Dracun rimanpudotusongelma

Koko talvikauden ja nyt kevätkauden on kaikki treeni mennyt hirmuisen hyvin, Dracun kontaktit on ihan super, se osaa kaikki tarvittavat ohjauskuviot, käännokset on todella upeat ja tiukat, esteiden itsenäinen suorittaminen on hyvällä tasolla... Mutta ne rimat. Ne ovat niin herkässä tippumaan mun pienimmästäkin liikkeestä. Varsinkin jos vedätän Dracua, niin silloin rimat vasta paukkuukin! Takaapäin ohjatessa se malttaa hypätä kunnolla kun ei ole niin kamalaa kiirettä ottaa mua kiinni.

Tätä ollaan sit kokeneiden kouluttajien neuvosta koitettu ratkaista niin, että aina riman tippuessa käsken sen maahan - eli lopetetaan suoritus ja nostan tippuneen riman ja torun vähän. Dracu on kuitenkin sen verran kova ettei se tunnu pahemmin välittävän, joten saan huomauttaa pahimmillaan monta kertaa samasta rimasta.

Tietenkin kaikkiin rimantiputuksiin on aina syy. Käänsit katseen koirasta pois. Ajoitus ei ollut aivan täydellinen. Haltuunotto riman päällä. Lähdit liikkeelle kun koira oli ilmassa tms. Yleensä syy on juuri se, että en katsonut Dracua tai käänsin katseen seuraavalle esteelle liian pian. Joo kaikki tietty syitä miksi rimat tippuu, MUTTA olen sitä mieltä että tän tasoisen koiran pitäisi kestää vähän muutakin kuin aivan täydellistä ohjaamista. Se on oikeesti 20 esteen radalla aika mahdotonta ja mun mielestä koiralla on myos suorituksessa oma vastuunsa. Ei näin nopeaa koiraa ennätä ohjaamaan jos joutuisi aina olemaan ihan supervarovainen. Ja treeneissä mua on sitten ottanut kyllä todella paljon päähän jos kouluttaja on selitellyt rimantiputuksia aina vain mun syyksi. Välillä tietty tulee semmosia räikeitä virheitä multa, mutta pääasiassa ohjaan oikeasti hyvin ja Dracun pitäisi kestää multa pieni ennakointi...

Tämä ongelma on johtanut siihen, että koko talvikausi lintsattiin treeneistä kun mua ei huvittanut mennä. Ja kun mentiin treeneihin niin lähdin kotiin aina itku kurkussa tai vihaisena ja turhautuneena. Eihän se ole kivaa olla koko ajan torumassa koiraa, keskeyttämässä suoritusta jne. Sama fiilis toistui monessa Next Level-treenissä, turhauttaa kun aina jäätiin kiinni niihin hemmetin rimoihin.

Viimeinen tikki oli sit toukokuun alussa Purinalla 4 startin kisat joissa neljästä radasta kolmella tippui kakkosrima ja vikalla radalla sit jo eka rima. Teki kyllä mieli heittää itkupotkuraivarit, lopettaa koko paska laji ja myydä koirat pois. Totesinkin kisojen jälkeen ettei tässä ole mitään järkeä. Ei kyllä kisata yhtään starttia ennenkuin ongelma saadaan kuntoon, miksi aiheuttaa vaan itselleen huonoa fiilistä, olla vihainen koiralle ja vielä maksaa siitä??

Seuraavalla Next Level-leirillä treeneissä sain neuvoksi nostaa rimaa kun koira on esteen päällä niin, että se osuu sen jalkoihin, rima tippuu ja sit torutaan. Idea varmaan siinä että Dracu hyppäisi vähän korkeammalta yli eikä niin rimaa viistäen. Varmasti toimiva tapa, ainakin pehmeämmälle koiralle, mutta ekan kerran kun sit tein sen niin Dracu puraisi itseään kieleen ja sillä oli sit suu ihan veressä. Sitä sitten katsellessa päätin et ei hitto, tää saa nyt loppua. Mä en enää jaksa torua sitä koko ajan, se tekee treenaamisesta meille molemmille ikävää, en enää jaksa tehdä hommia verenmaku suussa, enkä varsinkaan halua että koirallakin on verta suussa!

Onneksi seuraavana päivänä meillä oli ihanaisen Mari Kaplaksen treenit, jossa kaikki sai paneutua omiin ongelmakohtiinsa. Juteltiin pitkään Marin kanssa ja Mari oli onneksi mun kanssa samoilla linjoilla, rimoista huomauttelu ei selvästi ole toiminut, oikeastaan musta tuntuu että Dracu on vain tiputtanut enemmän rimoja kun aloin olemaan niistä tarkempi! Ottaa paineita niistä? Nyt en enää huomauta niistä ollenkaan, en toru, nostele rimaa tms. Tehdään nyt pitkällä kuurilla palkkausta vain maasta, eli koitetaan saada Dracun fokus pois musta ettei sillä olisi niin kauhea kiire aina mun perään. Jos radalla tippuu rima, lopetan sen kummemmitta sanomatta ja otan kohdan uudestaan niin, että palkka on valmiina hypyn takana ja sit kauheasti kehuja. Jos on jotain kunnon vedätyskohtia niin palkkaan niitä tiputtamalla lelun maahan ja pinkomalla sit itse pakoon ihan täysiä.

Fiilis on nyt paljon parempi ja kun olin keskiviikkona kentällä kouluttamassa otettiin samalla pikkuiset treenit jossa lelu oli maassa vaikean esteen (takaakierto, rima 65-70cm) takana. Todella hienosti Dracu malttoi keskittyä hyppäämiseen ja fiilikset oli treenien jälkeen kerrankin hyvät :) Nyt vaan jatketaan tällä linjalla, rimat saa olla korkeita, 65-70cm, ja paljon lyhyitä pätkiä palkan kanssa.

Tämän kesän tavoite on yksinkertainen, haluan loytää jälleen agilityn riemun ja ilon. Haluan että treenaaminen on kivaa yhdessätekemistä rakkaiden koirieni kanssa. Haluan, että meillä on kivaa treeneissä ja hyvä fiilis treenien jälkeen. Koska tärkeintä on tämä:

Kevään (kisa)kuulumisia

Viime päivityksestä on kulunut nyt ihan hurjan pitkä aika, mutta eipä tässä kyllä nyt paljoa ole tapahtunut... Ollaan vietetty koirien kanssa aika hiljaiseloa toukokuun kun mä olen lukenut Yliopiston pääsykokeisiin. Pääsykokeisiin - huomio monikossa! Vielä muutama päivä ja sit olis kaikki kokeet tehty ja voisi palata "kesälomalta" arkeen ja takaisin duuniin.

Päivittämättä on tainnut jäädä meidän suuret agilityuutiset pääsiäiseltä, Dracu nousi kolmosluokkaan :D Tehtiin oikeastaan samoista kisoista kaksi nollaa, mutta toinen hyppyradalta josta nolla oli jo kasassa. Lisäksi tehtiin yksi tosi hieno vitonen, joka saatiin keinn ylosmenokontaktilta...? Tässä on ratavideot:

Pääsiäiskisoista Dante starttasi myos, kolme rataa ja kolme nollaa! Hieno Dante <3 Näin ollen Dantella on nyt SM-nollat kasassa :) Eihän me mitään huippusijoituksia saatu, mut tasaista tyotä.

Nyt toukokuussa alkoi ulkotreenit Dracun kanssa (Dantelle en ottanut tänä vuonna ryhmäpaikkaa) Niinun vetämässä tavoiteryhmässä. Valitettavasti ollaan päästy vain yhtiin treeneihin kun nämä pääsykokeet on rajoittaneet... Ei olla keretty myoskään käydä oikeen kentällä treenaamassa :/ Mut kesällä tulee tähän sit parannusta!

Dracn kolmosiin nousun jälkeen ollaan käyty neljissä kisoissa Dracun kanssa ihmettelemässä "oikeaa agiltya". Ekat kisat Lohjalla meni todella hyvin, radat ei ollut mitään kamalaa räpellystä ja rimoja tuli alas vain yksi - mun selvästä virheestä + muurinpalikat.. Mut ne muut kisat... Kaikissa lensi rimat, ja mä yritin ohjata varoen ettei rimoja tippuisi = olin sit koko ajan ihan väärässä paikkaa, linjat valui ja muutenkin koko homma oli ihan kaaosta. Vikat kisat missä käytiin oli Purinalla 4 starttia, jokaisella radalla Dracu tiputti kakkosriman, komensin sen maahan, toruin ja vein pois radalta mutta ei mitää vaikutusta! Olin niin vihainen et ei ikinä! Ja päätin et me ei kisata enää ikinä... Tai ainakaan piiiiitkään aikaan.

Tässä kuitenkin se meidän paras 3-luokan rata:

Next Level 3. leiri Liedossa 30.-31.03

Meillä oli Dracun kanssa kolmas Next Level Agility Teamin leiri pe-la Turun lähellä Purina Centerissä. Saatiin Miina ja Miinan iki-ihana 9-viikkoinen tervupentu Liida matkaseuraksi. Liidan sisko kun muutti Turkuun ja omistaja Anni oli luvannut ystävällisesti majoittaa meidät leirin ajaksi :) Olipa ihanaa kun ei tarvinnut ajella illalla treenien jälkeen takaisin Helsinkiin niinkuin viimeksi! Heitin tosiaan Miinan ensin Annille Turkuun ja sitten treeneihin.

Perjantaina oli ohjelmassa 3 tuntia agilitytreeniä. Kaikilla neljällä kouluttajalla oli oma piste, ja meillä oli aikaa aina 1,5 tuntia/kouluttaja. Perjantaina treenattiin ensin Jaakon opissa, sit Janitalla. Jaakon treenin teemoina oli jaakotus, putkijarrutus ja saksalainen. Vaikka rata oli monimutkainen ja haastava, mentiin oikein levollisin mielin radalle. Jotenkin Jaakolla on muhun rauhoittava efekti, oli oikein zen-fiilis :D Ohjasin rauhallisesti ilman semmoista kiirepaniikkia ja saatiin oikein onnistuneita pätkiä. Jaakolla oli muutama hyvä huomio:

• "Dracu"-sana tarkoittaa nyt meillä tavallaan "tässä"-käskyä, joka on hyvällä ohjauksella turha. Pitäisi käyttää sitä sen sijaan huomiokäskynä ennen hyppyä jossa Dracun pitäisi olla kuulolla ja koota itsensä käännokseen. Esim. ennen valssia. 
• Saksalaisessa katseen pitäisi olla siinä, mihin koira laskeutuu, mutta rintakehä ei saisi kääntyä laskeutumispaikkaa kohti. Ja kättä ei saa vaihtaa kun koira on esteen päällä!
• Pitää treenata saksalaisia jyrkistä takaakierroista joissa olen itse jo miltein esteen ohi. Näin opetetaan, että kun koira malttaa hypätä esteen vaikka ohjaus on jo tavallaan "ohi". Esim. voisi treenata jättämällä tai heittämällä lelun laskeutumispaikkaan.

Janitan treenin teemana oli sitten sylkkärit. Siinä missä Jaakon treeni meni hyvin, Janitan treeni meni aika surkeasti :O Dante on ollut aina niin helppo ohjata sylkkäreillä, se lukee niitä hyvin eikä sen kanssa ole koskaan tarvinnut tehdä niitä ihan täydellisesti. Dracu taas on ihan eri luokkaa... Sen pitää olla just eikä melkein jos haluaa että onnistuu... Lisäksi Draculla oli ihan kamalasti ongelmia keppien päällejuoksussa! Ihan keppien päässä oli hyppy hämynä ja kepeiltä käännyttiin 270 astetta putkeen. Dracu meinasi lopettaa kepit kesken ihan joka kerta, myos silloin kun ohjasin ihan suoraan ja kun otettiin hämyeste pois. Se on taas tätä raivostuttavaa virhejumittamista! Kuulin jälleen uudesta ohjauskuviosta, tuplasylkkäri. Mulla meni vähän aikaa sisältää se, se oli tavallaan sylkkärijaakotus IMO. Mut whatever :D Muutama pointti Janitalta:

• Sylkkärissä tärkeää on muistaa käden asento. Pidä kättä niinkuin siellä olisi nami, koirat on niin ehdollistettu arkielämässä tähän että ne haluaa tulla käteen myos silloin radalla. 
• Kaikki on kiinni ranneliikkeestä. Ranneliike kääntää koiran sylkkärissä!
• Muista jättää tilaa, sylkkärissä koiran pitää kääntyä menosuuntaan ennen hyppyä!
• Ei kannata olla rintama suoraan koiraa päin, monet koirat eivät halua silloin tulla kohti. Eli rintamasuunta hieman viistosti poispäin koirasta.
• Treenattava keppejä niin, että lopussa on jotain esim. putkea, hyppyä, pussia tms. "tiellä". Muutenkin paljon hämäysesteitä ympärillä tai kepit pujotellaan ihan kohti seinää. 

Dracu ottaa muista oppia....

Mun uudet kengät! Jospa pysyisin näillä pystyssä!

Vietettiin sitten leppoinen ilta Miinan ja Annin sekä pentujen kanssa. Oli ne kyllä aika suloisia! Dracu ei kyllä ollut ihan vakuuttunut niiden suloisuudesta, mutta nätisti osasi kyllä olla. Murisi jos tulivat hyppimään silmille, mutta muuten koitti vain pysyä poissa tieltä. Saa nyt alkaa kuitenkin tottumaan pentuihin, varsinkin jos meille tulee ensi vuonna perheenlisäystä :)

Lauantai alkoi taas 3 tunnin agilitytreeneillä. Tällä kertaa meitä koulutti sitten Mari ja Mikko. Marilla oli erittäis kiva ja vauhdikas rata jossa teemana vastakäännos ja päällejuoksu. Vastakäänno on hienosta nimestään huolimatta vain jaakotus, joka tapahtuu vähän kauempana esteestä ja jonka tarkoitus on sulkea ansaesteitä pois. Nämä meni oikein hyvin ja sain kehuja ajoituksestani. Päällejuoksut onnistui myos hyvin, kaikenkaikkiaan hyvät treenit ja hyvä fiilis jäi :) Ainut murhe oli rimat joita tippui tänään aika paljon, enemmän kuin esim. perjantaina. Marin kanssa sitten juteltiin niistä ja hän kehoitti käyttämään Dracua osteopaatilla tsekkauksessa, kuulemma näytti siltä ettei Dracu vaan saa itseään kunnolla koottua jos ohjaus ei tule tarpeeksi ajoissa. Pystyy siis kääntymään hyvin kun tietää suunnan tarpeeksi aikaisin mutta jos ohjaus on yhtään vajaa täydellisen niin rima tipahtaa...

Viimeinen treeni oli sitten Mikon putki-kontakti-erottulu. Huomaa taas ettei olla päästy koko talvena kunnolla treenaamaan mitään pikkutekniikoita kun nämä ei ollut ihan enää mielessä :D Heti alussa piti lähettää koira esteen kautta puomille, jota ei nähnyt vaan edessä oli hämyputki. Ja minne Dracu meni? Noh, tokalla kerralla meni sit puomille ja se oli vika kerta kun putki veti kontaktin yli. Lisäksi treenattiin U-putkea ja sieltä oikeaoppista kääntymistä kun ohjaaja on takana. Tässä taas Dracu teki kerran väärin ja alkoi taas virhejumittaa! Ihan kun ei muka osaisi tuota... Pienen tauon jälkeen onnistui sitten taas. Suurin ongelma meillä oli kun piti ohittaa puomin kontakti ja mennä putkeen. Ei meinannut onnistua vaikka Mikko seisoi puomin edessä! Dracu vaan tunki itsensä ohi puomille! Jeps, tietää taas mitä pitää treenata...

• Ohjaajan ollessa putken takana, koiran pitää osata kääntyä AINA putken taakse oikein!!! Eikä vaan helpoista kulmista, myos loivemmista U-putkista!
• Treenaa pelkkää sanallista kontakti-putki-erottelua. 

Tietty molempina päivinä treenit päättyi siihen "epäonnistuneeseen" suoritukseen. Varsinkin Mikon treeni oli jotenkin meille ihan kamalan vaikea, Dracu jäi jumittamaan virheitä ihan hirveästi. Meillä oli sitten muutama tunti aikaa jäähdytellä ja vetää happea ennen fysiikkatreenejä. Ne oli tällä kertaa kylmässä Hitti-areenassa. Oikein hyvät ja tehokkaat perustreenit joissa treenattiin niin lihaskuntoa kuin aerobista kuntoa. Oli kaksi seuraavaa päivää pakarat ja pohkeet kyllä aikamoisen jumissa :D

Viimeiseksi oli sitten Vapun henkinen valmennussessio. Oltiin pienellä porukalla ja kaikki sai vaan purkaa omia fiiliksiä. Mulla oli treenien jälkeen fiilikset aika pohjassa, muutenkin kun agility ei taaskaan ole oikeen sujunut. Tuli sitten vuodatettua oikeen kunnolla pahaa oloa ja Vappukin totesi, että taitaisi olla tauon paikka. Jos ei ole kivaa, niin ei kannata pakolla vääntää. Tää kulunut vuosi on vaan ollut jotenkin rankka, eka oli Dracun jalkaoperaatiot, sit rimaongelmat, ei päästy top teamiin, jankattu kakkosissa... Mutta semmonen leiri, rankkaa oli mutta paljon saatiin taas hyvää koulutusta ja kunhan nuo lumet sulaisi niin päästään vihdoin treenaamaan tätä kaikkea!

Treenimasennusta, muuttoa jne.

Taas on tovi kulunut viime päivityksestä, ja kaikenmoista on kerennyt tapahtumaan. Muutettiin tosiaan koirien kanssa Espoosta Helsinkiin, tarkemmin Malminkartanoon, maaliskuun alussa. Jaetaan nyt kämppä siskopuoleni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Hyvin on yhteiselo näin kuukauden jälkeen sujunut, koirat on osannut käyttäytyä ja musta on ihan kivaa kun on enemmän seuraa.

Malminkartano on muutenkin ihan super paikka asua! Täältä on tosi hyvät julkiset yhteydet, keskusta lähellä, sali lähellä, loistavat tokotreenimahdollisuudet ja ennenkaikkea mitkä lenkkeilymaastot! Mä olin aivan täpinöissä kun näin Malminkartanon täyttömäen! Se on semmonen jumalattoman korkea mäki tässä ihan lähellä, jota reunustaa hienot lenkkeilymetsät. Mäkeä voi kavuta myos rappusia pitkin ja heti kun lumet sulaa mä aloitan rappustreenit! Nyt ollaan koirien kanssa tyydytty mäkitreeniin. Muutaman kerran kun lenkillä juoksee sitä mäkeä ylös ja alas niin saa aika tehokkaan treenin. Me ollaan kesällä kyllä semmosessa teräskunnossa että auta armias!

Mulla on muutenkin ollut lähikuukaudet päällä kauhea kuntoiluinnostus. Salille on täältä matkaa n. 5km, joka on hyvä fillarilla alkulämpäksi. Sit joko voimatreeniä salin puolella tai joku ohjattu tunti tai kaksi. Varsinkin kahvakuula on ihan mun lemppari! Lisäksi kaksi kertaa viikossa rugby-treenit, juoksutreenit ja kelien vielä vähän lämmettyä alan fillaroimaan duuniin! Sinne on sellaiset 15km/suunta, eli ihan tehokasta liikuntaa. Kevään edetessä koitan sitten vähentää salilla käymistä ja tehdä enemmän juttuja ulkona niin koiratkin pääsee mukaan :)

 
 

Ja miten mulla on nyt näin paljon aikaa ei-koiraurheiluun? No koska kärsin treenimasennuksesta. Tai koiramasennuksesta. Pikkuhiljaa tää on alkanut, ja nyt ollaan jo aika pahassa tilanteessa. En halua mennä treeneihin. En halua kisata. Ahdistaa eikä ole kivaa :( Viime viikonlopun Next Level-leirillekin piti oikeen lähteä. Huolestuttavaa. Keväällä alkaa Niinun valmennusryhmä Dracun kanssa ja se menee rugbytreenin kanssa päällekäin... Mietin tässä nyt vakavasti et kumman valitsen. Rugbytreenien jälkeen on aina hyvä fiilis ja treeneissä kivaa. Agilitytreenien jälkeen on lähinnä itkettänyt ja tuntuu ettei mistään tule mitään. Dracun rimaongelma vaan jatkuu ja jatkuu, tuntuu pahenevan vain. Villen viime treeneissä tiputti miltein kaikki rimat (tai siltä ainakin tuntui) ja lopetin sit treenit kesken. Sanoin että me ei tulla treeneihin ennenkuin tähän ongelmaan saadaan jotain selitystä. Draculle on ensi viikolla fyssariaika Aistissa, ehkä saadaan jotain vastauksia? Jos mitään fyysistä ongelmaa ei huomata, katsotaan yksäriaikaa Vapulle ensi Next Level-leirillä. Jos nämä ei avaa ongelmaa, voin yhtä hyvin lopettaa agilityn. Mä en vaan jaksa jatkuvaa epäonnistumisen fiilistä, tappaa pidemmän päälle motivaation aika tehokkaasti...

Noh ehkä tää fiilis lähtee tästä vielä nousuun kun kun tää takatalvi jo lähtis ja pääsee ulos treenailemaan auringonpaisteeseen. Talvella tehdään niin paljon vaikeaa ratatreeniä, mä tykkään enemmän koulutella omassa rauhassa kaikkea pikkukivaa. Onneksi mulla on kaksi ihan mahtavaa koiraa jotka on onnellisia aina, meni treenit miten vain tai vaikkei mitään treenattaisikaan <3

Jaakon opissa su 11.03. Liedossa

Lähdettiin taas seuran järjestämälle Jaakko Suoknuutin koulutuspäivälle Turun lähelle, matkakavereina Tiia ja Maarit. Saavuttiin hyvissä ajoin paikalle jotta kerettäisiin katsella muiden kavereiden menoa ja vähän tutustua rataan etukäteen. Jaakko oli tehnyt (vaihteeksi...) aika haatavan radan jossa ajoitus korostui ja ohjaajan maltti joutui kyllä koetukselle! Me oltiin Dracun kanssa vasta tokavikoina, joten lämppäsin huolella varsinkin iteäni juoksutreeneillä ja venytyksillä kun jalkalihakset oli aivan jumissa viikon salitreeneistä. Ennen rataa koitin sitten jo etsiä sitä rentoa ja rauhallista olotilaa jota Jaakko aina niin toivoo mulle :D

Rata alkoi neljän putken kieputuksella, jossa tärkeää oli aina malttaa odottaa että koira tulee putkesta ulos ja näkee että ohjaaja on vieressä kääntämässä tiukasti. Jaakko puhui tänään muutenkin paljon siitä, että olisi ensisijaisen tärkeää että koira voi luottaa siihen, että jos ohjaaja on putken etupuolella kun se menee putkeen, on ohjaaja siellä kun koira tulee ulos. Ja sama toisinpäin, eli jos ohjaaja on putken takapuolella kun koira menee putkeen, loytyy hän sieltä ulos tultaessa. Ihan hyvä nyrkkisäänto, mutta käytännossä musta vähän hankala pitää kiinni...

Heti ekalla yrityksellä laskin käden alas jo ennen vapautusta ja kun vapautin, Dracu tiputti ekan riman. Komensin sen maahan, toruin ja otettiin uudetaan. Loput toistot teki nätisti. Tuo oli hyvä häirio, käsi veti sen ajatukset alas, samalla tavalla kuin esim. putket ja kepit, mutta Dracun pitäisi oppia että silti on maltettava hypätä! Eka radan yritys onnistui ihan ok, vähän meinasin hoppuilla taas putkissa, Jaakko sanoi että tein ihan hyvin merkkaukset, mutta lähdin liikkeelle liian aikaisin, ennenkuin koira näki mut. Ekaan persjättoon piti myos lähteä aikaisemmin jotta kerkeäisin hieman vekata ennen 8 estettä. Nyt en kerennyt, joten 9 esteen poispäinkäänto ei onnistunut ja Dracun laskeutui väärin ja tiputti riman.

Toka yritys olikin sit hieno :) Mulla oli tosi rauhallinen ja luottavainen fiilis, tiesin että kerkeän kaikkeen eikä tee edes tiukkaa. Fiilis kun tehtiin rataa oli kyllä ihan huippu, niin rauhallinen ja zen-olo! Jäin ottamaan Dracua sit liian kauan käteen ennen keppejä kun en osannut päättää et palkkaanko sen vai jatkanko. Mut 14 estettä puhtaasti tokalla yrityksellä Jaakon radalla oli musta aika hyvä suoritus :D Jaakkokin sanoi et kiva nähdä kun mä hymyilen suorituksen jälkeen, olen kuulemma ihan liian ankara itselleni...

Otettiin sit kepeille uudestaan ja nyt Dracu haki ne hienosti kun oma ajoitus oli kohdallaan. Tosi hyvä pujottelu loppuun asti seinää päin ja mä otin reippaasti sivuttaisetäisyyttä. Harmittavasti keinun jälkeen jaakotus pituudelle ei onnistunut, hyppäsi välistä. Pituus oli kyllä aika ylipitkä. Käytettiin sit jonkin verran aikaa testaten osaako Dracu pituuden kuinka hyvin, ja hyppäsi kaikki muut kerrat, kolautti kerran. Jaakko neuvoi laittamaan palkan pituuden sivuun ja vaatimalla, että pituus pitää suorittaa oikein ennenkuin pääsee palkalle. Verkot avuksi jos tarvitsee. Saatiin lopuksi oikein mallikas suoritus ja jatkettiin puomille, josta koitin leijeroidä putken ja kääntää vastakkaisella kädellä. Ei onnistunut kun en malttanut pysäyttää liikettä, joka sit vei Dracun ohi. Huoh.

Jaakko oli sitä mieltä, että tässä kohdassa pitäisi muistaa alussa käyty putkisäänto, eikä mun ohjaus seurannut sitä. Neuvoi sit tekemään mielummin pakkovalssin putken päätyyn, joka onnitui ihan nätisti. Siitä kaunis käännos muurilla, ja pöytä. Pöydän jälkeisessä kohdassa en ihan saanut Dracua kokoamaan itseään tarpeeksi ennen hyppyä, ja se valui seuraavan esteen väärälle puolelle. Nuo kaksi hyppyä aiheutti meille sitten paljon harmaita hiuksia, kun Dracu meinasi tiputella pakkovalsseissa rimoja, argh! Jaakko analysoi sitä niin, että mä jään turhaan kyyryyn merkkauksen jälkeen ja muutenkin olen kireä, ja käännän katsetta liian aikaisin pois. Puhuttiin siitä kultaiesta keskitiestä, kun pitäisi olla rento, muttei loysä. Tiukka, muttei kireä. Helppoa, eikös xD

Loppuun juteltiin vielä (tai mä purin turhautumitani) rimoista. En halua, että olen yksin vastuussa täydellisellä ohjaamisella siitä, että rimat pysyy ylhäällä! Koiran on tehtävä osuutensa! Jaakko sit näytti Dracun kanssa muutaman hyvän häiriotreenin, ei kai tähän ongelmaan ole mitään taikakikkaa, pitää vain huomauttaa AINA rimasta, ja palkata onnistumisia. Jaakko kuitenkin kehui että ollaan edistytty tosi paljon ja mun ohjaaminen on rauhoittunut, mutta matkaa vielä on. Tää oli vika seuran pitämä Jaakon kurssi, mut onneksi meillä on vielä viisi Next Level-leiriä :) On Jaakko vaan niin huippu koutsi!!

Agilitykisat Masalassa 18.02.

Oltiin kisaamassa pitkästä aikaa Danten kanssa Kirkkonummella, tarkemmin Masalan kuplahallissa. Tarjolla oli kolme rataa kolmosille, kaksi ekaa agirataa ja vika hyppyrata. Tuomarina kaikissa Esa Muotka. Tultiin hyvissä ajoin kisapaikalle ja kerettiin lämpätä oikeen oppikirjan mukaan. Ja seurustelemaan kaikkien seurakavereiden kanssa :)

Eka rata oli ihan peruskiva, ei mikään ylivaikea mutta vähän petollinen. Virheitä tuli tosi paljon eri paikoista, ei siis ollut mitään suurempia "kohtia" paitsi ehkä kepeille vienti... Dante lähti hyvin, saatiin lähto onnistumaan kun istutin sitä vielä edellisen koiran ollessa radalla, menin metrin kaksi eteenpäin, kävin kehumassa jne. Tehtiin oikeen hyvä rata kepeille asti jossa Dante ei heti huomannut keppejä ja kääntyi väärään suuntaan! Noh onneksi bongasi sit kepit ja säästyttiin virheeltä! Tulos 0 rv, aika -3,20 ja sija 7/43. Tuohon keppihärdelliin meni muutama sekunti mutta muuten meni aika nappiin :)

Toka rata oli samantyyppinen, aika perus eikä mitään kamalaa kikkailua, me likes! Mutta rata oli vähän petollinen, sillä nollia ei kuitenkaan tullut mitenkään ihan kamalasti. Taas tein saman lähdossä kuin ekalla radalla ja Dante pysyi hyvin! :) Tehtiin oikein hyvä, napakka rata, ainut mihin meni taas vähän turhaa aikaa oli puomi. Se on vaan hidas, muut kontaktit molemmilla radoilla oli tosi hyvät. Lopussa pyorityksessä kepeille Dante meinasi bongata renkaan, videolta näkee että se katsoo sitä mutta kuunteli onneksi hyvin ja ei mennyt sinne. Tulos 0 rv, aika -4,62 ja sija 5/49. JA TUPLANOLLA!!!! :D :D Ihan mahtavaa, viimeiset kaksi vuotta toi hemmetin tupla on jäänyt viimeisiin mahdollisiin kisoihin ennen SM:iä, ei kivaa ;) Nyt ei sit tarvi stressaa, Dantelta puuttuu vaan kaksi irtonollaa ja sit olis SM-nollat kasassa!

Koska Dantella on jo kaksi hypärinollaa, päätin että jätetään tuplanollafiilis päälle ja juoksin mielummin vikan radan Dracun kanssa nollakoirana! Rata oli toooooosi kiva, vauhdikas ja haastava! Heti alussa olin hiukan huolimaton ja kakkoseste jäi suorittamatta. Noh mitäs turhia, jatkettiin vaan matkaa. Seuraava vaikea kohta oli sellainen liki suora putki josta Dracu kääntyi väärin, tämä oli vaikea ja epäilinkin että osaakohan se tuota. Noh ei osannut joten pitää lisätä treenilistalle. Kepeille lähetys oli hienoa, sain paljon etumatkaa ja irrotus putkeen onnistui upeasti. Tää kohta oli hieno :) Lopussa oleva tiukka takaaleikkaus ei onnistunut, lähin varmaan ennakoimaan sitä liikaa ja vedin Dracun kokonaan pois esteeltä :O Nää takaaleikkaukset on jostain syystä kamalan vaikeita mulle rytmittää Dracun kanssa. Kyllä Danten kanssa onnistuu... Mut kivaa ja vauhdikasta oli!

Kunnonkohotusta!

Koirien toivuttua kennelyskästä ollaan päästy kunnolla nauttimaan talvesta! Ollaan lenkkeilty syvässä hangessa päivittäin ja lisäksi ollaan nyt käyty koirien kanssa lähes joka päivä hiihtämässä. Hankaluuksia aiheuttaa vain se, ettei koiria saisi oikeasti viedä ladulle joten käydään aika, noh, epänormaaleina aikoina :D Muutamaan otteeseen olen mennyt ennen aamuvuoroa, joka tarkoittaa sitä että kello soi klo. 04.00 ja mennään tunniksi hiihtämään niin kerkeän kuudeksi duuniin... Saadaan olla tuohon aikaa ihan rauhassa laduilla ;)

Koirat on tosi hyvä vetovaljakko, molemmat tykkää vetää ihan hulluina, Draculla on kuitenkin selvästi parempi kunto tai sit vaan enemmän energiaa sillä Dante hyytyy nopeammin. Pidemmillä lenkeillä pidän noita välillä vapaana, välillä mennään perinteistä ravilla ja sit intervalleina nostetaan tempoa ja (yritän) luistella koirien perässä. Vähän on suuntakäskyt unohtunut viime vuodesta ja jarru-käsky ei koskaan ollutkaan ihan se meidän bravuuri... Mut kivaa on ja hiihtolenkit väsyttävät meidät kaikki aika tehokkaasti! Toivotaan et kelit pysyisi tällaisina mukavina pikkupakkasina ja ne kovemmat pakkaset olis jo takana päin.

"STOOOOOOP!!!"

Rauhallisesti 10km kuluttua....

Mitäs muuta... Muutetaan maaliskuun alussa takaisin Helsinkiin! Tarkemmin Malminkartanoon, jossa siskopuoleni asustaa poikaystävänsä kanssa kolmiossa jossa on yksi tyhjä huone. Siellä asutaan ainakin kesän alkuun saakka, ja sit muutetaan kesäksi iskälle Hakuninmaalle kun niiden kämppä on tyhjänä 2,5kk. Kesän jälkeiset asumissuunnitelmat riippuvatkin sitten siitä, että pääsenko opiskelemaan ja minne :) Jännää!

Oltiin muuten pitkästä aikaa taas viime maanantaina agilitytreeneissä Ojangossa Dracun kanssa. Olipa kiva päästä treenaamaan! Vähän oli hakusessa homma kyllä... En kerennyt kunnolla tutustua rataan, opettelin vaan numerot nopeasti ulkoa enkä kauheasti miettinyt et mikä olis paras ohjauskuvio... Ihan nätisti kuitenkin Dracu kuunteli, tiputtikin vain yhden riman, ja sai siitä sitten palautetta. Puomi ei ollut kauhean hyvä, tuota pitää vahvistaa ensi treeneissä, katsoi ihan liikaa mua eikä ollut kunnon draivi puomin päähän.

Talvista sairastelua

Dracu aloitti yskimisen Oulun Next Level-leirin jälkeisenä tiistaina. Kummallakaan koirista ei ole voimassa olevaa kennelyskärokotetta, tiedä sitten vaikuttiko mitenkään tartunnan saamiseen. Onni onnettomuudessa oli, etten mennyt maanantaina agilitytreeneihin tartuttamaan kaikkia ryhmäläisiä silloin vielä oireettoman Dracun kanssa. Dracun yskä muuttui tosi nopeasti aika voimakkaaksi, pienimmästäkin aktiviteetistä alkoi yskiä rajusti ja oksensi aina limaa. Tuota limayskää kesti nelisen päivää kunnes se muuttui pelkäksi yskimiseksi. Yskiminen loppui kuitenkin sitten nopeasti, kaiken kaikkiaan Dracu yski noin viikon verran.

Heti kun Dracu lopetti yskimisen alkuviikosta, aloitti Dante puolestaan. Dantehan sairasti joskus nelisen vuotta sitten jo kennelyskää, mutta silloin se oli rajumpi. Nyt Dante ei yskinyt ollenkaan limaa, ja muutenkin yski huomattavasti Dracua vähemmän vain muutaman päivän ajan. Nyt viisi päivää ekasta yskästä Dante on miltein lopettanut, olisiko kerran eilen yskinyt. Kaiken kaikkiaan päästiin aika helpolla, nyt vaan on pidettävä vielä taukoa kaikista kisoista ja treeneistä sillä kennelyskä voi tarttua pitkään oireiden lakattua...

Muuten ollaan nautittu täysillä talvikeleistä koirien kanssa. Ollaan lenkkeilty ahkeraan kovista pakkasista huolimatta, vaikka Dracu-raukka meinaakin jäätyä heti kun pysähdytään. Se on tiputtanut kaiken karvansa, mutta alkaa jo onneksi kasvattaa sitä pikku hiljaa takaisin. Juoksuja odotellessa...

Koska kaikki metsätiet on täällä meidän nurkilla muutettu hiihtoladuiksi ollaan lenkkeilty ahkerasti umpihangessa metsän keskellä. Kyllähän metsässä polkuja olisi, mutta koirat ja minä saadaan huomattavasti parempaa liikuntaa umpihangessa rämpiessä ;) Lunta on mulla liki polviin saakka jolloin koirat saavat pomppia vatsaan asti ylttävässä hangessa. Eipä telu kylmä edes -25 asteen pakkasessa! Sukset odottavat vielä käyttoä, en ole viitsinyt rasittaa koiria taudin aikana liialla liikunnalla, mutta nyt kun molemmat ovat jo aika lailla terveitä voitaisiin aloittaa vetohiihtotreenit!

Agilitykisaviikonloppu 14.-15.01

Meillä oli Dracun kanssa kunnon kisaviikonloppu joka alkoi lauantaina Hyvinkäällä kolmella startilla. Olin itse herännyt jo 4.00 aaumlla ja ollut duunissa koko aamun joten olo ei ollut ehkä ihan virkein, mutta kofeiinin voimalla jaksaa aina ;)

Eka startti oli Anne Saviojan tuomaroima agilityrata. Tällä radalla meinasi käydä pahasti kun tutustuin rataan väärin ja Tiia vinkkasi mulle juuri tutustumisen lopussa ettei se menekään noin! Kerkesin käydä lopun kerran läpi oikein ja sitten miltein heti radalle. Dracu tuntui sutivan vähän normaalia enemmän, ja muutama käännos pääsi valumaan turhan pitkäksi. Muurin palikka kolahti sitten alas ja miltein pysäytin Dracun, mutta jatkettiin kuitenkin kun halusin tehdä kontaktit. Kaikki on/offit oli hyvät, mutta keinulla lähti hämyliikkeestä pois ennen lupaa, kielsin ja jatkettiin. Puomin jälkeinen väärin tutustuttu kohta meni ihan hyvin, mutta vika rima tuli alas... Tulos näinollen 10 rv, aika -4,80 ja sijoitus 13/26.

Toka rata oli aika samantyyppinen kuin eka, mutta toka rima tuli alas. Käskytystä riman päällä, joo, mutta kuitenkin... Taas kävi mielessä että lopettaako, mutta se on niin pirun vaikeaa kun ajatukset ja koira on jo seuraavalla esteellä! Joten jatkettiin ja loppurata oli oikein hyvää menoa. Kaikki kontaktit onnistui hyvin pienillä hämyliikkeillä, ensi kisoissa sit vähän pahempia hämyjä. En tykkää miten Dracu nytkyy noista hämyistä noin paljon. A:n jälkeen otin sitä vähän liikaa haltuun kun pelotti tyrkyllä oleva väärä putki joten tuli kokonaan esteen ohi. Videolta katsottuna Dracu teki ihan oikein, sillä tiputin koiranpuoleisen käden ja otin vastakkaisella, jolloin sen kuuluukin tulla esteeltä pois. Jotkut pahat tavat on sitkeästi selkäytimessä... Radan paras kohta oli ehdottomasti veto puomin alla olevaan putkeen, oli ihan lukinnut puomin ja vastakkaisella korjasi linjan upeasti putkeen! Tulos tosiaan hylätty rata.

Vika rata oli sitten ihan meidän unelmarata! Olin ihan fiiliksissä tuosta alusta, sillä halusin kokeilla irtoaisiko Dracu tuonne putkeen itse. Muutenkin kiva rata :) Alussa Dracu lähti pienen epäroinnin jälkeen irtoamaan, muttei nopeasti. Vramasti olisi ollut nopeampaa viedä se sinne, mutta halusin kokeilla tuota. Huomaa että irtoaminen tehdään yleensä loppusuoralla, pitää vahvistaa myos radan alussa ja keskivälillä irtoamista. Muutama käännos pääsi vähän venymään kun oma ajoitukseni ei ollut ihan oikeassa, mutta muuten tehtiin hyvä rata. Varsinkin tuo suora jonka lopussa piti mennä takaakiertoon onnistui hyvin. Tulos 0 rv, aika -12,22 ja sijoitus 2/20. Täytyy myontää että toka sija harmitti, mutta hävittiin Maailmanmestari 2:selle ja hänen nuorelle koiralle, ettei huonolle hävitty tai paljoa ;)

Seuraavana päivänä oli vuorossa kaksi agilityrataa Porvoossa, tuomarina molemmissa Heidi Viitaniemi. Eka rata oli semmonen ihan perusrata, alussa tein ihmisnuolen  jota en ole aikaisemmin uskaltanut käyttää kisoissa rimojen pelossa. No onnistuihan kaikki nuo vaikeat jutut mutta Dracu tiputti kaksi ihan random rimaa, eka tuli valssissa alas, toisesta en ihan muista missä tuli kun rataa ei saatu videoitua. Tehtiin kuitenkin kontaktit mallikkaasti, vaadin kunnon stopit ja hämäilin taas vähän. Tulos oli 10 rv, aika -10,50 ja sijoitus 5/12.

Toka rata myoskin agilityrata, ihan kiva ja vauhdikas. Alku meni ihan hyvin, rimat pysyi ylhäällä vaikka olikin aika tiukka kohta. Puomi otettiin vähän nopeammin, mutta Dracu tiputti riman sit heti puomin jälkeen takaaleikkauksessa. Olis vaan pitänyt lopettaa siihen rata... Pituudelta lähti hakemaan mun yllätykseksi tosi kaukana olevia keppejä ja ohitti oikean esteen. Tuo oli kyllä oma moka, en ohjannut vaan oletin. Putkijarrutukset ei toiminut radalla ollenkaan ja ainut mikä pelitti oli kontaktit. A:lla varsinkin tein aika vahvoja hämyliikkeitä. Meno oli muuten kyllä turhan lennokasta, näkyi että oli saanut luukuttaa jo neljä rataa :O Tulos 10 rv, aika -8,12 ja sija 3/12.

Menkkahalli & Niinun treeneissä

(kuvat (c) Jukka Pätynen, koirakuvat.fi)

Ollaan treenattu koko syksy Hakkilan hallissa jossa päädyin muutaman mutkan kautta itse kouluttamaan, eli meillä ei Dracun kanssa ollut edes ohjattuja treenejä. Vuodenvaihteessa vihdoin ja viimein päästiin upouuteen Vuokkoset-halliin Ojankoon! Wautsi mikä ero Hakkilaan, jossa kurkku oli aina kipeä treenien jälkeen homehuuruista ja esteet hajoili käsiin. Ja koutsimme Ville Liukka aloitti vihdoin kouluttamisen :)

Uudenvuoden kisoissa tihrustan istuuko Dracu lähdossä. Huomioikaa tyylikäs peukutus :D

Nää ekat treenit oli "tasontestaus"treenit, meillä oli 36 esteen rata joka suoritettiin kahdessa osassa jotta Ville näkisi koiriemme osaamista ja tasoa. Draculla oli vauhti päällä joten onneksi hallin pohja piti Dracun tassujen alla. Radalla päästiin treenaamaan mm. putkijarrutuksia, kontakteilla sivuttaisetäisyyttä, okserin takaaleikkausta jne. Saatiin kontakteilla vapautusvinkkinä se, että pitäisi välillä vapauttaa rauhalliseen liikkeeseen, olen tehnyt hämyliikkeitä jolloin Dracu ei saa tulla pois, mutta kun annan sanallisen luvan teen huomaamatta saman nopean liikkeellelähdon. Pitää muistaa kiinnittää tähänkin huomiota treeneissä. Muuten menikin ihan hyvin, mutta yhdessä kohtaa Dracu pääsi tekemään radan väärin kun ohjasin sitä väärälle esteelle, mutta kun korjasin ohjauksen Dracu jatkoi virheen toistoa uudestaan ja uudestaan. Ei yhtään katsonut mua, oletti vain et se menee tietyllä tavalla. Huoh. Mut olipa kiva saada pitkästä aikaa koulutusta :)

Keskiviikkona mentiin taas uuteen halliin, tällä kertaa ihan tässä kodin lähellä, Olarinluomassa, olevaan Satulinnaan. Halli on Niina-Liina Linnan ja Satu Hillin oma uusi halli, lämmin, hyvä pohja ja muutenkin tosi siisti ja hieno :) Juttelin vähän Niinun kanssa Dracun rimaongelmasta ja Dracu demonstroikin sitä Niinulle oikeen hyvin, tiputteli ja kolisteli rimoja. Niinu oli kanssani samoilla linjoilla siitä, ettei kyse ole huonosta ohjaamisesta (ja vaikka olisi niin näin osaavan koiran pitäisi jo kestää vähän muutakin kuin täydellistä ohjaamista aina ja koko ajan) vaan siitä, että Draculle tulee kiire mun perään eikä se malta hypätä kunnolla. Neuvoi, että mun pitää nyt olla ihan super tiukka rimojen kanssa, jos tiputtaa tai edes kolauttaa rimaa käsken sen heti maahan eikä saa jatkaa menoa. Sit otetaan uudestaan ja jos hyppää hyvin niin saa jatkaa matkaa tai palkan.

Lisäksi saatiin sama neuvo kuin Janitalta palkkaamisen suhteen. Ensin vien johonkin tiettyyn paikkaan lelun niin että Dracu näkee sen, ja kun tullaan lelua edeltävälle esteelle teen esim. todella voimakkaan kiihdytyksen omassa vauhdissani mutta Dracun pitää malttaa hypätä kunnolla ja sit se saa lelun. Näin koitetaan opettaa sille ettei mun perään tarvi sännätä päättomästi ja on maltettava suorittaa esteet kunnolla. Treenattiin sitten tätä ja oikein hyvin Dracu malttoi hypätä esteen ennen lelua ja ottaa lelun vaikka mä lähdinkin rynnimään eteenpäin. Samalla tekniikallahan voisi muutenkin treenata hyppyjen häirioitä, voin huitoa käsiä, huudella käskyjä jne. mutta Dracun on silti maltettava hypätä kunnolla ja ottaa palkka. Tunnelin päässä näkyy nyt valoa, jes! Nyt vaan tehotreeniä ja multa ehdottomuutta, myos kisoissa! Jos Dracu tiputtaa viikonloppuna riman käsken sen heti maahan ja kävellään radalta pois. Muuten se pirulainen menisi vielä oppimaan että treeneissä ei saa tiputtaa, mutta kisoissa ei haittaa...! Niinukin totesi ettei taida olla ihan pehmeimmästä päästä Dracu kun varmaan viisi kertaa piti lopettaa rata yhdellä ja samalla esteellä kun joka kerta hyppäsi siivekettä päin. Dracu osaakin välillä olla aikamoinen jääräpää, pitää vaan itse ollan sen kanssa tarkkana.