Taika 2 v

Tänään Taika täytti 2 vuotta! Voisin vähän kirjoitella pohdintoja kaksivuotiaasta Taikasta.

Taika on tosiaan ollut aika erilainen kuin edelliset aussieni - etenkin Wicca ja Dracu. Etenkin ekan vuoden pohdin vähän väliä, että pitäisikö vain sijoittaa Taika jollekin kaverille, sillä se ei tuntunut oikein itselle istuvalta koiralta. Taika oli turhan herkkä, kiltti ja vähän nössö omaan makuuni. Jotenkin Wicca ja Dracu olivat istuneet omaan käteen niin hyvin, että olin aika kärsimätön Taikan kanssa. Kuitenkin jatkettiin sitkeästi tekemistä, ja viime kesänä oikeastaan Taikan upea luontainen paimentaminen sai minut pitämään sen kuitenkin. Muut lajit eivät kuitenkaan ehkä menneet niinkuin olin tottunut, etenkin tokossa Taikalla ei tuntunut olevan mitään sisäänrakennettua intoa tehdä hommia minun kanssa ja lähellä minua. Agilityssa se jo vähän väläytteli nopeaa oppimistaan, mutta lähinnä kouluttajien tsemppaus siitä, että onhan se nopea piti meidän treenimotivaatiota yllä. Tuntui, että Taika on hidas ja tylsä aksakoira.

Tämän talven aikana harrastusrintamalla on tapahtunut iso muutos. Taika on saanut vauhtia ja tiettyä hyvää röyhkeyttä ja itsevarmuutta aksaradalla. Se tekee todella hyvällä moodilla hommia, kuuntelee ja oppii mutta jaksaa yrittää ja kestää epäonnistumiset myös. Ollaan edetty tosi hyvin ratatreenissä, suullisissa käskyissä ja juoksareissa. Uskon, että Taikasta tulee tosi siisti ja hyvä aksakoira. Tavoite olisi korkata viralliset tässä kevään aikana, ja jos vaan kontaktit toimivat niin näkisin sen nousevan kolmosiin varsin nopeasti. Tokoa ollaan tehty nyt muutamaan otteeseen, ja ilme on muuttunut ihan täysin viime kesästä! Intoa on ihan hirveästi, ja nyt useampi ihminen on tsempannut minua treenaamaan Taikaa myös tällä saralla, kuulemma siitä voisi tulla tosi huippu koira. Se on todella nopea ja  ketterä, mutta samalla hiljainen ja ajatteleva. Leikkiminen on muuttunut tosi paljon nuoruusajoista, nykyään vetoleikit on ihan parasta, ja pallon perässä se sinkoaa lähes yhtä hulluna kuin Wicca.

Muuten arkielämä Taikan kanssa rullaa kivasti. Näyttäisi siltä, että ollaan saatu korvatulehduskierre katki ja Taika on syönyt raakaa nyt kolmisen kuukautta. En ole ollut super tarkka namien kanssa enää, ja satunnaiset vilja yms namit eivät ainakaan aiheuta ongelmia. Muuten Taika on ollut terve, vaikka fyssarilla kun käytiin niin varsin jumissa se kyllä oli. Syytän Maarua, joka jyräili Taikaa kaksi kuukautta meillä rajuissa leikeissä. Vaikka Taika yhä tykkää muista koirista tooooosi paljon, huomaa että se on alkanut muuttua aikuiseksi. Pennuille saattaa olla vähän nihkeä, ja kotiin tulevia koiria pitää pikkaisen vahtia ensialkuun. Mutta lenkeillä tulee yhä tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa. Taikalta on myös täysin hävinnyt kaikki nuoruusajan arastelut, se ei välitä kovista äänistä tai ihmeellisistä pinnoista.

Taikan pehmeys on myös muuttunut. Se on kova huutamaan - ihan varuiksi - ja aikamoinen draamailija välillä. Jos suutun sille, se reagoi liioitellun suuresti ja lähtee karkuun. Mutta heti kun käännän selkäni, se on taas pahanteossa. Taikalta puuttuu tietty Wiccaa niin leimaava miellyttämisen valtava tarve. Taika tykkää toki saada esim. rapsutuksia, mutta silloin kun hän itse niitä haluaa. Välillä nauretaan, että Taika on enemmän kissa kuin koira. Taika ei myöskään ole kovin kohtelias, jos se haluaa sohvalle niin se hyppää vaikka Wiccan tai minun päälle, jos ei muuten mahdu. Se huitoo tassuilla, kiipeää ihmisten yli ja istuu Wiccan päällä. Suurimman osan ajasta kotona se nukkuu pöydän alla, ja koittaa käydä varastamassa vessasta tyhjiä vessapaperirullia, jotka ovat sen suurimpia aarteita.

Taika ei valitettavasti ole vieläkään aloittanut ekoja juoksujaan, joten saa nähdä tuleeko siitä koskaan koiraa jalostukseen. Toki toivoisin kovasti, että tulisi. Taikalle olisi jo eka sulho odottamassa, ja kasa pennunottajia, jotka se on hurmannut suloisella ja sympaattisella persoonallaan. Niin tai näin, se on tärkeä osa meidän laumaa ja kovin rakas pieni hörökorva <3