Pentukyselyt kasvattajan näkökulmasta

Olen halunnut kirjoittaa postauksen pennunkyselijöistä kasvattajan näkökulmasta jo pitkään, mutta pohtinut, että miten ja mitä tarkalleen kirjoittaisin. En haluaisi aiheuttaa kenellekään mielipahaa tai aiheuttaa kenellekään semmoista oloa, että kirjoitan nyt nimenomaan heistä esimerkeissäni. Kuitenkin tämä on minulle tärkeä aihe, etenkin kun kasvattajan näkökulma ei ole monelle pennunkyselijälle varmastikaan kovin tuttu. Ei ollut minullekaan, ennenkuin pentukyselyitä alkoi pari vuotta sitten tulemaan varsin runsaasti. Sitä ennen olin nähnyt vain pennunkyselijän puolen koiranhankinnasta, enkä osannut yhtään ajatella, miten se kasvattajille esiintyy.

Varmasti usea, jollei jopa suurin osa, koiraharrastajista on joskus kironnut pennunhankinnan vaikeutta. Kasvattajat eivät vastaa, tai jos vastaavat, niin se voi olla viikkoja myöhemmin tai todella niukkasanaisesti. Tai sitten tentataan paljon asioita sinusta, ja pentua voi olla lähes kohtuuttoman vaikea saada ja kasvattajalla kohtuuttomat kriteerit. Täydet jonotuslistat, tai kasvattajat, jotka eivät edes ota listaa! Kasvattajat haluavat tietää sinusta kaiken, tuntuu kuin olisi työhaastattelussa konsanaan! Mitä ihmettä pitää oikein sepittää, että voisi sen pennun saada?

Itsekin olen syyllistynyt hitaaseen vastaamiseen, kokonaa vastaamisen unohtamiseen, tylsiin "nämä koirat eivät ehkä sovi teille"-vastauksiin ja en ota varauksia-vastauksiin. Jotta saisitte jotain ymmärrystä tähän minun näkökulmasta, laskin sähköpostistani vähän lukuja. Viimeisimmästä pentueestani sain lähes 80 eri pentutiedustelua. Wiccan pentujen jälkeen minulta on kysynyt pentua noin 40 eri ihmistä. Yhteensä sähköpostissa oli parisataa eri pentukyselyä vuosilta 2013-2017. Tällä hetkellä tiedusteluita eri ihmisiltä tulee 2-5 viikossa. Tähän päälle toki vielä osan kanssa edestakaisin viestittely. Sen lisäksi minuun ollaan yhteydessä facebookin kautta sekä satunnaisesti soitellaan puhelimella. En yhtään tiedä, kuinka paljon muut kasvattajat saavat yhteydenottoja, mutta pentukyselyt pitävät minut kiireisinä, kuten varmasti kaikki voivat ymmärtää...

Aussieissa on tällä hetkellä selvästi ns. myyjän markkinat, sillä pennunottajia on huomattavasti enemmän kuin tarjolla olevia pentuja. Kasvatusurani alussa jaksasin vastata todella pitkästi, yksityiskohtaisesti ja yksilöllisesti kaikkiin kyselyihin. Nyt kun pennunkyselyt ovat lisääntyneet, olen kehittänyt tarkempaa pelisilmää työtaakan keventämiseksi. Kun varsin suuri prosentti kyselijöistä ei koskaan vastaa ekaan vastaukseesi, ei halua aikaa tuhlata turhaan turinointiin. Jos joskus olet ihmetellyt miksi kasvattajat eivät vastaa/vastaavat nihkeästi tai eivät vaikuta kovin innostuneilta sinusta kotiehdokkaana, tässä pari vinkkiä siitä, mitä kannattaa välttää kun kyselee pentua:

1) Copy-paste-viestit:
Kun pentukuume on kova, monet varmasti ottavat useaan eri kasvattajaan yhteyttä samaan aikaan. Vaikka et olisikaan tehnyt sitä klassista mokaa jossa olet lähettänyt viestin monelle vastaanottajalle niin, että siitä näkee kaikki vastaanottajat, joille viestin lähetit, voi viestin muotoilusta todella helposti arvata jos se on copy-paste. Niissä käytetään ympäripyöreitä ilmaisuja kuten "onko teidän kenneliin suunnitteilla millaisia pentueita?" (lukee kotisivuilla aika selvästi että on ja millaisia), "teidän koirat/kasvatus tuntuu kiinnostavalta" tai "kuulisin mielelläni lisää koiristanne". Ei käytetä nimiä, tai puhuta mistään spesifistä ja teititellään kovin formaalisti. Syy, miksi tällaiset viestit antavat huonon kuvan on se, että henkilö ei tunnu olevan oikeasti kiinnostunut juuri minun koiristani tai kasvatuksesta, hän vain haluaa pennun jostakin, ihan sama mistä. Kuten jokainen töitä hakenutkin on varmasti kuullut; parempi lähettää muutama räätälöity hakemus, kuin tusina yleisluontoista samaa hakemusta!

2) Parin lauseen viestit:
"Hei, minulla on kotona koira x ja nyt haluaisin australianpaimenkoiran. Milloin on suunnitteilla seuraava pentue ja onko jo paljon varauksia?" Kokemus kertoo, että vaikka näihin vastaisi ihan kivasti, heiltä harvoin saa tokaa viestiä. Joskus jätän vastaamatta kokonaan, mutta yleensä vastaan takaisin samalla tyylillä. Välillä kun saan näitä parin lauseen viestejä, alkaa tuntua siltä, että amerikkalaisten tapa pyytää esitäytetty tietolomake (jossa on kaikki koirien ruokintasuunnitelmista omiien työaikoihin ja pihan yksityiskohtiin ja eläinlääkärin suosituksiin) alkaa tuntua ihan houkuttelevalta vaihtoehdolta.

3) Negatiiviset viestit ja viiden pennun varaajat 
Vaikka arvostan rehellisyyttä, niin kaikkea ei tarvitse kertoa heti ekassa viestissä. Pitkät lorut edellisen koiran kasvattajasta ja hänen paskamaisuudesta eivät todennäköisesti tee minuun vaikutusta. En halua olla seuraava mustamaalauksen kohde kuitenkaan itsekään. Onneksi nämä ovat harvassa, mutta muutaman kerran tulleet kyllä vastaan. Toki asiallinen keskustelu edellisen koirasi ongelmista tai siitä, jos kasvattajan kanssa on ollut erimielisyyksiä/ongelmia, tai jos olet vaihtamassa rotua tms. on ihan kiinnostavaa, mutta sävy kertoo aika paljon. Ja kannattaa myös pitää mielessä, että kasvattajat kommunikoivat kyllä keskenään. Minä olen kysellyt kasvattajilta suoraan jos joku heidän kasvatinomistaja kysyy minulta pentua ja joku hänessä on jäänyt askarruttamaan, ja toisin päin! Myös se, jos olet varannut pennun useasta eri paikasta, voi tulla aika helposti ilmi, eli kannattaa olla rehellinen näissä asioissa. Kasvattajat kyllä tietävät, ketkä kyselevät aina kaikista yhdistelmistä ja ovat innoissaan ottamassa joka yhdistelmästä pentua, ovat viidessä eri pentueessa jonossa, eivätkä kuitenkaan ikinä ota mistään koiraa.

Siinä taisi olla pähkinänkuoressa vinkit, mitä ainakin kannattaa välttää kun kyselee pentua! Onneksi "paljon maksaa ja mistä voi hakea"-tyylisiä kyselyitä tulee oikeasti tosi harvoin vastaan. Lähinnä noita copy-paste-kyselyitä sekä parin lauseen kyselijöitä. Minulle muodostuu yleensä ekasta viestistä jo aika hyvä kuva, että onko kyselijä oikeasti potentiaalinen koti vai ei. Usein jos näyttelyt mainitaan harrastuksena, haetaan "arkeen kivaa aktiivista koiraa jota aktivoidaan tempuilla olkkarissa, mutta kisata ei missään nimessä haluta" tai "etsitään koko perheen koiraa, jolla lapsi voisi harrastaa", tiedän jo ettei kyselijä ehkä ole ihan se oikea omistaja omille koirilleni. Koitan näissä tapauksissa aina kertoa ystävällisen asiallisesti, että luulen että minun kasvatit eivät ehkä ihan sopisi teille, ja kyselkää ehkä täältä ja täältä mielummin pentua. Satunnaisesti joku lähettää hirveän listan kysymyksiä aussiesta rotuna, ja voisikohan se sopia hänelle. Näissä yleensä kehoitan tutustumaan muutamaan hyvään artikkeliin ja selaamaan tietoa netistä kun sitä on kuitenkin niin runsaasti tarjolla. On turhan raskasta alkaa kertomaan sähköpostilla kaikkea, mitä tiedän rodusta.

Parhaat pentutiedustelut ovat hyvin informatiivisia, hyvin jäsesennelty ja kirjoitettu sekä niissä kysytään yksityiskohtaisia juttuja juuri minun koirista, pentusuunnitelmista ja kasvatuksestani yleisesti. Todella harvoin olen saanut liian pitkiä viestejä! Välillä saan kunnon sepustuksia ja elämäntarinoita, jotka yleensä antavat varsin hyvän kuvan hakijasta. He vaikuttavat rehellisiltä, avoimilta ja aidosti kiinnostuneilta. Hyvä pentukysely mukailisi jotakuinkin tällaista kaavaa, ja sisältäisi vähintään seuraavat tiedot:

• Kerrot itsestäsi perustiedot, ikäsi, ammattisi, asuinpaikkasi, perheesi (onko lapsia, puoliso yms) ja perheen muista lemmikeistä ja asumiskuvioista (millainen talo, piha yms).
• Miksi aussie, minkälaista koiraa haet, minkälaisia harrastuksia haluat tehdä ja missä (koiraseurasi/seurat/koirakoulut yms). Minkälaista koirakokemusta sinulla on, mitä koiria ollut (rodut, iät, viralliset nimet, harrastukset, tulokset). Etenkin harrastuskoirista voi kirjoittaa lisää, mikä on ollut hyvää/huonoa, mitä suhteessa näihin haet seuraavalta koiralta yms.
• Miksi olet kiinnostunut juuri minun kasvatuksesta, mistä nartusta ja miksi, mistä löysit kennelini, minkälaista pentua etsit, millä aikataululla ja onko sukupuolella väliä
• Loppuun kerrot, että haluat ehdottomasti tavata koirat livenä ja olet valmis reissaamaan tänne tutustumaan koiriini/kasvatteihini!
• Kirjoita selkeällä kielellä, käytä isoja alkukirjaimia ja lue viestisi kerran tai kaksi läpi ennenkuin lähetät sen. Pari typoa on ymmärrettävää, mutta todella huonosti kirjoitettu viesti antaa huonon ensivaikutelman! Älä myöskään käytä kolmatta persoonaa, tai puhu itsestäsi monikossa. Hyvä viesti on vähintään parisataa sanaa, tai neljä kappaletta ja parikymmentä riviä. 

Itse tapaisin mieluiten pennunkyselijät aika pian ekojen viestien jälkeen jos etäisyys on kohtuullinen. Todella moni asia on helpompi selittää ja näyttää livenä, kirjoittamiseen menee kauheasti aikaa ja viestit ovat aina paljon subjektiivisempia. Naamatusten minä saan paljon paremman kuvan sinusta, ja sinä minusta ja koiristani. Toki treffaaminen on myös aikaa vievää ja välillä hieman raskasta arjen kiireen keskellä, mutta yleensä se on vaivan arvoista. Jos lähellä asuvan pennunkyselijän kanssa treffaaminen on hankalaa, niin voi arvata että pennusta tuskin tulee kuulumaan paljoa luovutuksen jälkeenkään...  Tapaaminen on jossain vaiheessa kuitenkin aika pakollista, jos minulta haluaa pennun. Suurin syy, miksen ole yhtään pentua ulkomaille lähettänyt, on se, etten halua myydä pentuja täysin tuntemattomille ihmisille. Jos asut parin tunnin matkan päässä, etkä saa aikaiseksi tulla käymään katsomassa koiriani liveä, et ole selvästi tarpeaksi kiinnostunut tai tosissasi.

Toivoisin, että pennunkyselijät olisivat myös ymmärtäväisiä siitä, että välillä viesti hukkuu saapuneet-kansioon ja aina ei muista laittaa lisäinfoa jokaiselle henkilökohtaisesti, kun pentusuunnitelmat etenevät. Kannattaa oikeasti kysellä rohkeasti perään, useamman kerran vaikka jos tarve vaatii! Parasta on aktiivinen pennunkyselijä, sillä kasvattajalla harvoin on aikaa laitella kaikille kyselijöille kuukausia myöhemmin viestiä perään että "hei kiinnostiko sinua nyt vielä nämä pennut...?" Todella monet ovat myös kauhean kiinnostuneita alkuun, mutta pari viikkoa myöhemmin kun kyselen perään, että haluttiinko tulla katsomaan koiria/pentuja tms. niin vastausta ei koskaan kuulu tai pentu onkin jo saatu jostain muualta. Pyydänkin nykyään oikeasti kiinnostuneita informoimaan mielellään minua myös siitä, jos he odottelevat myös joltakin toiselta kasvattajalta pentuja. Toki ymmärrän, että pennunkyselijät saattavat olla useamman kasvattajan kanssa yhteyksissä, mutta reiluinta on kertoa siitä suoraan, etteivät kasvattajat turhaan oleta että olet ottamassa varmasti pentua.

Välillä harmittaa, kun ihmiset, joiden kanssa olen laittanut paljon viestejä ja joille olen antanut tuntikausia aikaani vastausten kanssa, joita olen ehkä treffannut useaan otteeseen, katoavatkin taivaan tuuliin eikä heistä kuulu enää ikinä mitään. Tai sitten kerrotaan että ollaankin otettu jotain ihan muuta. Milloin se on näyttelylinjainen, bordercollie, dobberi tai jopa vinttikoira. Välillä ne kirpaisevat, ja otan ne turhan henkilökohtaisesti. Eikö kasvattini ollut tarpeeksi hyvä muka? Lopulta onneksi muistan itsekin, miltä pentukuumeinen houru tuntuu, kun ei jaksa odottaa yhtään ja sitten otetaan se, mikä saadaan nopeiten. Aika harva, joka kyselee nyt ensi kesän suunnitelmia, malttaa oikeasti odottaa ensi kesään. Oli ajankohta kuinka tahansa hyvin suunniteltu ja lomiin sopiva, kun ajatus pennusta on jo pennunkyselyvaiheessa, on pentukuume yleensä jo aika kova. Siinä voi parin kuukauden ylimääräinen odottelu tuntua aivan mahdottomalta! Olen itsekin langennut tähän, ja usein sanonkin että "tehkää niinkuin minä neuvon, älkää niinkuin minä teen..."

Tsemppiä kaikille sen täydellisen pennun etsintään!

Kenelle nyt ei tulisi pentukuume tämmöisiä katsellessa?

Red'n Ready & Ounou-kesäleiri 2017

Vihdoin iski inspiraatio kirjoittaa syyskuussa pidetystä kennelleiristä! Järkättiin tosiaan Ounou-kennelin kasvattajan Sannin kanssa yhteisleiri, jota alettiin suunnitella jo viime syksynä. Paikaksi valittiin Yläneellä sijaitseva Kuralan kartano, jossa oli oikein hyvät puitteet pienehkölle koiraleirille. Meitä taisi olla reilu 20 yöpyjää ja muutama päivävieras. Hieman ahdasta oli, mutta onneksi koirat tulivat kivasti toimeen keskenään ja osa pystyi pitämään koiria yöt autossa. Leiri keskittyi agilityyn ja tokoon, jota suurin osa porukasta pääasiassa harrastaa, yhdet hakutreenit pidettiin sunnuntaina.

Itse saavuin ekana paikalle perjantai-iltapäivänä Tiinan & Viivin kanssa. Tutustuttiin majoitusmökkeihin, treenikenttään, treenihalliin ja muihin tiluksiin ja odoteltiin muita matkalaisia. Illan aikana porukkaa sitten saapui, pisin matkalainen Laura & Fazer Joensuusta ja Sanna & Nitti Mikkelistä, muut lähinnä Helsingistä ja Turusta. Jaettiin mökkejä vähän sillä perusteella, mitkä koirat tulevat keskenään toimeen ja ketkä eivät voi jakaa huonetta kenen kanssa. Suurin osa "meidän" porukasta majoittui kahdessa pikkumökissä, jossa koiria ei voinut erottaa toisistaan niin tehokkaasti. Etenkin meidän mökissä nukuttiin tiiviisti neljän ihmisen ja neljän koiran kera samassa huoneessa. Ilta kului leppoisasti nuotion äärellä rupatellessa ja koirien juostessa rallia pitkin pihaa Taika etunenässä. Oli kyllä ihanaa, miten kymmenpäinen aussielauma juosta viipotti yhdessä ja tuli toimeen lähes ongelmitta!

Lauantai alkoi aikaisin aamiaisella huonosti nukutun yön jälkeen. Levottomat koirat olivat vinkuneet yöllä mutta onneksi päivä oli niin kiireinen ettei kerennyt väsyttää! Meillä pyöri Ville Pirijoen agilitytreenit kentällä koko päivän, ja hallissa vuoroin minun vetämä pentuagility ja Veera Korhosen vetämät tokotreenit sekä nosetreenit. Kun piti treenata useampaa lajia kahden koiran kanssa, kouluttaa ja varmistaa leirin yleinen sujuminen, niin ei paljon jäänyt aikaa ihmetellä! Kaikki taisivat treenata vähintään agilitya, suurin osa myös tokoili. Oli siistiä päästä näkemään näin monta kasvattia pitkästä aikaa, Disney-pennuista paikalla oli Jedi, Viivi, Tinki ja Fazer ja Kriminaaleista paikalla oli Leia, Pekko, Rauha ja Nitti. Lisäksi sijoitusnarttu Rudi oli paikalla. Oli ilo seurata myös Sannin kasvatteja, voi todeta että kyllä ne aussiet voivat bortsuille agilityssa vauhdissa pärjätä ;)

Alla Annen ottamia treenikuvia Red'n Ready-koirista (ylhäältä: Rudi, Fazer, Viivi, Taika & Tinki) Leirin kaikki kuvat täällä

Sunnuntaina oli vuorossa agilitya, hakua, lähtöklinikka, käännösklinikka ja juoksariklinikka. Tiia Hämäläinen tuli vetämään meille lähtöklinikan ja käännökset, Veera veti haun ja Sanni pentuagit ja juoksarit. Jälkikäteen ajateltuna sunnuntaina oli ehkä turhan paljon ohjelmaa, etenkin kun kaikki alkoivat olla hieman väsyneitä ja osa halusi päästä ajoissa lähtemään takaisin kotiin. Etenkin haku ja lähtöklinikka olivat suosittuja sunnuntaina, ja itse treenasin agilitya ja käännöksiä sekä olin vastuussa päivän ns. normiagitreeneistä. Sunnuntaina käytin myös paikalla olleen Annen hyödyksi laittamalla hänet kuvaamaan Kriminaaleja ja Disney-pentuja. Ihanat yhteiskuvat saatiin, ja lopuksi otettiin myös yhteiskuva kaikista leiriläisistä.

Disney-pentue 3 vuotta (vas Fazer, Viivi, Jedi & Tinki)

Kriminaali-pentue 6kk (vas. Pekko, Rauha, Leia & Nitti)

Nitti, Wicca-äiti & Leia

Nitti (Red'n Ready Prison Break)

Pekko (Red'n Ready Criminal Mastermind)

Rauha (Red'n Ready Armed and Dangerous)

Leia (Red'n Ready Diamond Thief)

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen "kunnon" leiri oli kyllä ihana ja antoisa! Olen kovin kiitollinen kun Sanni jaksoi lähteä mukaan projektiin kun omista kasvateista ei olisi vielä ehkä saanut riittävästi osallistujia. Katsotaan järkätäänkö tämän mittakaavan leiriä ensi kesänä uudestaan vai ei, voi olla että oma tuleva kesä on niin kiireinen ettei omaa aikaa riitä. Ensi kesän ohjelmassa on yhdet kaasona olevat häät ja omatkin... Mutta ehdottomasti kun kasvisporukka tästä kasvaa niin tulevaisuuden tavoite on jokakesäinen oma leiri! Suuri kiitos kaikille, jotka oli mukana leirillä, toivottavasti se oli yhtä antoisa teille kuin se oli minulle!