Saanko esitellä: meidän pienet rikollisen ihanat pennut

Viikonloppu ja alkuviikko sujui tuskallisissa tunnelmissa, lähinnä mun puolelta. Pysyteltiin kodin lähellä, ja vahtasin Wiccan lämpöjä parin tunnin välein. Lämmöt oli loppuviikosta to-pe vielä lähellä 38 astetta, mutta viikonloppuna jo alkoivat tippua lähemmäs 37 astetta. Ne heiluivat koko viikonlopun, ja tuskastutti kun mittari kertoi ihan sattumanvaraisilta tuntuvia mittaustuloksia, jotka saattoi vaihdella aika paljonkin uusintamittauksissa. Maanantai-iltana vihdoin tuntui, että saattaisi alkaa pian tapahtua, ja lämmötkin kävivät (mukamas) alle 37,0. Wicca alkoi loppuillasta läähättelemään enemmän, eikä halunnut enää syödä.

Tiistain vietin pentuhuoneessa patjalla Netflixiä katsoen ja Wiccaa vahtien. Näytti olevan selvästi tukalampi olo, eikä ruoka vieläkään maistunut. Lämmöt pysyttelivät 36,9-37,3 asteen tienoilla koko päivän. Illalla aloin olla jo ihan kypsä odotteluun, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan. Kuitenkin myöhään yöllä alkoi levottomuus selvästi lisääntyä, ja supistukset alkoi olla aika selvät. Nukuin pentuhuoneessa, mutta ajattelin että aamulla ne vasta syntyvät. Heräsin kuitenkin keskiviikkona 5.30 siihen, että Wicca oli tosi levoton, käveli ympäri huonetta ja ponnisteli. Houkuttelin sen takaisin pentulaatikkoon, ja kävin herättämässä Maijun apuun olohuoneen sohvalta. Eka pentu alkoi äkkiä pilkistää, mutta selvästi sen ulossaaminen oli hirveä homma, ja se oli tulossa luonnollisesti peppu edellä... Kovan työn jälkeen Wicca sai pennun ulos, mutta se oli ilmeisesti ollut synnytyskanavassa liian pitkään, eikä kovista yrityksistä huolimatta virvonnut. Iso se oli, 438 g punainen uros ja huomattavasti muita pentuja suurempi. Wicca kovasti koitti myös sitä nuolla, mutta käärittiin pikkuinen pyyhkeeseen ja vietiin loitommalle, kun tuntui niin pahalta katsoa sitä.

Ensimmäisen pennun epäonnistumisesta säikähdettiin molemmat aika paljon, ja soitinkin eka eläinlääkäriystävälleni ja sitten kun muita pentuja ei alkanut kuulua, niin soitin myös hieman paniikissa Viikin eläinsairaalaan, että missä vaiheessa kannattaisi lähteä hakemaan ammattilaisilta synnytysapua. Mielessä pyöri kauhukuvat, että koko pentue syntyy kuolleena, ja kohta Wiccakin kuolee. Kun seuraavaa pentua ei lähes puolentoista tunnin päästä ollut vieläkään kuulunut, niin lähdettiin Wiccan kanssa takapihalle vähän kävelemään. Päästiin juuri rappukäytävästä ulos, kun voimakkaat supistukset alkoivat, ja käveltiin talon taakse ja Wicca alkoi ponnistaa ihan hulluna. Yllättäen sieltä lompsahti pentu sikiökalvoissa lumipenkkaan. Äkkiä avasin sikiökalvot ja aloin itku kurkussa hieromaan pentua pyyhkeellä (jonka olin onneksi ottanut mukaan!) ja samalla juoksemaan kotiin takaisin. Hepotus oli ihan valtava, kun pentu alkoi liikkumaan, mutta olin vielä hirveän huolissani kun se ei ollut äännellyt mitään. Kauhealla juoksulla kiivettiin portaat kotiin, ja Maiju tuli avaamaan oven ja otti yllättyneenä pyyhkeeseen käärityn mytyn ja alkoi kuivata pentua. Wicca hädin tuskin kerkesi takaisin pentulaatikkoon, kun seuraava pentu jo syntyi. Nyt se alkoi heti oikeaoppisesti hoitamaan syntynyttä lasta, puri napanuoran katki ja nuoli pieniä pentujaan innokkaasti. Vain hetken kerettiin ihastelemaan pentuja, kun seuraava jo puski ihan yllättäen ulos lähes huomaamattomilla supistuksilla. Se tuli ilman sikiökalvoja, ja napanuorakin oli valmiiksi katki, mutta eloisa se oli!

Nyt oli hetki aikaa huokata helpotuksesta, auttaa pentuja nisille ja punnita niitä. Wicca selvästi rauhottui imettämään, ja taisi hetken torkkuakin. Minä olin toki ihan varma jokaisesta pennusta kun ne syntyi, että se ei liiku ja miksi se ei huuda ja liikkuuko se liian vähän ja mikä siinä on vialla??? Jotenkin se ensimmäisen pennun kohtalo järkytti, ja oli tosi vaikea uskoa että muut pennut olivat ihan hyvässä kunnossa. Tiedettiin, että ainakin kaksi pentua pitäisi vielä syntyä, joten odoteltiin rauhassa että alkaisi taas tapahtua. Supistukset alkoivat uudestaan, ja minä olin kärsimättömästi vieressä peläten että sikiökalvot on rikki ja pennut tukehtuu jos eivät nyt HETI synny. Joten raahasin Wiccan taas pihalle, mutta tällä kertaa se ei toiminut toivotulla tavalla. Kuitenkin kun päästiin kotiin, niin supistukset alkoivat taas vahvistua, ja kohtalaisen pian syntyi ensimmäinen elävä uros. Se oli jotenkin pieni ja aluksi aika veltto, mutta alkoi kuitenkin pienen herättelyn jälkeen äännellä ja liikkua. Seuraava tuli ulos ennenkuin kerettiin paljon miettiä, ja se ainakin tuli peppu edellä Wiccan ponnistaessa seisaltaan. Tässä vaiheessa Wicca ei vielä tuntunut tajuavan varoa jo syntyeitä pentuja, joten keräiltiin niitä turvaan vähän kauemmas, kun mamma keskittyi ponnistamaan seuraavia ulos.

Nyt oli tullut yhteensä kuusi ulos, ja mietittiin että odotellaanko vielä yhtä vai ei. Kahdet istukat eivät olleet tulleet ulos, ja kun supistukset taas jatkuivat niin ei oltu varmoja tuleeko sieltä pentuja vai istukoita ulos. Kokeilin sormella pariin otteeseen emättimestä, että tuntuuko pentua, ja iloksemme sieltä tuli vielä yksi vähän suurempi uros taas peppu edellä. Ihme juttu kun kaikki isoimmat tuntuu tulevan väärin päin aina ulos... Loput istukat tulivat vikan pennun matkassa ulos, ja sitten Wicca rauhoittuikin hoitamaan pentujaan. Kaikki kuusi ovat elinvoimaisia, terveen oloisia ja pontevia. Ei olla vielä todella tarkkaan tutkittu pentuja, mutten ainakaan ensisilmäyksellä ole huomannut mitään kitahalkioita tms. Kaikilla on nätti, rotumääritelmän mukainen väritys, ja etenkin merlet ovat hauskasti kaikki vähän eri sävyisiä, niistä tulee kyllä nättejä! Wicca on kovasti hoitanut pentuja, mutta jätti ne myös ihan ongelmitta kun käytiin ulkona. Ei todellakaan tarvinnut raahata sitä ulos, vaan pomppasi pentulaatikosta ensimmäisen "Wicca"-kutsun myötä, ja oli ihan mieluusti pihalla mun kanssa hetken ja kiltisti myös suihkussa kun pestiin takapäätä. Maitoa näyttäisi tulevan hyvin, ja mamma hoitaa yllättävänkin määrätietoisesti lapsiaan. Me ollaan saatu huoletta koskea pentuihin ja nostella niitä, samoin Taika sai tulla pentulaatikon reunalle vähän ihmettelemään vikinää. Wicca ei ole turhia hötkyillyt, vaan ottanut kaikki käänteet tyynenä vastaan ja luulen että siitä tulee mitä parhain äiti!

Pentujen työnimet ovat rikollisuus-teeman mukaisia, ja tässä on syntymätiedot & työnimet:

• 5.55 punainen uros 438g - syntyi kuolleena
• 7.35 red merle narttu (Bonnie) 392g - syntyi pihalle
• 7.45 punainen narttu (Louise) 372g - tuli ulos hirveällä huudolla
• 8.10 red merle narttu (Nancy) 331g - tuli ulos ilman sikiökalvoja
• 9.35 red merle uros (Clyde) 317g - aika veltto aluksi
• 9.42 punainen narttu (Thelma) 360g - napanuora irtosi itsestään kun tuli ulos
• 11.25 red merle uros (Sid) 405g - tuli ulos loppujen istukoiden kanssa

Kovasti jäi surettamaan ensimmäisen uroksen menetys, sille olisi ollut varmasti monta onnekasta ottajaa, mutta helpotus on suuri kun synnytys on vihdoin ohi ja kaikki meni kohtuullisen hyvin. Luojan kiitos mulla oli Maiju kätilöapuna, kyllä tähän hommaan se kaksi tarvitaan, vähintään henkiseksi tueksi ongelmatilanteissa... Toivotaan nyt, että muut pennut lähtevät kaikki tästä hyvin kasvamaan ja kehittymään. Tällä hetkellä meillä on aika paljon pennuista kiinnostuneita, eiköhän niille kaikille ole jo useampikin koti jo tarjolla! Toki meitä saa tulla parin viikon päästä tapaamaan, kun pentuja aletaan sosiaalistamaan.