Wicca 10 viikkoa vanha!

Okei no se täytti oikeasti 10 viikkoa perjantaina, mut mä oon tunnetusti aina myöhässä, joten tehdään nyt vähän yhteenvetoa tuosta pienestä karvapallerosta!

Wiccan strategiset mitat 10 viikkoa vanhana olivat seuraavat:

Paino 6kg
Korkeus n. 32cm

Painoa oli siis kahdessa viikossa tullut 1,4kg. Vertailun vuoksi Dracu oli samanikäisenä 6kg ja 33cm. Toisaalta Wicca on selvästi pentueensa isoin narttu vieläkin, Xena-sisko oli ollut 5,1kg ja Kila-sisko 4,6kg. Tein Wiccan ja Dracun kasvusta erilliset blogisivustot, jotka on tuossa linkit-kohdassa sivupalkissa jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin

Wicca ei ole kyllä yhtään lempinimensä mukainen monsteri merle, vaan pieni enkeli! Se on ollut tosi kiltisti, mitä nyt juuri eilen pissasi mun sänkyyn... Mut muuten! Uskoo kun sille sanoo ei, kulkee ulkona hienosti vapaana eikä mene (kop kop) muiden koirien tai ihmisten luokse jos mulla on lihapullia mukana (ei kyllä pahemmin juokse tuntemattomien ihmisten luo muutenkaan kun niitä on täällä niin paljon). Se on juuri sopiva yhdistelmä pehmeyttä ja kovuutta niin, että kunnioittaa mua ja Dracua, muttei ahdistu, mielistele tai alistu kun sitä pitää komentaa.

Wicca on myös varsin rauhallinen pentu, ei todellakaan yhtään ylivilkas! Tavallaan aika samanlainen kuin Dracu oli pentuna. Katsoo ja miettii, ottaa asiat rauhallisesti ja ei turhia hötkyile. Sillä on myös selvästi erinomainen hermorakenne, kun väsyttää niin se nukkuu vaikka missä ja minkälaisessa kaaoksessa tahansa! Muistan, ettei Dante nukkunut pentuna oikeasti ikinä, ainakaan jos jossain tapahtui jotakin. Se vaan riekkui ja ravasi yli väsymyspisteensä ja oli rasittavaksi asti vilkas.

Olen vähän aloittanut naksuttelemaan, ja siinäkin se on ilmetty äitinsä, katsoo pitkään ja istahtaa sitten lopulta. Voi olla että täytyy tehdä aika paljon hommia että siitä saa sellaisen tarjoavan ja aktiivisen. Nyt tuntuu että Wiccalla ei ole mitään suurta tarvetta tehdä mitään, tai ainakaan oma-aloitteisesti. Mutta en ole huolissani etteikO siitä tulisi kovalla moottorilla varustettua harrastuskoiraa, lelut ja vetoleikit saavat Wiccan ihan hulluksi ja se taistelee tosi hyvin. Ruokakin maistuu, nameista nyt puhumattakaan.

Kaiken kaikkiaan Wicca vaikuttaa juuri täsmälleen sellaiselta pennulta jota toivoin. Halusin rohkean, toimintakykyisen ja tasapainoisen pennun, en ylivilkasta, liian mielistelevää enkä ärhäkkää. Sellaisen tasaisen ja järkevän, jolla on terve itseluottamus. Mielenkiinnolla odotan, että millaiseksi tää pentu kasvaa :)

Juttelin tässä yksi päivä vanhan koirakaverin kanssa, jolla on Wiccan ikäinen aussiepentu, että on se ihmeellistä miten harrastuskoirakriteerit muuttuvat ajan ja kokemuksen karttuessa. Ensimmäistä koiraa ottaessa ei tiedä yhtään mitä haluaa, ei tajua mistään mitään. Sitten kun otetaan sitä ekaa harrastuskoiraa, halutaan se pentueen vilkkainen ärripurri, jotta olisi varmasti energiaa ja motivaatiota harrastaa. Mutta kun on enemmän kokemusta, tajuaa että helpommalla pääsee kun etsii tasapainoisen pennun, jotain siitä pentueen keskeltä, joku joka ei ole ääripää kumpaankaan laitaan. Voi luottaa siihen, että on koirankouluttajana kuitenkin sen verran osaava, että saa helposti motivoitua pentua harrastusten ihmeelliseen maailmaan, muttei tarvi tuskailla arkielämässä hypervilkkaan tai muuten hankalan koiran kanssa. Mun kokemukset on ainakin sitä, että ylivilkkailla koirilla on hermorakenteessa muitakin puutoksia, kuten liiallista pehmeyttä, terävyyttä, paukkuarkuutta tms.

Ystäväni Tiia otti lauantaina aivan ihastuttavia kuvia, jotka voi kaikki käydä katsomassa täältä.