Maailman parhaiten sosiaalistettu pentu

Jos Wiccasta tulee heikkopäinen koira, niin ei voi ainakaan sanoa että syy oli huonossa pentuajan sosiaalistamisessa! Tätä pentua on kyllä kuljetettu paikkaan kuin paikkaan, ja se on nähnyt vaikka mitä jo! Mä olen joka päivä ihan puhki kun on niin paljon ohjelmaa kehitetty lapselle! Olen koittanut liikkua mahdollisimman paljon kahdestaan Wiccan kanssa ilman Dracua, jottei se voisi aina vaan tukeutua Dracuun ja vähän edes leimautuisi muhun ;)

Vähän yhteenvetoa taas meidän kahdesta viime viikosta:

Viikko sitten lauantaina mulla oli isot synttärijuhlat, jonne tuli liki 30 vierasta. Dracu oli hoidossa iskällä, mutta Wicca pääsi mukaan juhlintaan. Se taisi olla aika lailla kiertävä sylihauva, ja välillä veti sikeitä lattialla kaiken hälinän ja musiikin keskellä.

Tiistaina oli opiskelijoiden laskiaisrieha Kaivarissa, jonne suunnattiin myos kaksin Wiccan kanssa. Siellä oli ihan valtavasti porukkaa, ja annoin Wiccan juoksennella vapaana kun hihnan kanssa se olisi ollut jatkuvasti jonkun jaloissa sotkussa. Kaikki tulivat ihailemaan pentua, ja varsinkin siniset silmät sai monta ihastunutta huokausta. Joku jopa kysyi, että onko sillä värilliset piilarit! Huh huh... Paikalla oli muutama muukin koira ja yksi Wiccan ikäinen pentu, joidenka kanssa Wicca sitten riekkui. Muutaman tunnin päästä alkoi tulla kylmä, joten keksin että senhän saa kätevästi haalarin sisään, jossa se sai sitten viettää loppuajan. Kaiken kaikkiaan oikein kiva päivä :)

 

Näiden kahden "ison" tapahtuman lisäksi ollaan käyty ahkerasti Purina Areenalla treenaamassa, mutta maanantaina kävi "pieni" haaveri, kun äitini auto hajosi Purinan parkkikselle... Siinä olikin sitten pähkinä purtavaksi, kun auto ei enää lähtenyt liikkeelle! Onneksi tuolla suunnalla oli monta korjaamoa, joten lähdettiin Wiccan kanssa etsimään apua niistä. Loppujen lopuksi piti ihan hinausauto kutsua hakemaan meidän autoa!

Treenaamisen lisäksi ollaan käyty ahkerasti treffaamassa kaikenlaisia koirakavereita. Viime sunnuntaina nähtiin Xena-siskoa, jonka kanssa Wicca paini ihan innoissaan, vaikka kerran meinasi siskoille tulla vähän rähinää. Samalla reissulla käytiin rokottamassa siskokset jollain Tuulin ystävällä. Tuuli otti lenkiltä muutaman kuvan, pennut ovat se 12 viikkoa:

Muitakin koirakavereita ollaan tavattu, mm. 4,5kk vanhaa tervupentua Piinaa, Tiian bc Ruutia, Miinan belggareita jne. Pääasiassa kokemukset ovat olleet hyviä, mutta keskiviikkona sattui ikävämmin :( Olin juuri viemässä koiria hoitoon siskolleni, kävelin metsätiellä Keskuspuistossa, molemmat vapaana. Yllättäen takaamme juoksi valtava bullmastiffi hihna perässä roikkuen. Kerkesin nipin napin ottamaan Wiccan syliin, kun bullmastiffi oli jo Dracun kimpussa. Kävi vaan päälle suoraan, ja Dracu raukka ei varmaan edes kerennyt tajuta mitä tapahtui! Hirveällä karjumisella ja koiraa potkimisella mä sain onneksi häädettyä sen koiran Dracun kimpusta ennenkuin se sai mitään puruotetta, ja jahtasin koiraa parikymmentä metriä meistä poispäin. Onneksi sen omistaja tuli jo juosten perästä, mies nappasi koiransa kiinni ja pahoitteli kamalasti, oli kuulemma kaatunut jäisessä mäessä ja koira pääsi irti.

Dracu oli onneksi kunnossa, bullmastiffi oli vain kuolannut sen päälle eikä saanut reikiä aikaiseksi, mutta kyllä mä säikähdin tosi paljon! Ne mielikuvat, jotka kerkesi päässä käydä riekaleeksi revitystä pennusta ja kurkusta auki revitystä Dracusta, kun näin sellaisen ison tappajakoiran juoksevan kohti vapaana... Kädet tärisivät kyllä ainakin vielä tunnin episodista. Huomaa kyllä, että vaikka Dracu ei ole mikään pehmo, niin vähän se on ollut normaalia kireämpi lenkillä kun tulee vastaan isoja koiria, ja Wicca huomaa tämän kyllä. Nyt pitää kyllä ottaa tehokuuri koirien ohittamisesta lihapullien kera, ettei tästä jää mitään traumaa...

Wicca on viettänyt monta iltaa (ja yhden kokonaisen yon!) siskoni hoidossa. Siskon lapset rakastavat Wiccaa ihan hulluina, ja Wicca niitä <3 Se on jo tosi hyvin oppinut käyttäytymään lasten kanssa, ja tätä parempaa sosiaalistamista tuskin voi pentu saada! Mikään ei ole ihanampaa, kuin hakea uupunut, mutta onnellinen pentu pitkän koulu-ja duunipäivän päätteeksi kotiin nukkumaan ;)

Ollaan kuljettu ahkerasti varsinkin bussissa, jossa Wicca osaa jo hienosti rauhoittua nukkumaan jalkatilaan. Auton takatilassa matkustaminen on kanssa tuttu juttu jo, samoin juna ja ratikka. Jos ei ihan joka päivä kuljeta jollain liikennevälineellä, niin se korvautuu sitten joku toinen päivä kun reissataan vaikka kaikilla kolmella! Yllättävän rauhassa saadaan kuitenkin olla julkisilla paikoilla, joka on tosi kiva juttu. Wicca osaa hienosti jo lenkeillä ignoorata kaikki ihmiset, koirat vaan kiinnostavat.