Loppuvuoden agilitykuulumiset

Syksyn aikana vähennettiin paimennusta ja keskityttiin koirien kanssa lähes pelkästään treenaamaan agilitya. On ollut treenejä, treeniprojekteja, lainakoiria, topteam-leirejä ja kisoja sekä itse olen myös tuttuun tapaan kouluttanut omia agilityryhmiä seurassani.

Treenaaminen on ollut parasta, me ollaan puuhattu juoksariprojektia molempien kanssa ja sen treenaaminen on ollut tosi mielekästä ja opettavaista. Joulukuu pidettiin taukoa tästä ja odoteltiin namiautomaattia auttamaan Taikan kanssa ilmenneissä ongelmissa, mutta Wiccalle on tähän asti Trkmanin metodi tuntunut toimivalta. Taikalle vahvistetaan nyt paikkaa vähän aikaa mattokosketuksella, jolla tehdään myös sitten käännöksiä. Juoksareiden lisäksi treenissä on ollut molemmilla kepit, Taikalla pelkkä keppivarmuus radalla ja vedättämisen kestäminen, Wiccalla taas sisäänmenon malttaminen. Saatiin onneksi topteam-leirillä hyvät vinkit tämän treenaamiseen! Välillä ollaan käyty tekemässä ratatreeniä ohjatuissa, mutta koukerot ovat turhan vaikeita Taikalle, joka tarvisi enemmin semmoista luukutustreeniä! Taika olisi kyllä jo kisavalmis, lukuunottamatta A:ta ja puomia.

Kisarintamalla on ollut hiljaisempaa omien kanssa, Taika ei ole vielä kisavalmis ja Wiccan kanssa ollaan kärsitty motivaatiopulaa rimojen takia. Aina tulee kisoissa se yksi tai pari rimaa alas, enkä oikein uskalla ohjata sitä rimojen pelossa. Parit kisat ollaan käyty nyt syksyllä juoksemassa masentavin tuloksin, ja oma usko meidän osaamiseen on vain laskenut. Ei jotenkin pystytä siirtämään osaamista treeneissä kisoihin. Olen saanut onneksi agilityterapiaa kasvattini Viivin kanssa, jota Tiina on minulle lainannut kisoihin! Debytoitiin Viivin kisaura syksyllä heti nollaradalla, ja sen kanssa on ollut tosi hauskaa kisata! Se tekee innokkaasti, mutta homma pysyy paremmin hallussa kuin Wiccan kanssa. Lähellä on ollut usean kerran nollat, ja tarkoitus olisi nostaa se nyt ainakin kakkosiin ensi alkuvuodesta ennenkuin se jää (toivottavasti) mammalomalle keväällä.

Kisarintamalle kuuluu myös semmoisia loistavia uutisia, kuin ensi vuonna alkavat pikkumaksit! Kävin mittaamassa kaikki kolme kisakoiraani eli Wiccan, Taikan ja Viivin 3.12 Hyvinkäällä, ja riemukseni kaikki olivat selviä pikkumakseja! Etenkin Wiccan kanssa tämä on parasta mitä meille olisi voinut tapahtua, maksirimat ovat tuottaneet niin paljon tuskaa ja en vain usko että saisin mitenkään Wiccaa pitämään rimoja enää systemaattisesti ylhäällä. Taika varmasti olisi oppinut kun se on niin paljon herkempi, mutta varmasti vauhdin kustannuksella. Sekin on sen verran pieni, että rimat olisi hidastaneet meidän vauhtia kohtuuttomasti. Wicca ainakin siirtyy kokonaan pikkumakseihin, katsellaan Taikan kanssa myöhemmin että kisataanko molemmissa vai ollaanko vaan pikkumakseja suosiolla. Ura saa ainakin alkaa sieltä, koska vauhtia tarvitaan pikkukoiralle lisää. Omasta mielestäni kaikki mitattiin vähän alakanttiin, Taika 45-46cm, Wicca 46-47cm ja Viivi 47-48cm. Oman mittauksen mukaan kaikki olisivat pari senttiä korkeammat, mutta pikkumakseissa kuitenkin. Viivi mitattiin kesän aussie-erkkarissa 49,5cm ja Wicca rallytokossa 49cm. Mutta en valita!

Parasta tässä vuodessa oli kuitenkin ehdottomasti topteam-leirit Wiccan kanssa! Syyskuussa oli ensimmäinen, ja toinen oli viime viikonloppuna. En voisi olla tyytyväisempi leireihin, joista ollaan saatu uuden opin lisäksi hurjasti tsemppiä ja uskoa omaan osaamiseen! Tätä olen itse nimenomaan kaivannut, tuntuu että mulla on jo paljon oppia ja osaamista, mutta Wiccan kanssa ollaan hakattu päätä seinään niin monta vuotta ilman tulosta että usko siihen osaamiseen on jotenkin pikku hiljaa kadonnut. Mutta topteamin valkut ovat olleet aivan ihanan kannustavia, radat eivät ole olleet pelkkää vaikeaa vääntöä ja kääntöä vaan vauhdikkaita ja hauskoja, ja treenikaverit ovat olleet kivoja ja tsemppaavia. Ollaan lähdetty joka leiriltä ihan mielettömällä uudella energialla ja uskolla itseeni ja Wiccaan - vähänkö me ollaan hyviä! Vähänkö me osataan paljon! Mitä meistä voi vielä tullakaan!

Viime viikonlopun topteam-leiri alkoi hieman huonosti oman flunssan takia. Olo oli tukkoinen ja ääni veteli viimeisiä. Jätettin meidän leirin eka treeni (ohjaajan fysiikkatreeni) välistä ja mentiin vasta aamupäivän mentaalivalmennukseen. Teemana oli kisatilanteet, ja "pääsin" esimerkiksi yhteen harjoitukseen, joka menikin sitten vähän tunteisiin ja leiri alkoi puolen tunnin itkusessiolla. Purettiin kisatilanteiden ikäviä fiiliksiä ja pohdittiin miten voisi asettaa tavoitteita, jotka oikeasti voisi saavuttaa ja mistä voisi saada onnistumisen tunteita kun itse kisaradat eivät ikinä mene niin kuin haluan. Vaikka pitkään padottuja epäonnistumisen tunteita oli rankka avata, niin kyllä itsetutkiskelu on aina omalla tavallaan puhdistavaa. Jatkettiin tästä Senni Huotarin keppiklinikalle, jossa pohdittiin Wiccan sisäänmeno-ongelmaa. Wicca tulee kepeille usein ihan liian kovaa, ja huitaisee vaan johonkin väliin vaikka osaa kyllä ihan hyvin hakea keppejä vaikka kuinka vaikeista kulmista. Ei vaan malta kun on vauhti päällä. Saatiin kotiläksyksi treenata keppejä niin, että meillä on hyppy aivan keppien alun edessä, niin että se joutuu laskeutumaan aivan keppien sisäänmenolle, ja näin ollen kokeamaan itsensä jo ennen hyppyä. Lisäksi 2 by 2-kepeillä tehdään korostetun vaikeaa kakkosväliä (eli se toka pari ei ole linjassa vaan yli linjan että koira joutuu tekemään tosi paljon ekstratyötä että taipuu tokaan väliin) ja voidaan kahden pari 2 by 2-kepeillä tehdä myös vauhdikkaita sisäänmenoja vedätyksellä.

Päivän vika treeni oli Mari Mäkelän ohjausvalintatreeni, jossa kellotettiin eri ohjausvalintoja radalla. Itsehän olen aina tykännyt suosia esim. takaaleikkauksia, mutta ajatellut että ne on edestä ohjaamista hitaampia valintoja. Oli kiva huomata, että aina ei todellakaan ollut niin! Lisäksi pitää muistaa käännöksissä miten paljon hitaampia tiukat kaaret on kuin hypyttää pidempää puolta vaikka matka olisikin sitten pidempi. Wiccalla ainakin kaikki nämä kohdat jossa käänsin tiukasti oli hitaampia. Päivään kuului myös Sampon luento rytmittämisestä, jonka pääpointti oli kiinnittää huomiota ei pelkästään rytmityksen hidastuksiin, vaan myös kiihdytysten nopeuttavaan tehoon. Kun haluat että koira kiihdyttää, kiihdytä itse, pelkät eteenkäskyt eivät tuo yhtä paljon vauhtia suoritukseen.

Toka päivä oli meille sitten paljon lajipainotteisempi, päivän ainoa "ei-treeni" oli Mari Mäkelän aamuluento tavoitteista ja suunnitelmien laatimisesta treenaamisessa ja kisaamisessa. Päästiin tekemään osaamiskartoitusta itsestä, koirasta ja pohtimaan, mitä pitäisi parantaa. Lisäksi pohdittiin tavoitteita muidenkin osa-alueiden pohjalta kuin kisatavoitteiden. Tästä jatkettiin suoraan Marin vauhtitreeniin, jota oltiin odotettu leiriltä ehkä eniten. Kun rimat laitettiin 45cm, eli pikkumakseihin, tiputettiin ehkä yksi rima koko treenissä ja vitsit miten siistiä oli! Wicca irtoaa niin hyvin, mutta samalla kuuntelee ja hallinta pelaa! Saatiin onneksi tää treeni videoitua, ja tein parista eri pätkästä videon. Erityisen tyytyväinen olin alun sivuttaisirtoamiseen, joka onnistui heti ekalla yrittämällä.

Päivän toka treeni oli Ville Liukan keppikulmat, joka oli hyvin kinkkinen ja ahdas, paljon hallintaa ja todellakin vaikeita keppikulmia! Tarjolla oli kolme lyhyttä rataa, josta sai tehdä vaikka kaikki jos halusi. Wicca haki oikein yllättävän hyvin vaikeita kulmia, vain yksi pitkän suoran irtoamisen päässä ollut ihan hallin nurkassa oleva keppikulma tuotti haastetta... Wicca irtosi tosi hienosti kepeille, muttei sitten tajunnut että ne olivat siellä ja hyppäsi sen sijaan väliseinän yli estepinon päälle, siitä viereiselle kentälle, takaisin estepinon päälle, takaisin meidän kentälle ja siitä kepeille! Aussien päättömyyttä tuntemattomat kauhistelivat kentän laidalta Wiccan hullua showta, mutta minusta se aika hienosti summasi aussien syvimmän olemuksen... Ville etenkin ihaili Wiccan menoa, ja saatiin kuulla moneen otteeseen leirillä kuinka makea Wicca on. Eniten viihdytti Sampo-valmentajan kommentti Wiccasta edellisellä leirillä: "mikä vauhtihirmu! En olisi uskonut että tuollaisesta pikkuisesta karvakasasta lähtee noin hulluna vauhtia ja raivoa!" Wicca oli edellisellä leirillä aika karvakasa, kun taas tälle leirille se tiputti kaiken karvansa. Koska oltiin vedetty Wiccan kanssa jo kaksi treeniä eilen ja kaksi tänään, päätin vaihtaa vikaan treeniin Wiccan tilalle Taikan. Meidän vika treeni oli Sampo Kokkosen rytmitystreeni, ja se sopi Taikalle varsin hyvin kun se kuuntelee niin vahvasti mun liikettä. Ferrari-Wiccan jälkeen tuntui melkein tylsältä tehdä Taikan kanssa rataa, kun se kulkee niin paljon maltillisemmin, etenkin jos tehdään ahdasta rataa jossa on paljon käännöksiä. Se oikeasti hidastaa mun liikkeestä, ja ehkä treenin suurin anti oli tajuta omien kiihdytyksien tärkeys Taikan ohjaamisessa. Wicca nyt menee lujaa aina, ja ohittaa mut myös täysiä lähetyksissä, mutta Taikalla on niin eri tempperamentti ja se menee varmasti kovempaa kun mä menen kovempaa.

Treeniviikonlopusta jäi päällimmäiseksi hirveä odotus ensi vuodelle ja kisaamisen aloittamiselle pikkumaksi-luokassa Wiccan kanssa! Treenattiin koko viikonloppu 45cm rimoilla, ja hitsi kun ne pysyy ylhäällä! Yhden käven sormilla voin laskea viikonlopun tippuneet rimat! En voi jotenkin oikeasti uskoa, että saadaan kisata näillä korkeuksilla, ihan huippua! Wicca on niin nopea ja osaava jo, että kun ei tarvi rimoja miettiä niin voidaan oikeasti pärjätä tosi hyvin. Jos juoksarit vielä saadaan kisakuntoon, niin vähänkö bortsut saa vapista kauhusta kun me vedetään niistä ohi! Suunnitelma olisi kesittyä kisaamaan kevät Wiccan kanssa, ja ehkä kesällä tai alkusyksystä debytoida Taikan kanssa ja kisata sen kanssa enemmän kun Wicca toivon mukaan jää mammalomalle syksyllä.

Loppuun Aino Vakkilaisen ottamia ihania agilitykuvia - iso kiitos Aino! Kaikki kuvat täällä.

Pentukyselyt kasvattajan näkökulmasta

Olen halunnut kirjoittaa postauksen pennunkyselijöistä kasvattajan näkökulmasta jo pitkään, mutta pohtinut, että miten ja mitä tarkalleen kirjoittaisin. En haluaisi aiheuttaa kenellekään mielipahaa tai aiheuttaa kenellekään semmoista oloa, että kirjoitan nyt nimenomaan heistä esimerkeissäni. Kuitenkin tämä on minulle tärkeä aihe, etenkin kun kasvattajan näkökulma ei ole monelle pennunkyselijälle varmastikaan kovin tuttu. Ei ollut minullekaan, ennenkuin pentukyselyitä alkoi pari vuotta sitten tulemaan varsin runsaasti. Sitä ennen olin nähnyt vain pennunkyselijän puolen koiranhankinnasta, enkä osannut yhtään ajatella, miten se kasvattajille esiintyy.

Varmasti usea, jollei jopa suurin osa, koiraharrastajista on joskus kironnut pennunhankinnan vaikeutta. Kasvattajat eivät vastaa, tai jos vastaavat, niin se voi olla viikkoja myöhemmin tai todella niukkasanaisesti. Tai sitten tentataan paljon asioita sinusta, ja pentua voi olla lähes kohtuuttoman vaikea saada ja kasvattajalla kohtuuttomat kriteerit. Täydet jonotuslistat, tai kasvattajat, jotka eivät edes ota listaa! Kasvattajat haluavat tietää sinusta kaiken, tuntuu kuin olisi työhaastattelussa konsanaan! Mitä ihmettä pitää oikein sepittää, että voisi sen pennun saada?

Itsekin olen syyllistynyt hitaaseen vastaamiseen, kokonaa vastaamisen unohtamiseen, tylsiin "nämä koirat eivät ehkä sovi teille"-vastauksiin ja en ota varauksia-vastauksiin. Jotta saisitte jotain ymmärrystä tähän minun näkökulmasta, laskin sähköpostistani vähän lukuja. Viimeisimmästä pentueestani sain lähes 80 eri pentutiedustelua. Wiccan pentujen jälkeen minulta on kysynyt pentua noin 40 eri ihmistä. Yhteensä sähköpostissa oli parisataa eri pentukyselyä vuosilta 2013-2017. Tällä hetkellä tiedusteluita eri ihmisiltä tulee 2-5 viikossa. Tähän päälle toki vielä osan kanssa edestakaisin viestittely. Sen lisäksi minuun ollaan yhteydessä facebookin kautta sekä satunnaisesti soitellaan puhelimella. En yhtään tiedä, kuinka paljon muut kasvattajat saavat yhteydenottoja, mutta pentukyselyt pitävät minut kiireisinä, kuten varmasti kaikki voivat ymmärtää...

Aussieissa on tällä hetkellä selvästi ns. myyjän markkinat, sillä pennunottajia on huomattavasti enemmän kuin tarjolla olevia pentuja. Kasvatusurani alussa jaksasin vastata todella pitkästi, yksityiskohtaisesti ja yksilöllisesti kaikkiin kyselyihin. Nyt kun pennunkyselyt ovat lisääntyneet, olen kehittänyt tarkempaa pelisilmää työtaakan keventämiseksi. Kun varsin suuri prosentti kyselijöistä ei koskaan vastaa ekaan vastaukseesi, ei halua aikaa tuhlata turhaan turinointiin. Jos joskus olet ihmetellyt miksi kasvattajat eivät vastaa/vastaavat nihkeästi tai eivät vaikuta kovin innostuneilta sinusta kotiehdokkaana, tässä pari vinkkiä siitä, mitä kannattaa välttää kun kyselee pentua:

1) Copy-paste-viestit:
Kun pentukuume on kova, monet varmasti ottavat useaan eri kasvattajaan yhteyttä samaan aikaan. Vaikka et olisikaan tehnyt sitä klassista mokaa jossa olet lähettänyt viestin monelle vastaanottajalle niin, että siitä näkee kaikki vastaanottajat, joille viestin lähetit, voi viestin muotoilusta todella helposti arvata jos se on copy-paste. Niissä käytetään ympäripyöreitä ilmaisuja kuten "onko teidän kenneliin suunnitteilla millaisia pentueita?" (lukee kotisivuilla aika selvästi että on ja millaisia), "teidän koirat/kasvatus tuntuu kiinnostavalta" tai "kuulisin mielelläni lisää koiristanne". Ei käytetä nimiä, tai puhuta mistään spesifistä ja teititellään kovin formaalisti. Syy, miksi tällaiset viestit antavat huonon kuvan on se, että henkilö ei tunnu olevan oikeasti kiinnostunut juuri minun koiristani tai kasvatuksesta, hän vain haluaa pennun jostakin, ihan sama mistä. Kuten jokainen töitä hakenutkin on varmasti kuullut; parempi lähettää muutama räätälöity hakemus, kuin tusina yleisluontoista samaa hakemusta!

2) Parin lauseen viestit:
"Hei, minulla on kotona koira x ja nyt haluaisin australianpaimenkoiran. Milloin on suunnitteilla seuraava pentue ja onko jo paljon varauksia?" Kokemus kertoo, että vaikka näihin vastaisi ihan kivasti, heiltä harvoin saa tokaa viestiä. Joskus jätän vastaamatta kokonaan, mutta yleensä vastaan takaisin samalla tyylillä. Välillä kun saan näitä parin lauseen viestejä, alkaa tuntua siltä, että amerikkalaisten tapa pyytää esitäytetty tietolomake (jossa on kaikki koirien ruokintasuunnitelmista omiien työaikoihin ja pihan yksityiskohtiin ja eläinlääkärin suosituksiin) alkaa tuntua ihan houkuttelevalta vaihtoehdolta.

3) Negatiiviset viestit ja viiden pennun varaajat 
Vaikka arvostan rehellisyyttä, niin kaikkea ei tarvitse kertoa heti ekassa viestissä. Pitkät lorut edellisen koiran kasvattajasta ja hänen paskamaisuudesta eivät todennäköisesti tee minuun vaikutusta. En halua olla seuraava mustamaalauksen kohde kuitenkaan itsekään. Onneksi nämä ovat harvassa, mutta muutaman kerran tulleet kyllä vastaan. Toki asiallinen keskustelu edellisen koirasi ongelmista tai siitä, jos kasvattajan kanssa on ollut erimielisyyksiä/ongelmia, tai jos olet vaihtamassa rotua tms. on ihan kiinnostavaa, mutta sävy kertoo aika paljon. Ja kannattaa myös pitää mielessä, että kasvattajat kommunikoivat kyllä keskenään. Minä olen kysellyt kasvattajilta suoraan jos joku heidän kasvatinomistaja kysyy minulta pentua ja joku hänessä on jäänyt askarruttamaan, ja toisin päin! Myös se, jos olet varannut pennun useasta eri paikasta, voi tulla aika helposti ilmi, eli kannattaa olla rehellinen näissä asioissa. Kasvattajat kyllä tietävät, ketkä kyselevät aina kaikista yhdistelmistä ja ovat innoissaan ottamassa joka yhdistelmästä pentua, ovat viidessä eri pentueessa jonossa, eivätkä kuitenkaan ikinä ota mistään koiraa.

Siinä taisi olla pähkinänkuoressa vinkit, mitä ainakin kannattaa välttää kun kyselee pentua! Onneksi "paljon maksaa ja mistä voi hakea"-tyylisiä kyselyitä tulee oikeasti tosi harvoin vastaan. Lähinnä noita copy-paste-kyselyitä sekä parin lauseen kyselijöitä. Minulle muodostuu yleensä ekasta viestistä jo aika hyvä kuva, että onko kyselijä oikeasti potentiaalinen koti vai ei. Usein jos näyttelyt mainitaan harrastuksena, haetaan "arkeen kivaa aktiivista koiraa jota aktivoidaan tempuilla olkkarissa, mutta kisata ei missään nimessä haluta" tai "etsitään koko perheen koiraa, jolla lapsi voisi harrastaa", tiedän jo ettei kyselijä ehkä ole ihan se oikea omistaja omille koirilleni. Koitan näissä tapauksissa aina kertoa ystävällisen asiallisesti, että luulen että minun kasvatit eivät ehkä ihan sopisi teille, ja kyselkää ehkä täältä ja täältä mielummin pentua. Satunnaisesti joku lähettää hirveän listan kysymyksiä aussiesta rotuna, ja voisikohan se sopia hänelle. Näissä yleensä kehoitan tutustumaan muutamaan hyvään artikkeliin ja selaamaan tietoa netistä kun sitä on kuitenkin niin runsaasti tarjolla. On turhan raskasta alkaa kertomaan sähköpostilla kaikkea, mitä tiedän rodusta.

Parhaat pentutiedustelut ovat hyvin informatiivisia, hyvin jäsesennelty ja kirjoitettu sekä niissä kysytään yksityiskohtaisia juttuja juuri minun koirista, pentusuunnitelmista ja kasvatuksestani yleisesti. Todella harvoin olen saanut liian pitkiä viestejä! Välillä saan kunnon sepustuksia ja elämäntarinoita, jotka yleensä antavat varsin hyvän kuvan hakijasta. He vaikuttavat rehellisiltä, avoimilta ja aidosti kiinnostuneilta. Hyvä pentukysely mukailisi jotakuinkin tällaista kaavaa, ja sisältäisi vähintään seuraavat tiedot:

• Kerrot itsestäsi perustiedot, ikäsi, ammattisi, asuinpaikkasi, perheesi (onko lapsia, puoliso yms) ja perheen muista lemmikeistä ja asumiskuvioista (millainen talo, piha yms).
• Miksi aussie, minkälaista koiraa haet, minkälaisia harrastuksia haluat tehdä ja missä (koiraseurasi/seurat/koirakoulut yms). Minkälaista koirakokemusta sinulla on, mitä koiria ollut (rodut, iät, viralliset nimet, harrastukset, tulokset). Etenkin harrastuskoirista voi kirjoittaa lisää, mikä on ollut hyvää/huonoa, mitä suhteessa näihin haet seuraavalta koiralta yms.
• Miksi olet kiinnostunut juuri minun kasvatuksesta, mistä nartusta ja miksi, mistä löysit kennelini, minkälaista pentua etsit, millä aikataululla ja onko sukupuolella väliä
• Loppuun kerrot, että haluat ehdottomasti tavata koirat livenä ja olet valmis reissaamaan tänne tutustumaan koiriini/kasvatteihini!
• Kirjoita selkeällä kielellä, käytä isoja alkukirjaimia ja lue viestisi kerran tai kaksi läpi ennenkuin lähetät sen. Pari typoa on ymmärrettävää, mutta todella huonosti kirjoitettu viesti antaa huonon ensivaikutelman! Älä myöskään käytä kolmatta persoonaa, tai puhu itsestäsi monikossa. Hyvä viesti on vähintään parisataa sanaa, tai neljä kappaletta ja parikymmentä riviä. 

Itse tapaisin mieluiten pennunkyselijät aika pian ekojen viestien jälkeen jos etäisyys on kohtuullinen. Todella moni asia on helpompi selittää ja näyttää livenä, kirjoittamiseen menee kauheasti aikaa ja viestit ovat aina paljon subjektiivisempia. Naamatusten minä saan paljon paremman kuvan sinusta, ja sinä minusta ja koiristani. Toki treffaaminen on myös aikaa vievää ja välillä hieman raskasta arjen kiireen keskellä, mutta yleensä se on vaivan arvoista. Jos lähellä asuvan pennunkyselijän kanssa treffaaminen on hankalaa, niin voi arvata että pennusta tuskin tulee kuulumaan paljoa luovutuksen jälkeenkään...  Tapaaminen on jossain vaiheessa kuitenkin aika pakollista, jos minulta haluaa pennun. Suurin syy, miksen ole yhtään pentua ulkomaille lähettänyt, on se, etten halua myydä pentuja täysin tuntemattomille ihmisille. Jos asut parin tunnin matkan päässä, etkä saa aikaiseksi tulla käymään katsomassa koiriani liveä, et ole selvästi tarpeaksi kiinnostunut tai tosissasi.

Toivoisin, että pennunkyselijät olisivat myös ymmärtäväisiä siitä, että välillä viesti hukkuu saapuneet-kansioon ja aina ei muista laittaa lisäinfoa jokaiselle henkilökohtaisesti, kun pentusuunnitelmat etenevät. Kannattaa oikeasti kysellä rohkeasti perään, useamman kerran vaikka jos tarve vaatii! Parasta on aktiivinen pennunkyselijä, sillä kasvattajalla harvoin on aikaa laitella kaikille kyselijöille kuukausia myöhemmin viestiä perään että "hei kiinnostiko sinua nyt vielä nämä pennut...?" Todella monet ovat myös kauhean kiinnostuneita alkuun, mutta pari viikkoa myöhemmin kun kyselen perään, että haluttiinko tulla katsomaan koiria/pentuja tms. niin vastausta ei koskaan kuulu tai pentu onkin jo saatu jostain muualta. Pyydänkin nykyään oikeasti kiinnostuneita informoimaan mielellään minua myös siitä, jos he odottelevat myös joltakin toiselta kasvattajalta pentuja. Toki ymmärrän, että pennunkyselijät saattavat olla useamman kasvattajan kanssa yhteyksissä, mutta reiluinta on kertoa siitä suoraan, etteivät kasvattajat turhaan oleta että olet ottamassa varmasti pentua.

Välillä harmittaa, kun ihmiset, joiden kanssa olen laittanut paljon viestejä ja joille olen antanut tuntikausia aikaani vastausten kanssa, joita olen ehkä treffannut useaan otteeseen, katoavatkin taivaan tuuliin eikä heistä kuulu enää ikinä mitään. Tai sitten kerrotaan että ollaankin otettu jotain ihan muuta. Milloin se on näyttelylinjainen, bordercollie, dobberi tai jopa vinttikoira. Välillä ne kirpaisevat, ja otan ne turhan henkilökohtaisesti. Eikö kasvattini ollut tarpeeksi hyvä muka? Lopulta onneksi muistan itsekin, miltä pentukuumeinen houru tuntuu, kun ei jaksa odottaa yhtään ja sitten otetaan se, mikä saadaan nopeiten. Aika harva, joka kyselee nyt ensi kesän suunnitelmia, malttaa oikeasti odottaa ensi kesään. Oli ajankohta kuinka tahansa hyvin suunniteltu ja lomiin sopiva, kun ajatus pennusta on jo pennunkyselyvaiheessa, on pentukuume yleensä jo aika kova. Siinä voi parin kuukauden ylimääräinen odottelu tuntua aivan mahdottomalta! Olen itsekin langennut tähän, ja usein sanonkin että "tehkää niinkuin minä neuvon, älkää niinkuin minä teen..."

Tsemppiä kaikille sen täydellisen pennun etsintään!

Kenelle nyt ei tulisi pentukuume tämmöisiä katsellessa?

Red'n Ready & Ounou-kesäleiri 2017

Vihdoin iski inspiraatio kirjoittaa syyskuussa pidetystä kennelleiristä! Järkättiin tosiaan Ounou-kennelin kasvattajan Sannin kanssa yhteisleiri, jota alettiin suunnitella jo viime syksynä. Paikaksi valittiin Yläneellä sijaitseva Kuralan kartano, jossa oli oikein hyvät puitteet pienehkölle koiraleirille. Meitä taisi olla reilu 20 yöpyjää ja muutama päivävieras. Hieman ahdasta oli, mutta onneksi koirat tulivat kivasti toimeen keskenään ja osa pystyi pitämään koiria yöt autossa. Leiri keskittyi agilityyn ja tokoon, jota suurin osa porukasta pääasiassa harrastaa, yhdet hakutreenit pidettiin sunnuntaina.

Itse saavuin ekana paikalle perjantai-iltapäivänä Tiinan & Viivin kanssa. Tutustuttiin majoitusmökkeihin, treenikenttään, treenihalliin ja muihin tiluksiin ja odoteltiin muita matkalaisia. Illan aikana porukkaa sitten saapui, pisin matkalainen Laura & Fazer Joensuusta ja Sanna & Nitti Mikkelistä, muut lähinnä Helsingistä ja Turusta. Jaettiin mökkejä vähän sillä perusteella, mitkä koirat tulevat keskenään toimeen ja ketkä eivät voi jakaa huonetta kenen kanssa. Suurin osa "meidän" porukasta majoittui kahdessa pikkumökissä, jossa koiria ei voinut erottaa toisistaan niin tehokkaasti. Etenkin meidän mökissä nukuttiin tiiviisti neljän ihmisen ja neljän koiran kera samassa huoneessa. Ilta kului leppoisasti nuotion äärellä rupatellessa ja koirien juostessa rallia pitkin pihaa Taika etunenässä. Oli kyllä ihanaa, miten kymmenpäinen aussielauma juosta viipotti yhdessä ja tuli toimeen lähes ongelmitta!

Lauantai alkoi aikaisin aamiaisella huonosti nukutun yön jälkeen. Levottomat koirat olivat vinkuneet yöllä mutta onneksi päivä oli niin kiireinen ettei kerennyt väsyttää! Meillä pyöri Ville Pirijoen agilitytreenit kentällä koko päivän, ja hallissa vuoroin minun vetämä pentuagility ja Veera Korhosen vetämät tokotreenit sekä nosetreenit. Kun piti treenata useampaa lajia kahden koiran kanssa, kouluttaa ja varmistaa leirin yleinen sujuminen, niin ei paljon jäänyt aikaa ihmetellä! Kaikki taisivat treenata vähintään agilitya, suurin osa myös tokoili. Oli siistiä päästä näkemään näin monta kasvattia pitkästä aikaa, Disney-pennuista paikalla oli Jedi, Viivi, Tinki ja Fazer ja Kriminaaleista paikalla oli Leia, Pekko, Rauha ja Nitti. Lisäksi sijoitusnarttu Rudi oli paikalla. Oli ilo seurata myös Sannin kasvatteja, voi todeta että kyllä ne aussiet voivat bortsuille agilityssa vauhdissa pärjätä ;)

Alla Annen ottamia treenikuvia Red'n Ready-koirista (ylhäältä: Rudi, Fazer, Viivi, Taika & Tinki) Leirin kaikki kuvat täällä

Sunnuntaina oli vuorossa agilitya, hakua, lähtöklinikka, käännösklinikka ja juoksariklinikka. Tiia Hämäläinen tuli vetämään meille lähtöklinikan ja käännökset, Veera veti haun ja Sanni pentuagit ja juoksarit. Jälkikäteen ajateltuna sunnuntaina oli ehkä turhan paljon ohjelmaa, etenkin kun kaikki alkoivat olla hieman väsyneitä ja osa halusi päästä ajoissa lähtemään takaisin kotiin. Etenkin haku ja lähtöklinikka olivat suosittuja sunnuntaina, ja itse treenasin agilitya ja käännöksiä sekä olin vastuussa päivän ns. normiagitreeneistä. Sunnuntaina käytin myös paikalla olleen Annen hyödyksi laittamalla hänet kuvaamaan Kriminaaleja ja Disney-pentuja. Ihanat yhteiskuvat saatiin, ja lopuksi otettiin myös yhteiskuva kaikista leiriläisistä.

Disney-pentue 3 vuotta (vas Fazer, Viivi, Jedi & Tinki)

Kriminaali-pentue 6kk (vas. Pekko, Rauha, Leia & Nitti)

Nitti, Wicca-äiti & Leia

Nitti (Red'n Ready Prison Break)

Pekko (Red'n Ready Criminal Mastermind)

Rauha (Red'n Ready Armed and Dangerous)

Leia (Red'n Ready Diamond Thief)

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen "kunnon" leiri oli kyllä ihana ja antoisa! Olen kovin kiitollinen kun Sanni jaksoi lähteä mukaan projektiin kun omista kasvateista ei olisi vielä ehkä saanut riittävästi osallistujia. Katsotaan järkätäänkö tämän mittakaavan leiriä ensi kesänä uudestaan vai ei, voi olla että oma tuleva kesä on niin kiireinen ettei omaa aikaa riitä. Ensi kesän ohjelmassa on yhdet kaasona olevat häät ja omatkin... Mutta ehdottomasti kun kasvisporukka tästä kasvaa niin tulevaisuuden tavoite on jokakesäinen oma leiri! Suuri kiitos kaikille, jotka oli mukana leirillä, toivottavasti se oli yhtä antoisa teille kuin se oli minulle!

Ne mystisen salaiset pentusuunnitelmat!

Varoitus!
Seuraava kirjoitus on kirjoitettu humoristisella otteella, eikä sitä tule ottaa liian vakavasti! 

Tulevat pentusuunnitelmat ovat kasvattajien kiinnostavin valttikortti. Ne kiinnostavat luonnollisesti potentiaalisia pennunottajia, mutta myös lähestulkoon kaikkia muitakin muista kasvattajista lähtien. Itse voin myöntää, että olen todella kiinnostunut muiden aussiekasvattajien tulevista suunnitelmista, ja säännöllisesti selailen muiden kasvattajien kotisivuja ja facebook-sivuja niitä etsiessä. Oma kiinnostukseni liittyy yleiseen kiinnostukseen rodun asioista, sekä toki on hyvä pysyä kärryillä "kilpailijoiden" tekemisistä. Aina pidän silmät auki myös itselleni kiinnostavista koirista ja linjoista, jospa löytyisi joku uusi, mielenkiintoinen uros tai potentiaaliset pennut olisivat tulevaisuudessa jalostuksellisesti minulle kiinnostavia. Yleinen uteliaisuus varmaan ajaa muita rotua harrastavia kiinnostumaan kasvattajien pentusuunnitelmista.

On karkeasti jaettuna kolmentyyppisiä pentusuunnitelmistaan kertovia kasvattajia.

Ensimmäinen tyyppi on ihmiset, jotka huutelevat mahdollisesti vuosiakin etukäteen suunnitelmistaan kaikkialle. Kotisivuilla saattaa olla yhdistelmät esillä jo monta vuotta ennenkuin mahdolliset pennut olisivat tulossa maailmaan. Tähän liittyy tyypillisesti myös paljon suunnitelmien muutoksia, joka kerta kun käy tulevat pennut-sivuilla niin siellä on uusi uros nartulle tai uusi yhdistelmä suunnitteilla. Pentuja sitten harvemmin syntyy. Tämän ryhmän kasvattajat ovat usein uusia, hyvin innokkaita kasvattajia, jotka eivät malta pitää suunnitelmiaan itsellään, vaan suuressa uskossaan siitä, että nyt tulee se maailman paras yhdistelma, huutelevat niitä kaikille jotka jaksavat kuunnella. Itsekin tunnistan kuuluneeni tähän ryhmään, kun vielä suunnittelin kasvattamisen aloittamista. Hyvä puoli näissä on, että heitä on helppo stalkata, ja heidän jalostustavoitteista ja kasvatussuunnasta on helppo tehdä johtopäätöksiä. Toisaalta huonona puolena sanoisin, että uroksen omistajat voivat saada aika huonon kuvan, jos omaa urosta ensin hehkutetaan vuolaasti seuraavan pentueen isäksi, kunnes kuukautta myöhemmin syystä X sivuilla onkin jo seuraava uros.

Toinen tyyppi on se yleisin tyyppi, joka kertoo suunnitelmistaan kotisivuillaan yleensä etukäteen hieman niukkasanaisesti, esim. "vuodelle 2018 on suunnitteilla pentue nartulle X. Lisätietoa yhdistelmästä lähempänä astutusajankohtaa". Yleensä nämä kasvattajat kuitenkin alkavat markkinoimaan pentuettaan jo ennen pentujen syntymää vanhempien tiedoilla, monesti jo ennen astutusa kotisivuilla on suunnitellun yhdistelmän molempien vanhempien tiedot. Suurin osa kasvattajista kuuluu tähän tyyppiin, ja heidän seuraaminen on helppoa, sillä vasta varsin varmat suunnitelmat ilmesytvät yleiseen tietoon, ja yleensä ne pentueet toteutuvat myös. Poislukien tyhjäksi jääneet nartut tai muut ongelmat. Jos tämän kategorian kasvattajien pentusuunnitelmat muuttuvat, niin ne jäävät toki kiinnostamaan, mutta syitä tuskin saa tietää ellei kehtaa suoraan kysyä. Osa kasvattajista päättää uroksen ehkä vasta hieman ennen kun astutus tulee ajankohtaiseksi, mutta monella on varmasti suunnitelmat valmiina huomattavan paljon ennen kuin speksit ilmestyvät kotisivuille. Se, että pantataanko suunnitelmia muiden jännitystä ylläpitäväksi kiusanteoksi (niinkuin monesti itse kiroilen kasvattajien varmasti tekevän) vai ei vain haluta huudella puolivalmiita suunnitelmia kaikelle maailmalle kuultavaksi, jää hieman epäselväksi.

Kolmas tyyppi on se joko täysi nettierakko, joka ei osaa tehdä kotisivuja, päivittää niitä tai käyttää hyödykseen mitään sosiaalista mediaa. Näiden ihmisten pentusuunnitelmia pitää stalkata kasvattajan oman facebook-sivun kautta tulevista mystisistä kuvista, joissa ei lue pentueen vanhempien nimiä, tai sitten lukee vain "Mustin pennut". Seuraavaksi pitää googlata Mustia, tai selata koiranettiä etsien mikä mahdollinen koira se voisi olla. Joskus näiden kasvattajien pentueet on niin hyvin piilotettu, ettet edes tiedä koko pentueen olemassaolosta ennenkuin se ilmestyy koiranettiin. Tähän sakkiin lasken myös ne, jotka puhuvat tuleasta pentueestaan, ja kun joku kyselee tarkempia tietoja netissä, niin suunnitelmista vaietaan. Sekaan mahtuu varmasti niitä, jotka eivät vain osaa/jaksa markkinoida pentuja, kasvattajat joiden kaikki pennut menevät käsistä ilman markkinointia eivätkä he halua lisää kyselyitä, sekä niitä, jotka nauttivat "salaisista suunnitelmista, joista kaikki muut haluavat tietää". Itse osun ja uppoan tuohon vikan tyypin ansaan, sillä mikään ei ole minulle raivostuttavampaa kuin se, että kerrotaan vähän, mutten tiedä kaikkea! Luojan kiitos koiranetille, joka pelastaa tämmöisen koirastalkkerin aina lopulta tietämättömyyden kauhulta!

Ylipäätään näyttää siltä, että kasvattajien pennunmarkkinointi on häviämässä, tai siirtymässä eri kanaviin. Rotuyhdistyksen pentuvälitys on aivan kuollut, varmaan 10% kaikista pentueista, jotka täyttäisivät kriteerit päästäkseen sinne, ei ikinä ilmoiteta välitykseen. Oma tuntemukseni on, että nykyään se antaa sellaista stigmaa, ettei pennut mene oikein muuten kaupaksi, ja siksi ne laitetaan välitykseen. Kennelliiton välitys on vielä pahempi, kunnon tori.fi jossa on ihan hinnatkin esillä! Harmittavaa toki, että etenkin rotuyhdistyksen valvoma pentuvälitys on niin epäsuosiossa, siellä on hyvät kriteerit ja soisin että useampi kasvattaja tavoittelisi pääsyään listalle ja tekisi site fiksumpia jalostusvalintoja. Kun  siirrytään rotuyhdistyksen pentuvälityksestä kasvattajat-listaukseen, huomaa heti ensitöikseen että listalla on vain ehkä 60% kaikista kasvattajista. Tällä hetkellä listalla on 40 kasvattajaa, mutta koiranetissä on viimeisen 5 vuoden aikana rekisteröity pentueita 78:lle eri kasvattajanimelle, ja viimeisen 2 vuotena 63:lle. Onko mennyt sukset ristiin rotujärjestön kanssa, vai koetaanko 25e kasvattajamaksu vuodessa liian suureksi menoeräksi? Nettisivutkin ovat kuoleva taidelaji, ja yhä useamman kasvattajan linkki näyttää erroria tai niitä on päivitetty viimeksi vuonna 2012. Onneksi yhä useammalla kasvattajalla on kennelin fb-sivut, mutta mielestäni nämä eivät korvaa vanhoja kunnon kotisivuja, missä voi olla paljon enemmän infoa koirista, kasvatuksesta yms. Sinne on ehkä helpompi päivittää uusimpia pentukuvia, mutta entäs vanhempien luonnekuvaukset?

Millä tavalla sitten itse mieluiten ilmoitan pentusuunnitelmistani? Haluan kuulua toisen kastin kasvattajiin, jotka ilmoittavat tarkat pentusuunnitelmat hyvissä ajoin kotisivuilla, mutta toisaalta en myöskään halua julkaisemisen ja hehkutuksen jälkeen enää kauheasti vaihtaa suunnitelmia tai vetää niitä takaisin. Toisin sanoen tehdään suunnitelmat ajoissa, mutta ilmoitetaan niistä vasta kun ne näyttävät siltä ettei muutoksia ole enää tulossa. Toki excelissä on 5 vuoden pentusuunnitelmat jo ylhäällä, mutta se on vain minun silmille tarkoitettu alustava suunnitelma, jota käytän siihen että pystyn hahmottamaan pentueiden sijoittumista eri vuosille, että ne jakautuisivat fiksusti eivätkä kaikki pentueet tulisi samaa aikaa. Toki välillä puskee aloittelevan kasvattajan yli-innokkuus ja saan hillitä itseäni etten lähde tyyppi ykkösen polulle, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä! Yleensä minulla on ensin ajatus siitä, mitä narttua haluan seuraavaksi käyttää jalostukseen, ja milloin sille voisi ajatella pentuja. Sitten alkaa yleensä uroksen etsiminen. Joillekin nartuille minulla on jo ollut pitkään tietyt urokset mielessä, ja joillekin pitää etsiä kovastikin urosta. Siihen yleensä vaikuttaa se, että minkälainen sukutaulu nartulla on, ja minkä tyyppistä urosta etsitään. Jos haluan käyttää vain kotimaista urosta, niin se vaikeuttaa hommaa aika paljon. Seuraava mahdollisesti erittäin työläs vaihe uroksen etsinnässä on sen täydellisen uroksen omistajan kanssa asiasta sopiminen. Itse tykkään tehdä nämä hyvissä ajoin, minimissään monta kuukautta ennen nartun juoksujen alkamista.

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin palkitaan se pienellä briiffauksella omista pentusuunnitelmistani. Hieman jo julkaisin niitä kotisivuille, mutta tässä pieni kurkkaus suunnitteluprosessiin. Minulla oli 4 narttua, joita olisin periaatteessa voinut käyttää seuraavan vuoden sisällä: kaksi kasvattiani Viivi ja Tinki, oma Wiccani, ja sijoitusnarttuni Rudi. Taika ja toinen sijoitusnarttuni Maaru ovat vasta 1,5-vuotiaita, joten niidenkään jalostuskäyttö ei ole vielä ajankohtainen, Wiccan pennuista puhumattakaan. En ole jättänyt narttuja omista pentueistani sijoitukseen, sillä en halunnut valita mahdollista jalostuskoiraa pikkupennuista. Se sijaan kaikkien narttujen omistajien kanssa on puhuttu etukäteen jalostuslainaamisen mahdollisuudesta tulevaisuudessa. Toki tämä ei ketään laillisesti sido antamaan minun käyttää heidän koiraansa, mutta luotan siihen että olen valinnut yhteistyökykyiset kodit ja kivat omistajat, joiden kanssa yhteistyö pelaa.

Wiccalla oli pentue viime maaliskuussa, ja haluan että eka pentue on terveystutkittu ennen seuraavaa pentuetta. En myöskään halunnut Wiccalle kesäpentuja, sillä tähdätään agilityn kesän arvokisoihin. Joten syystä 1 ei pentuja kesälle 2018, ja syystä 2 ei pentuja kesällä 2019. Loogisesti sitten voisin käyttää Wiccaa syksyn 2018 juoksuista. Wiccalle on jo alustava urosvalinta tehty, mutta ei julkaista sitä vielä ennenkuin ollaan varmoja että sille tehdään tokat pennut. Koska en haluaisi kahta pentuetta samaan aikaan, voisi jommalla kummalla kasvattinartulla tehdä pennut ensi keväällä/kesällä, kun ne täyttävät neljä. Tinki on kauhean kiva narttu, mutta sillä on selkämuutos LTV3 ja pitäisi odotella ehkä vielä vähän pidempään, että näkee alkaako se oireilemaan vai ei. Eläinlääkäri joka sen kuvasi, neuvoi että odottakaa kunnes se on 5-6 vuotias ja jos selkä ei oireile, tehkää ihmeessä pentue. Joten odotellaan ainakin vuosi ennenkuin käytetään mahdollisesti Tinkiä.

Viivillä pitäisi olla keväällä 2018 juoksut, omistajalle sopii jalostuslainaaminen, ja minulla on keväällä hyvin aikaa pentueelle, voilá! Koska Viivi ei ole oma koirani, en ehkä halua lähteä sen kanssa lentämään ulkomaille astutusreissulle, joten koitan etsiä sille kotimaista urosta. Tästä uroksesta on jo alustavia ajatuksia, mutta uroksen omistajan kanssa vasta alustavasti keskustellaan, enkä halua mainostaa sitä jos homma menee mönkään. Pari varavaihtoehtoa on myös, mutta Viivin sukutaulu asettaa omat haasteensa. Samaa sukua löytyy liian monen hyvän vaihtoehdon takaa! Sijoitusnarttuni Rudi taas on vielä aika nuori (2,5v) ja tulisieluinen, sen kanssa pitää odotella vielä vähän lisää ikää että nähdään tasaantuuko sen haastava luonne ja käytetäänkö sitä ollenkaan jalostukseen. Taika ja sijoitusnarttu Maaru taas ovat vasta 1,5-vuotiaita, joten niille pentusuunnitelmat eivät ole vielä hetkeen kovin ajankohtaisia, Taikalla ei ole myöskään ollut ekoja juoksuja edes... 

Kesämuistoja ja syksyn suunnitelmia

Kesä lähenee loppuaan, mutta onneksi jää ihanat kuvat jälleen muistoiksi. Meidän kesään kuului paljon agility-ja paimennustreenaamista, paljon kivoja kisa-ja treeniviikonloppuja ja ihania hoitokoiria (#rednreadykoirahoitola). Viileät säät olivat lähinnä plussaa omasta mielestäni, pystyi treenaamaan agilitya keskellä päivää ilman lämpöhalvausta ja nukkumaan yöt. Kesää varjosti lähinnä auton korjauksista johtunut heinä-ja elokuun autottomuus, joka rajoitti turhan paljon menemistä ja tekemistä, ja pakotti taas käyttämään julkisia, joka oli pirun vaikeaa parin vuoden autonomistuksen jälkeen! Onneksi auton pitäisi olla taas pelikunnossa ensi viikosta eteenpäin!

Syksy tulee kovaa vauhtia, ja syyskuun ekana viikonloppuna on kauan odotettu ja suunniteltu kennelleiri! Pidetään se yhdessä Ounou-kennelin kasvattajan Sannin kanssa Kuralan kartanolla, ja paikalle on tulossa yhteensä 20 kasvattiamme! Syksyn suunnitelmiin kuuluu myös Wiccan ja mun Top Team-valmennusleirien alkaminen, talvitreenien alkaminen mahtavan Lotta Vuorelan valmennuksessa ja ehkä toivottavasti pieni karvainen joululahja minulle ;) Pentukuume on kova, sanotaan nyt vaikka näin...

Lopuksi ihanat kesäkuvat, jotka Anne otti mökillä Punkaharjulla välissä meidän laumoista!

Kesän paimennukokeiden yhteenvetoa

Koska blogi on viettänyt tänäkin kesänä taukoa, niin kirjoitan pienen koonnin meidän kesän paimennuskokeista nyt kuukautta jälkikäteen! Tänä kesänä ollaan paimennettu oikeastaan varmaan enemmän kuin ikinä ennen yhteensä edes, ja käytiin korkkaamassa molempien koirien kanssa niin FCI traditional style-kokeet kuin myös ASCA-paimennuskokeet. Minulle toki nuo ASCA kokeet ovat tuttuja Dracun ja Danten ajalta, mutta FCI-kokeissa en ole koskaan ennen kisannut. Onneksi olin keväällä talkoilemassa Aussieyhdistyksen järkkäämässä kokeessa, niin oli vähän jotain esitietoa kokeen kulusta ja vaatimuksista... Koska kuka nyt sääntöjä jaksaa etukäteen netistä lukea!

Heinäkuun alussa olivat Aussieyhdistyksen järkkäämät FCI-kisat, joissa olin myös organisoimassa kisoja mm. tuomarinsihteerinä ja ratatyöntekijänä. Kisat olivat kaksipäiväiset, ja pienen uudelleenjärjestelyn jälkeen päädyttiin kisaamaan Wiccan kanssa lauantaina ja Taikan kanssa sunnuntaina esikokeissa. Koska kisat alkoivat ylimmästä 3-luokasta, ja lähtivät siitä alaspäin, oli esikoe molempina päivinä vikana iltapäivällä. Tuomarina molempina päivinä oli Anne Ojanen.

Wiccan suorituksen lähestyessä jännitys alkoi nostamaan päätään. Rata oli mielestäni suhteellisen helppo ja meidän osaamistasolla suoritettavissa, mutta ai että kun jännitti! Rata alkoi lampaiden otolla isosta otto-aitauksesta, ja otin lampaat ensin rauhassa haltuun ja pyöritin muutaman kerran ottoaitauksessa ennenkuin avasin portin. Tässä vaiheessa Wicca oli vielä rauhallinen ja kaikki meni hyvin. Saatiin lampaat ulos aitauksesta, ja siirsin ne portin vieressä olevaan nurkkaan siksi aikaa, että saisin portin kiinni. Jätin kuitenkin Wiccan vähän turhan sivuun portista, ja kun menin sulkemaan porttia lampaat työntyivät ohitseni takaisin ottoaitaukseen! Noh, otin ne uudestaan ulos Wiccan kanssa, ja koitin taas, mutta nyt en saanut niitä kuin portista ulos, Wicca kiersi peittämään toiselta puolelta ja koko lauma (25 lammasta) rynni taas takaisin ottoaitaukseen. Rytäkässä yksi pääsi karkuun ja lähti kävelemään ison laitumen toiseen päähän, ja ainut mahdollisuus koittaa pelastaa tilanne oli ottaa koko lauma mukaan ja lähteä sen yhden irronneen lampaan perään. Kuitenkin kun lähdettiin lampaiden "kodin suuntaan" niin muutkin ottivat jalat alleen ja kirmasivat laitumelta ulos ja meidän rata oli sitten siinä. Tulos keskeytetty. Harmitus oli suuri kun koira työskenteli nätisti ja rauhallisesti, mutta minun pienen sijoittautumisvirheen vuoksi ei päästy tätä pidemmälle.

Vanha kuvituskuva, kuvaaja Anne Barck

Seuraavana päivänä oli sitten Taikan vuoro. Rata oli sama kuin eilen, ja muakin jännitti jotenkin paljon vähemmän kuin edellisenä päivänä. Otettiin lampaat aitauksesta ulos, ja eilisestä oppineena jätin Taikan todella tarkasti oikeaan paikkaan vahtimaan laumaa kun suljin portin. Siitä peruskuljetuksella kierrettiin pellolla yhden häkkyrän yli, kuljetus oli nättiä ja vain muutaman kerran lampaat tulivat mun ympärille, muuten pysyivät mun takana. Peruskuljetuksen jälkeen tuli tien ylitys, missä koira piti lähettää eteen pysäyttämään lauma, itse piti kävellä sen ohi katsomaan ettei "tieltä" tule autoja, takaisin lauman luokse ja peruskuljetus jatkui. Tämä meni yllättävän nätisti, vaikkei oltukaan ihan vastaavaa treenattu. Olin vähän huolissani, että Taika tekisi liian ison flänkin ja menisi "tielle" makaamaan, mutta jäi nippa nappa sen eteen. Siirryttiin sitten vartiointitehtävään, jossa kierrätin Taikaa pari kertaa lauman ympäri, jätin sen makaamaan siihen minne ajattelin lampailla olevan veto ja kävelin Taikan taakse. Ilmeisesti kävellessäni selkä koiraan päin oli joku lammaskoittanut pakoa, ja Taika noussut seisomaan. Lauma lähti valumaan ulos vartiointialueelta, joten lähetin Taikan hakemaan ne ja aloitettiin alusta. Tästä meillä oikeastaan taisi mennä suurin osa pisteistä. Kun minuutin vartiointi oli tehty, kuljetettiin lauma takaisin ottoaitaukseen mistä rata alkoi, ja se oli siinä. Fiilis oli hyvä, rata tuntui hallitulta ja kaikki olivat rauhallisia. Mä käskytin nätisti, lampaita ei stressannut ja Taika piti kivaa etäisyyttä. Ainoastaan kahdesti se ennakoi käskyjä ja haki lampaat juuri ennen lupaa, mutta tämä hyväksyttäkööt. Esikokeen tulos oli hyväksytty 88/100p ja 1. sija!

Kuvituskuva ASCA-kisoista, kuvaaja Anne Barck

Kaksi viikkoa myöhemmin matkattiin pitkäksi viikonlopuksi Itä-Suomeen ystäväni Annen kanssa, jolla on kasvattini Jedi ja Leia. Annen mökki sattui olemaan lähellä Kiteen ASCA-paimennuskisoja, joten puhuin hänet ympäri lähtemään pienelle mökkiviikonlopulle/paimennusturisteilemaan! Lastattiin auto täyteen koiria perjantaiaamuna, ja ajettiin 5 tuntia Punkaharjulle Annen mökille. Koirat pääsivät pihasta suoraan järveen ja etenkin Taika ja Leia nauttivat täysillä mökin vapaudesta juoksiemalla rallia ympäri pihaa lähes koko viikonlopun. Toki piti hyödyntää nätit maalaismaisemat ja juoksuttaa ja istuttaa koiria ties missä Annen kuvattavaksi. Laitteln ihanat kesäkuvat erilliseen postaukseen.

Itse ASCA-paimennuskisat olivat lauantaina ja sunnuntaina Kiteellä. Paikka oli vuosien varrelta tuttu, ihmiset tuttuja ja formaattikin tuttu, vaikka viime kisoista onkin pari vuotta aikaa jo. Olin ilmoittanut molemmat koirat novice-lampaille molemmille päiville, en edes viitsinyt mennä testaamaan ankkoja tai nautoja ilman, että oltaisiin treenattu niitä. Lauantaina lampaat tuomaroi Betty Williams USA:sta, ja novice-koirat suorittivat vuoronsa vasa päivänä vikoina. Lampaat olivat varsin lennokkaat, ja kaikkien turvallisuuden vuoksi häkistä otto muutettiin alun hakukaareksi, jokasopi loistavasti meille. Ensin mentiin Wiccan kanssa, joka teki ihan kelpo radan varsin rauhallisesti. Painostin Wiccaa ehkä vähän turhankin passiiviseksi kun pelkäsin liukkaita lampaita, ja Wicca työskenteli aika kaukana, välillä sai ihan kannustaa että tule tule sieltä hommiin! Saatiin kuitenkin rata kommelluksitta läpi ja hyväksytty 84/100p, 3. sija ja eka STDs-legi! Hieman vähemmän jännitti parin koiran jälkeen Taikan kanssa, ja rata menikin todella nätisti, Taika teki tosi hyvän lampaiden haun, kuljetti super nätisti ja piti lampaat häkille kuljetuksessakin hyvin hanskassa. Ylpeyttä hehkuen häkitin lampaat ja teki mieli pirauttaa pari onnen kyyneltä, pikku Taika ylitti kyllä itsensä ja sai ansaitusti hyväksytty 89/100p, 1. sija, STDs-legi ja HIT (High In Trial) Started-ruusukkeen!

Sunnuntaina otettiin uusi samanlainen setti lampailla, tällä kertaa tuomarina oli saksalainen Sandra Zilch, jolla käytiin saksassa paimentamassa. Tämä oli selvästi huonompi päivä, ja kummankaan koiran rata ei ollut yhtä hyvä kun edellisenä päivänä. Wicca meni taas ensin, ja nyt oli alun haun jälkeen vaikeuksi saada sitä lähtemään työskentelemään ollenkaan. Se hiippaili kaukana meidän takana, eikä musta ottanut paljoa yhtään kontaktia eläimiin, vaan itse kävelin radan lampaiden kanssa ja huhuilin sitä mukaan. Olin selkeästi alun haussa liian tiukka, ja Wicca paineistui musta. Ainut paikka muuten ikinä, missä olen nähnyt Wiccan paineistuvan yhtään on paimennus. Tehtiin rata kyllä ongelmitta läpi, mutta harmitti kovasti jälkeenpäin ja mietin, meniköhän se läpi ollenkaan. Mutta ilmeisesti tuomari tykkäsi rauhallisesta ja lampaita ahdistamattomasta radasta, koska saatiin yllätyksekseni taas sama hyväksytty 84/100p, 1. sija ja titteli STDs! Vähän ihmettelin kyllä, miten saatiin samat pisteet kuin eilen paljon paskemmalla radalla, mutta kai teknisesti molemmat menivät yhtä hyvin? Taikan kanssa oli sitten jo liikaa vauhtia, se oli paljon kurittomampi tänään ja nosti lampaat ekalla haulla jo ihan liian vauhdikkaasti saaden "careful"-varoituksen tuomarilta. Keskiosa radasta meni ihan hyvin, mutta vikan aidan jälkeen Taika ei onnistunut pitämään eläimiä hallussa vaan ne juoskivat häkille ja Taika lähti perään. Onneksi sain sen maahan kamalalla rääkäisyllä ennenkuin se onnistui jahtaamaan ne esim. aidan yli... Noh, saatiin kunnialla lampaat häkkiin ja rata oli hyväksytty 76/100p ja saatiin titteli STDs!

Päällimmäinen fiilis kisoista oli kuitenkin positiivinen, selvittiin hankalien lampaiden kanssa kunnialla paremmin kuin suurin osa huomattavasti kokeneemmista handlereista. Etenkin Taika teki upeaa työtä, ja uskon että ensi vuonna voidaan saada muutama titteli lisää, olisi kiva päästä kisaamaan myös ankoille ja naudoille. Tämä toki vaatii vähän etukäteistreeniä, ja poispäinajoa pitää treenata seuraavaa lammasluokkaa varten. Syyskuussa meillä on vielä yhdet FCI paimennuskokeet, toivotaan että Wicca saisi esikokeen läpi ja katsotaan miten Taikan käy 1-luokassa!

Lopuksi Anne Barckin paimennuskuvia ASCA-kisoista: (kaikki kuvat täällä)

Kriminaalit jo 4 kk vanhoja!

Treffattiin Kriminaali-pentueen kanssa viime su-ma pentutreenien merkeissä, paikalla 5/6 pennusta. Sunnuntai-iltana käytiin Espoossa AST:n kentällä tekemässä pentuagilitya minun ohjauksella, ja treenien jälkeen hengattiin varmaan tunti riehuttamassa koiria läheisillä nurtseilla.

Vitsit kun on kyllä taitavia pentusia! Pentuagissa tehtiin keinun alasmenon paukauttelua, putkeen hakemista, estetarjoamisen perusteita, irtoamistreeniä namikipolle ja ohjaajan perään juoksua. Vimma ja Leia ovatkin näitä kaikkia jo tehneet, ja tekivät hieman haastavampia juttuja, kun taas Aina ja Nitti olivat agikentällä ekaa kertaa. Todella hyvin kaikki kuitenkin tekivät sisaruste häiriöstä huolimatta. Kaikki myös ovat hyvin ahneita, ja leikkivät yllättävän hyvin etenkin huomioon ottaen sen, että pentusilta puuttuu varmaan puolet hampaista! Kaikki agilitytreenikuvat.

Treenien jälkeen käytiin ottamassa vielä 4-kuis poseerauskuvat, ja annettiin pentujen riehua (ja isompien kanssa siinä samalla). Puolivitsillä ehdotin, että kokeillaanko joukkokuvaa pennuista. Omistajat sitten innostuivat, ja yllättävän hyvin väsytetyt pennut malttoivat istua rivissä. Anne räpsi aivan ihania kuvia taas kerran, iso kiitos niistä! Kaikki pose-ja riehukuvat.

Aina (Red'n Ready Partner in Crime)

Leia (Red'n Ready Diamond Thief)

Nitti (Red'n Ready Prison Break)

Vimma (Red'n Ready FBI Most Wanted)

Pekko (Red'n Ready Criminal Mastermind)

Maanantaina tavattiin Malminkartanon Sirkuskentällä Tiia Hämäläisen vetämien pentutokotreenien merkeissä. Viime viikon maanantaina oli myös samanlaiset treenit, ja eiköhän tässä loppukesästä tokoilla ihan suht. säännöllisesti. Ihanaa, kun Tiia veti treenit, ja mä pystyin vain rentoutua ihastelemaan super taitavia pentusia! Treenit aloitettiin ryhmänä, jossa pennut muodostivat rivin ja vuorotellen pujottelivat riviä. Tehtiin myös pareina ristikkäin seuraamista, pentuporukan läpi luoksetuloa yms. Lopuksi oli puolisen tuntia aikaa lyhyelle yksilötreenipätkälle, jossa katsottiin mm. seuraamista, perusasentoa, ruutua ja noutoa. Kaikki tokokuvat.


Treenien lopuksi käytiin taas leikkituokioll Malminkartanon nurtseilla, missä pennut leikkivät jo huomattavasti laiskemmin kuin eilen! Ihanaa oli päästä näkemään kunnolla (lähes) koko pentuetta, ja huomata miten paljon omistajat ovat pentujensa kanssa tehneet hommia! Seuraava tapahtuma on suunniteltu elokuun alulle, kun meillä on kasvattien paimennuspäivä Seutulassa, jonne myös lähes kaikki Kriminaalit tulevat kokeilemaan. Jospa joku innostuisi myös paimennusharrastuksesta.