Lähdimme reissuun suurella porukalla Emmin ja (liian) monen koiran kanssa perjantaina heti mun duunin loputtua. Seurakaverini Irmeli oli saanut mut puhuttua ymäpri ohjaamaan hänen Fina-staffia joukkuekisassa hänen ollessaan reissussa USA:ssa, joten Fina oli kanssa matkassa Danten, Dracun ja Emmin Saran ja Stepin kanssa! Onneksi sopu sijaa antaa vai miten se nyt menikään...
SM-kisat olivat tosiaan tänä vuonna Nastolassa, joka on Lahdesta hieman itään, ja me mentiin kisaamaan perjantai-iltana tarjolla oleville kahdelle radalle joissa otettiin tuntumaa huomisiin kisoihin! Starttasin Danten ja Finan kanssa molemmilla radoilla. Vähän lisäjännitystä toi kahden eri säkäluokkalaisen ohjaaminen kun radat olivat tietenkin päällekäin (Finan ollessa medi), mutta nippa nappa kerkesin molempien koirien kanssa kisaamaan, kiitos vaan koirahandlereille. Olipa "mielenkiintoinen" kokemus juosta rataantutustumisten väliä ja sitten päässä oli semmonen sekamelskasoppa ettei ikinä...
Danten eka agilityrata meni ihan pipariksi, tuntui ettei oma pää ollut ollenkaan mukana ja sit missattiin vielä oma vuoro! Tää oli eka kerta ikinä kun on käynyt näin, seisoin ihan siinä radan vieressä mutta kuulutus ei kuulunut ollenkaan ja olin sekoittanut Danten ja Finan numerot... Eka rata oli ihan jees rata, mutta Dante tuli alussa A:n ohi...? Aika kummallinen virhe, jonka jälkeen oma ohjaus vähän lässähti ja kaarratettiin sit aika kunnolla. Tuloksena 5 rv, aika -2,01 ja sijoitus 21/111. Niin ja tuomarina agiradalla Martti Salonen. Toinen rata oli sitten Pertti Siimeksen tuomaroima hyppyrata ja tosi kiva rata! Tehtiin hyvää rataa kunnes Dante tipautti ihan random riman. Yleinen ongelma tällä radalla oli kyllä se, että mä hidastin vauhtia olemalla koko ajan ihan liian edessä! Pääsin etenemään ihan liian hyvin ja jätin Dantea ihan turhaan suorittamaan itse. Noh, tulos kuitenkin 5 rv, aika -2,70 ja sijoitus 25/94.
Finan kanssa ei sitten mennyt ihan putkeen :D En ollut ohjannut Finaa kuin muutamassa treenissä ja siellä Fina kuunteli tosi hyvin ja teki oikein nätit kontaktit. Kisoissa kun kierrokset nousi ei nää mennytkään ihan toivotulla tavalla! Ekalla radalla, agilityradalla, Fina meni alun ihan nätisti, mutta vetäisi sitten sellaisen lentokeinun et auta armias! Lopetettiin rata sitten siihen ja käveltiin pois. Tuloksena siis hylätty rata. Toinen rata, hyppyrata, oli ihan kiva, mutta koska Fina oli ollut niin "lennokas" edellisellä radalla arvioin sen kuuliaisuuden väärin ja vedin pois oikealta esteeltä heti alussa :/ Tuli muutakin pientä, ja jostain syystä saatiin tulokseksi tältäkin hylätty rata, vaikkei me tehty musta mitään vääriä esteitä ja saatiin vaan kaksi kieltoa? Noh, samapa tietty tuo onko hyl vai joku 20 vp... Mut tällä radalla oli ihan kivaa, kyllä tuota koiraa olisi kiva viedä enemmänkin kun vaan saisi käännokset ja kontaktit kunnolla toimimaan!
Kisojen jälkeen ajattiin sitten semmonen 30 min Orimattilaan jossa meillä oli majapaikka mun Mummon kotona, sen ollessa tyhjänä. Ihan kivasti tuli koirat toimeen, mutta erotettiin Fina ja Dante kuitenkin sisällä ollessa koska Dante nyt osaa olla aika hankala tuntemattomien koirien kanssa. Vähän se pääsi sanomaan Finalle yhdessä välissä kun Fina oli liian lähellä treenireppua, ja Fina raukka oli ihan järkyttynyt. Se sai sit nukkua mun ja Emmin välissä sängyssä, jossa kaivautui heti peittojen alle ja nukkui tyytyväisenä koko yön.
Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa joukkue-SM-kisa.
Oltiin Finan kanssa AST:n medi-joukkueessa ekoina, mutta meidän suoritus ei mennyt ihan putkeen... Alku meni hyvin, mutta heti esteellä nro. 4 Fina ei tullut mukaan pyoritykseen, hyppäsi väärään suuntaan ja hyppäsi esteen uudestaan. Osittain oma moka, jos olisin reagoinut nopeammin oltaisiin voitu vielä jatkaa, huoh. Noh, tehtiin kuitenkin heti perään lentokeinu mutta koska Fina oli jo matkalla seuraavaan putkeen annoin sen jatkaa. Kunnes tuli puomin alasmenosta läpi ja meidän matka loppui tähän. Meidän oma tulos siis hylätty rata ja AST:n joukkueen kokonaistulos hylätty.
Hengailtiin kisapaikalla sitten muutama tunti katsoen muiden suorituksia ja käytiin sitten siinä välissä majapaikalla viemässä jo suorittaneet koirat pois ja hakemassa Dante joka meni joukkueensa vikana koirana. Dante oli sitten mennyt tekemään "Dantet", eli karannut suljetusta eristyshuoneestaan ja varastanut keittiostä kasan ruokaa... Huoh, tämä ei ollut eka ja tuskin on vika kerta kun Dante tekee tuon ja sillä oli kyllä aikamoinen maha, se oli vetänyt koko viikonlopun koiranruuat! Olipa kiva lähteä sen kanssa joukkueradalle kun se näytti olevan viimeisillään tiineenä. Noh, ei auttanut ja selvittiin ihan ok radasta, vaikka meno oli aika hidasta ja raskasta. Okserilla ei enään ponnistusvoima vaan riittänyt ja vaikka mä ohjasin tosi hyvin ja annoin oikeen reippaan "pituuuuuuuus" käskyn tuli se rima alas :( Todella kurjaa koska meidän joukkueella oli oikein hyvät mahikset. Meidän oma tulos oli 5 rv, ja joukkueen tulos 10 rv ja sillä päästiin ihan hienolle sijalle 6/56. Onneksi ilmankin tota rimaa oltaisiin oltu vaan neljänsiä, eli ei ratkaissut mitallia. Mut silti ketutti niin että...
Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa se viikonlopun pääkisa, eli yksilö-SM. Ekana vuorossa karsintarata eli hyppyrata, jonka tuomarina toimi Marjo Heino. Ihan kiva perus rata, ei mikään kamalan vaikea mutta muutama paha ansa ja virheitä tuli tasaisesti koko radalta. Danten kanssa startattiin aika ideaalissa paikassa alkupäässä ja sain itseni tsempattua aika hyvään fiilikseen. Ei nyt mitään samanlaista hullun raivokasta päättäväisyyttä kuin viime vuonna, mutta sen verran kuitenkin että tehtiin hyvä, puhdas rata. Tulos oli siis 0 rv, aika -1,68 ja sijoitus 38/183. Eihän tuo mikään ihmeellinen sija tai aika ollut, mutta minkäs teet, Dante vaan ei pärjää tällaisilla virtaavilla radoilla noille nopeille koirille :/
Finaaliradalla en vaan sit saanu itseäni enään oikeen tsempattua. Vitutti huono sijoitus edellisellä radalla ja muutenkin asenne oli huono. Rata oli meille tosi hankala, en meinannut edes keretä tutustua kunnolla rataan kun kukaan ei kuuluttanut rataantutustumisen alkamista tai jos kuulutti niin ne ei kuulunut lähes minnekään. Selvittiin alusta jotenkuten vaikka Dante ei tullut mukaan yhteen pyoritykseen ja kääntyi väärään suuntaan, sain vielä pelastettua sen. Mutta sitten Dante tuli tosi helpossa A-putkierottelussa väärään eli putkeen. Olin aika järkyttynyt, ohjasin huolella ja Dante valitsee AINA kontaktin! Pikemmin meille olisi normaalisti ollut pahempi jos olisi pitänyt viedä putkeen. Jatkettiin sitten vaan suorinta tietä radalta pois. Tämän vuoden kokonaistulos oli siis hylätty.
Kokonaisuutena en ollut tyytyväinen meidän tämän vuoden SM-kisoihin. Mulla oli ihan paska asenne, johon voi tietty vaikuttaa aika paljon viime vuoden mitali. Olin jo ihan luovuttanut karsintaradan jälkeen, vaikka oltiin finaalissa! Tietty fiilistä häiritsi surkeasti järjestetyt kisat. Hermot oli kireellä kun kuulutukset ei kuulunut, kukaan ei ollut viitsinyt julkaista missään kisapaikalla esim. lähtolistoja ja muutenkin aikataulusta ei pidetty kiinni. Tällaiset kisat stressaa jo muutenkin ja sitten päälle vielä lisästressi kun ei tiedä mitä tapahtuu, milloin ja missä :( Finaalien katsominenkin oli tosi latteaa kun kukaan ei viitsinyt pitää kuuluttajia ajan tasalla tuloksista. Oli kyllä tähän mennessä paskimmat SM-kisat joissa ollaan oltu, jopa mukaanlukien ne Varkauden vesiagilityn SM-kisat :D
Kisoista jäi päällimmäiseksi fiilis, että nää voisi olla meidän vikat SM:it ja ehkä kisaurakin oli tässä. Vaikka Dante tekisi kuinka hyvin, en ole tyytyväinen. Vaikka se kuulostaa kamalalta sanoa, Dante on vaan liian hidas ja mua raastaa se etten voi yksinkertaisesti tehdä mitään nopeuttaakseni ratojamme. Ei vaan pärjätä parhaimmallakaan suorituksella. Se tappaa mulla fiiliksen ja hommasta tulee pakkovääntoä. En vaan saa semmosia hyviä kiksejä radoista vaan aina on pettymys kun saavutaan maaliin. Eihän tämä ole Danten vika, mutten tiedä jaksanko enään kisata kun nää ajatukset on päällimmäisinä. MM-karsinnat jää nyt ainakin välistä, katellaan jos kisakärpänen purisi taas syksyllä. Dante on kuitenkin hieno ja ihana ja mahtava, eihän se voi sille mitään etten mä osaa iloita mistään :/ Noh, nääkin kisat jää toivottavasti pian unholaan ja aika kultaa muistot...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti