Väliaikapäivittelyä

Ollaan nyt tiineyspäivässä 57, ja jos pennut syntyisivät nyt, niin kaiken pitäisi olla hyvin. Toisaalta koira voi periaatteessa kantaa päivälle 72 asti astutuksesta, toivotaan kuitenkin että ei. Kasvattaja ei jaksaisi enää millään odottaa pentuja... Vyötärö tänään 61 cm ja mahanympärys 77 cm.

Ollaan mittailtu eilisestä asti lämpöjä. Lämmöt olivat eilen 37,9-38,0. Tänään aamulla 37,5 ja päivällä 37,7. Nyt mittasin iltapäivällä 37,2. Olisivatko ehkä jo laskemassa? Kauheaa tämä odottelu! Wicca söi vielä aamulla ruoan, mutta nyt päiväruoka odottaa kipossa, Wicca ei syönyt sitä mutta makaa sen edessä ja vahtii Taikalta ruokaansa. Tämä on nyt eka kerta, kun ei syö ruokaansa. Närästystä on ollut paljon viimeisen viikon, samoin ilmaa mahassa. En olisi ikinä uskonut, miten pahalta koirien pierut voivatkaan haista, huh huh. Eilen vielä lenkkeiltiin tunnin lenkki golfkentällä, mutta koitetaan nyt viikonloppu pysyä vähän lähempänä kotia ihan kaiken varalta. Ainakaan vielä Wicca ei ole vaikuttanut levottomalta, petaillut tms. Selvästi sillä on kuitenkin tukala olo, ja maha on venynyt viimeiset pari päivää taas ennätyssuureksi.

Pennut on liikkuneet ihan hulluna nyt kuluneen viikon, tänään kun Wicca makasi selällään niin pystyi todella selkeästi ne potkut näkemäänkin! Hirveä meno mahassa on, selvästi alkaa tila käymään ahtaaksi. Yleensä mahassa on vähän hiljentynyt ennen synnytystä, joten tuskin ne ainakaan tänään syntyy, tai edes huomenna. Aletaan tosissaan jännittämään niitä sunnuntaina, ja oma veikkaukseni on että syntyvät ma-ti välisenä yönä :) Maitokaan ei ole vielä laskeutunut tisseihin, vaikka ne ovatkin kovasti kasvaneet viimeiset pari päivää. Muistelisin, että Draculla oli myös kuitenkin samalla tavalla aika kohtuullisen pienet nisät ja eivät näyttäneet olevan kovin "täynnä" edes synnytyksen jälkeen. Meillä ei selvästi mitään valtavia riippurintoja kasvatella...

Katsotaan onko seuraava raportti jo synnytyskertomus, vai kerkeänkö vielä raportoimaan tiineyskuulumisia maanantaina!

Lopuksi vielä kaksi kuvaa tämän päivän fiiliksistä:

Tiineysröntgen takana! -pennunodotusvaihe

Nyt olisi kaikki kuumottavimmat etapit ennen pentujen syntymää ohi, jäljellä olisi enää se jännittävin - itse synnytys! Ajeltiin tänään aamupäivällä Janakkalaan Eläinlääkäriasema Helmeen hakemaan toka herpes-rokotus ja ottamaan masukuva, tiineyspäiviä takana 53. Rokote meni ongelmitta, ja samalla vähän keskusteltiin edellisen rokotuksen jälkireaktiosta, että olisiko se voinut olla joku allerginen reaktio. Eläinlääkärimme Laura ei ollut kuullut vastaavanlaisesta, mutta katsellaan nyt toistuuko vai ei. Lisäksi puhuttiin, että voisin varuiksi vielä madottaa Wiccan kertaalleen tässä ennen synnytystä, koska sieltä Saksasta on voinut tulla aika kova loisriski. Lopuksi käytiin nappaamassa röntgenhuoneessa yksi masukuva, ja Laura laskeskeli pentujen määrää. Varmuudella 6, mutta arvioi että 7 niitä siellä köllötteli. Ihan huippua, täydellinen määrä meille!

Viikko on taas kulunut hyvin, Wicca syö paljon ja nukkuu ja muutenkin on tosi rauhallinen. Välillä vähän ottaa juoksuaskelta ulkona, mutta onneksi aika harvoin koska loppuviikosta lumi suli ja kaikkialla on ihan kamalan liukasta! Ollaan sen takia ulkoiltu aika vähän, ei ole kiva kun kukaan ei meinaa pysyä pystyssä... Pentujen liikkeet alkoivat tuntua loppuviikosta, kova myllerrys siellä on ollut nyt viikonlopun. Vähän säikähdin eilen, kun Wicca pääsi hyppäämään auton takakontista suoraan jäiselle parkkikselle, siltä meni kaikki jalat alta laskussa ja läsähti mahalleen. Heti mieli hyppäsi aborttiin ja pentujen kuolemaan, mutta kyllä siellä illalla tuntui ihan normaalisti liikettä ja Wiccaa ei näyttänyt haittaavan pikku mahalasku. Pitääkin alkaa nyt nostamaan sitä autosta ulos. Lisäksi oltiin viikonloppuna koirien kanssa turisteilemassa Ojangossa EO-krsinnoissa ja halli-SM-kisoissa. Nähtiin tuttuja ja koirat pääsi juoksemaan pellolla kavereiden kanssa.

Pentulaatikko saatiin myös viikonloppuna valmiiksi - ja hieno siitä tuli! Kirjoittelen erillisen, tarkemman postauksen pentulaatikon rakennuksesta, mutta tässä alkuun pari kuvaa valmiista laatikosta. Tehtiin tosiaan siitä kohtuullisen iso, ja rajattiin ns. isompi tila joka on varsinainen pentulaatikko sekä hieman pienempi osa jossa voi alkuun olla Wiccan ruoka-ja juomakuppi, ja myöhemmin koitetaan opastaa pennut käyttämään sitä vessana. Ajattelin laittaa sinne sahanpurua, niin hyvä että on pieni väliseinä ettei puru leviä kaikkialle ihan vapaasti. Yksi lyhyt sivu myös laskeutuu kokonaan ramppina, ja toki siellä on vielä sisäkaiteet, ettei mammakoira vahingossa lyttää pentujaan... Vielä mietitään, että tehdäänkö pohjaa vai ei. Meillä on kuitenkin muovimattolattia, eli helppo pitää siistinä, mutta mietityttää että voiko ne pennut tuhota lattiaa tai jos pentulaatikko liukuu yhtään ja jonkun pikku tassu jäisi lattian ja seinän väliin. Onneksi tässä on vielä vähän aikaa pohtia!

Lopuksi vielä otettiin tämän päivän mitat, päiviä tosiaan 53 ekasta astutuksesta. Mahan suurin kasvupyrähdys näyttäis olevan takana, sillä maha oli kasvanut vain pari senttiä. Vyötärö 60 cm, maha 73 cm ja paino 22,5 kg. Muistinkohan tuon painon oikein... 2 kg lisää viime viikosta tuntuu aika hurjalta! Eli tähän mennessä painoa on tullut 5,5 kg, vyötäröön 12 cm ja mahanympärykseen 21 cm. Aikamoista kasvua siis, katsotaan saadaanko vielä ensi maanantaina mitat ylös vai syntyvätkö pennut ennen sitä. Laskettu aika olisi ensi viikon tiistaina (61 vrk ekasta astutuksesta), mutta periaatteessa pennut voisi syntyä jo viikonloppunakin. Ensisynnyttäjät tuppaavat synnyttämään yleensä aikaisemmin. Joka tapauksessa me eletään seuraava viikko suuren odotuksen ja jännityksen tuskissa!

Kuvat tältä aamulta, ei ikinä uskois et otin nämä valoisaan aikaan... 

Voisiko aikaa pikakelata jo-pennunodotusvaihe

Viimeiset viikot alkavat nyt olla edessä, Wiccalla on 46 tiineyspäivää takana jo. Vähän päälle kaksi viikkoa laskettuun aikaan! Wiccan masu kasvaa, ja olo alkaa selkeästi olla aika tukala. Se läähättelee paljon, ja nieleskelee aina ruoan jälkeen. Varmaan annoskoot alkavat olla turhan isot, pitäisi lisätä se pian neljälle ruokakerralle, niin ei tarvisi kerralla syödä niin paljoa. Muuten vointi on aika normaali, nisät on turvonneet ihan hulluna ja pikkaisen huomaa että maitorauhaset alkavat kehittymään, vaikka aika pienet ne vielä ovat. Ollaan lenkkeilty vielä ihan normaalisti, mutta Wiccan vauhti on selkeästi hidastunut ja se pysyy ihan vieressä ulkona. Sisällä se makoilee jalat suorina takana sammakkoasennossa tai sitten kyljellään ja läähättelee. Me kaikki jo kovasti odotellaan, että pupsit jo syntyisivät kohta <3

Strategiset mitat tänään: vyötärö 58cm, vatsa 69cm ja paino 20,7kg. Vähän Wicca on ehkä myös lihonnut, joka oli toki tarkoituksin kun oli vähän turhan hoikassa kunnossa pennuista huolimatta.

Ensi viikolla olisi sitten maanantaina vielä toka herpes ja tiineysröntgen. Sitä odotellaan jännityksellä! Tänään käytiin myös hakemassa materiaaleja pentulaatikon rakentamiseen, ja se olisi meidän tämän viikon projekti. Voisin oikeastaan kirjoittaa siitä ihan erillisen postauksen, oli itse vaikea löytää mitään hyviä pentulaatikon rakennusohjeita, joten ehkä meidän projektista olisi iloa jollekin omaa laatikkoa suunnittelevalle! Lisäksi synttärilahjaksi sain mitä parhaimman kirjan "Parempaan pentutulokseen - koirankasvattajan käsikirja", jota olen jo kovasti selaillut. Aika paljon tietenkin on tuttuja juttuja, mutta hirveän kätevää että kaikki tarvittava tieto löytyy yksien kansien takaa.

Oheessa Wiccan masukuvat. En jaksa ymmärtää miten tuo mahan suuruus ei ikinä välity kuviin asti... Joka tapauksessa livenä se on ISO!

Arkeen paluu talvisessa ihmemaassa

Kohta ollaan oltu jo viikon päivät kotona Suomessa - hurjaa! Saksan leudot säät muuttuivat heti viikonloppuna lumiseksi ihmemaaksi, jossa on yölläkin valoisaa, lumi narisee kengissä ulkona ja pakkasten paukkuessa aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Voisinko upeammassa paikassa asuakaan! Itse tykkään talvesta, samoin koirat nauttii kylmistä keleistä ja pitkistä lenkeistä hangessa. Ollaankin käytetty ihanat lenkkimaastot ja hyvät kelit hyväksi ja ulkoiltu paljon niin kavereiden kuin myös pennuista kiinnostuneiden kanssa. Ihan parhautta!

Nähtiin sunnuntaina aamupäivällä Tiiaa, joka otti aivan lumoavia talvisia kuvia koirista! Mukana kuvissa Tiian bc Gava, Wicca, Taika ja vieraileva pentutähti Isla (joka matkusti maanantaina omaan kotiinsa). Kaikki kuvat.

Lenkkeilyn lisäksi ollaan kovasti laitettu kotia taas kodin näköiseksi, purettu omaisuutta laatikoista ja nikkaroitu kotia niin koirankestäväksi kuin valmisteltu paikkaa pikku hiljaa pennuille sopivaksi! Lisäksi ollaan päästy taas treenaamisen makuun! Taikan kanssa käytiin treenaamassa agilitya Siirin ja Maarun (mun Ranskasta tuoma sijoituspentu) kanssa. Olipa nuoret päteviä! Lisäksi Maaru tuli meille pariksi päiväksi hoitoon, koska halusin vähän tutustua siihen paremmin nyt kun se on kasvanut pennusta teiniksi. Taikan kanssa ne on leikkineet hulluna, mutta on samanikäisille tytöille tullut myös vähän riitaa. Wiccaa Maaru kunnioittaa ja varoo, ja hyvä niin.

Lisäksi eilen kävin Ievan (Red'n Ready Little Mermaid) kanssa agilitytreeneissä. Ollaan samassa agiseurassa, ja Ievan omistaja ei pääse sen kanssa toistaiseksi treenaamaan, niin käyn tuurailemassa hänen treeneissä I-hahilla. Ieva on oikein pätevä agikoiran alku, harjoittelee vielä esteitä mutta menee lyhyttä rataa todella kivasti, se on nopea ja kiihkeä nuori narttu, juuri sellainen mistä itse tykkään. Katsotaan nyt kuinka monta kertaa käyn sen kanssa treenailemassa, omia vakkaritreenejä ei meidän omilla koirilla ole kuitenkaan ennen toukokuun alkua...

Ihana Isla (S Bar L Islay Whisky)

Nälkä kasvaa ja vauhti hidastuu-pennunodotusvaihe

Tiineyttä on tänään takana 39. vuorokautta ekasta astutuksesta, jonka kunniaksi aloitettiin matolääkekuuri molemmille koirille. Wiccan hirmuinen ruokahalu teki adotuksen helpoksi, hotkaisee kaiken mitä tarjoaa eikä mieti että mitä syö. Namikäsi on ollut nyt pari viikkoa vaarassa, kun sormet kelpaisi namien lisäksi. Wicca on yleensä osannut ihan nätisti ottaa kädestä namit, mutta nyt on sekin unohtunut. Periaatteessa vielä ei tarvitse ihan kamalasti nostaa ruokamäärää, mutta Wiccalla tuntuu kylkiluut vähän turhan hyvin. Olen antanut ruokaa 2 x päivässä ja noin 1/3 enemmän joka ruokailulla, enkä ole viitsinyt antaa kerralla enempää kun Wicca näyttää aina vähän siltä, että söi ihan liikaa ja lipoo huulia ja kärsii. Joten aloin tänään antamaan päiväruokaa myös, ehkä 1/3 normiannoksesta.

Mittaukset näyttävät seuraavilta: vyötärö 54 cm, vatsa 61 cm ja paino 18,7 kg. Vyötärö on suurentunut noin 2 cm vauhdilla tähän saakka, maha selkeästi vauhdikkaammin. Pennut siis ovat siellä vähän korkeammalla mahassa, niinkuin toki kuuluukin olla. Siirtyvät sinne alemmas sitten viimeisen viikon aikoihin. Painoa ei ole tullut ihan kauheasti lisää, pitää käydä kurkkimassa että miten paljon lisäpainoa Dracu aikanaan sai.

Muuten meille kuuluu hyvää. Wicca juoksee vielä ulkona mukana lenkillä, ja eilen heittelin vähän palloa tytöille ja innoissaan niitä noutaa. Kuitenkin selkeästi vauhti on hitaampaa ja se osaa itse kyllä rajoittaa omaa liikuntaansa, josta olen aika järkyttynyt. Wicca on sisällä tosi laiskan pulskea, haluaa maharapsutuksia, pusuja, ruokaa ja nukkumaan joko kainaloon tai sohvan alle. Ongelma on, että vaikka se vielä juuri ja juuri mahtuu sohvan alle, niin se ei meinaa mahtua sieltä itse pois, vaan joudun käymään sohvaa nostelemassa aina välillä. Muiden koirien kanssa Wicca on ihan normaali itsensä, vaikka Taikan kanssa ne eivät juurikaan enää leiki. Ollaan tavattu ahkerasti pennuista kiinnostuneita, joihin Wicca on suhtautunut pitkälti välinpitämättömällä tyylillään.

Pentulaatikkoa olisi tässä tarkoitus alkaa nikkaroimaan. Onneksi avokki on siitä ihan innoissaan, ja suunnitelmat ovat suuret! Katsotaan nyt, että kuinka monimutkainen rakennelma jaksetaan todellisuudessa tehdä. Toki laajennettava laatikko ramppiovilla ja muovimatolla olisi hieno, mutta kunhan se nyt pitäisi pentuja pari ekaa viikkoa, ja sitten niiden reviiriä voi suurentaa koko pentuhuoneeseen!

Päivän masukuvat ovat kammottavia, kun täällä Suomen kodissa valon määrä on niin vähäinen, mutta ehkä näistä jotain näkee. Mahan kasvu on paljon selkeämmin nähtävissä livenä...

Palapeleistä haastavin: uroksen valinta

Koska tämän viimeisimmän palapelin kokoaminen on vielä niin tuoreeltaan muistissa, niin ajattelin hieman avata taustoja urosvalintojeni takaa. Voisi kuvitella, että kun maa on samanrotuisia koiria pullollaan, noin puolet naaraita ja puolet uroksia, ei homma voi kovin haastavaa olla. Sieltä valkkaat vaan jonkun joka miellyttää ja lopputulos on pentulaatikollinen pentuja. Ei-koiraihmiset jaksavat kerta toisensa jälkeen naureskella sille, kuinka lähden ulkomaanlomalle koiranastutusreissulle tai suunnittelen pakkassulhoja kaukaisilta uroksilta. Monet koiraihmisetkin varmasti ihmettelevät, että miksi ne kasvattajat aina valittavat, että sulhasten löytäminen nartulle on muka niin kamalan hankalaa.

Totuus on, että lähes mikään ei ole kasvattajalle vaikeampaa, kuin sopivan uroksen löytäminen omalle nartulle. Yleensä narttu on kuitenkin jo kotona valmiina, ja se joko sopii jalostukseen tai ei. Jos päätetään, että se kelpaa jatkamaan sukua, niin alkaa uroksen etsiminen. Nyt ollaankin paljon vaikeamman äärellä, miten valita paras mahdollinen uros. Mitä kaikkea kasvattajan täytyy huomioida? Mitä vaiheita käydään läpi? Kuinka monta yötä surffataan netin syövereitä, aina uudestaan ja uudestaan? Mietitään, pohditaan, vatvotaan, keskustellaan, kysellään, tehdään listoja, nähdään koiria ja pohditaan pää puhki erilaisia asioita, jotka täytyy ottaa huomioon.

Mikä sitten tekee koko prosessista niin vaikean, ja miksi se ei tunnu helpottuvan ajan kanssa, kun kokemusta ja tietoa on enemmän? Ensimmäinen tärkeä pointti on, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän etsii tietoa ja on mukana aussiemaailmassa, sitä enemmän tietää sairauksista, luonneongelmista, huonoista koirista/kasvattajista/linjoista. Alkaa nähdä sairauksia kaikkialla, ketä muka voisi käyttää enää jalostukseen hyvillä mielin, kun epilepsiaa, autoimmuunisairauksia ja luustovikoja on kaikkialla? Toinen iso ongelma on yleensä myös se, että olen pitänyt jalostusnartuistani niin paljon, ja tuntuu lähes mahdottomalta löytää niille yhtä hyviä uroksia. Vahvasti elää mielessä se ajatus, että uroksen pitää olla vähintään yhtä hieno kuin narttu, ellei hienompikin. Vaikka narttu onkin kasvatuksessa loppupelissä urosta tärkeämpi, sillä vaikka pennut saavat geenit 50% ja 50%, niin käytösmallit opitaan emältä.

Ensimmäinen yhdistelmä, josta koskaan haaveilin, ei ikinä toteutunut sukutauluissa esiintyvien riskien vuoksi

Voisin kuitenkin käydä vähän kohta kohdalta läpi, miten olen käynyt läpi uroksen valintaprosessia:

Suunnitelmien tekeminen voi alkaa jo vuosia ennen kuin pennut ovat edes ajankohtainen asia. Oikeastaan ne saattavat lähteä jo liikkeelle, ennenkuin koirat ovat syntyneetkään. Esim. Wiccan tuleville pennuille on jo mietitty alustavia parituksia, ennenkuin pennut ovat kerenneet edes syntyä. Näin aikaisessa vaiheessa katson pääasiassa sukutauluja. Mitkä sukutaulut voisivat sopia keskenään ja mistä sen voi edes tietää? Kokemus voi toki kertoa, että tiettyjä linjoja yhdistelemällä on saatu kivoja lopputuloksia, mutta jopa samat sukutaulut omaavat koirat voivat periyttää ihan eri asioita. Linjajalostuksessa on toki ongelmansa, mutta niissä on ainakin se hyvä puoli, että voi ennakoida paljon paremmin lopputulosta. Pentueet ovat homotsygoottisempia, kun sukusiitosprosentti on korkeampi, ja näin geneettistä vaihtelua on vähemmän. Ulkolinjauksilla, jossa sukusiitosprosentti on paljon matalampi, voi pennuista tulla jotain ihan muuta kuin olisi vanhempien perusteella osannut arvata!

Mitä asioita minä sitten otan sukutaulullisesti huomioon, kun etsin sopivaa sulhasta? Otetaan esimerkiksi Wiccan sulhasen etsintä. Tiedän Wiccan sukutaulussa esiintyvän epilepsiariskiä. Minulla on myös ajatus siitä, mitkä koirat sen sukutaulussa ovat suurimpia riskejä tämän suhteen. Kiinnitän siis ensisijaisesti huomiota siihen, että nämä samat koirat eivät kertaannu uroksen sukutaulussa. On tietenkin täysin mahdotonta varmasti sanoa, mistä esim. epilepsia tulee, mutta voin aika suurella varmuudella merkitä joitakin koiria epilepsian periyttäjiksi, ja koittaa vältellä näiden koirien kertaantumista sukutaluissa. Koska olen ajatellut Wiccan sukutaulun suurimmaksi riskiksi epilepsian, koitan vältellä sukuja, joissa on paljon samaa riskiä. Pois karsiutuvat kaikki koirat, joilla on hieman korkeampi riski samaan ongelmaan. Wiccan riskille en voi mitään, mutta käyttämällä matalariskisempää urosta voin pienentää pentujen riskiä sairastua. Wiccan sukutaulussa on myös joitakin Pohjoismaissa hyvin yleisiä linjoja (etenkin Ruotsissa), joten en välttämättä halua käyttää muita erittäin yleisiä linjoja. Jos haluan seuraavissakin sukupolvissa hallita sukusiitosprosenttia, en voi sekoittaa kaikkia yleisimpiä linjoja samoihin koiriin. Koska preferenssini on työlinjoissa, on toki myös tärkeää, että uros on ainakin suurimmaksi osaksi työlinjoja oleva. Samalla tavalla menettelisin muidenkin narttujen parituksessa, kun katsotaan sukutaulua. Mietin, mitkä ovat tämän nartun sukutaulullisesti suurimmat riskit, miten vähennän riskiä ja mitä koiria en halua kerrata molempien sukutauluissa. Näihin asioihin kiinnitin huomiota Wiccan uroksen sukutaulussa:

• mahdollisimman matala sukusiitosprosentti
• mahdollisimman vähän Hanging Tree-linjoja, etenkin Hanging Tree Dude-urosta
• mahdollisimman vähän Fairoaks-koiria
• ei Crofter Holding's-linjojen kantakoiria
• ei muita tunnettuja epilepsian periyttäjiä muista linjoista

Wiccan vanhemmat Dracu ja Spiro. Nykyisellä tiedolla sukutaulujen riskeistä en tekisi tätä yhdistelmää, mutta yksilötasolla yhdistelmä oli erittäin onnistunut ja vanhempien luonteet sopivat todella hyvin yhteen ja pennut saivat hyvän sekoituksen molempia vanhempia.

Kun ollaan päätetty, mitä etsitään (tai ennemminkin ei etsitä) sukutaulullisesti, on aika alkaa miettiä minkä tyyppistä urosta etsitään. Minkä luonteista yksilöä etsitään, ja kuinka kaukaa ollaan valmiita katsomaan. Tässäkin lähdetään liikkeelle nartusta, esimerkkinä otetaan taas Wicca. Koska Wicca on erittäin taistelutahtoinen, vauhdikas ja aikamoinen kuumakalle, voidaan hyvillä mielin katsella hieman rauhallisempaa urosta. Toki uroksen täytyy toimia työ/harrastuskoirana, mutta sen ei tarvitse olla yhtä kiihkeä kuin Wiccan. Wicca saisi olla koirasosiaalisempi, joten urokset, jotka eivät ole koirasosiaalisia, rajataan pois. Wicca on ihmisiä kohtaan välinpitämätön, muttei varautunut. Wiccalla on kohtuullinen määrä vahtiviettiä, ja erittäin suuri laumavietti. Uros voisi siis olla samanlainen, tai sosiaalisempi. Ei missään nimessä hyvin varautunut, äärimmäisen laumaorientoitunut tai erittäin kova vahtimaan. Wicca on ympäristön suhteen pomminvarma, ei hötkyile mitään tai pelkää mitään. Se on erittäin äänivarma, alustavarma ja suhtautuu todella rennosti uusiin tilanteisiin. Uroksen ei sii tarvitse kompensoida tällä alueella mitään, ja se voi olla hieman pehmeämpi. Wicca paimentaa nätisti, muttei todella intensiivisesti, joten uroksella saisi olla enemmän fokusta paimennettaviin eläimiin, ja halua työskennellä itsenäisesti. Listataan siis vielä uroksen kriteerit:

• koirasosiaalinen
• kohtuullisen vähän vahtiviettiä/varautuneisuutta
• intensiivinen paimenkoira
• harrastuksissa hieman rauhallisempi, ei äärimmäisen vilkas tai raivokas
• kohtuullisen kova/hieman pehmeä

Terveys on luonnollisesti erittäin tärkeä kriteeri myös. Sukutaulussa olevien riskien lisäksi myös pentueen vanhemmilla pitää olla moitteeton terveys. Koska Wiccalla ei ole ruokaherkkyyksiä, hammaspuutoksia tai mitään muita ongelmia terveydessä, voisi urokselta periaatteessa sallia joitain näistä. Wiccalla on silmälausunnossa dichiatis, eli tätä uroksella ei voi olla. Wicca on terve kaikista geenisairauksista, joiden osalta se on testattu (kaikki aussieille tyypilliset), joten uros voi olla kantaja. Sanomattakin on selvää, että kummallakaan ei saa olla vakavia, perinnöllisiä sairauksia. Koska kyseessä on Wiccan ensimmäinen pentue, olisi hyvä että uroksella olisi jo vähän enemmän ikää, kokemusta narttujen astumisesta sekä jälkeläisnäyttöä. Ensimmäinen pentue olisi hyvä syntyä luonnollisen astumisen kautta, eli paras olisi etsiä uros, jonka luokse astutusmatka on mahdollinen toteuttaa. Käytännössä siis mielellään Euroopassa asuva uros. En myöskään halua käyttää mitään urosta, jolla on ihan älytön määrä jälkeläisiä, ja jota annetaan jalostukseen kaikille sitä kysyville. Listataan taas kriteerit selkeästi:

• terve perinnöllisistä sairauksista
• terveysutkittuja jälkeläisiä (mutta ei kohtuuton määrä)
• riittävän lähellä, jotta luonnollinen astutus mahdollinen

Ensimmäisen pentueeni vanhemmat Dracu ja Keen. Vaikka en tavannut urosta ennen astutusta, niin tunsin sen sukua ja luotin omistajiin heidän kuvauksissaan Keenistä. Pentue oli luonteen puolesta onnistunut, mutta täydellinen esimerkki siitä, että kaksi tervettä vanhempaa voivat periyttää myös huonoa terveyttä yhdistettynä toisiinsa.

Nyt ollaan päätetty pääpiirteittäin tärkeimmät, sukutaulu ja uroksen luonne/harrastusominaisuudet ja terveys, voidaan katsoa myös muita kriteereitä. Uroksen tyyppi on myös yksi asia, mihin saa kiinnittää huomiota harrastuskoirien jalostuksessa. Koska pääpainoni on agilityssa, en halua jalostaa kovin raskaita koiria. Wicca on hieman pieni ja lyhytjalkainen, joten urokselta toivotaan korkeutta ja jalkaa. Kevyt kroppa ja kohtuullinen määrä karvaa ovat myös toivelistalla. Wiccalla on aika paljon karvaa, enkä halua kasvattaa ihan äärettömän karvaisia koiria, sillä ne kärsivät kesällä kuumuudesta. Koiran turkin pitää olla sellainen, ettei sitä tarvitse ajaa kesällä pois, jotta koira jaksaa paremmin helteillä. Listataan siis taas uroksen kriteerit:

• kohtuullisen korkea, ei liian pieni
• jalkava, atleettinen rakenne
• vähän tai kohtuullisesti karvaa

Lopuksi katsotaan vielä uroksen koenäyttöä, harrastuksia ja omistajaa/kasvattajaa. Uroksella olisi hyvä olla jotain koenäyttöä, sekä jos se on suomalainen/ruotsalainen, niin luonnetestit ovat toivottavia. Koska myyn pentuni pääasiassa monipuolisesti harrastaviin koteihin, lähtökohtaisesti etsin uroksia joilla olisi muutakin näyttöä kuin pelkästä paimennuksesta. Etenkin jos en ole päässyt tutustumaan urokseen vielä livenä. Mitä enemmän sen kanssa on harrastettu (ja kisattu), sen parempi. Kisatulokset olisivat siksi kivat, että olisi jotain objektiivistä näyttöä, että uros toimii harrastuskoirana sekä kisatilanteissa. Uroksen omistajan/kasvattajan kanssa pitää olla samanlaiset käsitykset aussieista sekä kasvattamisesta, ja hänen täytyy olla luotettava ja rehellinen.

• kisatuloksia mielellään useasta lajista
• uroksen omistaa luotettava ja tuttu harrastaja/kasvattaja

Kaikki nämä edellä mainitut kriteerit voi toki osittain ainakin selvittää netin välityksellä, kyselemällä koirasta useammalta eri ihmiseltä sekä katsomalla videoita uroksesta. Kuitenkin minulle on erittäin tärkeää päästä myös näkemään uros, sekä mielellään sen sukua/jälkeläisiä livenä jos se vain on mahdollista. Vain näkemällä uroksen itse, voin olla varma onko se sellainen kuin toivon. Liian monta kertaa olen tavannut koiria, jotka eivät vastaa yhtään mielikuvaani niistä netin välityksellä. Ihmisillä on eri standardit esim. vilkkaalle, kiihkeälle ja nopealle, joten jonkun mielikuva erittäin nopeasta ja kiihkeästä koirasta ei välttämättä vastaa yhtään minun mielikuvaani vastaavasta. Sen lisäksi, että olen yhteydessä uroksen omistajaan/kasvattajaan, kyselen myös uroksesta ja sen suvusta muilta ihmisiltä. Olen yhteydessä uroksen jälkeläisten omistajiin, muihin urosta käyttäneisiin kasvattajiin sekä muihin mahdollisesti urosta tunteviin harrastajiin/kasvattajiin jotka tunnen. On hyvä kuulla erilaisia näkemyksiä, niin positiiviset kuin negatiiviset. 

Wiccan pentueen pitkällisen ja monen vuoden prosessin lopputulos 

Kaikista kriteereistä huolimatta pitää muistaa, että sitä täydellistä urosta tuskin löytyy. Aina pitää tehdä kompromissejä jostain. Wiccan ensimmäisessä astutusyrityksessä tehtiin kompromissi luonnollisen astutuksen suhteen, kun käytettiin pakastespermaa. Toisessa astutuksessa kompromissi tehtiin mm. uroksen iän kanssa (Rango oli turhan nuori) sekä osittain pehmeydessä. Rango on omaan makuuni turhan pehmeä, mutta koska se on niin sosiaalinen ja ystävällinen, ja Wicca ei ole mitenkään kamalan pehmeä, niin päätettiin katsoa, mitä tapahtuu. Lisäksi Rangolla on kisatuloksia vain agilitystä, mutta toisaalta näin sen paimennuksessa useamman kerran, ja se varmasti tulee saamaan siltä saraa vielä paljon titteleitä kunhan sen kanssa lähdetään kisakentille.

Kaiken kaikkiaan uroksen etsintään saa kulumaan paljon aikaa ja vaivaa. Rangoa olen katsellut jo vuosia jalostusmielessä, mutta alunperin ajatellut käyttää sitä vasta myöhemmin. Muutama muu uros on myös "käytettävien listalla". Suunnitelmissa olisi tutustua myös paremmin Suomen valikoimaan käymällä kesällä vierailemassa muutaman kasvattajan kasvattileirillä, pitämällä silmät auki koiratapahtumissa ja osallistumalla ASCA-paimennuskisoihin niin Suomessa kuin Saksassa. On helpompaa löytää nartulle sopiva uros, kun on valmiina lista omaan jalostussuunnitelmaan sopivista uroksista. Sitten nartulle voi etsiä näistä vaihtoehdoista urosta, ottaen huomioon nartun perusteella tehdyn kriteerilistan. Tämän vuoksi onkin hyvä, että on muutama eri sukutaulua edustava narttu, jotta voi käyttää eri uroksia. Tarkoitus olisi kuitenkin perustaa kasvatus vahvalle narttulinjapohjalle, mutta ensin pitää luoda se. En halua, että kaikki käyttämäni nartut pohjautuvat samaan koiraan, sillä jos sieltä ilmenee jotain perinnöllisiä ongelmia, voi koko kasvatustyön joutua kerralla kuoppaamaan.

Minulla on tähän mennessä ollut aina tilanne se, että nartut ovat hyvin tempperamenttisiä, vauhdikkaita ja tiukkaluonteisia. Niille on etsitty hieman rauhallisempia, lempeämpiä ja sosiaalisempia uroksia, ja lopputulema tuntuu olevan yleensä jotain siltä väliltä muutamaa yksilöä lukuunottamatta, jotka ovat vähän enemmän jompaa kumpaa päätä. Ainakaan tässä vaiheessa en ole uskaltanut yhdistää kahta hyvin vauhdikasta ja tempperamenttistä koiraa, sillä ne tarvitsevat sitten hyvin kokeneita, aktiivisia koteja. Siinä vaiheessa, kun olen luonut kasvatuspohjaa ja saan paljon kyselyitä aussieharrastajilta, niin haluaisin jalostaa enemmän omienkoirieni kaltaisia koiria. Tällä hetkellä on kuitenkin oikein täydellistä, että muutama pentu on hieman haastavampi, ja sitten seassa on hieman helpompi yksilöitä, jotka uskaltaa myydä myös vähemmän aussiekokemusta omaaville ihmisille.

Aina välillä haaveilen siitä täydellisestä yhdistelmästä, jossa voisin yhdistää kaksi lempikoiraani, Wiccan ja Pikin (Dracun 2. pentueesta) täydelliseksi agilitypentueeksi. Siinä kaksi sellaisa turbotykkiä, Wiccan hieman vilkkaampi ja tempperamenttisempi, Piki intensiivinen ja täynnä voimaa, jotka yhdistäisi mun kaksi lempityyppiä aussieista. Toki mitään puolisisarusparitusta en koskaan tekisi, mutta yksilöinä ne olisivat ihan mieletön pari, jotka täydentäisivät toisiaan hyvin. Piki on myös esimerkki siitä, miten mielipiteeni koirien jalostuksesta on muuttunut viime vuosina. Ennen olisin automaattisesti sulkenut C/C-lonkkaisen koiran jalostuksesta pois, mutta nyt se olisi vain yksi kompromissi listalla, kun mietitään urosta kokonaisuudessaan. Jos lonkat eivät vaivaa aktiivisen harrastuskoiran elämää, en näe miksi sitä ei voisi käyttää nartulle, jolla on terveet lonkat ja ei kauheasti luustovikaa sukurasitteena.

Piki (Red'n Ready The Beast) on Dracun pennuista ehkä eniten Dracua muistuttava turbopakkaus, jossa yhdistyy hurja vauhti, moottori, keskittymiskyky sekä intensiivisyys. Sitä voisi käyttää nartulle, jolle toivoisin vähän enemmän vauhtia ja moottoria, tai vastaavasti erittäin vauhdikkaalle nartulle, jos pennuille olisi paljon osaavia, kokeneita, ja kilpailullisia koteja

Tämmöisiä ajatuksia minulla on tästä aiheesta tällä hetkellä, toivottavasti se vähän raotti teille lukijoille kasvattajien työn määrää ja haasteita, kun pentueen suunnittelu tehdään huolella! Kommentteja luen mielelläni, ja voin vastata kysymyksiin jos sellaisia heräsi. Varmasti kaikilla kasvattajilla on omat kriteerinsä ja painopisteensä yhdistelmissä, mutta nämä olivat minun tämänhetkiset valintakriteerit. Toki voisi toivoa, että kaikille kasvattajille ainakin terveys olisi listalla korkealla, kasvatti sitten mitä linjaa tahansa ja mihin käyttötarkoitukseen hyvänsä. 

Taika on 10kk vanha borderco.. eikun aussie!

Taika senkun kasvaa, ja lähes päivittäin ihmiset kertovat minulle, että "sehän on bordercollie!" "Ei, se on kyllä aussie..." "Ei kun tuo toinen on aussie, tämä on bordercollie!" On se hienoa, miten moni ihminen jo tietää bortsun, enkä voi maallikkoja syyttää erehdyksestä, sillä Taika huijaa kokeneimpiakin aussie-ja bortsuihmisiä rodustaan. Mun ihana vale-bc!

Taika on nyt varmaan aikalailla niissä mitoissa, joissa se tulee aikuisena olemaan. Korkeutta 48 cm ja painoa 14 kg. Pikkaisen Wiccaa pienempi, mutta ihan kohtuullisen kokoinen siitä tuli. Erittäin sporttinen ja rimpula se vielä on, mutta hyvä vain. Tuskin siitä ikinä kovin massiivista tuleekaan, ja karvaa on aika sopiva määrä kanssa. Ekoja juoksuja vieläkin odotellaan, samoin sisäsiisteyttä. Viimeisimpänä se alkoi lirutella onnellisesti sisälle kun meillä on ollut 9 vk vanha aussiepentu Isla hoidossa, ja silä Taikakin otti sitten esimerkkiä sisälle pissaamisessa... Pennun kanssa Taika on ihan hirveä nössö, antaa riiviöpennun repiä sitä ihan miten tahansa, ja inisee vaan kun toinen puree ja raapii minkä jaksaa. Ei myöskään vahdi ruokaansa pennulta, tai näytä mitään auktoriteettiä.

Normiarjessa Taika on mutkaton, söpö tyyppi, joka tykkää muista koirista ja ihmisistä. Vähän herkkis yhä, pelkää lapsia nyt aika paljon, muttei ole muuten mörköillyt ihmeemmin. Ollaan tehty agin alkeita vähän Saksassa, ja Taikalla on jo aika hyvä estefokus. Vetoleikit on myös agilitytreenien kautta parantunut, ja nyt Taika leikkii jo ihan kohtuullisesti ainakin mun kanssa. Luulen että agilityn kautta tulee löytymään vielä aika paljon lisää tulta ja tappuraa, se selkeästi on tosi innostunut treenaamisesta ja keskittyy hyvin treeneissä. Ollaan harjoiteltu myös treenivuoron odottamista kentän laidalla erilaisilla keskittymis-ja namistaluopumistreeneillä, ja Taika osaa odottaa ihan hiljaa ja rauhallisesti omaa vuoroaan kun muut treenaavat ihan vieressä! Nyt kun ollaan taas Suomessa, niin aiotaan alkaa tehotreenata agilityn alkeita!

Oltiin tänään agilitykisoissa hurraamassa Piki-kasvatin kisoissa, ja Jedin omistaja Anne otti Taikasta aivan ihania kuvia, miljoonat kiitoksen siitä! Täältä voi kurkkia Annen valokuvasivuja: https://annebarck.pic.fi/kuvat/

Viimeiset päivät Saksassa ja vieraileva tähti

Saksan viimeisimmät kuulumiset täytyy raportoida nyt jälkikäteen Suomesta, sillä Saksan netti lopetti toimimisen pari päivää liian aikaisin...! Meillä oli varsinainen härdelli päällä viime viikonloppuna, sillä lauantaina käytiin vielä vikaa kertaa Sandralla paimenessa ja haettiin samalla häneltä pieni matkatulijainen kotiintuomisiksi. Viikonloppu kului sitten muutenkin kiireessä, sillä oli siivoamista, pakkaamista, tavaroista eroon hankkiutumista ja paperisotaa yliopiston kanssa.

Paimenessa oli tosi kivaa, Wicca on jotenkin ollut nyt ehkä tiineydenkin myötä hieman rauhallisempi ja fiksumpi, ja kuunteli tosi kivasti mua. Ekaa kertaa pitkään aikaan mussutti myös vähän lampaankakkaa, ruokahalu on selvästi liian suuri. Harjoiteltiin poispäinajoa pienessä maneesissa, joka onkin selvästi Wiccan luontainen tapa paimentaa. Lisäksi vahvistettiin hakukaaressa suuntakäskyjä ja lähetin sitä sivulta hakukaarelle, sekä myös poispäinajossa harjoiteltiin sisäflänkkejä, eli lampaiden suunnan vaihtamista. Vaihdeltiin haun ja ajamisen välillä, että Wicca oppisi kunnolla erottamaan nämä toisistaan. Hieman sekaannusta se toki aiheutti, mutta kaikki pysyttiin rauhallisina ja homma ei mennyt sekoiluksi. Vähän Wicca mua turhaan vahtii sen sijaan, että katsoisi koko ajan eläimiä, mutta ainakin on kuulolla ja mentiin ravia ja käyntiä lähes koko ajan ja häntä alhaalla. Oikea mielentila on kyllä löydetty, toivotaan vaan että se ei muutu pentulomalla!

Paimennuksen jälkeen käytiin kasomassa liki 9-viikkoisia pentuja jotka Sandralla oli.Nämä ovat Disney-pentueen puolisisaruksia, sama isä molemmissa. Olin luvannut yhdelle kaverille, että tuon hänelle tästä pentueesta pennun Suomeen kun kerta olin matkustamassa Saksasta kotiin kun pennut olivat juuri luovutusikäisiä. Pentu menee Suomessa maitolehmätilalle paimenkoiraksi, eli pääsee niin rodunomaisiin tehtäviin kuin vain voi. Isla-pentu oli hurmaava pikkumusta, jolla oli yksi sininen silmä ja iso luonne. Isla huusi alkumatkan takakontissa, kunnes kiipesi sieltä pois ja kääriytyi kerälle mun takin päälle nukkumaan. Wicca vähän murisi ekat päivät, mutta äkkiä totesi että toi on tullut jäädäkseen ja ei jaksanut enää pennusta välittää. Hirmu reipas pentu, tosi kova puremaan ja röyhkeäkin on, varmasti siitä tulee täydellinen nautapaimen! Se on meillä nyt ensi viikon alkuun asti, eli päästään muistelemaan hetkeksi millaista pentuarki on!

Wiccan tiineyspäivitys valitettavasti jäi viime viikolta, samoin kuvat, mutta mitat kyllä otin. Kun oli päiviä 32 takana, niin paino 18 kg, vyötärö 52 cm ja maha 57 cm. Etenkin kun Wicca istuu niin maha oikeen pullistuu ulos ja se tuntuu ihan valtavalta. Varsinaista ruokahaluttomuutta ei ole ollut, mutta tällä viikolla selvästi syöminen useampana päivänä on syönyt epänormaalin hitaasti ja pitänyt pikkuisen taukoja ruokailussa. Ehkä tämä oli mega-ahmatin verso pahoinvoinnista... Nyt on taas maistunut ruoka entiseen tapaan, ehkä jopa ruokahalu on vieläkin valtaisampaa. Kerjääminen ja kuolaaminen ovat olleet ihan jatkuvaa ainakin. Wicca tuntuu rauhallisemmalta, ja olo on ehkä vähän pinkeä. Aina kun makaa niin oikaisee jonkun takajalan suoraksi, selvästi ryhdikkäästi makaaminen ei ole mukavaa. Vaihdettiin loppuviikosta ruoka, ja ostettiin Eukanuban penturuokaa kun oli ainut merkki Royal Caninen lisäksi jota tiesin Suomesta löytyvän. Katsotaan josko vaihdetaan johonkin muuhun kun tuo 3 kg säkki on syötetty loppuun.