sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Koirankoulutus EI ole niinkuin pyörällä ajo...

...kun sen kerran oppii niin osaa aina. Tai ainakin musta tuntuu, että mä olen joskus osannut kouluttaa koiria enkä kyllä osaa enää :D Ollaan tokoiltu ja treenattu agilitya nyt viimeiset viikot suhteellisen aktiivisesti ja en kyllä yhtään tiedä mitä teen! Ihan kuin en koskaan olisi kouluttanut kolmea edellistä koiraani agilityn 3-luokkaan ja tokossa voittajaluokkaan. Olen saanut todeta, että olen treenikentällä aivan ulapalla, hukassa ja pihalla kuin lumiukko... Mistään ei meinaa tulla mitään, kukaan ei opi mitään tai kehity mihinkään suuntaan. Wiccan kanssa tämä tuntuu etenkin korostuvan.

Olen yrittänyt nyt kovasti paikantaa ongelman ydintä. Onko ongelma se, etten suunnittele treenejä tarkasti etukäteen? Tuskin, sillä en ole koskaan pahemmin sitä harrastanut. Entä onko Wiccassa sitten jotain vikaa? Se on vähintään yhtä hieno kuin Dracu, tuhat kertaa älykkäämpi kuin edesmennyt Dante ja triljoona kertaa helpompi motivoida kuin ikivanha Stella. Selailin vanhaa blogiani taaksepäin ja samalla luin ahkerasti muiden blogeja, ja ongelman syy alkoi hahmottua. Mä harrastan vain itsenäistä treenaamista tai satunnaista kimppatokoilua kavereiden kanssa. Ollaa oltu jossain ohjatuissa treeneissä viimeksi viime kesänä, eikä ollut monta treeniä. Sitä ennen ehkä edelliskesänä. Ja tuo oli agilitya, tokosssa ollaan käyty koulutuksissa viimeksi ties kuinka monta vuotta sitten. Mun aivothan on ihan pölyttynyt ja vailla mitään uusia ja tuoreita ajatuksia tai kenenkään muun auttavaa näkökulmaa!

Miksi ihmeessä me ollaan erakoiduttu näin täysin? Muiden blogeja kun lukee niin tuntuu että kaikki käyvät monta kertaa viikossa ohjatuissa treeneissä ja viikonloppukoulutuksissa. Niin mekin joskus aikoinaan. Jossain vaiheessa alkoi vain tuntua kukkarossa ja ärsyttää reissaaminen, kyytien sumpliminen ja kaikki ylenen säätö joka syntyi oman auton puuttuessa. Ja ehkä olen ajatellut, että tiedän mitä teen niin se ei ole ollut kaiken vaivan arvoista? Kyllähän kokemusta löytyy, mutta kurssit ja hyvät kouluttajat myös inspiroivat ja niistä tuli aina kotiin uutta intoa pursuen! Me ollaan jumituttu jankkaamaan samoja juttuja ja samoja treenejä ihan liian pitkäksi aikaa! Tähän saa luvan tulla nyt parannus, ensi kevät/kesä käydään agilitykoulutuksissa, tokokoulutuksissa ja paimennuskoulutuksissa! Tietenkin omaa treeniä myös, mutta nyt saa loppua erakkoelämä...

Voisin ulkoistaa Wiccan tokokoulutuksen kokonaan Draculle...

Tokotreeneistämme voisin sanoa sen, että ollaan jotain jopa treenattu! Suurin kiitos kuuluu ystävälleni Tiialle, joka on tullut meidän kanssa treenaamaan ja antanut vinkkejä kun olen ollut ihan hukassa että mitä pitää treenata ja miten sitä nyt treenattiinkaan?

Wiccan kanssa ollaan harjoiteltu ALO-liikkeitä, varovainen tavoite olisi se, että kesän SM-kisoihin voisi mennä AST:n joukkueeseen, ja sitä ennen pitäisi saada yksi 1-tulos että pääsee joukkuekilpailuun. Säälittävää tämä meidän räpellys kuitenkin on ollut. Paikallaolo on ihan tosi vaikea Wiccalle, joka ei vaan malttaisi millään... Jännä juttu kun omaa vuoroaan odottaessaan jaksaa maata ties kuinka kauan kun treenaan Dracun kanssa, mutta kymmenen sekuntia "oikeeta" paikallaoloa ja se ponnahtaa ylös kuin raketti... Noh yhden liikkeen se osaa, luoksepäästävyyden. Seuraamisessa osaa kiertää mut ja tulla sivulle, joskus muistaa jopa istua. Kaikki muu on niin surkeasti keskeneräisiä, etten kehtaa edes niistä puhua. Paljon olisi hommaa kevääksi jos mielitään kesän alussa ykköstuloksia saamaan.

Tässä olis hienot kuvakollaasit eilisistä treeneistä, ekat kolme luoksetulo osissa. Kovaa se tulee mut kuva ei kerro (koska mä jätin sen kuvan pois :D ) että Wicca tuli kauniisti sivulle seisomaan... Hups. Seuraaminenkin onnistuu, kun kädessä on namia. Mä niin tiesin et imutus on typerä tapa opettaa yhtään mitään mut kun se oli niin vaivaton tapa uskotella itselleen, että koira osaa seurata!


Dracun kanssa ollaan treenattu vain ja tasan niitä liikkeitä, jotka se osaa ja jotka on kivoja. Kaukot on täysin unohdettu, hups. Tunnarissa isoin ongelma on pureskeleminen, tai pikemminkin kapulan paloittelu. Ääntely ollaan saatu Tiian hyvillä neuvoilla lähes kokonaan pois, mutta nyt Dracu on alkanut jyystää kaikkia kapuloita enkä tiedä mitä tekisin. Kaikki ennen niin hyvät noudot on ihan persiillään, syy varmaankin se, että vaihdoin luovutuksen edestä suoraan sivulle ja se on nyt epävarma, että mitä pitäisi tehdä. Noh ainakin paikalla istuminen edistyy, seuraaminen on hiljaisempaa, ohjattu on hyvä, samoin ruutu, luoksetulo kohtuullinen ja kaukot on ainoa 100% varma nollaliike... Onneksi ei oo painetta kisaamaan kun on ne pennut tulossa, katellaan EVL:n korkkausta sit pentujen jälkeen vasta syksyllä!

Hehee miten niin painaa ja edistää seuraamisessa? ;D

3 kommenttia:

  1. Ajatukset ja tavat ja ja ja kaikki kun minun päästäni ja ajatuksistani! :D

    VastaaPoista
  2. Voi pölyttynyt Shanti! :D No siitä se lähtee taas katsos kun aurinko alkaa paistamaan ja on kevättä rinnassa niin jaksaa ihan eritavalla taas käydä koulutuksissa, näin minä ainakin uskottelen itselleni.. :P

    VastaaPoista
  3. Jankkaat Dracun kanssa aina ennen ruokaa ihan namilla imuttamalla kauko siirroksia tai ihan edestä, että tulis oikeaa rutiinia.

    Onhan se hyvä käydä välillä koulutuksissa niin kuulee miltä se ulkopuolisen silmistä näyttää. Ja saa treenimotivaatiota uusista vinkeistä.

    Voiskohan Draculle tehdä noudossa ihan alkeistreeniä. Eka se pitää kapulaa sivulla ollessaan. Sitten nostaa sen maasta vaikka takaviistosta ja tuo sivulle. Tai ihan sen edestä. Sitten metrin nouto matka. Voi varmaan huomauttaa jos se puree ja naksutella/jes kun ei pure. Tai jos treenais hetken vaan metallilla ja vahvistais nätisti kantamista.. Ja metskulla niitä lyhyeltä matkalta sivulletuloja.

    VastaaPoista