Huoh, saikku-uutiset jatkuvat. Miten voikaan olla, että kaksi koiraa onnistuvat telomaan itseään tismalleen samaan aikaa? Nyt kun Maarukin lähti pari viikkoa sitten uuteen kotiin, niin mulla ei ole edes varakoiraa jonka kanssa treenata...
Aloitetaan Wiccasta. Wicca alkoi ehkä kuukausi takaperin ontua vasenta etujalkaansa agilitytreenien jälkeisenä iltana. Se oli tullut aika rytinällä puomilta alas treeneissä, joten en ajatellut asiaa sen kummemmin kun ontuma oli seuraavana päivänä kadonnut. Noh, pari viikkoa treenailtiin normaalisti, kunnes kaksi viikkoa sitten kouluttajatreenien jälkeen se taas ontui ihan reippaasti. Huolestuin, ja pidettiin seuraava viikko taukoa agilitysta. Muussa arjessa ontumista en huomannut. Noh, viime viikon keskiviikkona olin aamulla treenaamassa Taikaa, ja annoin Wiccan tehdä pikkaisen siivekkeen kiertoa ja pari pysäytyspuomia. Eli tosi tosi kevyesti tehtiin kuitenkin. Ja taas se ontui kotona levon jälkeen. Nyt huolestuin toden teolla, ja varasin Mevettiin ajan pääsiäisen jälkeiselle tiistaille. Pääsiäinen otettiin sitten tosi rauhallisesti, peruttiin agilitykisat ja lenkkeiltiin lähinnä koirakavereiden kanssa.
Eilen mentiin Mevettiin tutkimaan tassua. Ajattelin myös, että jos kerran otetaan röntgenkuvia, niin voisi ottaa Wiccasta viralliset selkäkuvatkin. On ollut suunnitelmissa tutkia selkä virallisesti, ja tietenkin olin huolissani, että voisiko ontuminen liittyä selkään jotekin, spondari kummitteli takaraivossa. Eläinlääkäri käänteli ja väänteli tassuja, mutta mitään selkeää kipupistettä ei löytynyt. Selkä aristi kuitenkin selvästi painelua, mutta sen verran takaa että ei ehkä vaikuttaisi etutassuun... Noh, rauhoituspiikkiä takapuoleen ja sitten odoteltiin, että Wicca nukahtaisi. Wicca tarvitsi vielä ekstra-annoksen rauhoittavaa, ennenkuin simahti, ja silloinkin ei nukkunut ihan täysin, vaan koitti heräillä. Saatiin kuitenkin ihan hyvin kuvat räpsittyä. Selkä näytti siistiltä, kyynärpäät näyttivät hyviltä, samoin lonkat ja tassut. Vasemmassa olkapäässä oli pientä kalkkeutumaa, joka saattaisi olla pehmytkudosvaurio. Eläinlääkärin neuvo oli, että pari viikkoa lepoa, kevyttä liikuntaa ja sitten asteittain paluuta arkeen. Jos ontuma ei mene ohi, niin sitten olkapäätä voisi tutkia ultraäänitutkimuksella enemmän. Ei kuitenkaan mitään selkeitä löydöksiä, jotka selittäisivät ontumista. Jäädään odottelemaan Kennelliiton virallista arviota selästä.
Sitten oli vielä Taika. Torstaina juuri ennen pääsiäistä huomasin, että Taikalla oli verta suussa. Noh, tarkempi tutkiminen paljasti, että Taika oli onnistunut lohkaisemaan hampaansa, ja veri oli hyytynyt hampaan päälle. Eikä mikä tahansa hammas, vaan tietenkin koko suun isoin poskihammas, alaleuan M1. Pikainen konsultaatio eläinlääkäriystäväni Emmin kanssa paljasti, että missään ei ole päivystävää hammaslääkäriä pääsiäisenä, joten tämä sai suosiolla jäädä odottamaan ensi viikkoon. Soitin Mevettiin jo ajanvarauksen, ja varattiin hampaanpoisto perjantaille. Tarkempi hampaan syynäys kuitenkin osoitti, että se ei ollut kovin pahasti rikki, joten voisi olla mahdollista hoitaa sitä muutenkin kuin poistamalla. Veikkolassa on hammashuoltoon erikoistunut klinikka Anident, jonne soitin sitten heti kun se aukesi tiistaina, ja saatiin seuraavalle päivälle jo tsekkausaika!
Tänään ajettiin sitten Anidenttiin Taikan kanssa. Klinikka oli todella viihtyisä ja henkilökunta ihan super mukavia, todella mieluisa kokemus oli ainakin minulle! Lääkäri katsoi ensin läpi Taikan yleisvoinnin, ja sitten kurkkasi suuhun. Todettiin, että Taika tarvitsee rauhoittaa tarkempaa tutkimusta varten ja samalla otetaan hampaista röntgenkuvat. Kuvat paljastivat, että Taikalla oli useammassa hampaassa pienet lohkeamat (M1 molemmilta puolilta alaleukaa ja yksi I1). Onneksi lohkeamat eivät olleet pahoja, joten riitti että terävät murtumalinjat pyöristettiin ja hiontapinnat päällystettiin kiillesidosmuovilla, jonka pitäisi suojata niitä. Samalla hmapaat putsattiin ja nähtiin myös, että onko Taikan puuttuva p4 puhkeamaton hammas vai kokonaan puuttuva. Onneksi se puuttui kokonaan, joten sen ei pitäisi koskaan vaivata, toisin kuin puhkeamaton hammas voisi tulevaisuudessa häiritä. Pari päivää nyt pitäisi malttaa lepäillä, ja sitten voidaan taas jatkaa normaalielämäämme.
Toivotaan nyt, ettei tarvisi kuluttaa luottokorttia ja lähetellä vakuutuksiin hakemuksia taas vähään aikaan...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti