FI AVA SM2-10 BH TK1 STDc OTDd
Ardiente Hidalgo Delgado "Dante"
16.2.2005-11.7.2012

Kirjoitan tätä raskain sydämmin, mutta haluan tuoda asian julki omin sanoin, koska tiedän että näistä asioista syntyy aina juoruja ja ilkeämielistä puhetta.

Dante lopetettiin pahentuneen ihmisagressiivisuuden vuoksi minun päätoksestä. Monien Danten tunteneiden on varmasti vaikea uskoa iloisesta ja höpsöstä aussiestani sitä, sillä Dante rakasti yli kaiken tuttuja ja kavereitaan. Mutta Dante ei ole koskaan ollut helppo koira; terävä, vahtiviettinen, pehmeä ja epävarma. Sen kanssa eläminen on ollut aina vaikeaa, sillä se on ollut niin arvaamaton. Vuosien saatossa on tapahtunut yhtä sun toista, mm. junassa Dante puri sen päälle kompuroivaa naista ja veljeni kotiin tuomaa kaveria kun en ollut itse paikalla. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin olleet harvinaisia ja "seliteltävissä". Dante on kuitenkin aina kaikissa koiratapahtumissa ollut todella sosiaalinen ja ystävällinen kaikkia kohtaan, en ole koskaan pelännyt jättää sitä minnekään yksin sidottuna, vaikka normaalielämässä on saanutkin olla tarkempi.

Danten agressio-ongelmat alkoivat kuitenkin pahentua radikaalisti kevään aikana. Se oli kiukkuisempi, ja treeneissäkin murisi ohi kulkeville seurakavereille jotka se tunti. Bussissa liikkuessa oli pakko pitää kuonokoppaa, koska se rähisi kaikille liian lähelle tuleville. Toukokuussa se nappasi seurakaveria, joka kulki liian läheltä. Ei tehnyt jälkiä, mutta puri kuitenkin. SM-kisoissa tapahtui sama, se vahti reppua ja nappasi liian lähelle tullutta naista jalasta. Koska vahtimisongelma ei ole esiintynyt aikaisemmin agilitykisoissa en ollut osannut varoa tätä. En enää uskaltanut ottaa sitä mukaan kisoihin tai edes treeneihin näiden tapahtumien jälkeen. Juhannuksena istuin koirien kanssa puistossa ja juttelin muutaman ihmisen kanssa. Dante ja Dracu nouti palloa, teki temppuja jne. Dante tuli luoksemme ihan itse, meni ystävällisesti kundien luokse joiden kanssa juttelin ja kerjäsi rapsutuksia. Pojat sitten rapsuttelivat sitä oikein kiltisti, Dante kiehnäsi onnellisena ja yllättäen, mitään varoittamatta kääntyi ja hyökkäsi toisen pojan kimppuun. Hän sai sen kaulasta maahan painamalla rauhoittumaan mutta Dante oli kerennyt purra ainamoisen reiän pojan alahuuleen. Hän kävi hakemassa 4 tikkiä ensiavusta.

Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun Dante puri siskoani/kämppistäni kaulaan. Samanlainen tilanne, sisko istui sohvalla ja silitti Dantea, joka kävi päälle täysin varoittamatta. Ei rikkonut onneksi ihoa, mutta hyökkäsi kuitenkin varoittamatta ja puri häntä kaulaan. Tämä oli yksinkertaisesti viimeinen niitti, koira joka käy omiensa kimppuun on niin epäluotettava ettei vaihtoehtoja oikeastaan ollut. Seuraavana päivänä Dante nukkui sitten ikiuneen.

Koska Danten agressiivinen käytös paheni niin radikaalisti lyhyessä ajassa on hyvin todennäköistä että sillä oli kipuja. Ehkä aivokasvain. En tiedä eikä sillä loppupelissä ole niin kovasti merkitystä. Mikä tahansa syy oli, en voinut enää elää Danten kanssa. Se oli liian arvaamaton, ja oma elämäni tällä hetkellä liian sekavaa ja epävakaata alkavien opiskeluiden, kämppisten, muutuvien asuinolojen jne. vuoksi. Ehkä syy oli minun, huono kasvatus, en ollut tarpeeksi varovainen sen kanssa tms. Asioita on kuitenkin turha jälkeenpäin jossitella, voin vain koittaa päästä surun yli jatkamalla eteenpäin Dracun kanssa ja muistamalla kaikki hyvät asiat ja ihanat muistot mitä meillä oli Danten kanssa. Vieläkin tuntuu epätodelliselta, että kukaan ei enää nuole varpaitani, mutustele lattialle jääneitä rintsikoitani ja kantele kenkiäni pitkin asuntoa - tai etsi juuri sen oikean kengän kun pyydän. Ruoan voi jättää huoletta esille, kukaan ei varasta sitä kun silmäni välttää. Dracu ja Dante eivät enää koskaan leiki rallia nurmikoilla tai juokse kilpaa uimaan mutalampeen.

Dante oli iloinen, hassu, aktiivinen, höpsö, pönttö, persoonallinen ja ikimuistettava koira, jolla on aina suuri paikka sydämessäni <3

 

Kiitos rakkaani kaikista niistä upeista vuosista, jotka vietit rinnallani. Matkaasi mahtui hurjasti kaikenmoista, ja toit elämääni niin paljon onnellisuutta. Vietimme yhdessä unohtumattomia hetkiä jotka muistan aina. 

Agilityn SM-kisat 2012 Jyväskylässä

Agilityn SM-kisat pidettiin tänä vuonna Jyväskylässä 16.-17.06. Dracu jäi Helsinkiin hoitoon ja lähdettiin Danten kanssa kahdestaan reissuun perjantai-iltana seurakaverini Evan kyydissä. Eva heitti meidät Jyväskylän keskustaan josta käveltiin sitten hotellille joka oltiin varattu Emmin kanssa yhdessä.

Lauantaina oli sitten vuorossa joukkuekisa. Oltiin Danten kanssa mukana edustamassa jälleen AST:tä, joukkueemme muut koirakot olivat Tiia & auspai Pita, Heidi & holpai Sava ja Kati & Saku. Me startattiin Danten kanssa vikalta paikalta joukkueen ankkureina. Rata oli musta varsin hyvä joukkuerata, ei mikään mahdottoman kimpurantti ja monimutkainen, mutta virheitä kuitenkin tuli ja nolla ei ollut mikään itsenäänselvyys. Heidi ja Tiia tekivät molemmat jännittävät suoritukset ja nollaradat, Kati ja Saku taisi päätyä hylkäykseen. Koska ankkurit lähtevät käänteisessä järjestyksessä, startattiin Danten kanssa 4. viimeisenä!

Lähdettiin radalle tosi hyvällä fiiliksellä, mulla oli päättäväinen olo et nyt hemmetti tehdään nolla! Dantekin tuntui innokkaalta ja liikkui ihan hyvin. Rata sujui oikein mallikkaasti viimeiselle putkelle saakka jossa meinasi tulla moka, mutta saatiin korjattua ja päästiin maaliin puhtaalla tuloksella! Joukkueemme kolme nollaa riitti todella kovassa kisassa 4. sijalle!! 

Illalla juhlittiin sitten seuran menestystä käymällä yhdessä ulkona illallisella :) On meillä vaan niin ihana porukka <3 


Sunnuntaina oli vuorossa yksilokisat, jotka alkoi tuttuun tapaan hyppyradalla. Rata oli ihan hauska ja vauhdikas, mutta meille koitui kohtalokkaaksi jo alun muuri. Olin lämppäesteillä ottanut muutaman takaaleikkauksen ja jotenkin Dante lähti lukemaan perus käännostä takaaleikkaukseksi, kääntyi väärään suuntaan ja tiputti mennessään muurin palikat :/ Jatkettiin kuitenkin, mutta rata ei ollut kyllä missään nimessä mitään hyvää ohjausta multa. Emmin sanoja lainaten ohjasin Danten niinkuin Dracua ja se ei sille sovi kyllä yhtään. Otettiin lopuksi hylkäys ja saatiin sitten rauhassa katsoa finaali radan reunalta tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan hyvät kisat, mukava paikka ja hyvää seuraa! Dantella oli maha (taas vaihteeksi) ihan sekaisin mutta ei ainakaan tehnyt "Danteja" eli vetänyt pussia koiranruokaa ennen rataa... Käytiin paljon uittamassa koiria (ja uimassa itsekin!) ja fiilikset oli hyvät :) Ainut harmitus oli maksien finaalirata jossa Emmi ja Step sai kyseenalaisen kosketusvirheen jota ilman he olisi olleet mitalleilla :( Mutta niin se vaan on, agility on tuomarointilaji ja sille ei mahda mitään vaikka kuinka turhalta se tuntuu.