Lotta Vuorelan agilityvalmennuksessa Riihimäellä

Mikä fiilis! Mitkä kiksit! Mikä väsymys kotona! Olipa kertakaikkisen mahtavaa päästä palaamaan "kunnolla" agilitykentille liki 8kk tauon jälkeen! Meidän seura AST oli varannut koko päivän kurssin Lotta Vuorelalta (Naurava koira) ja mä olin alunperin ilmoittautunut mukaan pelkästään Wiccan kanssa kun en ollut varma miten oma jalka kestäisi vielä agilitya Dracun kanssa. Aamulla kuitenkin yksi seurakaveri soitti ja tarjosi hänen paikkaansa, joten lähdettiin sitten kuitenkin molempien kanssa kohti Riihimäkeä. Lotta on tähän mennessä ollut meille tuttu vain kisakentiltä, eikä mulla ollut mitään ennakkokäsitystä millainen kouluttaja hän on tai millaista koulutusfilososiaa soveltaa. Halli oli paikkana tosi kiva, ihan super hyvä pohja, hyvät esteet ja todella kivat ja viihtyisät ns. sosiaalitilat :)

Jokainen koira teki kahdessa n. 12 minuutin treenipätkässä vuorotellen, joka oli erittäin hyvä aika. Jaksoi keskittyä koko treenin eikä kumpikaan väsynyt liikaa. Me aloitettiin Wiccan kanssa ja olin aivan pihalla että mitä pitäisi tehdä, kerroin että painotetaan tällä hetkellä treeniä niin, että saisin Wiccasta irtoavan ja estehakuisen. Lotta sitten kysyi että ollaanko kokeiltu estetarjoamista ja harjoiteltiin sitten sitä. Idea pähkinänkuoressa oli se, että koira tarjoaa esteen hyppyä ohjaajan rintamasuunnan mukaan, ja sitten siihen voi alkaa kasvattaa etäisyyttä. Wicca tajusi nopeasti tarjoamisen ja harjoitus sujui oikein hyvin. Tätä lisää! Tehtiin pikkaisen myös putkeen irtoamista ja toisella pätkällä harjoiteltiin välistävetoa ja valssia. Perusohje oli, että älä yliohjaa. Samaa muistan Teemun joskus hokeneen mulle kun Dracu oli nuori ;)

Dracun kanssa sitten tehtiin kokonaista rataa, kauheasti alkuun jännitti että muistanko enää yhtään mistään mitään, mutta hyvinhän tuo muistui mieleen ja mikä parasta ekassa harjoitusosassa taisi tippua vain yksi rima :) Vähän jännitys näkyi äänenkäytössä ja semmosessa yliohjaamisessa, mutta kun keskityin olemaan hiljaa ja antamaan Draculle vähän enemmän tilaa käännöksissä alkoi homma pelittämään. Suurin ongelma oli ekassa pätkässä välistävedot, jotka oli jotenkin ihan ylivaikeat mulle niin Wiccan kuin Dracun kanssa. Lopussa nekin sit alkoi toimimaan - tai ehkä koira vain oppi "oikean" estejärjestyksen...

Tokassa pätkässä päästiin heti ekalla yrittämällä koko 28 esteen rata puhtaasti läpi ei ei hitsi miten siistiä! Jalka pelitti oikein hyvin, ehkä ihan niin täysiä en mennyt mutta siihen saattoi vaikuttaa myös kunnon loppuminen... Kokeiltiin sitten loppuaika erilaisia ohjauskuvioita, mm. alussa persjätön ja valssin tilalla päällejuoksua ja lopun päällejuoksun sijaan kahta persjättöä sekä kahta takaaleikkausta. Kontaktit oli hyvät, kepeillehaku onnistui ekan hutiloinnin jälkeen joka kerta hyvin ja rimat alkoi kolista vasta treenin lopussa kun alettiin molemmat olemaan aika puhki...

Kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä ja Lotta oli tosi hyvä kouluttaja! Hän painotti nimenomaan perusohjaamisen tärkeyttä, sekä koiran itsenäistä osaamista ja irtoamista. Kun koiraa voi irrottaa, niin ohjaajakin kerkeää paremmin. Agility on viime vuosina mennyt ihan super tekniseksi kaikkien uusie hienojen ohjauskuvioiden myötä, mutta oikeasti viidellä perusohjauksella (valssi, takaaleikkaus, persjättö, takaakierto ja peruskäännös) pärjää oikein hyvin. Olen kyllä niin samoilla linjoilla, vaikka täytyy myöntää että olen poispäinkäännöksen suuri fani ja se jotenkin istuu hyvin mulle ja Draculle, mutta muutenhan kaikki "kikat" ovat aika lailla joitakin variaatioita noista perusohjauksista. Ainahan noita voi harjoitella, mutta kisoissa todella harvoin niistä on mitään oikeaa hyötyä, enemmänkin ihmiset käyttää niitä ihan turhaan.

Dracu tyytyväisesti väsyneenä hyvän treenin jälkeen :)