Dracun juoksut alkoivat!

Juuri edellisen blogipostauksen jälkeen huomasin, että Dracu on aloittanut vihdoin ja viimein ne kauan odotetut juoksut! Näin ollen me lennetään Saksaan ensi viikon keskiviikkona ja mitä todennäköisimmin lennetään takaisin seuraavan viikon maanantaina :) Varailen parhaillani lentoja Helsinki-Dusseldorf... Jännittävää!

Lisäksi meillä kävi kyllä oikeastaan ehkä maailman paras tuuri tämän ajoituksen kanssa, sillä juuri sinä viikonloppuna kun ollaan siellä niin Keenin omistajan tilalla pidetään Sandra Zilchin paimennusklinikka aussieille ja meille tehdään Dracun kanssa myös tilaa klinikalle! Pääsemme näkemään paljon työlinjaisia saksalaisia aussieita sekä treenaamaan Euroopan parhaan aussiepaimentajan oppiin! Dracu olikin aika fiksu kun panttasi niitä juoksuja ;) Toivottavasti päästään myös näkemään Keeniä paljon "tositoimissa" paimenessa!

Nyt sitten vain jännityksellä toivomaan, että tuo on hyvä ajankohta astuttaa Dracu, matka sujuu hyvin ja saataisiin ensi viikolla pistettyä pennut aluilleen.

Loppukevennyskuva: äiti ja tytär - vähemmän kuin kaksi koiraa on rikos...

Agilitykisat Kirkkonummella 30.03.2014

Oltiin sunnuntaina kisaamassa Dracun kanssa ekaa kertaa sitten viime heinäkuun Agirodun! Paljon ei olla keretty treenata, mutta eipä se nyt niin justiinsa aina ole ja lähdettiin ihan asenteella että katotaan mitä tapahtuu kun yli-innokas koira ja yli-innokas ohjaaja päästetään kohtuuttoman pitkän tauon jälkeen vapaaksi radalle ;) Kirkkonummella oli tosiaan kolme starttia tarjolla, kaksi ekaa agirataa ja vika hyppäri. Koiria ilmoitettu semmoinen 70 kpl / luokka. Tuomarina kaikilla radoilla Johanna Nyberg, joka oli onneksi tehnyt kivat mentävät ja vauhdikkaat radat, me likes!

Päästiin kisapaikalle seurakaveri Heidin kyydillä ja matkassa mulla oli molemmat koirat kun ei Wiccaa kehtaa jättää kotiin yksin huutamaan...! Lisäksi paikalla oli muutamat pennuista kiinnostuneet joten pääsin sitten "esittelemään" molempia. On noiden kanssa kyllä kiva käydä tapahtumissa ja kisoissa kun ylimääräinen hösöttäminen ja ylikiihtyminen ei vaivaa ja lenkeilläkin on helppo käydä kavereiden koirien kanssa kun kaikki tulee hirveän hienosti keskenään juttuun :)

Eka rata oli semmoinen oikein kiva perus agilityrata, kaikki kontaktit eikä mitään elämää ihmeellisempiä kiemuroita. Vähän lähdössä Dracu meinasi nousta ylös, sain muutaman kerran komentaa takaisin istumaan... Puomin jälkeinen rima alas, ehkä vähän ohjaus päällä rimalla mutta olisi tuo nyt pitänyt kestää! Takaaleikkaus renkaalla toimi ihan hyvin, mutta vähän kaarratti ennen keinua ja kepeillä sitten kävi hassusti! Näin vain että haki oikein sisään ja sitten seuraava minkä huomasin oli, että tuli jotenkin väärin ulos. Videolta katsottuna tulee liin kovaa sisään, taipuu ekaan väliin mutta sitten menee tokasta välistä ohi. Noh, jatkettiin rataa joten tulos hylätty rata. Vedettiin kaikki kontaktit aika kovaa läpi kun oli vaan niin kauhea kiire ja muutenkin tuntui että jarrut ja ajatus puuttui kun itse kirmasin vaan vauhdin huumassa :D Lopussa rima, ohjasin liian läheltä hyppyä eikä Dracu kerennyt kokoamaan, oma moka. Mut kivaa oli!

Toka rata jatkoi ekan radan linjaa olemalla semmoinen perusrehellinen agilityrata ilman ihmekoukeroita, mutta haasteita toi mm. keppikulma ja useat ansaesteet. Meillä lähti alku ihan nätisti liikkeelle, mutta aloin ottamaan Dracua hitusen liian aikaisin kiinni ennen keppejä ja siitä rima. Keppien jälkeinen rima oli sitten kysymysmerkki, mutta sen jälkeinen sylivekki onnistui hyvin ja taas aika nopsa kontakti A:lla. En sitten kerennyt tokan putken jälkeen tekemään persjättöä niin lennosta vaihto takaaleikkaukseen josta Dracu juoksi mun mielestä kyllä aika törkeästi läpi... Olisin voinut rytmittää enemmän, mut come on! Aika selvä ohjaus, possu oli vaan lukinnut jo edellä olevan hypyn. Siitä sitten otettiin tältäkin radalta tulokseksi hylkäys ja kun homma meni vähän pipariksi niin juostiin radalta sitten ulos ja matkalla kaadettiin ajanottotolppakin, hups :D

Viimeinen rata oli sitten hyppäri, joka oli ehkä kolmesta radasta teknisin, mutta vielä ihan kivan mentävä. Vähän piti jälleen keskustella lähtöasennosta, onneksi pysyy nyt kuitenkin eikä lähde varastamaan, vielä ainakaan :D Alku onnistui tosi nätisti ja ihme kyllä pussin jälkeinen rima pysyi ylhäällä! Tylsä rima tuli tuolta keskeltä, ehkä liian äkkinäinen suunnanvaihdos tms. Keppien jälkeen pelkäsin tuota muuria, joten vedettiin turvallisesti pidempää reittiä, joka tietty söi sitten aikaa. Muutenkin tuntui että kaarratettiin kaikilla radoilla oikein urakalla :D Tulos päivän paras 5 rv, aika -jotain. Tulokset ei vielä ole netissä niin täyttelen tämän sitten kun tulee. Ihan hyvää vauhtia kuitenkin mentiin kaarroksista huolimatta, nollalla oltais oltu kakkosia ja saatu hyppyserti...

Oli kyllä tosi kiva päivä ja hauska juosta taas Dracun kanssa ratoja, oltais voitu mennä vielä muutama lisää :D Katsoo nyt jos ilmoittaisin sen vielä jonnekin kun ei niitä juoksuja vieläkään näy eikä kuulu... Ja tietty astutuksen jälkeenkin voidaan jokunen startti varmasti ottaa ennen mammalomalle siirtymistä :)

Lotta Vuorelan agilityvalmennuksessa Riihimäellä

Mikä fiilis! Mitkä kiksit! Mikä väsymys kotona! Olipa kertakaikkisen mahtavaa päästä palaamaan "kunnolla" agilitykentille liki 8kk tauon jälkeen! Meidän seura AST oli varannut koko päivän kurssin Lotta Vuorelalta (Naurava koira) ja mä olin alunperin ilmoittautunut mukaan pelkästään Wiccan kanssa kun en ollut varma miten oma jalka kestäisi vielä agilitya Dracun kanssa. Aamulla kuitenkin yksi seurakaveri soitti ja tarjosi hänen paikkaansa, joten lähdettiin sitten kuitenkin molempien kanssa kohti Riihimäkeä. Lotta on tähän mennessä ollut meille tuttu vain kisakentiltä, eikä mulla ollut mitään ennakkokäsitystä millainen kouluttaja hän on tai millaista koulutusfilososiaa soveltaa. Halli oli paikkana tosi kiva, ihan super hyvä pohja, hyvät esteet ja todella kivat ja viihtyisät ns. sosiaalitilat :)

Jokainen koira teki kahdessa n. 12 minuutin treenipätkässä vuorotellen, joka oli erittäin hyvä aika. Jaksoi keskittyä koko treenin eikä kumpikaan väsynyt liikaa. Me aloitettiin Wiccan kanssa ja olin aivan pihalla että mitä pitäisi tehdä, kerroin että painotetaan tällä hetkellä treeniä niin, että saisin Wiccasta irtoavan ja estehakuisen. Lotta sitten kysyi että ollaanko kokeiltu estetarjoamista ja harjoiteltiin sitten sitä. Idea pähkinänkuoressa oli se, että koira tarjoaa esteen hyppyä ohjaajan rintamasuunnan mukaan, ja sitten siihen voi alkaa kasvattaa etäisyyttä. Wicca tajusi nopeasti tarjoamisen ja harjoitus sujui oikein hyvin. Tätä lisää! Tehtiin pikkaisen myös putkeen irtoamista ja toisella pätkällä harjoiteltiin välistävetoa ja valssia. Perusohje oli, että älä yliohjaa. Samaa muistan Teemun joskus hokeneen mulle kun Dracu oli nuori ;)

Dracun kanssa sitten tehtiin kokonaista rataa, kauheasti alkuun jännitti että muistanko enää yhtään mistään mitään, mutta hyvinhän tuo muistui mieleen ja mikä parasta ekassa harjoitusosassa taisi tippua vain yksi rima :) Vähän jännitys näkyi äänenkäytössä ja semmosessa yliohjaamisessa, mutta kun keskityin olemaan hiljaa ja antamaan Draculle vähän enemmän tilaa käännöksissä alkoi homma pelittämään. Suurin ongelma oli ekassa pätkässä välistävedot, jotka oli jotenkin ihan ylivaikeat mulle niin Wiccan kuin Dracun kanssa. Lopussa nekin sit alkoi toimimaan - tai ehkä koira vain oppi "oikean" estejärjestyksen...

Tokassa pätkässä päästiin heti ekalla yrittämällä koko 28 esteen rata puhtaasti läpi ei ei hitsi miten siistiä! Jalka pelitti oikein hyvin, ehkä ihan niin täysiä en mennyt mutta siihen saattoi vaikuttaa myös kunnon loppuminen... Kokeiltiin sitten loppuaika erilaisia ohjauskuvioita, mm. alussa persjätön ja valssin tilalla päällejuoksua ja lopun päällejuoksun sijaan kahta persjättöä sekä kahta takaaleikkausta. Kontaktit oli hyvät, kepeillehaku onnistui ekan hutiloinnin jälkeen joka kerta hyvin ja rimat alkoi kolista vasta treenin lopussa kun alettiin molemmat olemaan aika puhki...

Kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä ja Lotta oli tosi hyvä kouluttaja! Hän painotti nimenomaan perusohjaamisen tärkeyttä, sekä koiran itsenäistä osaamista ja irtoamista. Kun koiraa voi irrottaa, niin ohjaajakin kerkeää paremmin. Agility on viime vuosina mennyt ihan super tekniseksi kaikkien uusie hienojen ohjauskuvioiden myötä, mutta oikeasti viidellä perusohjauksella (valssi, takaaleikkaus, persjättö, takaakierto ja peruskäännös) pärjää oikein hyvin. Olen kyllä niin samoilla linjoilla, vaikka täytyy myöntää että olen poispäinkäännöksen suuri fani ja se jotenkin istuu hyvin mulle ja Draculle, mutta muutenhan kaikki "kikat" ovat aika lailla joitakin variaatioita noista perusohjauksista. Ainahan noita voi harjoitella, mutta kisoissa todella harvoin niistä on mitään oikeaa hyötyä, enemmänkin ihmiset käyttää niitä ihan turhaan.

Dracu tyytyväisesti väsyneenä hyvän treenin jälkeen :)

Keväistä kunnonkohotusta

Me ollaan rapakunnossa. Tai no ei noi koirat niin pahasti kuin niiden emäntä. Kuukausia toipilaana sängyn pohjassa ei tehnyt hyvää mulle henkisesti, mutta vielä vähemmän fyysisesti. Koiratkin ovat olleet jo pidempään treenaamatta ja varsin vähäisellä liikunnalla. Mutta nyt kun lumet ovat sulaneet ja omistaja taas urheilukunnossa niin on alkanut meidän lauman kunnonkohotus kohti kesää!

Kaivoin fillarin talvivarastosta ja ollaan tehty sitten lyhyempiä lenkkejä sen kanssa. Pitää totuttaa koirien anturat pikku hiljaa pyöräilyyn, ne kun meinaa kulua puhki jos liikaa tekee. Wicca on myös saanut tutustua pyörän vieressä juoksuun, ongelmia ei ole ollut vaan tosi nätisti tyttö tajusi miten juostaa nätisti vierellä ja että pitää RAVATA. Draculle tämä on paljon haastavampaa... Se haluaisi vaan kiskoa hihnassa eteenpäin niin kovaa kun pääsee, eikä se ikinä väsy siihen. Varmaan juoksis itsensä hengiltä. Olen koittanut vetoestoa, mutta kyllä se siinäkin vetää. Noh pitää vain olla tiukkana ja kieltää jatkuvasti, ehkä tää tästä lähtee ;)

Käytiin maanantaina myös katsastamassa Malminkartanon jätemäen portaat ja ovatko ne jo treenikunnossa. Ilokseni olivat täysin sulat ja oikein mainiossa kunnossa, joten juostiin niitä ylös ja mäkeä alas muutamaan otteeseen. Dracun kanssa ollaan noita käyty aikaisemminkin aika paljon juoksemassa kun asuttiin siinä ihan vieressä kesällä 2012, mutta eipä ne nytkään kaukana ole! Wiccakin ihan hienosti juoksi niitä ylös ja alas, vaikka välillä vähän hirvitti hurjapään vauhti. Mutta eiköhän me tuonnekin keretä muutamaan otteeseen joka viikko :)

Kuntoilun lisäksi ollaan harjoitettu molempien agilitykuntoa Purinalla arkiaamuisin. Viimeiset kolme viikkoa ollaan käyty semmoinen 3 kertaa viikossa tekemässä jotain pieniä treenipätkiä, pääasiassa Wiccaa olen treenannut ja puuhaillut Dracun kanssa sitten jotain siinä sivussa. Aluksi varovasti kun se kenttä on aika monttuinen, mutta nyt tuntuu että jalka kestää jo vähän enemmän semmoista "oikeaa" agilitya. Wiccan kanssa ollaan keskitytty pääasiassa hyppytekniikkaan, irtoamiseen & estehakuisuuteen ja aloitettu 2 by 2-kepit. Kontaktit on vielä kokonaan taka-alalla kun en osaa päättää miten haluan ne opettaa ja ohjaamisjuttuja ollaan tehty aika vähän. Se vähä mitä ollaan tehty on tehty minirimoilla, ja korkeutta harjoitellaan erikseen hyppytekniikan avulla. Vähän pahasti näyttäisi tytär seuraavan äitin esimerkkiä rimanroiskimisessa, joten haluan siihen jotain vinkkejä ennenkuin aletaan tekemään "kunnolla". Huomenna olis sitten Lotta Vuorelan agilitykoulutus jonne mennään Wiccan kanssa!

Wicca odottelee omaa treenivuoroaan kun Dracu treenaa - käskyn alla koska hihnassa huutaa....

Ja kaksi videopätkää mitkä otin muutama viikko sitten, olen ollut vähän laiska ottamaan treenejä videolle kun en jaksa säätää videokameran asettelun kanssa, muokata videoita tms. Joten alla kaksi muokkaamatonta pätkää, ekassa Wicca harjoittelee eteen-käskyä ja tokassa Dracu puomin alasmenoa. Jos joku ihmettelee miksi roikotan Wiccaa tuolleen kaulasta, niin syy on että se a) laskee sitä ja b) estää mun edessä hyppimisen & räkyttämisen. Koira ei kärsi ;)

Koirankoulutus EI ole niinkuin pyörällä ajo...

...kun sen kerran oppii niin osaa aina. Tai ainakin musta tuntuu, että mä olen joskus osannut kouluttaa koiria enkä kyllä osaa enää :D Ollaan tokoiltu ja treenattu agilitya nyt viimeiset viikot suhteellisen aktiivisesti ja en kyllä yhtään tiedä mitä teen! Ihan kuin en koskaan olisi kouluttanut kolmea edellistä koiraani agilityn 3-luokkaan ja tokossa voittajaluokkaan. Olen saanut todeta, että olen treenikentällä aivan ulapalla, hukassa ja pihalla kuin lumiukko... Mistään ei meinaa tulla mitään, kukaan ei opi mitään tai kehity mihinkään suuntaan. Wiccan kanssa tämä tuntuu etenkin korostuvan.

Olen yrittänyt nyt kovasti paikantaa ongelman ydintä. Onko ongelma se, etten suunnittele treenejä tarkasti etukäteen? Tuskin, sillä en ole koskaan pahemmin sitä harrastanut. Entä onko Wiccassa sitten jotain vikaa? Se on vähintään yhtä hieno kuin Dracu, tuhat kertaa älykkäämpi kuin edesmennyt Dante ja triljoona kertaa helpompi motivoida kuin ikivanha Stella. Selailin vanhaa blogiani taaksepäin ja samalla luin ahkerasti muiden blogeja, ja ongelman syy alkoi hahmottua. Mä harrastan vain itsenäistä treenaamista tai satunnaista kimppatokoilua kavereiden kanssa. Ollaa oltu jossain ohjatuissa treeneissä viimeksi viime kesänä, eikä ollut monta treeniä. Sitä ennen ehkä edelliskesänä. Ja tuo oli agilitya, tokosssa ollaan käyty koulutuksissa viimeksi ties kuinka monta vuotta sitten. Mun aivothan on ihan pölyttynyt ja vailla mitään uusia ja tuoreita ajatuksia tai kenenkään muun auttavaa näkökulmaa!

Miksi ihmeessä me ollaan erakoiduttu näin täysin? Muiden blogeja kun lukee niin tuntuu että kaikki käyvät monta kertaa viikossa ohjatuissa treeneissä ja viikonloppukoulutuksissa. Niin mekin joskus aikoinaan. Jossain vaiheessa alkoi vain tuntua kukkarossa ja ärsyttää reissaaminen, kyytien sumpliminen ja kaikki ylenen säätö joka syntyi oman auton puuttuessa. Ja ehkä olen ajatellut, että tiedän mitä teen niin se ei ole ollut kaiken vaivan arvoista? Kyllähän kokemusta löytyy, mutta kurssit ja hyvät kouluttajat myös inspiroivat ja niistä tuli aina kotiin uutta intoa pursuen! Me ollaan jumituttu jankkaamaan samoja juttuja ja samoja treenejä ihan liian pitkäksi aikaa! Tähän saa luvan tulla nyt parannus, ensi kevät/kesä käydään agilitykoulutuksissa, tokokoulutuksissa ja paimennuskoulutuksissa! Tietenkin omaa treeniä myös, mutta nyt saa loppua erakkoelämä...

Voisin ulkoistaa Wiccan tokokoulutuksen kokonaan Draculle...

Tokotreeneistämme voisin sanoa sen, että ollaan jotain jopa treenattu! Suurin kiitos kuuluu ystävälleni Tiialle, joka on tullut meidän kanssa treenaamaan ja antanut vinkkejä kun olen ollut ihan hukassa että mitä pitää treenata ja miten sitä nyt treenattiinkaan?

Wiccan kanssa ollaan harjoiteltu ALO-liikkeitä, varovainen tavoite olisi se, että kesän SM-kisoihin voisi mennä AST:n joukkueeseen, ja sitä ennen pitäisi saada yksi 1-tulos että pääsee joukkuekilpailuun. Säälittävää tämä meidän räpellys kuitenkin on ollut. Paikallaolo on ihan tosi vaikea Wiccalle, joka ei vaan malttaisi millään... Jännä juttu kun omaa vuoroaan odottaessaan jaksaa maata ties kuinka kauan kun treenaan Dracun kanssa, mutta kymmenen sekuntia "oikeeta" paikallaoloa ja se ponnahtaa ylös kuin raketti... Noh yhden liikkeen se osaa, luoksepäästävyyden. Seuraamisessa osaa kiertää mut ja tulla sivulle, joskus muistaa jopa istua. Kaikki muu on niin surkeasti keskeneräisiä, etten kehtaa edes niistä puhua. Paljon olisi hommaa kevääksi jos mielitään kesän alussa ykköstuloksia saamaan.

Tässä olis hienot kuvakollaasit eilisistä treeneistä, ekat kolme luoksetulo osissa. Kovaa se tulee mut kuva ei kerro (koska mä jätin sen kuvan pois :D ) että Wicca tuli kauniisti sivulle seisomaan... Hups. Seuraaminenkin onnistuu, kun kädessä on namia. Mä niin tiesin et imutus on typerä tapa opettaa yhtään mitään mut kun se oli niin vaivaton tapa uskotella itselleen, että koira osaa seurata!

Dracun kanssa ollaan treenattu vain ja tasan niitä liikkeitä, jotka se osaa ja jotka on kivoja. Kaukot on täysin unohdettu, hups. Tunnarissa isoin ongelma on pureskeleminen, tai pikemminkin kapulan paloittelu. Ääntely ollaan saatu Tiian hyvillä neuvoilla lähes kokonaan pois, mutta nyt Dracu on alkanut jyystää kaikkia kapuloita enkä tiedä mitä tekisin. Kaikki ennen niin hyvät noudot on ihan persiillään, syy varmaankin se, että vaihdoin luovutuksen edestä suoraan sivulle ja se on nyt epävarma, että mitä pitäisi tehdä. Noh ainakin paikalla istuminen edistyy, seuraaminen on hiljaisempaa, ohjattu on hyvä, samoin ruutu, luoksetulo kohtuullinen ja kaukot on ainoa 100% varma nollaliike... Onneksi ei oo painetta kisaamaan kun on ne pennut tulossa, katellaan EVL:n korkkausta sit pentujen jälkeen vasta syksyllä!

Hehee miten niin painaa ja edistää seuraamisessa? ;D

Kevät tulee, juoksut ei

Päivitin tämän blogin nyt uuden kennelnimeni "alle", ja samalla uudistin hieman ulkoasua :) Banneri ja tausta oli vaikea saada samanvärisiksi - samalla värikoodilla olivat kuitenkin lopulta eri värisiä joten nyt tuo on ainakin mun ruudulla aika lähellä, muttei ihan... Kommentoikaahan jos ne ovat räikeän eriväriset!

Päivät juoksevat eteenpäin hurjaa kiitoa kohti kevättä, aika lailla kaikki lumi näyttäis jo ainakin täältä Helsingistä sulaneen ja kentät ovat jo tokoilukunnossa! Kohta varmaan pistetään AST:n agilitykenttäkin kuntoon ja treenikausi pääsee kunnolla käynnistymään. Otin Wiccalle agilityn ryhmäpaikan, Draculle en kun jos sille tulee ne pennut. Mun jalka on kovasti kuntoutumassa, ja hyvältä näyttää ja tuntuu :) Pikku hiljaa alan olemaan jo aika lailla entiselläni, eihän tällä jalalla (tai kunnolla...) vielä mitään maratonia juosta, mutta ollaan me vähän agilitya tehty ja rugbytreeneissä olen ollut mukana tekemässä juoksu-ja ketteryysharjoituksia. Viikon päästä olisi Dracun kanssa Lotta Vuorelan koulutus, siellä varmaan aika hyvin voin jo tehdä!

Dracun pentuprojekti on hyvällä mallilla. Käytiin tekemässä uroksen omistajan haluama brucella testi (yleinen sukupuolitauti Saksassa ilmeisesti...) Mevetissä ja negatiivista tuo (yllätys yllätys) näytti. Paperit on kaikki kunnossa ja nyt vain odotellaan juoksujen alkamista... Olisi voineet kyllä alkaa jo, mulla on yksi viikko lomaa jo takana ja kaksi edessä ja sitten jatkuu duuni ja onkin kiva alkaa säätää vapaata. Mut eipä voi tuolle oikein mitään, alkavat kun alkavat, varmasti huonoimpaan mahdolliseen saumaan :D

Ollaan tavattu ahkerasti kiinnostuneita pennunottajia ja olen vastaillut mailitse myös kyselyihin. Mitään hurjaa sähköpostiruuhkaa ei ole tullut, mutta liki kaikki kiinnostuneet ovat olleet todella hyvältä vaikuttavia koteja! Itseäni ilahduttaa etenkin se, että suurin osa tulevista pennuista saattaisi hyvinkin jäädä tänne pk-seudulle, jolloin niiden kasvua ja kehitystä pääsisi seuraamaan läheltä ja voin järkkäillä kaikkea kivaa koulutusta. Toivotaan nyt että kaikki menee hyvin ja saadaan pentuprojekti kohta kunnolla käyntiin!

Jos haluaa seurata meidän "kennelin" kuulumisia kaikkein nopeiten, niin käykäähän tykkäämässä facebook-sivuistamme: https://www.facebook.com/kennelrednready