Koska meidän testi oli vasta seuraavana päivänä pystyin rauhassa katselemaan testin kulkua sekä kaikkia testattavia aussieita! Kerran olen käynyt katsomassa luonnetestiä, vuosia sitten ennen Danten syntymää näin Danten emän Saran testin, mutta olipa mielenkiintoista katsella oikein rauhassa testiä! Koiratkin sai kuunnella koko päivän paukkuja häkissä, eikä Dantea ainakaan kamalasti edes stressannut. Vietettiin sitten leppoinen ilta leiripaikalla vähän treenaillen, jutellen ja muuten rentoutuen huomista varten.
Dante testattiin heti päivän ekana. Tuomareina oli tosiaan kaksi pitkän linjan aussie-ihmistä, Jorma Kerkkä sekä Wilhelmiina Virolainen. Danten "tulosrivi" oli tällainen:
I Toimintakyky +1 kohtuullinen
II Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu -1 haluton
IV Taisteluhalu +2 kohtuullinen
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
VII Kovuus +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon
Tulos +153 p hyväksytty
Voisin vaikka lähteä purkamaan testiä osio kerrallaan...
Ekana oli luoksepäästävyys. Eipä siinä mitään, Dante osaa kyllä olla ihan kiltti ja ystävällinen halutessaan ;)
Seuraavana leikkiminen. Dante leikki ihan normaalilla tavalla, eihän sillä mikään hyvä ote ole mutta tykkää kuitenkin leikkimisestä.
Sitten kelkkaan. Tässä yllätyin aika paljon, olisin kuvitellut että Dante alkaisi heti jumalattomalla rähinällä haukkumaan kelkkaa, muttei se päästänyt pihaustakaan. Vähän stressasi kelkan läheneminen ja Dante vaihteli paikkaa mun selän takana ja sivulla. Kävi kuitenkin nopeasti ja ihan pienillä avuilla tutkimassa kelkkaa ja toteamassa sen vaarattomaksi. Kun käveltiin uudestaan kelkan ohi niin ei enään ollut kiinnostunut.
Puolustusosiossa tuli sitten se päivän suurin shokki! Dantehan on ollut aina mr. Bodyguard, mun vahtikoira joka murisee vähänkin epäilyttäville ihmisille ties missä ja vahtii mua kuin haukka... Kun Jorma sitten tuli tosissaan kepin kanssa päälle, olis Dante jättänyt mut mukiloitavaksi ja juossut taakseen katsomatta pakoon! Ei tehnyt yhtään uhkaavaa elettä, vaan piiloutui mun taakse ja koitti hilautua pois paikalta. Sitten kun Jorma lopetti uhkaamisen, oli ihan mielin kielin. Siinä meni kyllä nyt henkivahdin titteli ja koiralta kaikki uskottavuus ;)
Sitten oli vuorossa haalari ja tynnyri - eli pelotteluosio. Dante oli tässä vaiheessa jo aika stressaantunut, ja reagoi tosi voimakkaasti molempiin pelotteisiin. Varsinkin tynnyriä väisti tosi paljon. Uskalsi mennä kuitenkin tutkimaan varovasti tynnyriä ja haalaria katsoi kanssa vähän kieroon kun käveltiin ohi. Tässä ei tullut nyt mitään suuria yllätyksiä.
Seuraavaksi mentiin sitten pimeään huoneeseen. Dante tuli luokse kyllä ihan hyvin ilman apuja multa, mutta tosi varovasti hipsutteli ympäri ("huone" oli pitkä käytävä jonka päädyssä oli ovi huoneeseen ja mä olin ihan sen perällä. Oli selvästi ihan varma että kohta jostain hyppää taas jotain pelottavaa sen kimppuun :D Tässäkään ei suurempia yllätyksiä, paitsi se että Dantella oli vielä toimintakykyä vaikka se oli jo aika stressaantunut.
Pimeän huoneen jälkeen oli sitten seinäosuus, eli testattiin puolustaako Dante itseään ihmisen uhalta kun olen piilossa. Tämä oli mulle se suurin yllätys, sillä Dante ei yhtään puolustanut itseään, edes ihan lopussa, vaan teki ihan heti rauhoittelevia eleitä ja koitti lopussa vielä kaivautua maan alle et älä tapa! Siis se sama Dante, joka rähisee kaupan edessä jokaiselle joka edes ottaa siihen katsekontaktia!! Dante ei ole koskaan päästänyt ihmisiä lähelleen kun se on jätetty yksin jonnekin! Olin aika järkyttynyt. Tiedä sitten että olisiko testin alussa ennen kun se paineistui niin tehnyt eri tavalla, mut huh huh!
Lopuksi vielä ampuminen. Dante oli jo aika stressaantunut ja veti ihan täysillä kentältä pois ennen paukkuja. Vähän säpsähti sitten laukauksia, muttei paineistunut mitenkään erityisesti lisää. Nämä paukut on mielenkiintoiset, meidän PK-urahan jäi juuri niiden takia, mutten ole koskaan varsinaisesti pitänyt Dantea paukkuarkana. Se on oppinut yhden pahan kokemuksen jälkeen yhdistämään nimenomaan pk-tottiksen ja paukut negatiivisesti yhteen, muttei muissa tilanteissa ole kamalasti paineistunut paukuista. Tuomarit tulkitsivat Danten sitten tänään laukauskokemattomaksi.
Kaiken kaikkiaan Dante paineistui aika paljon, ja oli vielä tuomarien kommenttien aikaan stressaantunut. Kyllä se näytti aika paljon omalta koiraltani koko testin ajan, vaikka yllätyksiä tuli. Ainut kohta missä olen eri mieltä arvosanoissa oli vilkkaus, Dante on oman kokemukseni mukaan lähempänä häiritsevän vilkasta ja nythän se rankattiin Dracua rauhallisemmaksi! Mutta, Dante voi vaikuttaa vilkkaammalta kuin se ehkä on huonojen hermojen takia. Tuomaritkin kommetoivat että hermorakenne oli ihan siinä ja siinä että meneeko se miinukselle vai ei. Hermot ovat kyllä Danten suurin ongelma, ja sain kehuja siitä että meidän suhde on erinomainen ja Dante voi tukeutua muhun kaikissa tilanteissa. Dante selvästi esittää isoa ja pelottavaa, mutta kun oikeasti tulee tiukka tilanne se on mamman selän takana hakemassa multa apua.
Tämä kuva (kuvaaja Marianne Immonen) kertoo aika lailla Danten fiilikset koko testistä...
Nyt kyllä nolottaa kun olin niin Mammanpoika ja kaikki näki...!
Dracun testi oli sitten muutaman koiran jälkeen. Täytyy sanoa että jännitin paljon enemmän tätä, varsinkin kun Draculle on niitä pentuja suunnitteilla ja tällä testillä olisi "merkitystä". Olen itse aina pitänyt Dracua tervepäisenä ja hyvänä koirana, muttei koskaan voi olla varma mitä nää aussiet keksii ;) Dracun testirivi näytti sit tältä:
I Toimintakyky +2 hyvä
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu +2 kohtuullinen
V Hermorakenne +2 tasapainoinen
VI Temperamentti +3 vilkas
VII Kovuus +3 kohtuullisen kova
VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma
Tulos +240 p hyväksytty
Dracun koko luonnetesti videona:
Voisin käydä taas tätäkin läpi osio kerrallaan. Draculla oli karvanlähto muuten pahimmillaan ja tuomareiden ekat kommentit olivatkin että "sehän on Aavikko Aussie!" :D
Luoksepäästävyys jännitti mua ehkä eniten, koska välillä Draculla on paha opittu tapa haukkua muutaman kerran tuntemattomille ihmisille jotka tulevat puhumaan mulle. Mutta oikein ystävällisesti Dracu meni moikkaamaan Miimiä, antoi oikein pusunkin!
Sitten taisteluhalun testaaminen. Dracu oli heti leikissä mukana, mutta ei kyllä leikkinyt parhaalla tavallaan. Normaalisti Dracu vetää vastaan lujaa ja pitää hyvää otetta, mutta se on tottunut mun kanssa aika rajuun leikkiin eikä ihan päässyt oikeaan "moodiin". Päästi irti kepistä myos joka kerta kun testaaja katsoi sitä silmiin, joka on ihan opetettu juttu.
Sitten oli vuorossa kelkka. Tässä olisin ajatellut että Dracu olisi haukkunut ja pitänyt enemmän ääntä, mutta kelkka ei pahemmin kiinnostanut ennenkuin se oli liki kohdalla. Siinä vaiheessa Dracu alkoi vähän murisemaan ja puhisemaan. Ei kuitenkaan mennyt luokse, katseli vain multa että mitäs sitten äiti? Selvästi ei ollut kamalan huolissaan kelkasta tai pelännyt sitä, mutta odotti multa lupaa tehdä jotain. Tuomarit sanoivatkin että tässä Dracu vielä odotti multa ohjeita, kunnes huomasi että hitto mammasta ei ole yhtään apua, kai täytyy selvittää hommat sit itse. Dracu tosiaan katsoi multa lupaa ihan jokaisen reaktionsa jälkeen, ja meni katsomaan kelkkaa kun oltiin vähän kävelty sen ympärillä. Kun kelkka oli todettu vaarattomaksi ei ohituksella välittänyt siitä yhtään. Kaveri tokaisi videon katsottuaan että Draculla on "pieni reviiri" eli ei ota pultteja kun asiat tapahtuu kauempana, vaan vasta kun ne on sen "riviirillä".
Sitten oli puolustusosio. Koska Dracu puolusti mua jo kaksi vuotta sitten MH-testissä oli varma että se tekisi jotain. Mutta Dracun rohkeus yllätti! Hyvin hanakasti se mua puolusti vaikka hyökkääjä oli aika hurja! Tässäkin katsoi kyllä koko ajan lupaa multa ja alussa kun haukkui hyökkääjälle katsoi äkkiä mua aina et tuleeko rangaistus. Ihmisille kun ei normaalisti saa ikinä haukkua. Mut kun hyökkääjä läheni oli Dracu ihan tosissaan ettei tänne tarvi tulla! Kävi kerran hakemassa mun selän takaa vauhtia ja ryntäsi sitten hyökkääjää päin niin nopeasti että Jorma sai oikein tanssahdella alta pois ;) Kun uhka loppui oli Dracu ihan ystävällinen, vaikka vieläkin vähän epäluuloinen. Lähti kuitenkin ihan kiltisti hänen mukaan.
Seuraavaksi oli haalari-ja tynnyriosio. Dracu pomppasi vähän haalaria pakoon muttei läheskään yhtä liioitellusti kuin Dante. Kun tultiin takaisin ei välittänyt yhtään. Tynnyrissä käänsi vain päätä et jaahas, tommonen. Kun tultiin takaisin meni heti itse katsastamaan tynnyrin ja haalarista ei välittänyt taaskaan pätkän vertaa. Ei ollut tämän jälkeen yhtään stressaantunut, vaan fiilikset oli selvästi semmoset et "jaahan tällästä, mitä kivaa seuraavaksi äiti??"
Sitten pimeään huoneeseen. Tässä en ollut varma Dracun reaktiosta, ei olla koskaan treenattu mitään hakua, raunioita tms. mutta toisaalta Draculla on hyvä toimintakyky, joten olin aika varma että menisi ihan hyvin. Ja niin se meni, Dracu paineli heti perään, pää maassa ja etsi mut reippaasti hajuaistin avulla. Tuomarien kommenttien mukaan toimi kuin "junan vessa".
Seuraavaksi seinäosio. Tämä oli mulle suurin kysymysmerkki, sillä Dracu ei ole koskaan osoittanut halua puolustaa itseään. Toisaalta sen ei ole koskaan tarvinnut kun Dante on vahtinut niitä molempia... Dracu puolusti itseään kuitenkin ihan hyvin ja oli kuulemma ihan lopussakin vielä irvistellyt kuin pieni piru et "älä vaan tule tänne tai muuten tikkaan polveen" :D Oli kuitenkin ihan hyvä kaveri kun uhkaaminen loppui. Tässäkin näkyi taas sen hyvä toimintakyky ja paineensietokyky, eli ei mennyt tiukassakaan paikassa toimintakyky.
Lopuksi vielä laukaukset. Eipä Dracua paljoa kiinnostanut, vähän käänsi päätä mutta eihän tuo mikään paukkuarka ole. Tuomaritkin käskivät ottaa korvatulpat pois :)
Kokonaisuutena Dracu toimi aikan lailla kuin olin odottanut. Ei paineistunut yhtään, oli ihan samanlainen ennen testiä kuin testin jälkeen. Selvitti jokaisen osion hyvin läpi ja sitten taas kysyi multa et mitäs kivaa seuraavaksi? Ei sählännyt vaan suuntasi kaiken toimintansa oikein, ei reagoinut mitenkään "yli" missään. Toimintakyky oli todella hyvä, niinkuin ajattelinkin. Olisin ollut aika yllättynyt jos se ei olisi ollut tuo +2 hyvä. Hermorakenne on kunnossa, sen kyllä tiesin, mutta oli todella kiva että tuomaritkin huomasivat sen ja antoivat tuon +2 tasapainoisen. Draculla on kyllä keskivertoaussieta huomattavasti paremmat hermot ja se ansaitsi musta paremman tuloksen kuin sen perus +1. Pisteissä yllätyin eniten kovuutta, eli +3 kohtuullisen kova. Olen aina ajatellut että koirat jotka saa sen on sellasia halolla hakattavia jotka ei reagoi mihinkään. Mutta kun ajattelin asiaa enemmän, Dracu ON aika kova. Syy miksei se näy kamalasti on se, että se on kuitenkin hyvin ohjaajapehmeä ja nöyrä. Mä olen Dracun jumala ja jumalan sanaa uskotaan. En ole koskaan joutunut tilanteeseen jossa Dracu ei usko mua. Sain kanssa kommentteja että Dracu on aika dominoivan oloinen koira joka tuntui kanssa aika oudolta. Mun sylieläin joka mielistelee hampaat irvessä aina kun kerkeää? Joka uskoo mua sata kertaa paremmin kuin Dante ikinä? Ehkä Dracu voisi olla dominoiva monsteri jollain kiltillä ja lempeällä täti-ihmisellä, mutta meillä ei ainakaan ole ongelmia :D
Noi loppupisteet toki vaikuttaa aika hurjalta ja oon aina itsekin ajatellut nähtyäni jollain aussiella samanlaiset pisteet et huh huh, ei ole kovin rodunomainen ja koulutettava kapistus! Mutta onko Dracu nyt jotenkin huono aussie kun sillä on hyvät hermot? Se ei stressaa turhia ja sen pääkoppa on kunnossa? Se ei jää pelkäämään turhia asioita eikä anna niiden vaikuttaa sen toimintakykyyn? Eiko se ole juuri sellainen täyspäinen, hyvän toimintakyvyn omaava koira, jonka mä ainakin haluaisin jos pitäisi liikutella satapäistä karjalaumaa. En koiraa, joka menettää toimintakykynsä kun tulee "uusi ja pelottava tilanne" ja joka jää pelkäämään kaikkia yllättäviä asioita... No jokainen voi ajatella mitä haluaa, mutta mulle tää koira on aina täydellinen, upea pieni aavikkorotta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti