On se kumma kun tää sama asia pitää opetella joka kerta kantopään kautta uudestaan. Treenaamaan lähteminen ilman etukäteissuunnitelmaa = katastrofi, tarkkaan mietitty treenisuunnitelma = onnistunut treeni.
Meillä olis muutama viikko sitten Dracun kanssa niin pieleen menneet agitreenit et itketti ja vitutti rajusti ja tein treeniensuunnittelusuunnitelman. Joka ikinen kerta kun mennään treenaamaan agia suunnittelen treenin niin että se on joko a) ennalta päätetty pitkä ratatreeni jossa treenataan lähiaikoina syynäyksessä olleita juttuja tai b) ota mukaan 1-2 hyppytekniikkaa + treenaa yhtä estettä + treenaa yhtä ohjauskuviota. EI muuta. Päätä treenien aiheet etukäteen, piirrä ratapiirros ja PYSYTTELE SUUNNITELMASSA!
Näillä ollaan menty nyt muutama viime viikko ja hyvää tulee. Esimerkki keskiviikon ja torstain treeneistä:
Keskiviikko, treenimuoto B)
Otin molempien kanssa samat treenit, ohjelmassa:
2 hyppytekniikkaa (5 esteen pitenevä pomppusarja & yhden askeleen 5 esteen sarja jossa mm. okseri, muuri ja keinu)
A:n alasmenon treenaamista, erityissyynissä se että minä jään taakse tai otan sivuttaisetäisyyttä. Molemmilla palkat namikipossa muutaman metrin alastulosta
Ohjauskuviotreeni oli niisto-sokkari ja lisänä putkijarrutus. Olin tehnyt pienen 5 esteen radan jossa treenasimme juttuja huomiselle pitkälle radalle.
Hyppytekniikasta muutama huomio. Dantelle näyttäisi olevan pompputreenin max. etäisyys 11 askelta, Draculle sama ei tuottanut ongelmia. Yhden askeleen suoralla Dracun etäisyys ensin 20 askelta, vähän sai ekalla kerralla venyttää mutta onnistui ekan jälkeen ilman ongelmia. Dantelle etäisyys 17 askelta, tuntui aika sopivalta. Dracun kanssa tehtiin kerran vielä Danten etäisyyksillä, sovitti askeleensa hyvin.
Niisto-sokkari oli Draculle uusi juttu mutta hyvin se luki sitä. Dante meni kanssa nätisti. Tajusin vasta treenien jälkeen et olin tehnyt itse sitä väärin, olis pitänyt seisoa siivekkeen takana, ei edessä. Uups :D
Torstai, treenimuoto A)
Mulla oli koulutusta, ja tehtiin Mia Laamasen MM-karsintojen sunnuntain hyppyrata:
Eiliset treenit tukivat tuota 10-14 kohtaa, sillä tein aika samanlaisen siitä eilisestä ohjaustreenistä. Tänään kerkesin treenaamaan vaan Dracua.
Otettiin vaikeita kohtia ensin irrallisina pätkinä, mm. kepeille lähetystä. Ensin pelkästään kepit, sit pituus siihen väliin ja kun nämä meni ilman ongelmaa otettiin alusta. Sain tuon alun onnistumaan tosi hyvin, Dracun pystyi lähettämään kepeille niin etten mennyt esteen 5 toiselle puolelle, pujotteli kauniisti kun mä siirryin esteen 9 ja 10 väliin. Ekalla kerralla okserin rima tuli alas, mutta sen jälkeen hyppäsi hyvin senkin. Mun taitava <3 Tein erikseen vielä tuota loppua putkelta 14 erikseen, ekalla meni hyvin, sit tuli jo sähläystä. En meinannut saada Dracua tarpeeksi kuulolle kun otettiin tuota radalla ja valui vääriin suorituksiin. Loppusuoran haki uskomattoman hienosti kun sanoin vaan eteen pussiin mentäessä. Sinne se painoi, paljon nopeammin kun jos mä olisin juossu vieressä...
Otettiin rata lopuksi kokonaan, päästiin puhtaasti 12. asti josta valui suoraan putkeen, uups :) Vahvistin kerran vielä eteenmenoa lopussa muutaman kerran lelulla. Oikein hyvät treenit!
Mitäs muuta ollaan puuhattu?
Dracun jalka on kestänyt täyttä elämää, ainut kun on ollut yhtään epäpuhdas oli kun oltiin uitu 30 min kylmässä vedessä... Mutta tuo taitaa tulla olemaan ainiainen ongelma :/ Mä olen ihan fiiliksissä kun Dracun agi edistyy niin upeasti! Ja muutenkin ihana päästä sen kanssa treenaamaan!
Ollaan pikkaisen tokoiltu, mut pääasiassa aksattu. Danten kanssa ollaan toivuttu SM-masennuksesta ja kyllä se kisaura taitaa jatkua :) Kunhan saisin nuo koirat samaan luokkaan niin alan kisaamaan Danten kanssa. Tavoite olisi 2012 SM-ja karsintanollat molemmille!
Tällä uudella treenitavalla ollaan treenattu mm. pituutta & okseria (ja niillä kääntymistä), keppien avokulmaa ja vahvistettu paljon puomia ja keinua. Ohjauksessa ollaan treenattu mm. twistiä (ja tietty tässä samassa takaakiertoa), saksalaista ja pakkovalssia.
Seuraavia treeniaiheita voisi olla mm. pakkovalssi niin, että olen kauempana esteestä, poispäinkäännos, persjätto (ja samalla ohjaavaan käteen tulo), pituutta pitää treenata lisää, samoin okseria! Ekan riman puhtaasti ylittäminen kanssa syyniin! Ihan sama millon lähden liikkeelle, koiralle EI saa tulla liian kova kiire perään ettei hyppää ekaa kunnolla!
Muuten kesä on mennyt mun puolesta duunissa, ja koirat on maanneet kotona. Kamera sattui muutaman kerran mukaan lenkille, tässä meidän "kesäkuvia" (märkiä, läähättäviä ja karvattomia aussieta):
Meidän kesäinen menopeli. Koirat juoksee vapaana ja pelotellaan kanssakulkijoita kun suhahdetaan ohi ;)
Kamera ei kerennyt tarkentamaan koiria, mutta mitkä värit!!
Dracu nimettiin luonnetestissä "aavikkoaussieksi". Ja tää kesälook on ihan naturel, en ole auttanut trimmerillä xD
Lähdettiin ystäväni Nellyn (+Freddy-aussien) ja omien koirieni kanssa aikaisin lauantaiaamuna ajelemaan Australianpaimenkoirat ry:n järjestämään luonnetestiin Kaaviin, joka on Kuopion lähellä. Jo ajomatka sinne oli "haasteellinen" kun lähdettiin matkaan jo klo. 4.00 ja mä jouduin ajamaan koko 6 tuntia kun Nelly veti sikeitä vieressä... Mutta hengissä ainakin päästiin perille.
Koska meidän testi oli vasta seuraavana päivänä pystyin rauhassa katselemaan testin kulkua sekä kaikkia testattavia aussieita! Kerran olen käynyt katsomassa luonnetestiä, vuosia sitten ennen Danten syntymää näin Danten emän Saran testin, mutta olipa mielenkiintoista katsella oikein rauhassa testiä! Koiratkin sai kuunnella koko päivän paukkuja häkissä, eikä Dantea ainakaan kamalasti edes stressannut. Vietettiin sitten leppoinen ilta leiripaikalla vähän treenaillen, jutellen ja muuten rentoutuen huomista varten.
Dante testattiin heti päivän ekana. Tuomareina oli tosiaan kaksi pitkän linjan aussie-ihmistä, Jorma Kerkkä sekä Wilhelmiina Virolainen. Danten "tulosrivi" oli tällainen:
I Toimintakyky +1 kohtuullinen
II Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu -1 haluton
IV Taisteluhalu +2 kohtuullinen
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
VII Kovuus +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon
Tulos +153 p hyväksytty
Voisin vaikka lähteä purkamaan testiä osio kerrallaan...
Ekana oli luoksepäästävyys. Eipä siinä mitään, Dante osaa kyllä olla ihan kiltti ja ystävällinen halutessaan ;)
Seuraavana leikkiminen. Dante leikki ihan normaalilla tavalla, eihän sillä mikään hyvä ote ole mutta tykkää kuitenkin leikkimisestä.
Sitten kelkkaan. Tässä yllätyin aika paljon, olisin kuvitellut että Dante alkaisi heti jumalattomalla rähinällä haukkumaan kelkkaa, muttei se päästänyt pihaustakaan. Vähän stressasi kelkan läheneminen ja Dante vaihteli paikkaa mun selän takana ja sivulla. Kävi kuitenkin nopeasti ja ihan pienillä avuilla tutkimassa kelkkaa ja toteamassa sen vaarattomaksi. Kun käveltiin uudestaan kelkan ohi niin ei enään ollut kiinnostunut.
Puolustusosiossa tuli sitten se päivän suurin shokki! Dantehan on ollut aina mr. Bodyguard, mun vahtikoira joka murisee vähänkin epäilyttäville ihmisille ties missä ja vahtii mua kuin haukka... Kun Jorma sitten tuli tosissaan kepin kanssa päälle, olis Dante jättänyt mut mukiloitavaksi ja juossut taakseen katsomatta pakoon! Ei tehnyt yhtään uhkaavaa elettä, vaan piiloutui mun taakse ja koitti hilautua pois paikalta. Sitten kun Jorma lopetti uhkaamisen, oli ihan mielin kielin. Siinä meni kyllä nyt henkivahdin titteli ja koiralta kaikki uskottavuus ;)
Sitten oli vuorossa haalari ja tynnyri - eli pelotteluosio. Dante oli tässä vaiheessa jo aika stressaantunut, ja reagoi tosi voimakkaasti molempiin pelotteisiin. Varsinkin tynnyriä väisti tosi paljon. Uskalsi mennä kuitenkin tutkimaan varovasti tynnyriä ja haalaria katsoi kanssa vähän kieroon kun käveltiin ohi. Tässä ei tullut nyt mitään suuria yllätyksiä.
Seuraavaksi mentiin sitten pimeään huoneeseen. Dante tuli luokse kyllä ihan hyvin ilman apuja multa, mutta tosi varovasti hipsutteli ympäri ("huone" oli pitkä käytävä jonka päädyssä oli ovi huoneeseen ja mä olin ihan sen perällä. Oli selvästi ihan varma että kohta jostain hyppää taas jotain pelottavaa sen kimppuun :D Tässäkään ei suurempia yllätyksiä, paitsi se että Dantella oli vielä toimintakykyä vaikka se oli jo aika stressaantunut.
Pimeän huoneen jälkeen oli sitten seinäosuus, eli testattiin puolustaako Dante itseään ihmisen uhalta kun olen piilossa. Tämä oli mulle se suurin yllätys, sillä Dante ei yhtään puolustanut itseään, edes ihan lopussa, vaan teki ihan heti rauhoittelevia eleitä ja koitti lopussa vielä kaivautua maan alle et älä tapa! Siis se sama Dante, joka rähisee kaupan edessä jokaiselle joka edes ottaa siihen katsekontaktia!! Dante ei ole koskaan päästänyt ihmisiä lähelleen kun se on jätetty yksin jonnekin! Olin aika järkyttynyt. Tiedä sitten että olisiko testin alussa ennen kun se paineistui niin tehnyt eri tavalla, mut huh huh!
Lopuksi vielä ampuminen. Dante oli jo aika stressaantunut ja veti ihan täysillä kentältä pois ennen paukkuja. Vähän säpsähti sitten laukauksia, muttei paineistunut mitenkään erityisesti lisää. Nämä paukut on mielenkiintoiset, meidän PK-urahan jäi juuri niiden takia, mutten ole koskaan varsinaisesti pitänyt Dantea paukkuarkana. Se on oppinut yhden pahan kokemuksen jälkeen yhdistämään nimenomaan pk-tottiksen ja paukut negatiivisesti yhteen, muttei muissa tilanteissa ole kamalasti paineistunut paukuista. Tuomarit tulkitsivat Danten sitten tänään laukauskokemattomaksi.
Kaiken kaikkiaan Dante paineistui aika paljon, ja oli vielä tuomarien kommenttien aikaan stressaantunut. Kyllä se näytti aika paljon omalta koiraltani koko testin ajan, vaikka yllätyksiä tuli. Ainut kohta missä olen eri mieltä arvosanoissa oli vilkkaus, Dante on oman kokemukseni mukaan lähempänä häiritsevän vilkasta ja nythän se rankattiin Dracua rauhallisemmaksi! Mutta, Dante voi vaikuttaa vilkkaammalta kuin se ehkä on huonojen hermojen takia. Tuomaritkin kommetoivat että hermorakenne oli ihan siinä ja siinä että meneeko se miinukselle vai ei. Hermot ovat kyllä Danten suurin ongelma, ja sain kehuja siitä että meidän suhde on erinomainen ja Dante voi tukeutua muhun kaikissa tilanteissa. Dante selvästi esittää isoa ja pelottavaa, mutta kun oikeasti tulee tiukka tilanne se on mamman selän takana hakemassa multa apua.
Tämä kuva (kuvaaja Marianne Immonen) kertoo aika lailla Danten fiilikset koko testistä...
Nyt kyllä nolottaa kun olin niin Mammanpoika ja kaikki näki...!
Dracun testi oli sitten muutaman koiran jälkeen. Täytyy sanoa että jännitin paljon enemmän tätä, varsinkin kun Draculle on niitä pentuja suunnitteilla ja tällä testillä olisi "merkitystä". Olen itse aina pitänyt Dracua tervepäisenä ja hyvänä koirana, muttei koskaan voi olla varma mitä nää aussiet keksii ;) Dracun testirivi näytti sit tältä:
I Toimintakyky +2 hyvä
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu +2 kohtuullinen
V Hermorakenne +2 tasapainoinen
VI Temperamentti +3 vilkas
VII Kovuus +3 kohtuullisen kova
VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma
Tulos +240 p hyväksytty
Dracun koko luonnetesti videona:
Voisin käydä taas tätäkin läpi osio kerrallaan. Draculla oli karvanlähto muuten pahimmillaan ja tuomareiden ekat kommentit olivatkin että "sehän on Aavikko Aussie!" :D
Luoksepäästävyys jännitti mua ehkä eniten, koska välillä Draculla on paha opittu tapa haukkua muutaman kerran tuntemattomille ihmisille jotka tulevat puhumaan mulle. Mutta oikein ystävällisesti Dracu meni moikkaamaan Miimiä, antoi oikein pusunkin!
Sitten taisteluhalun testaaminen. Dracu oli heti leikissä mukana, mutta ei kyllä leikkinyt parhaalla tavallaan. Normaalisti Dracu vetää vastaan lujaa ja pitää hyvää otetta, mutta se on tottunut mun kanssa aika rajuun leikkiin eikä ihan päässyt oikeaan "moodiin". Päästi irti kepistä myos joka kerta kun testaaja katsoi sitä silmiin, joka on ihan opetettu juttu.
Sitten oli vuorossa kelkka. Tässä olisin ajatellut että Dracu olisi haukkunut ja pitänyt enemmän ääntä, mutta kelkka ei pahemmin kiinnostanut ennenkuin se oli liki kohdalla. Siinä vaiheessa Dracu alkoi vähän murisemaan ja puhisemaan. Ei kuitenkaan mennyt luokse, katseli vain multa että mitäs sitten äiti? Selvästi ei ollut kamalan huolissaan kelkasta tai pelännyt sitä, mutta odotti multa lupaa tehdä jotain. Tuomarit sanoivatkin että tässä Dracu vielä odotti multa ohjeita, kunnes huomasi että hitto mammasta ei ole yhtään apua, kai täytyy selvittää hommat sit itse. Dracu tosiaan katsoi multa lupaa ihan jokaisen reaktionsa jälkeen, ja meni katsomaan kelkkaa kun oltiin vähän kävelty sen ympärillä. Kun kelkka oli todettu vaarattomaksi ei ohituksella välittänyt siitä yhtään. Kaveri tokaisi videon katsottuaan että Draculla on "pieni reviiri" eli ei ota pultteja kun asiat tapahtuu kauempana, vaan vasta kun ne on sen "riviirillä".
Sitten oli puolustusosio. Koska Dracu puolusti mua jo kaksi vuotta sitten MH-testissä oli varma että se tekisi jotain. Mutta Dracun rohkeus yllätti! Hyvin hanakasti se mua puolusti vaikka hyökkääjä oli aika hurja! Tässäkin katsoi kyllä koko ajan lupaa multa ja alussa kun haukkui hyökkääjälle katsoi äkkiä mua aina et tuleeko rangaistus. Ihmisille kun ei normaalisti saa ikinä haukkua. Mut kun hyökkääjä läheni oli Dracu ihan tosissaan ettei tänne tarvi tulla! Kävi kerran hakemassa mun selän takaa vauhtia ja ryntäsi sitten hyökkääjää päin niin nopeasti että Jorma sai oikein tanssahdella alta pois ;) Kun uhka loppui oli Dracu ihan ystävällinen, vaikka vieläkin vähän epäluuloinen. Lähti kuitenkin ihan kiltisti hänen mukaan.
Seuraavaksi oli haalari-ja tynnyriosio. Dracu pomppasi vähän haalaria pakoon muttei läheskään yhtä liioitellusti kuin Dante. Kun tultiin takaisin ei välittänyt yhtään. Tynnyrissä käänsi vain päätä et jaahas, tommonen. Kun tultiin takaisin meni heti itse katsastamaan tynnyrin ja haalarista ei välittänyt taaskaan pätkän vertaa. Ei ollut tämän jälkeen yhtään stressaantunut, vaan fiilikset oli selvästi semmoset et "jaahan tällästä, mitä kivaa seuraavaksi äiti??"
Sitten pimeään huoneeseen. Tässä en ollut varma Dracun reaktiosta, ei olla koskaan treenattu mitään hakua, raunioita tms. mutta toisaalta Draculla on hyvä toimintakyky, joten olin aika varma että menisi ihan hyvin. Ja niin se meni, Dracu paineli heti perään, pää maassa ja etsi mut reippaasti hajuaistin avulla. Tuomarien kommenttien mukaan toimi kuin "junan vessa".
Seuraavaksi seinäosio. Tämä oli mulle suurin kysymysmerkki, sillä Dracu ei ole koskaan osoittanut halua puolustaa itseään. Toisaalta sen ei ole koskaan tarvinnut kun Dante on vahtinut niitä molempia... Dracu puolusti itseään kuitenkin ihan hyvin ja oli kuulemma ihan lopussakin vielä irvistellyt kuin pieni piru et "älä vaan tule tänne tai muuten tikkaan polveen" :D Oli kuitenkin ihan hyvä kaveri kun uhkaaminen loppui. Tässäkin näkyi taas sen hyvä toimintakyky ja paineensietokyky, eli ei mennyt tiukassakaan paikassa toimintakyky.
Lopuksi vielä laukaukset. Eipä Dracua paljoa kiinnostanut, vähän käänsi päätä mutta eihän tuo mikään paukkuarka ole. Tuomaritkin käskivät ottaa korvatulpat pois :)
Kokonaisuutena Dracu toimi aikan lailla kuin olin odottanut. Ei paineistunut yhtään, oli ihan samanlainen ennen testiä kuin testin jälkeen. Selvitti jokaisen osion hyvin läpi ja sitten taas kysyi multa et mitäs kivaa seuraavaksi? Ei sählännyt vaan suuntasi kaiken toimintansa oikein, ei reagoinut mitenkään "yli" missään. Toimintakyky oli todella hyvä, niinkuin ajattelinkin. Olisin ollut aika yllättynyt jos se ei olisi ollut tuo +2 hyvä. Hermorakenne on kunnossa, sen kyllä tiesin, mutta oli todella kiva että tuomaritkin huomasivat sen ja antoivat tuon +2 tasapainoisen. Draculla on kyllä keskivertoaussieta huomattavasti paremmat hermot ja se ansaitsi musta paremman tuloksen kuin sen perus +1. Pisteissä yllätyin eniten kovuutta, eli +3 kohtuullisen kova. Olen aina ajatellut että koirat jotka saa sen on sellasia halolla hakattavia jotka ei reagoi mihinkään. Mutta kun ajattelin asiaa enemmän, Dracu ON aika kova. Syy miksei se näy kamalasti on se, että se on kuitenkin hyvin ohjaajapehmeä ja nöyrä. Mä olen Dracun jumala ja jumalan sanaa uskotaan. En ole koskaan joutunut tilanteeseen jossa Dracu ei usko mua. Sain kanssa kommentteja että Dracu on aika dominoivan oloinen koira joka tuntui kanssa aika oudolta. Mun sylieläin joka mielistelee hampaat irvessä aina kun kerkeää? Joka uskoo mua sata kertaa paremmin kuin Dante ikinä? Ehkä Dracu voisi olla dominoiva monsteri jollain kiltillä ja lempeällä täti-ihmisellä, mutta meillä ei ainakaan ole ongelmia :D
Noi loppupisteet toki vaikuttaa aika hurjalta ja oon aina itsekin ajatellut nähtyäni jollain aussiella samanlaiset pisteet et huh huh, ei ole kovin rodunomainen ja koulutettava kapistus! Mutta onko Dracu nyt jotenkin huono aussie kun sillä on hyvät hermot? Se ei stressaa turhia ja sen pääkoppa on kunnossa? Se ei jää pelkäämään turhia asioita eikä anna niiden vaikuttaa sen toimintakykyyn? Eiko se ole juuri sellainen täyspäinen, hyvän toimintakyvyn omaava koira, jonka mä ainakin haluaisin jos pitäisi liikutella satapäistä karjalaumaa. En koiraa, joka menettää toimintakykynsä kun tulee "uusi ja pelottava tilanne" ja joka jää pelkäämään kaikkia yllättäviä asioita... No jokainen voi ajatella mitä haluaa, mutta mulle tää koira on aina täydellinen, upea pieni aavikkorotta <3
Tämä päivitys tulee nyt häpeällisen myöhässä, mutta taas sitä vanhaa viisautta lainatatakseni, parempi myöhään kun ei milloinkaan :P
Lähdimme reissuun suurella porukalla Emmin ja (liian) monen koiran kanssa perjantaina heti mun duunin loputtua. Seurakaverini Irmeli oli saanut mut puhuttua ymäpri ohjaamaan hänen Fina-staffia joukkuekisassa hänen ollessaan reissussa USA:ssa, joten Fina oli kanssa matkassa Danten, Dracun ja Emmin Saran ja Stepin kanssa! Onneksi sopu sijaa antaa vai miten se nyt menikään...
SM-kisat olivat tosiaan tänä vuonna Nastolassa, joka on Lahdesta hieman itään, ja me mentiin kisaamaan perjantai-iltana tarjolla oleville kahdelle radalle joissa otettiin tuntumaa huomisiin kisoihin! Starttasin Danten ja Finan kanssa molemmilla radoilla. Vähän lisäjännitystä toi kahden eri säkäluokkalaisen ohjaaminen kun radat olivat tietenkin päällekäin (Finan ollessa medi), mutta nippa nappa kerkesin molempien koirien kanssa kisaamaan, kiitos vaan koirahandlereille. Olipa "mielenkiintoinen" kokemus juosta rataantutustumisten väliä ja sitten päässä oli semmonen sekamelskasoppa ettei ikinä...
Danten eka agilityrata meni ihan pipariksi, tuntui ettei oma pää ollut ollenkaan mukana ja sit missattiin vielä oma vuoro! Tää oli eka kerta ikinä kun on käynyt näin, seisoin ihan siinä radan vieressä mutta kuulutus ei kuulunut ollenkaan ja olin sekoittanut Danten ja Finan numerot... Eka rata oli ihan jees rata, mutta Dante tuli alussa A:n ohi...? Aika kummallinen virhe, jonka jälkeen oma ohjaus vähän lässähti ja kaarratettiin sit aika kunnolla. Tuloksena 5 rv, aika -2,01 ja sijoitus 21/111. Niin ja tuomarina agiradalla Martti Salonen. Toinen rata oli sitten Pertti Siimeksen tuomaroima hyppyrata ja tosi kiva rata! Tehtiin hyvää rataa kunnes Dante tipautti ihan random riman. Yleinen ongelma tällä radalla oli kyllä se, että mä hidastin vauhtia olemalla koko ajan ihan liian edessä! Pääsin etenemään ihan liian hyvin ja jätin Dantea ihan turhaan suorittamaan itse. Noh, tulos kuitenkin 5 rv, aika -2,70 ja sijoitus 25/94.
Finan kanssa ei sitten mennyt ihan putkeen :D En ollut ohjannut Finaa kuin muutamassa treenissä ja siellä Fina kuunteli tosi hyvin ja teki oikein nätit kontaktit. Kisoissa kun kierrokset nousi ei nää mennytkään ihan toivotulla tavalla! Ekalla radalla, agilityradalla, Fina meni alun ihan nätisti, mutta vetäisi sitten sellaisen lentokeinun et auta armias! Lopetettiin rata sitten siihen ja käveltiin pois. Tuloksena siis hylätty rata. Toinen rata, hyppyrata, oli ihan kiva, mutta koska Fina oli ollut niin "lennokas" edellisellä radalla arvioin sen kuuliaisuuden väärin ja vedin pois oikealta esteeltä heti alussa :/ Tuli muutakin pientä, ja jostain syystä saatiin tulokseksi tältäkin hylätty rata, vaikkei me tehty musta mitään vääriä esteitä ja saatiin vaan kaksi kieltoa? Noh, samapa tietty tuo onko hyl vai joku 20 vp... Mut tällä radalla oli ihan kivaa, kyllä tuota koiraa olisi kiva viedä enemmänkin kun vaan saisi käännokset ja kontaktit kunnolla toimimaan!
Kisojen jälkeen ajattiin sitten semmonen 30 min Orimattilaan jossa meillä oli majapaikka mun Mummon kotona, sen ollessa tyhjänä. Ihan kivasti tuli koirat toimeen, mutta erotettiin Fina ja Dante kuitenkin sisällä ollessa koska Dante nyt osaa olla aika hankala tuntemattomien koirien kanssa. Vähän se pääsi sanomaan Finalle yhdessä välissä kun Fina oli liian lähellä treenireppua, ja Fina raukka oli ihan järkyttynyt. Se sai sit nukkua mun ja Emmin välissä sängyssä, jossa kaivautui heti peittojen alle ja nukkui tyytyväisenä koko yön.
Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa joukkue-SM-kisa.
Oltiin Finan kanssa AST:n medi-joukkueessa ekoina, mutta meidän suoritus ei mennyt ihan putkeen... Alku meni hyvin, mutta heti esteellä nro. 4 Fina ei tullut mukaan pyoritykseen, hyppäsi väärään suuntaan ja hyppäsi esteen uudestaan. Osittain oma moka, jos olisin reagoinut nopeammin oltaisiin voitu vielä jatkaa, huoh. Noh, tehtiin kuitenkin heti perään lentokeinu mutta koska Fina oli jo matkalla seuraavaan putkeen annoin sen jatkaa. Kunnes tuli puomin alasmenosta läpi ja meidän matka loppui tähän. Meidän oma tulos siis hylätty rata ja AST:n joukkueen kokonaistulos hylätty.
Hengailtiin kisapaikalla sitten muutama tunti katsoen muiden suorituksia ja käytiin sitten siinä välissä majapaikalla viemässä jo suorittaneet koirat pois ja hakemassa Dante joka meni joukkueensa vikana koirana. Dante oli sitten mennyt tekemään "Dantet", eli karannut suljetusta eristyshuoneestaan ja varastanut keittiostä kasan ruokaa... Huoh, tämä ei ollut eka ja tuskin on vika kerta kun Dante tekee tuon ja sillä oli kyllä aikamoinen maha, se oli vetänyt koko viikonlopun koiranruuat! Olipa kiva lähteä sen kanssa joukkueradalle kun se näytti olevan viimeisillään tiineenä. Noh, ei auttanut ja selvittiin ihan ok radasta, vaikka meno oli aika hidasta ja raskasta. Okserilla ei enään ponnistusvoima vaan riittänyt ja vaikka mä ohjasin tosi hyvin ja annoin oikeen reippaan "pituuuuuuuus" käskyn tuli se rima alas :( Todella kurjaa koska meidän joukkueella oli oikein hyvät mahikset. Meidän oma tulos oli 5 rv, ja joukkueen tulos 10 rv ja sillä päästiin ihan hienolle sijalle 6/56. Onneksi ilmankin tota rimaa oltaisiin oltu vaan neljänsiä, eli ei ratkaissut mitallia. Mut silti ketutti niin että...
Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa se viikonlopun pääkisa, eli yksilö-SM. Ekana vuorossa karsintarata eli hyppyrata, jonka tuomarina toimi Marjo Heino. Ihan kiva perus rata, ei mikään kamalan vaikea mutta muutama paha ansa ja virheitä tuli tasaisesti koko radalta. Danten kanssa startattiin aika ideaalissa paikassa alkupäässä ja sain itseni tsempattua aika hyvään fiilikseen. Ei nyt mitään samanlaista hullun raivokasta päättäväisyyttä kuin viime vuonna, mutta sen verran kuitenkin että tehtiin hyvä, puhdas rata. Tulos oli siis 0 rv, aika -1,68 ja sijoitus 38/183. Eihän tuo mikään ihmeellinen sija tai aika ollut, mutta minkäs teet, Dante vaan ei pärjää tällaisilla virtaavilla radoilla noille nopeille koirille :/
Finaaliradalla en vaan sit saanu itseäni enään oikeen tsempattua. Vitutti huono sijoitus edellisellä radalla ja muutenkin asenne oli huono. Rata oli meille tosi hankala, en meinannut edes keretä tutustua kunnolla rataan kun kukaan ei kuuluttanut rataantutustumisen alkamista tai jos kuulutti niin ne ei kuulunut lähes minnekään. Selvittiin alusta jotenkuten vaikka Dante ei tullut mukaan yhteen pyoritykseen ja kääntyi väärään suuntaan, sain vielä pelastettua sen. Mutta sitten Dante tuli tosi helpossa A-putkierottelussa väärään eli putkeen. Olin aika järkyttynyt, ohjasin huolella ja Dante valitsee AINA kontaktin! Pikemmin meille olisi normaalisti ollut pahempi jos olisi pitänyt viedä putkeen. Jatkettiin sitten vaan suorinta tietä radalta pois. Tämän vuoden kokonaistulos oli siis hylätty.
Kokonaisuutena en ollut tyytyväinen meidän tämän vuoden SM-kisoihin. Mulla oli ihan paska asenne, johon voi tietty vaikuttaa aika paljon viime vuoden mitali. Olin jo ihan luovuttanut karsintaradan jälkeen, vaikka oltiin finaalissa! Tietty fiilistä häiritsi surkeasti järjestetyt kisat. Hermot oli kireellä kun kuulutukset ei kuulunut, kukaan ei ollut viitsinyt julkaista missään kisapaikalla esim. lähtolistoja ja muutenkin aikataulusta ei pidetty kiinni. Tällaiset kisat stressaa jo muutenkin ja sitten päälle vielä lisästressi kun ei tiedä mitä tapahtuu, milloin ja missä :( Finaalien katsominenkin oli tosi latteaa kun kukaan ei viitsinyt pitää kuuluttajia ajan tasalla tuloksista. Oli kyllä tähän mennessä paskimmat SM-kisat joissa ollaan oltu, jopa mukaanlukien ne Varkauden vesiagilityn SM-kisat :D
Kisoista jäi päällimmäiseksi fiilis, että nää voisi olla meidän vikat SM:it ja ehkä kisaurakin oli tässä. Vaikka Dante tekisi kuinka hyvin, en ole tyytyväinen. Vaikka se kuulostaa kamalalta sanoa, Dante on vaan liian hidas ja mua raastaa se etten voi yksinkertaisesti tehdä mitään nopeuttaakseni ratojamme. Ei vaan pärjätä parhaimmallakaan suorituksella. Se tappaa mulla fiiliksen ja hommasta tulee pakkovääntoä. En vaan saa semmosia hyviä kiksejä radoista vaan aina on pettymys kun saavutaan maaliin. Eihän tämä ole Danten vika, mutten tiedä jaksanko enään kisata kun nää ajatukset on päällimmäisinä. MM-karsinnat jää nyt ainakin välistä, katellaan jos kisakärpänen purisi taas syksyllä. Dante on kuitenkin hieno ja ihana ja mahtava, eihän se voi sille mitään etten mä osaa iloita mistään :/ Noh, nääkin kisat jää toivottavasti pian unholaan ja aika kultaa muistot...
Tässä taas olisi yhteenvetoa kun enhän mä voinut saada millään pidettyä toipumispäiväkirjaa ajantasalla...
3 viikkoa leikkauksesta
Käytiin ke 27.4 ekalla fyssarikäynnillä Riina Kellman-Rautiolla. Riina kävi Dracun ensin läpi tarkasti, availi jumeja jne. Sitten 12 minuuttia vesialtaassa. Dracu oli jonkin verran jumissa ja tietenkin aika yksipuoleinen. Liikkui kuitenkin hyvin, ei ontumista.
Muuten otettiin viikko rauhallisesti hihnassa, hiukan alettiin tekemään pidempiä lenkkejä, n. 15-20min kerran päivässä + lyhyet pissalenkit takapihalla.
4 viikkoa leikkauksesta
Ma 2.5 oli toka fyssarikäynti Riinalla. Dracu ei ollut läheskään yhtä jumissa, ja liikkuminen on edelleen puhdasta. Vesijumppasessio oli tänään 20 min.
Juteltiin kanssa Riinan kanssa paljon polvileikkauspotilaan tulevaisuudesta harrastuskoirana. Riina selitti mulle hyvin juuri siitä, että vaikka lääkärit antavat todella hyvän ennusteen leikatulle polvelle (parantumisen jälkeen pitäisi kuulemma kestää aika lailla kaikkea) mutta koska polven kulmaa muutettiin leikkauksella, eivät Dracun polvet ole enään samassa kulmassa ja se voi johtaa usein toisen polven rikkoutumiseen. Tämä on aika iso riski, etenkin jos me jatketaan harrastuksia. Mutta puhuttiin kanssa siitä, että näin vilkas ja aktiivinen koira voi rikkoa sen toisen polven aivan hyvin lenkillä tai vaikka kotona riehuessaan. Se olisi niin mun tuuria että varoisin polvea, ei treenattaisi enään agilitya ja sit polvi menisi lenkillä kuitenkin rikki. Eletään vaan täyttä elämää ja jos toinen polvi menee, korjataan se ja katotaan sit uudestaan. Mielummin annan koirani elää täyttä elämää lyhyemmän ajan kuin pidän niitä pumpulissa ja ne elävät muutaman lisävuoden...
Tiistaina Dracu liikkui pikkaisen epäpuhtaasti ja keskiviikkona ontui. Tiedä sitten oliko liian rankka vesijumppa vai mikä. Laitoin Dracun heti pienemmälle liikunnalle ja vietettiin muutama ihan rauhallinen päivä. Viikonloppuun mennessä Dracu liikkui taas normaalisti ja aloin lisätä liikunnan määrää hiljalleen. Sunnuntaina sattui kummallinen episodi kun Dracu kävi pulahtamassa lammessa. Tuli ulos aivan kolmijalkaisena pomppien, hyppeli hetken leikattu jalka aivan ylhäällä ja sitten laski sen alas ja liikkui aivan normaalisti! Olisikohan kylmä vesi voinut vaikuttaa?
5 viikkoa leikkauksesta
Jatkettiin alkuviikkoa hieman rauhallisemmin, mutta lisäsin liikunnan takaisin sinne 20 min paikkeille. Yhä mennään hihnassa, lukuunottamatta lyhyitä hetkiä kun päästän Dracun vapaaksi tekemään tarpeet. Keskiviikkona 11.5 oli kolmas fyssari. Tehtiin lyhyt sessio kun tulin paikalle niin myohässä, vaan hieronta. Dracu oli kuulemma enemmän jumissa ja toispuoleinen kuin viimeksi. Riina neuvoi, että jos tulee ontumisessa takapakkia, ottaa juuri muutaman päivän iisisti ja sit alkaa taas lisämään liikuntaa.
Riinan ohjeiden mukaan lisättiin liikuntaa 30 min paikkeille ja olen alkanut päästämään Dracua vapaaksi lenkin loppupuolella. Ei saa juosta hulluna Danten kanssa, mutta ihan fiksusti tuo on osannut olla. Ei ole aristanut jalkaa sen enempää.
6 viikkoa leikkauksesta
Maanantaina 16.5 oli 6 viikon kontrolli. Kaikki meni hyvin ja otettiin kuvat taas Dracun ollessa hereillä. Homma helpottuu joka kerta, Dracu on niin kiltti enkeli <3 Jalka ei ole vielä ihan luutunut, mutta kaikki näytti hyvältä. Saatiin lupa palata hiljalleen täyspainoisen harrastuskoiran elämään 1-2 kuukauden aikana! Tässä vielä lekurin lausunto:
"Status: istuu symmetrisesti. Polvi ei krepitoi taivutuksessa, liikerata normaali. Jalka luutunut normaalisti. Voidaan aloittaa asteittainen treeni jossa seuraavan 1-2 kk:n aikana siirrytään normaaliin liikuntaan ja harrastamiseen."
Lisättiin liikuntaa aika paljon tällä viikolla, olen kävellyt koirien kanssa agilitykentälle ja takaisin. Noin 35 min/suunta mutta ovat saaneet lepäillä siinä välissä. Dracu on saanut olla n. puolet lenkistä vapaana, mutta taas olen komentanut kaikki ylimääräiset juoksemiset pois. Ollaan tehty pieniä esineruutuja joissa on sitten saanut juosta. Loppuviikosta ollaan treenattu tokoa, ei mitään kamalan vauhdikasta kylläkään.
7 viikkoa leikkauksesta
Ollaan lisätty liikuntaa taas aika paljon. Olen antanut Dracun juosta vapaana lenkillä hieman enemmän, ei vieläkään mitään hullua menoa, mutta jonkin verran on saanut juoksennella. Ollaan treenattu tokoa ahkerasti ja otettu hiukan vauhdikkaampia liikkeitä mm. ruutua ja noutoa. Ei tietty vielä mitään täysiä treenaamista ja palkkaamista. Varsinkin viikonloppuna oltiin aktiivisia, Dracu tuli Danten agikisoihin kaveriksi ja treenattiin lämppäesteillä paikallaoloa. Annoin tulla medirimojen yli kahdesti, palkaksi (2 hyppyä). Eihän tuo nyt ole sen ihmeellisempi kuin että olisi loikannut jonkun ojan yli ulkona. Samana iltana treenattiin vielä tokoa ja tehtiin n. 40 min lenkki koirakavereiden kanssa vapaana.
Aktiivisen päivän jälkeen Dracu ei ontunut, mutta ei ollut ihan puhdas. Yhden asian minkä olen huomannut aktiivisien päivien jälkeen on se, että Dracu polvi "jäykistyy". Ei onnu tai arista, muttei suorista polvea ihan normaalisti. Saman huomasin tokoillessa kun Dracu juoksee. Se ei koukista polvea ihan normaalisti ja liikuttaa takajalkoja laukassa saman liikuntaradan mukaan, eli aina vierekkäin. Ei kuitenkaan arista jalkaa tai onnu joten en ole kamalan huolissani.
Matkattiin Emmin ja koirien kanssa Hyvinkään koiraurheilukeskukseen ATD:n agilitykisoihin pääsiäisperjantaina. Tarjolla kolme agilityrataa kolmosille, kahdessa ekassa tuomarina meille suht. tuntematon Johanna Wütrich ja vikassa Johanna Nyberg. Kolmosia aika paljon, n. 60-70 per luokka. Dracu sai jäädä Emmille ettei innostuisi liikaa tuon koiven kanssa...
Eka rata oli kiva! Tykkäsin tosi paljon radasta, ei semmonen väen vängällä vaikeaksi tehty mutta haasteita kuitenkin. Harmittavasti Dante tiputti yhden idioottivarman riman, päällejuoksussa. En oikeen keksi miksi, mun ajoitus oli kunnossa, en ollut tiellä. Tuntui että osui siivekkeeseen mutten ole ihan varma. Vedettiin loppurata kuitenkin täysillä ja tehtiin kontakteilla se, että juoksin itte täysiä ohi ja vaadin Danten jäämään kunnes sai luvan tulla. Hienosti jäi ja kontaktit tuntui nopeilta. Muuri meni vähän huitasuksi kiireessä ja siitä tuli vielä palikat alas joten tulos 10 rv, aika - ja sijoitus.
Tokalla radalla oli jo paineita tehdä se nolla, sitä tuplaa kun tultiin hakemaan... Tykkäsin taas tosi paljon radasta ja alussa sain hyvän ohjauskuvion. Tultiin kovaa puomille (Dante tuli paljon kovempaa kun normaalisti) ja vauhdin hurmassa jäi sitten puomin alasmeno ottamatta!! Oma syy, olisi Dante sen ottanut jos olisin oikeasti vaatimalla vaatinut, mutta olin ihan vauhdin hurmiossa, kiireellä menossa jo seuraavaa ratakuviota mielessäni. No mikäs tuosta, jatkettiin täysiä ja meikä lähti lennosta muuttamaan ohjausta kun oli jo virhe alla. Tästä johtuen tuli vielä rimoja muutama. Tulos 15 rv, aika - ja sijoitus. Dante teki muuten hienon A:n ja keinun, hyvin jäi kontaktille nyt kun oli vähän enemmän kiukkua käskysanassa mukana ;)
Vikalla radalla ei ollut enään fiilistä kun ei ollut mitään saavutettavaa, mutta lähdettiin radalle innokkaasti (Dante ainakin). Menin tokan esteen taakse valmiiksi tarkoituksena pakkovalssi. Merkkasin Dantelle hypyn kierron selvästi, mutten nähtävästi varmistellut tarpeeksi. Ajattelin, että riittää kun peitän riman... Joo ei riittänyt ja Dante sai heti tulokseksi hylätyn radan kun hyppäsi hypyn väärään suuntaan. ärähdin siitä mutta jatkettiin rataa kun halusin ottaa kontaktit. Possusi kuitenkin heti alkunn keinun, ei jäänyt ja lähdettiin pois radalta. Näitä ei ole Danten kanssa taidettu monesti tehdä aiemmin!
Kaiken kaikkiaan mulla ja Dantella oli molemmilla turhan paljon vauhtia ja juoksemisen riemua havaittavissa. Ohjasin Dantea enempi kuin Dracua ja olin huolimaton. Dantella kanssa ihan liikaa virtaa, tuntui vaan pahenevan joka radalla. Nyt alkaa jo vähän puskea paniikki siitä tuplasta! No kohta alkaa treenit ja saadaan taas hommaan vähän kuria ;)
Tässä vielä Koirakuvat.fi:in Jukka Pätysen ottamia kuvia:
Kierrä!
Kumpi on vasen??? Esimerkkitapaus siitä, miten EI saa ohjata :D
Käytiin Dracun kanssa eilen (ke 20.04) Espoon Eläinsairaalassa kahden viikon jalkakontrollissa. Kerroin lääkärille kuulumisia, hän kokeili ja taivutteli jalkaa ja totesi kaiken olevan oiken priimaa. Oli aika yllättyneen oloinen siitä miten hyvin Dracu käytti jalkaa :) Otettiin vielä röntgenkuvat, saatiin ne taas ilman nukutusta, on Dracu vaan pikku enkeli! Saatiin lupa lopettaa rimadyl, aloittaa liikunnan lisääminen ja vesiterapia. Dracu sai kanssa ekan carthiopen-piikin, jonka mä sain antaa sille :O Sain kaikki pistokset kotiin niin ei tarvi käydä aina lekurissa ottamassa ne.
Dracun lausunto oli seuraava:
"Vasemman takajalan TTA 2 viikon kontrolli. Alkoi käyttämään jalkaa heti leikkauksen jälkeen. Saanut vielä kipulääkettä. Nyt lähes ontumaton.
Ei onnu vastaanotolla. Istuu hieman epäsymmetrisesti. Jalassa normaali liikerata, ei krepitoi, ei arista. Trg: implantit paikallaan, luutuminen alkanut. Tikkien poisto, haava siisti.
Liikuntaa voi lisätä pikkuhiljaa ilman että jalka kipeytyy, voi aloittaa fysio/vesiterapian. Cartrophen aloitetaan (seuraavat 3 noin 5-7 pvn välein). Kipulääke voidaan jättää pois. Seuraava kontrolli kuukauden kuluttua."
Päivän piristys olisi sitten videomuistoja ennen leikkausta. Leikittiin Dracun kanssa vähän ja ystävä videoi. Käytin tilaisuutta harjoitella videontekotaitojani, tässä lopputulos:
Voisin vaikka lisäillä tähän postaukseen kuulumisia jokaiselta päivältä ettei tarvisi joka kerta tehdä uutta aihetta. Kyseessä siis Dracun kuntoutus polven ristisideleikkauksesta.
Toipumispäivä 2.
Dracu nukkui rauhassa sängyssä koko yön, jonne muuten on hypännyt lääkärin ohjeita rikkoen. Pomppaa kuitenkin hyvin kolmella jalalla joten tuskin se tuota leikattua jalkaa kamalasti haittaa. Sai aamulla ruuan yhteydessä taas lääkkeet, nyt annoin ohjeen mukaan kipulääkettä koska ei vaikuta niin kipeältä enään. Jouduin jättämään Dracun taas yksin työpäivän ajaksi, mutta toin tuliaisia; luita, possunkorvia ja Draculla ihan oman röhröpossun! Dante tulee olemaan niiiiiin onnellinen ;) Ulkona Dracu ei vieläkään ollut käynyt leikkauksen jälkeen kakalla, eli 2,5pv edellisestä joka hiukan huolestutti mua. Päästin sen vapaaksi toiveissa että kävisi, muttei kuitenkaan. Ulkona liikkuminen oli jo hyvää, ei onnu selvästi, tekee pieniä pomppuja ravissa välillä, mutta liikkui muuten puhtaasti. Jalka on kipeä kun nousee makuulta eikä ole hetkeen liikkunut - eli ihan samanlailla kuin sillon kun oireili jalkaa.
Tehtiin aika paljon niitä jalan venyttely-ja hieromisjuttuja, Dracu ei arasta jalkaa, saan kosketella, kuivata pyyhkeellä ja venytellä jalkaa ilman sen kummempia reaktioita. Dracu venytteli aamulla leikattua jalkaa maatessaan ihan makoisasti, eli se ei voi sattua kamalasti. Iltaruuan jälkeen käytiin vielä ulkona kiertämässä lähitaloja ja onneksi kaikki tarpeet tuli vihdoin ulos! Dracu on muuten antanut jalan olla aika hyvin rauhassa joten en ole pitänyt pääkoppaa kuin poissaollessani, joka on selvästi piristänyt Dracua! Hyvä päivä siis kaiken kaikkiaan!
Toipumispäivä 3.
Tänään mun oma flunssa (joka alkoi muuten Dracun leikkauspäivänä...) oli jo niin paha, että jäin kotiin Dracun seuraksi. Käytiin aika lailla lenkit 3x10min rauhassa hihnassa, vaikka Dracu koittikin kovasti vetää et mennään kovempaa :) Päivällä huomasin, että Dracun leikattu jalka oli aika lämmin. Kerkesin jo tietty nähdä visioita mätänevästä tulehduksesta ja amputaatiosta kunnes ystävälliset neuvot hieman rauhoitti. Ystäväni Nelly tuli yllätysvisiitille tervehtimään Dracua ja yhdessä sitten vähän haudottiin jalkaa pakastevihanneksilla.
Ilta kului sitten sohvalla jossa pidin Dracun jalkaa kylmässä ja hätäkeinona annoin myos äitini ehdotuksesta reikiä eli energiaa :D Hätä ei keinoja karta... Tänään syötiin vikat antibiootit, mutta rimadyliä vielä jatketaan. Jalan käyttö oli musta aika samanlaista kuin eilen, ehkä vähän huonompaa. Muutaman kerran jalka selvästi sattui ja koitti nuolla sitä.
Dracu ja maailman ihanin lelu
Leikkaushaava pv 3
Painoa laitetaan vähän, muttei läheskään tasaisesti
Toipumispäivä 4.
Heti aamusta äitini tuli kylään tuoden muutamia ensiaputarvikkeita, mm. kuumemittarin, desinfiointiainetta, pumpulia jne. Irrotettiin sit leikkauslaastari yhdeltä sivulta ja katsottiin vähän miltä se näytti. Haava näytti tosi siistiltä (ainakin mun silmissä) ja ympärillä oleva iho oli hieman punaista ja keltaista. Suihkutin päälle septidiniä, kuivattiin iho hiustenkuivaajalla ja koska mulla ei ollut tarpeeksi isoa laastaria laitettiin pumpulia haavan ja vanhan laastarin väliin ja jätettiin vanha laastari. Huomenna käyn sit apteekissa jos olo on riittävän hyvä (itsellä ihan kamala flunssa). Tässä kuvat haavasta:
Toipumispäivä 5-9
Pikku hiljaa ollaan menty, päivä kerrallaan. Otin leikkauslaastarin irti kokonaan päivänä 6. ja olen pitänyt siinä normaalia laastaria, paitsi päivänä 9. otin koko laastarin pois ja olen antanut olla ilman mitään, ulkona on kuivaa ja iho alkaa näyttää normaalilta haavan ympärillä kun laastari ei sitä enään ärsytä. Dracun jalankäytto on ollut aika vaihtelevaa, mutta tänään (päivä 9.) Dracu seisoi sisällä paino tasaisesti molemmilla jaloilla ja kerjäsi multa ruokaa. Danten tultua kotiin on Dracu liikkunut ihan liikaa, ne innostaa toinen toisiaan, joten eilen kaivoin häkin esille ja Dracu on saanut viettää aikansa siellä. Ulkona käyttää jalkaa tosi hyvin eikä se selvästi haittaisi Dracun mielestä menoa...
Muuten olen antanut jalan vaan olla ihan rauhassa. Ei kylmähoitoja, jalka on tuntunut ihan normaalilta. En ole pahemmin vatkannut jalkaa, tuntui että jumpan jälkeen Dracu vaan aristi jalkaa enemmän.
Toipumispäivä 10-13
Eipä kummoisempi kuulumisia. Dracu laittaa jalalle jo noustessa ihan kunnolla painoa. Ainoa missä on näkyvissä ettei jalka ole ihan 100% kunnossa on kun Dracu istuu ja polvi taittuu ulos. Eli istuu aika epäsymmetrisesti. Iho leikkaushaavan ympärillä on aika kuivaa, hilseilee, mutta muuten haava on puhdas ja jalkaan alkaa jo kasvaa ihan hyvin karvaa. Ollaan jatkettu minimilenkeillä, mutta Dracun energiataso nousee kamalasti. Ei malttaisi olla rauhassa vaan pomppii ja hyppii minkä ehtii.
Jätin Dracun aamulla sitten Espoon eläinsairaalaan ja vietin hermostuneet 6 tuntia kotona odottelemassa millon sen saisi jo hakea kotiin! Leikkaus meni ihan hyvin, mutta leikkaava lääkäri Jan Räihä kertoi, että ristiside oli huomattavasti pahemmin revennyt kuin hän oli kuvitellut. Hän kuitenkin jätti sen paikoilleen eikä sahannut ulos. Kuulemma tekee mielellään näin koska ristiside välittää koiralle informaatiota jalasta ja jos sen leikkaa pois ei koira hallitse jalkaansa välttämättä yhtä hyvin. Tai jotain tuon suuntaista :D
Dracu tuli sitten kolmella jalalla konkaten mun luokse ja vikisi kovasti. Kävi sitten makaamaan mun jalkojen juurelle ja nuokkui siinä kunnes kyytimme tuli hakemaan meidät. Jouduin sitten heti lähtemään duuniin joten Ruth joka meidät toi kotiin jäi vahtimaan Dracua kotiin. Kaikki oli kuulemma mennyt ihan ok mutta Dracu oli vapissut ja inissyt koko illan, raukkaparka :( Annoin kotiin tullessani lääkkeet ja ruokaa, Draculla oli ainakin ruokahalut tallella, ja käytiin ulkona pissalla. Annoin toisen satsin Rimadylia sillä Dracu oli selvästi tosi kipeä, itki vain lattialla :'( Vähän rauhottui ja sain nukuttua ihan hyvin, taisi Dracukin olla hiljaa.
Toipilaspäivä 1:
Aamulla Dracu oli selvästi taas kipeä. Annoin lääkkeet ja hieman enemmän rimadylia ja olo parani heti. Tänään Dracu laittaa jo hieman painoa leikatulle jalalle - eilen pomppi vain kolmella jalalla. Käytiin aamulla pissalla ulkona ja Dracu veti mua ihan innoissaan pitkin pihaa! Välillä kinkkasi, mutta välillä kun oli keskittynyt haistelemaan maata käveli ihan hyvin kaikilla jaloilla! Selvästi piristyi kun otin tötterön pois ulos mentäessä. Ei enään vikise, mutta on aika apaattisen oloinen. Olen hieronut ja liikutellut leikattua jalkaa eikä se ole ainakaan kosketusarka. Dracun ruokahalu on jo palannut normaaliksi ja namit kelpaavat. Käy välillä tökkimässä mua ihan kuin normaalisti.
Kohta mun pitää taas lähteä duuniin ja jättää Dracu ihan yksin kotiin. Huolestuttaa... :(
