ole.

02.09 (31. tiineys vrk)
Vatsa 52 cm
Vyötärö 48 cm

09.09 (38. tiineys vrk)
Vatsa 56 cm
Vyötärö 51 cm

16.09 (45. tiineys vrk)
Vatsa 58 cm
Vyötärö 55 cm

21.09 (50. tiineys vrk)
Vatsa 64 cm
Vyötärö 60 cm

26.09 (55 tiineys vrk.)
Vatsa 68 cm
Vyötärö 62 cm

Nyt ainakin Maaru vaikuttaa vielä rauhalliselta ja pirteältä, mitään petailua, levottomuutta tms. en ole huomannut. Huomenna aletaan mittailla lämpöjä, mutta en usko että pennut vielä viikonloppuna syntyvät, eiköhän se mene ensi viikon alkuun. Jännittäviä aikoja kuitenkin edessä! Ollaan kotona kovasti laitettu kaikkea synnytystä ja pentuja varten, pentulaatikko on pystyssä, lakanat, pyyhkeet, aluset yms. pesty, synnytystarvikkeita ostettu, vaaka hankittu, Ikeasta pitäisi vielä hakea muutama asia, mutta muuten ollaan valmiina vastaanottamaan tulevat pennut!
Pikku alienit ekassa ryhmäkuvassaan <3

tiistai 4. syyskuuta 2018

3. pentueen vanhemmat esittäytyvät

Red'n Readyn 3. pentuetta odotellaan syntyväksi lokakuun alussa yhdistelmästä:

Maaru (Paim-E Origine II My Kind Of Trouble) x Piki (Red'n Ready The Beast RS-O JS-E GS-E) 
Maaru on Ranskasta tuotu nuori narttu, joka meni alunperin sijoitukseen ystävälleni Siirille. Valitettavasti viime talvena Siiri alkoi saada pahoja koira-allergiaoireita, ja Maaru muutti takaisin minulle. Maaru kävi koeajalla yhdessä kodissa keväällä, mutta perheen vanhempi narttu ei opinut sietämään sitä, ja Maaru palautui taas minulle kesän alussa. Maaru asustelee meillä nyt toistaiseksi, ja päätin kokeilla astuttaa sen nyt suunniteltua aikaisemmin omista aikataulusyistä johtuen. Maarun urokseksi on kaavailtu jo pitkän aikaa kasvattiani Pikiä, jonka luonne ja harrastusominaisuudet sopivat mielestäni poikkeuksellisen hyvin Maarun kanssa yhteen. Maaru astutettiin tosiaan 2.-6.08, ja Maaru ultrattiin tiineäksi viime viikolla, hyvän kokoinen pentue pitäisi olla tiedossa.

Maaru on hyvin sosiaalinen koira, jonka kanssa yhteiselo on mennyt todella hyvin. Se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, ja on todella leikkisä ja energinen. Maarun lempipuuhaa onkin vetää hullupainia koirakavereiden kanssa ja se rakastaa juoksemista isossa koiralaumassa. Maaru on myös hyvin ihmisrakas, eikä siinä ole näkynyt merkkejä varautuneisuudesta tai vahtikäyttäytymisestä. Kaikki vieraat otetaan kotona vastaan hiljaa ja häntä heiluen. Maaru oli etenkin meille muuttaessa aika epävarma; piippaili ja otti muiden koirien torumiset itseensä. Nyt kuitenkin se on saanut paljon lisää itsevarmuutta, ja siitä alkaa kuoriutua todella mahtava arki-ja harrastuskoira. Maaru on lähinnä hengannut mukana treeneissä, kun oma aikani ei ole ihan venynyt kolmen koiran aktiiviseen treenaamiseen. Ollaan kuitenkin paimennettu jonkin verran kesän aikana, ja siinä Maaru osoittaa todella suurta luontaista lahjakkuutta. Se on varsin herkkä paineelle, joka tekee siitä hyvin ohjautuvan, lampaiden kanssa rauhallisesti käyttäytyvän paimenen. Maaru kävi kesän paimentelun päätteeksi viime sunnuntaina paimennuksen esikokeessa Somerolla, ja teki lähes täydellisen radan pistein 90/100 saaden arvosanan erinomainen ja paim-e tittelin. Se sai vuolaat kehut tuomarilta, että on todella lahjakas paimenkoiran alku. Innolla odotan ensi vuotta, tarkoitus olisi kisata Maarun kanssa lisää paimennuksessa!

Agilityssa Maarun kierrokset ovat sen verran korkeammalla, ettei herkkyyttä huomaa edes. Agilityssa Maaru on edistynyt todella nopeasti, ja se on hyvin keskittyvä, ajatteleva ja innokas. Maarua on helppo myös palkata, sillä se on hyvin ahne ja rakastaa etenkin vetoleikkejä. Maaru on myös ihanan hiljainen työskentelijä, piippausta ilmenee lähinnä vain jos se menee epävarmaksi tai joutuu odottelemaan vuoroaan liian pitkään. Maaru on varsin vilkas koira, ja huomaa kaiken poikkeavan ympäristössään, muta luopuu ärsykkeistä kuten pupuista, vastaantulevista koirakavereista ja viereisellä aksakentällä treenaavista koirista nopeasti. Maarun ehdottomat vahvuudet ovat hyvät sosiaaliset taidot niin koirien kuin ihmisten kanssa, hyvä asenne/motivaatio treenaamiseen ja helppo palkattavuus. Heikkoudet ovat ehkä taipumus epävarmuuteen ja aavistuksen liian pehmeä luonne. Uskon kuitenkin, että molemmat ovat isolta osin johtuvia useammasta kodinvaihdosta ja nuoruusajasta, jossa se on elänyt aika epävarmaa ja epätasaista arkea. Nyt jo huomaa, että minun luona Maaru on vahvistunut, ja saanut paljon lisää itsevarmuutta!
Piki on tosiaan oma kasvatti ekasta pentueestani, viralliselta nimeltään Red'n Ready The Beast. Piki on omasta mielestäni yksi parhaita kasvattejani, ja sellainen koira jonka toivon itsekin vielä joskus saavan. Se on hyvin intensiivinen ja hiljainen työskentelijä, jolla ei koskaan keitä nuppi yli, mutta jossa riittää moottoria ja vauhtia pärjäämään agilityssa varmasti minne tasolle asti sitä vain ohjaaja pystyy viemään. Piki on kotona erittäin rauhallinen ja huomaamaton, mutta vieraista kyllä ilmoitetaan hyvin selvästi. Vaikka Piki on kova vahtimaan kotia, niin heti kun vieraat on otettu isäntäväen puolesta vastaan, ne ovat Pikistäkin hyväksytty. Piki ei ole yleensä ollenkaan varautunut, ja agilitykisoissa se kerjää kaikilta tutuilta ja tuntemattomilta rapsutuksia. Piki ei myöskään vahdi autoa tai omaisuuksia, ja on ihanan rento kisa-ja treenitilanteissa. Sen voi sitoa vaikka koko päiväksi kisapaikan seinään, eikä sitä haittaa ihmis-ja koiravilinä, eikä se pörrää tai provosoi ohi kulkeville.

Piki on pennusta asti ollut hyvin itsenäinen, ja sen kanssa on saatu työstää suhdetta omistajiin aika paljon. Se teki nuoresta saakka ihan omia tutkimusretkiä, ja omistajat unohtuivat. Tämän kanssa Pikin omistajat ovat saaneet kyllä tehdä töitä, ja nykyään Piki pysyy paljon paremmin oman lauman kanssa. Pikin kanssa on harrastettu päälajina agilitya, mutta myös tokoa, rallytokoa, paimennusta ja canicrossia/hiihtoa. Vaikka Piki onkin erittäin kiihkeä ja vietikäs koira (malinoisiksi sitä kuulemma usein luonnehditaan), niin hyvin ovat sen omistajat pärjänneet vaikka Piki olikin heidän ensimmäinen harrastuskoira. Piki on ollut erittäin terve koko ikänsä, ainoa kysymysmerkki on tosiaan B/C-lonkat. Päätin kuitenkin käyttää Pikiä niistä huolimatta, sillä lonkat ovat todella tiiviit ja eläinlääkäri joka ne ekan kerran kuvasi arvioi että "täysin priimat A:n lonkat". Yllätys oli melkoinen, kun Kennelliitto arvioi ne toisin. Käytiin vielä uusintakuvaamassa lonkat 3-vuotiaana, jolloin kuvannut ortopedi katsoi niitä ja totesi, että hieman matalat lonkkamaljat eivät tule koiran aktiivista agilityuraa koskaan vaivaamaan eikä hän näkisi mitään syytä poissulkea koiraa kosmeettisen syyn vuoksi jalostuksesta. Toivotaan siis, etteivät lonkat tule Pikiä koskaan vaivaamaan ja se periyttäisi parempaa.

     Anne Barck teki myös tämän hienon esittelyvideon yhdistelmästä, joka on nähtävissä myös täältä
Näistä pennuista toivon jotain välimuotoa vanhemmistaan, ja mahdollisesti pentueessa tulee olemaan hieman kovempaa sekä hieman pehmeämpää pentua. Kaikissa tulee varmasti olemaan enemmän kuin riittävästi moottoria harrastusrintamalle, ja pennut myydään niiden ominaisuuksien ja luonteiden perusteella niille parhaiten sopiviin koteihin. Joka tapauksessa tilauksessa on suurella taistelutahdolla varustettuja aktiivisia, vilkkaita, vauhdikkaita ja erittäin sporttisia koiria, jotka ovat sosiaalisia eivätkä liian teräviä/vahtiviettisiä.

Kaikki kuvat Anne Barck
 

Menneitä ja tulevia kasvatuspäivityksiä

Edellisestä blogipäivityksestä on jo aikaa, mutta uuden pentueen lähestyessä on aika tarttua itseäni niskasta kiinni ja tehdä vähän kasvatuspäivitystä.

Kuten kotisivujani ja somea seuraavat varmasti jo tietävät, jäivät kesän pentuesuunnitelmat puolitiehen Viivin jäädessä tyhjäksi onnistuneesta astutuksesta huolimatta. Kesän suunnitelmat menivät uusiksi, ja niin menivät myös Viivin pentusuunnitelmat. Tarkoitus olisi nyt astuttaa Viivi seuraavista juoksuista helmikuussa uudella uroksella. Koska nyt ollaan saatu yhdistelmä sovittua, voin tässä ensimmäiseksi paljastaa, että Viivin tuleva sulho on pitkään ihailemani PAIM1 BH Shepmate's Clever Ace STDs "Pizu" kennel Shepmate'sista! Pizun omistaja ja kasvattaja Hansu on tehnyt edistyksellistä työtä niin työlinjaisten aussieiden tuonnissa Suomeen kuin niiden kasvatuksessa, ja olen pitkään ihaillut hänen koiriaan. Pizuun tutustuin ensimmäisen kerran viime vuoden asca paimennuskisoissa, ja se oli juuri sellainen ystävällinen, avoin ja työintoinen työkoira, jollainen aussie on mielestäni parhaimmillaan. Olen todella kiitollinen Hansulle, joka luotti kasvatustyöhöni ja lupasi antaa hienoa poikaansa minulle käyttöön!

Hieman yllättäen päätin kokeilla Maarun astuttamista jo nyt syksyn juoksuista. Ajatus lähti siitä, kun Maaru kesän alussa muutti takaisin minulle, ja pohdin että etsinkö sille uuden sijoituskodin vai jäisikö Maaru meille asumaan. Koska omat opintoni ovat edenneet siihen pisteeseen, että olen lähinnä kirjoittamassa gradua kotona seuraavan vuoden, ja ensi kesään mennessä olisi tarkoitus valmistua, eikä sen jälkeisistä työkuvioista ole mitään tietoa, totesin että nyt olisi aika hyvä sauma penteelle. Maarun seuraavat juoksut olisivat menneet Viivin kanssa päällekäin, ja sitä seuraavat olisivat sitten ajoittuneet ensi syksyyn/alkutalveen, jolloin olisin toivon mukaan jo täyspäiväisissä töissä omalla alallani, eikä pentueen kasvattaminen välttämättä olisi madollista ilman yhtään kertynyttä lomapäivää. Katsellaan Maarun koti-tilannetta sitten uudemman kerran pentueen jälkeen.

Maarun astutus onnistui yllättävän helposti, sillä urokseksi valitsin oman kasvattini Pikin, joka asuu tässä ihan lähellä, ja Maaru lähetettiin Pikin ja sen omistajan matkaan mökille lemmenlomalle minun ollessa ASCA paimennuskisoissa. Lisää tulevasta pentueesta omassa blogipostauksessa. Joka tapauksessa Maaru astutettiin onnistuneesti, ultrattiin tiineeksi viime keskiviikkona ja pentuja odotellaan syntyväksi lokakuun alkuun. Red'n Readyn kolmas pentue on siis aivan nurkan takana.
Seuraavan pentueemme vanhemmat Maaru ja Piki
Kolmas pentuesuunnitelmamme on Wiccalle. Wiccan tuleva sulho Linus on ollut sovittuna jo viimeisen vuoden, mutta pentueen ajankohtaa arvotaan vielä. Alunperin oli tarkoitus astuttaa Wicca tämän syksyn tulevista juoksuista, mutta Maarun pentueen tullessa tähän väliin olen alkanut arpoa että onkohan minulla kuitenkaan energiaa kahdelle talvipentueelle... Lisäksi tästä olisi tarkoitus jättää pentu kotiin kasvamaan, eikä rehellisesti sanottuna ole ehkä vielä aikaa tai energiaa uudelle pennulle. Taika on vielä sen verran kesken etenkin agilityssa, ja nyt Maarun tulo meille on tuonut uuden treenikoiran minulle. Voi siis olla, että Wiccan pentue siirtyy suosiolla ensi kesälle, Viivin pentujen jälkeen. Laskeskelin, että Wiccalla pitäisi olla juoksu lokakuussa, ja seuraava sitten huhtikuussa. Jos Wicca on samaa mieltä, voisi meillä olla tänä syksynä Maarun pentue, ensi keväänä Viivin ja kesällä Wiccan. Sitten pidetään varmaan jonkin verran taukoa pentueiden kanssa, jos joudun oikeasti tekemään siirron opiskelusta täyspäiväiseen työelämään. Katsellaan tilannetta tarkemmin sitten, kun Wicca aloittaa juoksut. Jos ne osuvat juuri esim. Maarun synnytyksen päälle, ei kotoa asutusreissulle ulkomaille lähteminen edes olisi mahdollista.

Paljon pentueita kuitenkin tiedossa seuraavaan vuoteen, saa nähdä onnistuvatko suunnitelmat vai eivät. Kaikkea voi kuitenkin tässä välissä vielä sattua ja tapahtua tässä välissä... Joka tapauksessa olen äärimmäisen innoissani kaikista kolmesta pentueesta, uskon että tiedossa on paljon hyviä harrastuskoiria lajiin kuin lajiin!

torstai 26. huhtikuuta 2018

Viivin pentuprojekti alkoi!

Viivillä alkoi tosiaan kauan odotettu juoksu ti 10.04. Sunnuntaina Viivin omistaja Tiina toi Viivin meille, ja maanantaina käytiin ottamassa ensimmäinen progesteronitesti, joka näytti vielä aika matalia lukuja. Uusittiin se torstaina, ja sovittiin vielä kolmas sunnuntaille. Progetestit näyttivät seuraavia arvoja:

Ma 16.4 0,4
To 19.04 1,85
Su 22.04 13,2

Viivi oli jo torstaina näyttänyt siltä, että olisi valmis astutettavaksi, ja LH-piikki sillä oli varmaankin perjantaina, jonka jälkeen progearvot lähtivät nousemaan hyvin nopeasti. Olin hieman huolissani perjantaina, että eihän sunnuntaihin odottaminen voisi tehdä sitä, että missattaisiin paras astutushetki... Jäätiin kuitenkin odottelemaan vielä sunnuntain tuloksia, mutta olin pakannut tavarat valmiiksi että voitaisiin tarvittaessa lähteä samantien tulosten tullessa Savonlinnaan astutusreissulle. Kun proge olikin jo näin korkea, niin lähdettiin heti puolenpäin aikaan matkaan, ja oltiin Savonlinnassa puoli viiden maissa. Matkaan lähti Viivin seuraksi myös Taika, Wicca sai puolestaan mennä viettämään Annelle laatuaikaa velipuoli Jedin ja Leia-tyttären kanssa.

Ajettiin suoraan Merjan ja Riffin luokse, ja treffattiin heidän lähellä olevalla kentällä. Viivi oli oikein suostuvainen astutushommiin, ja ei mennyt montaa minuuttia kun koirat olivat nalkissa. Astutus siis onnistui erittäin helposti ja vaivattomasti, erittäin luonnollisesti ja avustettin ainoastaan pitämällä koiria aloillaan kun olivat jonkin aikaa toisissaan kiinni. Juteltiin Merjan kanssa vielä tovi Riffistä ja sen suvusta, ja kerkesin ihailla Riffiä livenä. Viivi ei ollut astumisen jälkeen enää ollenkaan innostunut pojasta, ja yhteiskuvista ei valitettavasti tulla kovin tyylikkäitä. Ympäristökään ei oikein sopinut koirien kuvaamiseen...
Riffi ja Viivi astutuksen jälkeen
Jäätiin vielä yöksi hotelliin Savonlinnaan, jospa oltaisiin saatu maanantaina toinen astuminen. Savonlinna oli oikein ihana pieni kaupunki, ja hotellimme oli sattumalta aivan ihanien lenkkimaastojen äärellä! Illalla treffattiin vielä yhtä aussietuttua ja käytiin yhteislenkillä, ja loppuilta toivuttiin päivän jännityksestä hotellihuoneessamme. Koirat olivat oikein rauhassa yön yli, ja muutenkin tosi helppoja matkaseuralaisia. Viivi on ollut oikein ihana hoidokki, kiltti ja kuuliainen, helppo ja vaivaton. Se on solahtanut aina laumaamme täysin vaivattomasti, ja olen voinut ottaa sitä kaikille kimppalenkeille ja kaikenlaisiin eri paikkoihin huoletta mukaan! Maanantaina tapettiin aikaa Savonlinnassa Merjan ollessa päivän töissä. Käytiin tutustumassa pieniin asuttamattomiin saariin, kierreltiin kaupungissa ja käytiin kurkkimassa paikallisia nähtävyyksiä.

Iltapäivällä käytiin treffaamassa Riffiä tokan kerran. Nyt Viivi oli selvästi vähemmän innostunut lastentekopuuhista, ja murisi ja väisti Riffin astutusyrityksiä. Riffi oli oikein kohtelias, ja leikitti Viiviä aikansa, mutta todettiin että paras astutuspäivä taisi olla jo ohi ja progesteronitasot olivat mitä todennäköisemmin jo liian korkeat. Nartut yleensä osaavat itse säädellä aika hyvin astumistaan, ja jos narttu ei päästä enää selkään niin tiinehtymisaika on varmaankin mennyt jo ohi. Lähdettiin ajelemaan illalla Helsinkiin takaisin, ja Viivi pääsi suureksi onnekseen takaisin omaan kotiinsa. Nyt jäädään vain odottelemaan, kantoiko reissumme hedelmää! Viiville on varattu ensi viikolle herpes-rokotus ja toukokuun puolivälin tienoilla käydään ultrassa!
Reissukoirat Viivi & Taika

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kaikenlaisia kuulumisia; terveyttä, kasvatusta yms

Mistäs sitä aloitettaisiin, paljon on taas kuulumisia päivitettävänä, hyviä ja huonoja tottakai.

Aloitetaan niistä ikävistä, eli Wiccan selkäkuvista. Tosiaan viime viikolla otettiin Wiccan etujalan ontuman tutkimisen yhteydessä myös viralliset selkäkuvat. Halusin nähdä, että eihän olisi spondyloosaa tms. Lonkkakuvien yhteydessä otettiin aikanaan ihan ortopedin kanssa selkäkuva, jonka hän arvioi terveeksi ja en silloin vielä tajunnut, että Kennelliitto näitä arvioi myös virallisesti. Toki olin kuullut, että eivät nämä epäviralliset selkäarviot ole pitäneet aina paikkaansa, mutta luotin ortopedin näkemykseen. Nyt uusintakuvat näyttivät myös kuvanneen eläinlääkärin mielestä täysin moitteettomilta, joten oli erittäin ikävä yllätys kun Kennelliiton lausunto oli muuta mieltä:

LTV1
VA0
SP0

Tulokset tulivat lauantaina, ja päivä meni siinä pettymystä ja kyyneliä niellessä. Minulla onkin sairas koira! Entä jos se oireilee selkäänsä? Pitäisikö lopettaa agility? Voiko sitä enää käyttää jalostukseen? Ensijärkytyksen hälvettyä alkoi onneksi järki voittaa, LTV1 on todella pieni muutos, eikä nykytutkimuksen valossa pitäisi aiheuttaa koiralle oireita. Lisäksi kun Wiccan muutosta ei ollut kaksi eläinlääkäriä edes huomannut, ei muutos voi olla kovin paha. Eikä se näyttäisi periyttäneen sitä ainakaan neljälle kuvatulle pennulleen. Toki tilannetta vähän mutkistaa se, että Wiccan seuraavaksi sulhoksi on jo sovittu Itävallassa asuva uros, ja LTV-muutoksen omaavaa suositellaan käytettäväksi vain LTV0-koiran kanssa. Eikä näitä lausuta kuin Suomessa. Noh, katsellaan ensin Wiccan loppujen pentujen selkätulokset, ja sitten mietitään mitä tehdään. Pari varaurosta Suomesta on toki mielessä, ja Kennelliiton taholta voisi selvittää arvostelevatko he ulkomaisia röntgenkuvia...

Muissa kasvatusuutisissa kuuluu taas erinomaista. Viivi aloitti juoksunsa tänään! Tämä tarkoittaa meille pientä road trippiä toivottavasti ensi viikon viikonloppuna. Seuraillaan kuitenkin ensi viikolla Viivin juoksujen edistymistä. Tottakai juoksut osuivat juuri minun kannalta mahdollisimman huonoon ajankohtaan, opinnot ovat tältä keväältä loppusuoralla ja seuraavat kaksi viikkoa ovat hyvin kiireisiä kun pitäisi esitellä gradun tutkimussuunnitelmaa, viimeistellä kaikki esseet ja käydä tekemässä muutama tentti. Noh, sentään tällä kertaa ei tarvitse ulkomaille asti lähteä astutusreissulle!
Kaunis Viivi <3

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Sairastuvalta päivää

Huoh, saikku-uutiset jatkuvat. Miten voikaan olla, että kaksi koiraa onnistuvat telomaan itseään tismalleen samaan aikaa? Nyt kun Maarukin lähti pari viikkoa sitten uuteen kotiin, niin mulla ei ole edes varakoiraa jonka kanssa treenata...

Aloitetaan Wiccasta. Wicca alkoi ehkä kuukausi takaperin ontua vasenta etujalkaansa agilitytreenien jälkeisenä iltana. Se oli tullut aika rytinällä puomilta alas treeneissä, joten en ajatellut asiaa sen kummemmin kun ontuma oli seuraavana päivänä kadonnut. Noh, pari viikkoa treenailtiin normaalisti, kunnes kaksi viikkoa sitten kouluttajatreenien jälkeen se taas ontui ihan reippaasti. Huolestuin, ja pidettiin seuraava viikko taukoa agilitysta. Muussa arjessa ontumista en huomannut. Noh, viime viikon keskiviikkona olin aamulla treenaamassa Taikaa, ja annoin Wiccan tehdä pikkaisen siivekkeen kiertoa ja pari pysäytyspuomia. Eli tosi tosi kevyesti tehtiin kuitenkin. Ja taas se ontui kotona levon jälkeen. Nyt huolestuin toden teolla, ja varasin Mevettiin ajan pääsiäisen jälkeiselle tiistaille. Pääsiäinen otettiin sitten tosi rauhallisesti, peruttiin agilitykisat ja lenkkeiltiin lähinnä koirakavereiden kanssa.

Eilen mentiin Mevettiin tutkimaan tassua. Ajattelin myös, että jos kerran otetaan röntgenkuvia, niin voisi ottaa Wiccasta viralliset selkäkuvatkin. On ollut suunnitelmissa tutkia selkä virallisesti, ja tietenkin olin huolissani, että voisiko ontuminen liittyä selkään jotekin, spondari kummitteli takaraivossa. Eläinlääkäri käänteli ja väänteli tassuja, mutta mitään selkeää kipupistettä ei löytynyt. Selkä aristi kuitenkin selvästi painelua, mutta sen verran takaa että ei ehkä vaikuttaisi etutassuun... Noh, rauhoituspiikkiä takapuoleen ja sitten odoteltiin, että Wicca nukahtaisi. Wicca tarvitsi vielä ekstra-annoksen rauhoittavaa, ennenkuin simahti, ja silloinkin ei nukkunut ihan täysin, vaan koitti heräillä. Saatiin kuitenkin ihan hyvin kuvat räpsittyä. Selkä näytti siistiltä, kyynärpäät näyttivät hyviltä, samoin lonkat ja tassut. Vasemmassa olkapäässä oli pientä kalkkeutumaa, joka saattaisi olla pehmytkudosvaurio. Eläinlääkärin neuvo oli, että pari viikkoa lepoa, kevyttä liikuntaa ja sitten asteittain paluuta arkeen. Jos ontuma ei mene ohi, niin sitten olkapäätä voisi tutkia ultraäänitutkimuksella enemmän. Ei kuitenkaan mitään selkeitä löydöksiä, jotka selittäisivät ontumista. Jäädään odottelemaan Kennelliiton virallista arviota selästä.

Sitten oli vielä Taika. Torstaina juuri ennen pääsiäistä huomasin, että Taikalla oli verta suussa. Noh, tarkempi tutkiminen paljasti, että Taika oli onnistunut lohkaisemaan hampaansa, ja veri oli hyytynyt hampaan päälle. Eikä mikä tahansa hammas, vaan tietenkin koko suun isoin poskihammas, alaleuan M1. Pikainen konsultaatio eläinlääkäriystäväni Emmin kanssa paljasti, että missään ei ole päivystävää hammaslääkäriä pääsiäisenä, joten tämä sai suosiolla jäädä odottamaan ensi viikkoon. Soitin Mevettiin jo ajanvarauksen, ja varattiin hampaanpoisto perjantaille. Tarkempi hampaan syynäys kuitenkin osoitti, että se ei ollut kovin pahasti rikki, joten voisi olla mahdollista hoitaa sitä muutenkin kuin poistamalla. Veikkolassa on hammashuoltoon erikoistunut klinikka Anident, jonne soitin sitten heti kun se aukesi tiistaina, ja saatiin seuraavalle päivälle jo tsekkausaika!

Tänään ajettiin sitten Anidenttiin Taikan kanssa. Klinikka oli todella viihtyisä ja henkilökunta ihan super mukavia, todella mieluisa kokemus oli ainakin minulle! Lääkäri katsoi ensin läpi Taikan yleisvoinnin, ja sitten kurkkasi suuhun. Todettiin, että Taika tarvitsee rauhoittaa tarkempaa tutkimusta varten ja samalla otetaan hampaista röntgenkuvat. Kuvat paljastivat, että Taikalla oli useammassa hampaassa pienet lohkeamat (M1 molemmilta puolilta alaleukaa ja yksi I1). Onneksi lohkeamat eivät olleet pahoja, joten riitti että terävät murtumalinjat pyöristettiin ja hiontapinnat päällystettiin kiillesidosmuovilla, jonka pitäisi suojata niitä. Samalla hmapaat putsattiin ja nähtiin myös, että onko Taikan puuttuva p4 puhkeamaton hammas vai kokonaan puuttuva. Onneksi se puuttui kokonaan, joten sen ei pitäisi koskaan vaivata, toisin kuin puhkeamaton hammas voisi tulevaisuudessa häiritä. Pari päivää nyt pitäisi malttaa lepäillä, ja sitten voidaan taas jatkaa normaalielämäämme.

Toivotaan nyt, ettei tarvisi kuluttaa luottokorttia ja lähetellä vakuutuksiin hakemuksia taas vähään aikaan...!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Taika 2 v

Tänään Taika täytti 2 vuotta! Voisin vähän kirjoitella pohdintoja kaksivuotiaasta Taikasta.
Taika on tosiaan ollut aika erilainen kuin edelliset aussieni - etenkin Wicca ja Dracu. Etenkin ekan vuoden pohdin vähän väliä, että pitäisikö vain sijoittaa Taika jollekin kaverille, sillä se ei tuntunut oikein itselle istuvalta koiralta. Taika oli turhan herkkä, kiltti ja vähän nössö omaan makuuni. Jotenkin Wicca ja Dracu olivat istuneet omaan käteen niin hyvin, että olin aika kärsimätön Taikan kanssa. Kuitenkin jatkettiin sitkeästi tekemistä, ja viime kesänä oikeastaan Taikan upea luontainen paimentaminen sai minut pitämään sen kuitenkin. Muut lajit eivät kuitenkaan ehkä menneet niinkuin olin tottunut, etenkin tokossa Taikalla ei tuntunut olevan mitään sisäänrakennettua intoa tehdä hommia minun kanssa ja lähellä minua. Agilityssa se jo vähän väläytteli nopeaa oppimistaan, mutta lähinnä kouluttajien tsemppaus siitä, että onhan se nopea piti meidän treenimotivaatiota yllä. Tuntui, että Taika on hidas ja tylsä aksakoira.

Tämän talven aikana harrastusrintamalla on tapahtunut iso muutos. Taika on saanut vauhtia ja tiettyä hyvää röyhkeyttä ja itsevarmuutta aksaradalla. Se tekee todella hyvällä moodilla hommia, kuuntelee ja oppii mutta jaksaa yrittää ja kestää epäonnistumiset myös. Ollaan edetty tosi hyvin ratatreenissä, suullisissa käskyissä ja juoksareissa. Uskon, että Taikasta tulee tosi siisti ja hyvä aksakoira. Tavoite olisi korkata viralliset tässä kevään aikana, ja jos vaan kontaktit toimivat niin näkisin sen nousevan kolmosiin varsin nopeasti. Tokoa ollaan tehty nyt muutamaan otteeseen, ja ilme on muuttunut ihan täysin viime kesästä! Intoa on ihan hirveästi, ja nyt useampi ihminen on tsempannut minua treenaamaan Taikaa myös tällä saralla, kuulemma siitä voisi tulla tosi huippu koira. Se on todella nopea ja  ketterä, mutta samalla hiljainen ja ajatteleva. Leikkiminen on muuttunut tosi paljon nuoruusajoista, nykyään vetoleikit on ihan parasta, ja pallon perässä se sinkoaa lähes yhtä hulluna kuin Wicca.

Muuten arkielämä Taikan kanssa rullaa kivasti. Näyttäisi siltä, että ollaan saatu korvatulehduskierre katki ja Taika on syönyt raakaa nyt kolmisen kuukautta. En ole ollut super tarkka namien kanssa enää, ja satunnaiset vilja yms namit eivät ainakaan aiheuta ongelmia. Muuten Taika on ollut terve, vaikka fyssarilla kun käytiin niin varsin jumissa se kyllä oli. Syytän Maarua, joka jyräili Taikaa kaksi kuukautta meillä rajuissa leikeissä. Vaikka Taika yhä tykkää muista koirista tooooosi paljon, huomaa että se on alkanut muuttua aikuiseksi. Pennuille saattaa olla vähän nihkeä, ja kotiin tulevia koiria pitää pikkaisen vahtia ensialkuun. Mutta lenkeillä tulee yhä tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa. Taikalta on myös täysin hävinnyt kaikki nuoruusajan arastelut, se ei välitä kovista äänistä tai ihmeellisistä pinnoista.

Taikan pehmeys on myös muuttunut. Se on kova huutamaan - ihan varuiksi - ja aikamoinen draamailija välillä. Jos suutun sille, se reagoi liioitellun suuresti ja lähtee karkuun. Mutta heti kun käännän selkäni, se on taas pahanteossa. Taikalta puuttuu tietty Wiccaa niin leimaava miellyttämisen valtava tarve. Taika tykkää toki saada esim. rapsutuksia, mutta silloin kun hän itse niitä haluaa. Välillä nauretaan, että Taika on enemmän kissa kuin koira. Taika ei myöskään ole kovin kohtelias, jos se haluaa sohvalle niin se hyppää vaikka Wiccan tai minun päälle, jos ei muuten mahdu. Se huitoo tassuilla, kiipeää ihmisten yli ja istuu Wiccan päällä. Suurimman osan ajasta kotona se nukkuu pöydän alla, ja koittaa käydä varastamassa vessasta tyhjiä vessapaperirullia, jotka ovat sen suurimpia aarteita.

Taika ei valitettavasti ole vieläkään aloittanut ekoja juoksujaan, joten saa nähdä tuleeko siitä koskaan koiraa jalostukseen. Toki toivoisin kovasti, että tulisi. Taikalle olisi jo eka sulho odottamassa, ja kasa pennunottajia, jotka se on hurmannut suloisella ja sympaattisella persoonallaan. Niin tai näin, se on tärkeä osa meidän laumaa ja kovin rakas pieni hörökorva <3

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Etsitään Maarulle uusi koti!

Sijoitusnarttuni Maaru (Origine II's My Kind Of Trouble) on Ranskasta tuotu 1v9kk vanha työlinjainen narttu, joka etsii tosiaan uutta sijoituskotia!

Täältä löytää Maarun koiranetistä, ja täältä Maarun oman sivun. Kiitos Anne Barck uusista kuvista Maarusta!
Maaru palasi minulle helmikuun alussa koirasta johtumattomista syistä, ja on elellyt meillä nyt kuukauden jo kun ollaan pohdittu että mitä sen kanssa tehdään. Se on varsin helppo ja kiva hoitokoira, sillä arkikäytös on kunnossa, sen voi jättää ongelmitta kotiin, tulee hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa, ei vahdi, on ihmissosiaalinen, ei hauku ovikelloa (toisin kuin omat), kulkee hihnassa nätisti ja sitä voi pitää vapaana myös ongelmitta. Ollaan lähinnä vähän puuhailtu Maarun kanssa agilitya omien koirien treenaamisen ohessa, Maarulle on opetettu ihan alkeet vasta, mutta se tekee kivalla asenteella hommia. Jos Taika ei olisi ihan saman ikäinen niin pitäisi Maarun kyllä itse, siinä on paljon potentiaalia kasvaa todella siistiksi agilitykoiraksi! Se taistelee lelusta tosi hyvin, mutta keskittyy hyvin ja oppii nopeasti. Lisäksi se on arjessa tosi nopea, ketterä ja atleettinen!

Maaru etsii aktiivista kotia, jossa se saisi etenkin liikuntaa runsaasti. Se on hyvin fyysinen, ja tykkää kaikesta eniten juosta ja riehua koirakavereiden kanssa. Kotoa löytyvä koiraseura olisi iso plussa. Lisäksi koska haluan jatkaa sen sijoitussopimusta, olisi koti mieluiten täällä Etelä-Suomessa. Maarulle on tehty lähinnä ihan pohjia eri lajeihin (agility, nose work, paimennus) ja siitä saisi "pilaamattoman" treenikaverin, jonka kanssa voisi kuitenkin alkaa heti treenaamaan ihan kunnolla!

Jos yhtään alkoi kiinnostamaan, niin rohkeasti minulle viestiä facebookissa tai shanti.karinen@gmail.com. Kerron mielelläni lisää, lähetän Maarusta videoita ja sitä saa tulla tapaamaan. Maarulla ei ole kiire täältä minnekään, joten se oleskeleen mun luona kunnes löytäisi sen täydellise oman kodin.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Terveyspäivityksiä ja kasvatusjuttuja

Terveyspäivityksiä, tai oikeammin sairaspäivityksiä, valitettavasti kuuluu alkuvuodelle.

Taikalla oli heinäkuussa eka korvatulehdus, joka on nyt uusinut samassa korvassa kolme kertaa. Viimeisimmän kerran kävimme tammikuun alussa näyttämässä sitä eläinlääkärille. Hiivaahan siellä joka kerta, nyt vikalla kerralla oli iho vähän haavoilla raaputtamisesta. Toinen korva on ollut ihan normaali koko ajan. Tippoja ja korvan pohdistusta, ja on onneksi parantunut aika nopeasti. Joka tapauksessa olin jo aiemmin pohtinut Taikan vaihtamista raakaruoalle, koska se kakkaa niin paljon ja uloste on aika usein löysähköä. Se on syönyt koko syksyn ja loppuvuoden Brit Caren Endurance ankka ja riisiä, ja vaikka alkuun ruoka näytti sopivan, alkoi sekin tulla löysänä aika pian läpi.

Joten otettiin pelottava loikka raakaruokintaan Murren Murkinan kautta. Onneksi osaavampi kaveri tuli kauppaan mukaan neuvomaan mitä pitäisi ostaa alkuun. Kokeillaan nyt jos korvaongelmat helpottaisi ilman kanaa ja viljoja. Ostettiin alkuun täyttä sika-nauta-lihaa, ja kerran viikossa syötän kalaa. Lisäainerumba on sekava ja aikamoinen viidakko, mutta päädyin antamaan kerran viikossa naudan maksaa (a-vitamiini), kerran viikossa kalaa, ja joka ruokaan lisään sinkkiä, kalsium-vitamiiniseosta (kalkvita), merilevää ja lohiöljyä. Kalsiumissa on myös d-vitamiinia, mutta sitä pitäisi syöttää ainakin enemmän. Lisäksi lisään kerran päivässä ruoan sekaan kasvispullia, jotta Taika saisi vähän kuituja ja maha ei olisi liian kovalla. Wicca on saanut nyt myös vähän raakaa, mennään 50/50 ruokinnalla sen kanssa. Wiccalle ei ole periaatteessa mitään ihmeempää syytä ruokkia raakaa, mutta vähän käy toista sääliksi kun Taika see herkkuja ja hän ei. Lisäksi ostettiin iso kasa Taikan dieettiin sopivia nameja. Saa nähdä onko ruokavaliolla vaikutusta tuohon korvaan, ja jos ei uusi niin kokeillaan alkaa syöttämään noita nyt pannassa olevia ruoka-aineita ja katsotaan uusiiko hiiva vai ei.

Wicca taas oli pari viikkoa saikulla haljenneen etutassun kannuskynnen vuoksi. Se oli haljennut pitkittäissuunnassa ytimeen asti, ja se piti käydä kuorimassa Mevetissä. Käytiin aamupäivällä päivystyksessä, ja pari tuntia myöhemmin sain käydä hakemassa Wiccan kotiin jo. Pidettiin tassun suojana sidettä ulkona, mutta keli oli todella huono kovan lumen takia ja Wicca on tottakai onnistunut kynnentynkää ruhjomaan. Kotona kynsi sai kuivua suojaamatta ja Wicca ressukka sai kärsiä tötterön kanssa. Pari viikkoa meni sitä parannellessa, mutta nyt kuukausi myöhemmin niin kynsi on kasvanut kokonaan takaisin, ja ollaan palattu pikku hiljaa normi arkeen. Onneksi ei osunut kuin yhdet kisat tuohon päälle, ja esim. nyt tassu on taas täydessä terässä viikonlopun Top Team-leirille!

Terveyspäivityksiä on onneksi hyviäkin, nimittäin kasvattini Viivi ja Piki kävivät kuun alussa tarkastamassa silmät terveiksi! Lisäksi Pikiltä tutkittiin polvet (0/0) ja kuunneltiin virallisesti sydän (terve, huomattavan matala leposyke, kuulemma megaluokan urheilijan sydän!). Nyt ei pitäisi enää olla mitään esteitä Viivin pentusuunnitelmille. Juoksuja odotellaan maalis-huhtikuulle.

Niin ja semmoisia muutoksia kuuluu, että sijoituskoirani Maaru on tullut asumaan meille toistaiseksi. Maarun omistaja joutui koirasta riippumattomista syistä luopumaan siitä, ja se asustaa meillä kunnes sille löytyy se täydellinen koti. Mikään kiire ei ole päästä Maarusta eroon, se on ollut täällä nyt kuukauden ja elämä rullaa mukavasti tämän lauman kanssa. Maaru ja Taika leikkivät ihan hulluina, ja Wiccakin sietää Maarua hyvin. Toki likat meni jo synkronoimaan juoksunsa, ja Wicca ja Maaru aloittivat molemmat viikonloppuna juoksut. Ehkäpä Taika seuraisi perässä... Kirjoittelen Maarusta vielä oman tekstin blogiin myöhemmin.

Meillä on kasvattien kanssa minitreenileiri la 24.03. Keravalla KAT-hallissa. Paikalle on tulossa 5/6 Disney-pentua ja 4/6 Kriminaali-pentua. Mahtava tilaisuus siis mahdollisista tämän vuoden pennuista kiinnostuneille tulla tsekkaamaan koiriani ja kasvattejani. Olen ollut maailman huonoin vastaamaan lähiaikoina sähköposteihin, enkä ole varmasti antanut pennunkyselijöille tarvitsemaa aikaa ja kiinnostusta. Pahoittelut siitä kaikille! Yritän petrata, ja nyt kun pentusuunnitelmat alkavat olla aika valmiita, on mukavampi niistä kirjoitella ja kertoa. Wiccankin uros ensi syksylle on jo sovittu, ja sitä seuraavakin pentue jo valmiina mielessä. Tarvisi vain Taikan aloittaa edes ne ekat juoksut jossain välissä...
Disney-pennut + Dracu treenileirillä 2016