Viime perjantaina ystäväni Emmi soitti, että olisinko halukas lähtemään seuraavana päivänä hänen kanssaan Hämeenlinnaan hiihtämään Simba-labbiksen kanssa. Simban omalle omistajalle oli tullut kova flunssa, ja koska mulla ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa tiedossa, päätin lähteä kokeilemaan! Ei kait se nyt haittaa, ettei kerkeä harjoitella kertaakaan koiran kanssa? Onneksi olen hiihtänyt tänä talvena aika paljon ja Dracun kanssa, joten siltä saranlta en nyt ihan kylmiltäni lähtenyt.
Kisat pidettiin tosiaan Hämeenlinnassa, jollain varuskunnan alueella. Kun saavuttiin kisapaikalle, tutustuin hiukan Simbaan, ja käytiin koirien tarkastuksessa. Tätä seurasi kaikille kisaajille yhteinen "seminaari", jossa meille mm. näytettiin koko latumatka videolta! Aika edistyksellistä pk-lajilta! Tämän jälkeen meillä oli reilu tunti ennen omaa lähtöä (kaikille oli etukäteen annettu oma numero, joka oli myös lähtöaika, esim. mun numero 26 tarkoitti, että lähdin 11.26). Me lämpättiin koiria ihan kävellen, ja hulluimmat kisaajat kävi hiihtämässä tuon kisareitin ilman koiria :O Kauhulla vaan Emmin ja Simban omistajan Emman kanssa katsottiin, että hullut! Hyvä jos me kerran jaksetaan hiihtää matka...
Kun meidän oma lähtöaika läheni, Emma sai mennä piiloon ja siirryttiin Emmin ja koirien kanssa lähelle lähtöä. Emmi taisi olla nro 23, ja lähti ennen meitä. Saatiin onneksi yksi katsoja auttamaan meitä lähtöön, hän piti koiria paikallaan lähtöviivalla, jotta me voitiin olla jo vetovy tiöukkana takana. Eniten mua hermostutti, että lähteekö Simba heti sinkoamaan takaisinpäin Emmaa etsimään, mutta hienosti se lähti oikeaan suuntaan, ja veti tosi hyvin ekat 200 metriä, paitsi että mulla tärisi jalat ihan kamalasti, hyvä että pysyin pystyssä! Aika pian lähdön jälkeen Simban vetointo kuitenkin kaikkosi, ja Simba tuntui vähän unohtaneen että mitä pitikään tehdä. Nuuhkutteli, ravaili mun sivulla jne. Ehkä kilsa mentiin niin, ettei se vetänyt yhtään, mutta onneksi maasto oli semmoista tasaista tai loivaa alamäkeä, niin se ei nyt haitannut. Sitten takaa kuului "Latua!" huuto, joka tarkoittaa että joku haluaa ohi ja piti siirtyä oikealle puolelle. Ohitus meni ihan ok, mutta mä menin niin lähelle laitaa että sauva tarttui aitaan ja miltein kiskaisi mut selälleni. Onneksi vauhtia ei ollut, ja sain sauvan irti, ja nyt Simba lähti kunnolla vetämään ohittaneen koiran perään.
Ehkä 2km jälkeen oli semmoinen U-kääntöpaikka, jossa latu kääntyi tosi jyrkästi takaisinpäin, ja Simba laittoi turbomoodin päälle! Tajusi varmaan että mennään takaisinpäin ;) Veti tosi lujaa, mutta sitten tuli eka kunnon nousu... Mulla ei kunto eikä hiihtotekniikka ole maailman parasta, joten tampattiin sitä kamalaa mäkeä ja tässä meni toinen hiihtäjä tervun kanssa ohi. Ne kuitenkin hidasti sitten siihen meidän eteen, enkä viitsinyt ohittaa koska siitä olisi tullut semmonen ohi-veto loppuu-ohi-veto loppuu kierre molemmille kuitenkin. Jouduin himmailemaan kuitenkin jonkun verran ja sitten tuli toinen mäki, jota tamppasin sydän kurkussa. Sitten takaa tuli eka mies, joka halusi ohi. Pääsi hyvin musta ja Simbasta ohi, muttei enää siitä meidän edessä olleesta, vaan jäi siihen viereen laahaamaan ja hidastamaan meitä kaikkia. Noh, sitten tuli vielä neljäs belgi takaa, joka ohitti meidät kaikki kamalalla vauhdilla ja veti peräänsä sen ekankin miehen.
Kerkesin jo ajatella, että kohta ollaan maalissa, kun niitä nousuja oli se kaksi... Oli aikamoinen yllätys, kun kolmas jättimäki tuli eteen, ja jalat oli niin hapoilla siinä vaiheessa eikä Simbastakaan ollut enää mitään vetoapua. Kun selvittiin se mäki, oli ihan voittajafiilis ja ajattelin, että nyt sen maalin on pakko olla ihan kulman takana. Mutta mitä kulman takana olikaan, viimeinen, suurin ja kamalin mäki. Jollain ihmeellä tamppasin vielä sen ylös, ja sitten lasketeltiin alamäkeä maaliin asti, jalat tutisi niin etten yhtään hiihtänyt, Simba sai vetää ja onneksi lopussa oli Emma huutamassa sitä. Päästiin maaliviivasta ohi, ja jarruttaessa mä tein vielä hienon lennon perseelleni. No, empä ainakaan kisassa kaatunut ;)
Kokonaismatka oli 5km, mutta tuntui kyllä joltain 10km:lta!
Meidän aika oli 13,42 ja sijoitus 18/21. Olin ihan tyytyväinen, ettei tultu edes vikoiksi ;) Olisi tuosta saanut varmaan ainakin kaksi minuuttia pois jos Simba olisi vetänyt alkuosan, eikä olisi ollut sitä loppupätkän ohitushärdelliä, joka oikeasti hidasti aika paljon.. Mutta kokonaisuudessaan oli ihan mieletön kokemus, ensi talvena NIIN meen kisaamaan Dracun kanssa :)))Hirmuiset adrenaliinit, ja kisafiilis oli huikea! Eikä nyt tarvinut olla mikään supermieskunto, mutta tietty ensi vuodeksi vähän tsempataan että pääsis noita mäkiä ylös ilman tamppaamista...
