Danten tarina Koirat-lehdessä

Joskus jo viime talvena Koirat-lehteen kirjoittava Salme Mujunen otti muhun yhteyttä, ja halusi tehdä jutun Danten tarinasta. Hän oli lukenut blogipostaukseni asiasta, ja muisti meidät mm. agilityn SM-kisojen 2010 mitalisteina (jossa hän oli itsekin tuomarina meidän hyppyradalla). Kesällä saatiin sitten otettua kuvia lehteen ja vastailin kysymyksiin Dantesta. Uusimmassa Koirat-lehdessä se juttu sitten on, Salme kirjoitti kyllä aivan mielettömän hienon jutun mun epämääräisistä sepustuksista! Käykää ihmeessä kurkkaamassa!

Tässä muutama juttuun otettu kuva, kaikki ovat Salme Mujusen ottamia:

Tokoilua ja Tiian ottamia kuvia

Uskokaa tai älkää, mutta mua on purrut tokokärpänen! Ollaan tokoiltu suht. paljon Tiian kanssa nyt syyskuussa, ja muutaman kerran ihan itseksemme. Innostus on lähtenyt siitä, että olen saanut tosi hyviä vinkkejä Dracun ääntelyyn, ja se on miltein kokonaan saatu pois! Kaiken kruunaa se, että Dracu osaa miltein kaikki EVL liikkeet varsin hyvin, joten pakko se on koittaa sille se TVA arvo saada...

Pieni katsaus Dracun liikkeisiin:

Paikallamakuu ei ole koskaan ollut ongelma, tuskin on nytkään.

Paikalla istuminen on puolestaan aika vähän treenattu ja vaatii ehdottomasti paljon treeniä ennen kisaamista. Tätä voisin yhdistää Wiccan paikallaoltreeneihin.

Ruutu on hyvin muistissa, samoin merkki. Ainut, mitä ei olla paljoa tehty on merkiltä ruutuun lähetys, Dracu on tottunut että ruutuun mennään suoraan mun sivulta eteenpäin. Tämä vaatii toistoja, ja ehkä apuohjaaja voisi näyttää ruutua kun koira on merkillä.

Zeta on ihan perfekto, kaikki jäävät on nopeat ja varmat, seuraamiskaava hyvä eikä Dracu liiku kun käyn sen takana.

Tunnari näyttää myös ihan super hyvältä, menee hyvin kapuloiden luo, ei koske vääriä ja nappaa oman. Tuominen vielä hiukan epävarmaa, ja vähän siihen epävarmuuteen liittyvää pureskelua. Kaikissa noudoissa haluan myös siirtää luovutuksen pk-maisesta eteenluodutuksesta sivulle luovutukseksi, joka vaatii tällä hetkellä lisäkäskyn.

Ohjattu nouto on vielä kokonaisuutena vähän kesken, välillä merkille menemiseen ei riitä malttia, eikä olla tehty paljoa toistoja oikealla etäisyydellä, kapulat on yleensä olleet aika lailla merkin kanssa samalla viivalla.

Hyppynouto metallikapulalla ei ole ongelma, ainoastaan palautusasento vaatii treeniä.

Luoksetulossa tökkii pääasiassa paikalleen jättäminen, jossa tuppaa vähän olemaan levoton. Pysäytykset on hyvät, ja harjoitellaan maahanmenosta suoraan sivulle tuloa, samalla tavalla kuin noudoisssa,

Kauko-ohjaus on tällä hetkellä vaikein liike ja pahiten kesken. Seisomaannousut on liian rivakoita, tulee eteenpäin, ja seisomasta maahanmenossa peruttaa liikaa taaksepäin.

Seuraaminen on parantunut siltä osin, että olen saanut piippaamista vähennettyä, ääntelee enää yksittäisissä askelissa, sivuttaiskävelyssä ja askeleessa vasempaan lähtee helposti pyörimään kokonaan mun ympäri. Seuraaminen on kokonaisuudessaan tokon turhan tiivis, mutta tällä nyt mennään. Tiialta sain vinkin tehdä namilla seuraamisen tarjoamista - ilman käskyjä - joka laskee virettä. Lisäksi voisi heittää namipalkan maahan, jolloin Dracu joutuu nuuskimaan namia ja tämä myös laskee virettä.

(KUVAT, kiitos Tiia Hämäläiselle taas kerran hienoista kuvista!)

Wiccan kanssa ollaan tehty ihan super perusasioita, juten sivulletuloa namin ja taka-askeleen avulla. Eli kieputan sen sivulle ottamalla vasemmalla jalalla askeleen taakse. Lisäksi olen opettanut sille kierrä-käskyä, jossa se kiertää mut takakautta ja tulee sivulle. Wiccan kanssa kiinnitän huomita riittävän takana olevaan paikkaan, Dracu kun on turhan edessä. Ihan nätisti Wicca tulee näillä avuilla sivulle, pitäisi alkaa pikku hiljaa vähentämään lisäapuja...

Seuraamista ollaan aloiteltu ihan perusasennosta liikkeellelähtöä ja namin antamista kun on oikeassa paikassa. Wicca osaa jo pysähtymisessä tarjota istumista, ja tulee muutaman askeleen ilman namia oikein nätisti seuraamista. Jonkun verran ollaan harjoiteltu seinää vasten, jolloin asento on suora.

Lisäksi ollaan harjoiteltu maahanmenoa ja istumista käskystä pääasiassa niin, että kävelen peruuttaen Wiccasta poispäin, se tulee perässä ja annan maahan-ja istu-käskyjä. Kun se istuu tai menee maahan, heitän namin jonka se saa nousea hakemaan ja sitten se lähtee taas seuraamaan mua, jolloin tulee uusi käsky. Liikun koko ajan taaksepäin, eli en pysähdy käskyä antaessa, joten näistä saadaan hyvä pohja jääviin liikkeisiin.

Paikallaoloa ollaan harjoiteltu pääasiassa agilityssa, mutta ihan hyvin se maassakin onnistuu. Tämä vaatii vaan toistoja, ja voisin samantien harjoitella sitä yhdessä Dracun kanssa. Tähän liittyen tehtiin viime treeneissä luoksepäästävyyttä, jossa Wicca hyvin ignooraa "tuomarin" (lue Tiian) kun sanon "paikka" ja mulla on namia ;)

Luoksetuloa ollaan tehty ihan suoraan läpijuoksulla. Mulla on yleensä ollut lelu, jolla palkkaan, kun loppuasento ei ole valmis. Ajatus olisi ottaa luoksetuloon suoraan sivulle meno kiertäen takakautta. PK-ura ei kiinnosta, joten karsitaan "turhat" siirtymiset edestä sivulle, josta voi mennä kokeessa pisteitä. Nyt pitäisi alkaa harjoitella pienellä matkalla sivulle takakautta kiertämistä, ja sitten yhdistää se kunnon luoksetuloon, jossa on vauhtia ainaskin...

Syksyn uusia tuulia ja arjen haasteita

Nyt syyskuun lopussa alkaa yöt viiletä, vaikka päivät ollaankin saatu nauttia varsin lämpimästä ja aurinkoisesta kelistä! Me ollaan asuttu nyt kolmisen viikkoa uudessa kodissamme Pitäjänmäellä, ja viihdytty erinomaisesti. Varsinkin kun sain lampun kiinnitettyä vihdoin kattoon ja verhot ikkunan eteen - vastapäätä mun ikkunasta rakennetaan uutta kerrostaloa ja raksamiehillä on täydellinen näkymä mun huoneeseen... Vielä puuttuu se oma tietokone ja huonekalut - sänky kuitenkin on! Pikku hiljaa kotiudutaan, on kummallista kun mä voisin oikeasti hankkia huonekaluja ja "pesiytyä" tänne, ennen on aina kaikki kodit olleet väliaikaisia asumisratkaisuja!

Hyvin on koirat tulleet toimeen uusien kämppisteni kanssa, ja toisen kämppiksen tolleriuroksen Lukan kanssa. On muuten tosi jännää, miten yhteisissä tiloissa koirat tulevat hyvin toimeen, mutta jos Luka yrittää tulla meidän huoneeseen, niin Dracu on salamana ovella murisemassa, että tänne ei muuten ole asiaa!

Draculla alkoi juoksut, joten viime viikon se vietti miltein kokonaan Tiialla hoidossa, kun Luka ei ole kastroitu. Ihana Tiia oli sitten treenannut ahkerasti Dracun kanssa agia ja tokoa ja osallistunut seuramme AST:n agilitymestaruuskisoihin, jotka oli mennyt ihan hyvin yhtä pientä väärälle esteelle lipsumista lukuunottamatta. Mä kun olen vielä liikuntakiellossa niin en voinut itse kisata tai treenata Dracun kanssa :/ Tiia on käynyt myös muutaman kerran treenaamassa Dracun kanssa Teemun valmennuksessa mun tilalla sekä treenannut Dracun kanssa omassa ryhmässään mun koulutuksessa. Nyt kun olen katsonut sen menoa Tiian kanssa, täytyy todeta että on aika taitava koira! Pitää koittaa puhua Tiia ympäri kisaamaan Dracun kanssa jos mun jalka ei tästä kohta ole kunnossa...

Pakko ihan vähän purkaa tätä mun jalkavammaa tänne blogiin - hypätkää yli jos ei kiinnosta. Mulla tosiaan murtui viides varvasluu elokuun alussa - ja kaksi viikkoa pidin kipsiä ja sitten kävin lääkärillä ja sanottiin et liikuntaa kivun rajoissa. Kontrollikuvat kuitenkin näytti, että luu ei ole luutunut paljon yhtään, ja sain 4 vk lisää komennusta ottaa iisisti, ei urheilua mutta normaalia rasitusta kivun rajoissa... Nyt kuitenkin selvisi, että joku erikoisortopedi oli katsonut kontrollikuvia, ja murtuma on tosi rajalla että pitäiskö se leikata vai ei ja ei kuulemma ole missään hyvässä asennossa tällä hetkellä! Eli luutuu virheasenton! Ja lääkäri vaan totesi, että kait se ei sitten haittaa että luutuu virheasentoon!!!! Siis WTF??? MITEN NIIN EI HAITTAA??? Jalkapohjan luuthan on ihan turhia, mitä nyt niistä väliä... Vähän ottaa päähän tämä tilanne, mutta ensi viikolla näen itse tämän herra ortopedin ja pistän sen pään vadille jos yrittää mussuttaa jotain epäselvää... Edessä kuitenkin joko a) lisää parantelua jonka lopputulos on luoja tietää mitä tai b) leikkaus, jota seuraisi taas pitkä toipumisjakso. Ensi viikolla sitten viisaampana.

Olin sopinut Wiccan siskon Xenan omistajan Tuulin kanssa, että hoidan Xenaa tämän viikon kun he ovat reissussa Teneriffalla, mutta Xenan aloitettua juoksunsa samaa aikaan kuin Dracu, totesin etten voi ottaa sitä meille hoitoon. Niinpä sovittiin, että asun Tuulin kotona viikon koirien kanssa täällä Ala-Tikkurilassa (Suutarila tai mikä tää nyt onkaan) ja täällä sitä nyt sitten ollaan. Koirat tulevat oikein loistavasti toimeen, Wicca ja Xena leikkivät aika lailla non stop ja Dracu välillä vähän ärisee Xenalle jos se ei osaa käyttäytyä. Ainut ongelma on ollut junnujen kotiin jättäminen kun käyn töissä tai koululla - ne ovat ihan täystuholauma! Jätin ne ekana päivänä kodinhoitohuoneeseen ja suljin koiraportin + laitoin pyykkilaudan eteen, ja totta kai ne olivat vapaana kok kämpässä ja avanneet huoneiden ovia kun tulin kotiin. Kaikkia tavaroita sikin sokin ja vaikka mitä järsitty, paskaa ja pissaa matolla ja mä olin poissa vain seitsemän tuntia. No tänään kun lähdin suljin koiraportin lisäksi oven, ja käänsin sen vielä lukkoon toiselta puolelta - mutta silti ne oli onnistuneet murtautumaan taas ulos ja aiheuttaneet samanlaista kaaosta! En kyllä tiedä mitä ihmettä keksin huomiseksi, täältä loppuu kohta nakerrettavat irtoesineet, sitten vuorossa on varmaan kalusteet, lattiat tai seinät...!

Dracu kauniissa bikinikunnossa vähän ennen juoksujen alkamista

Wicca ei ole vielä aloittanut juoksujaan vaikka kahdella siskolla alkoi jo. Varmaan se aloittaa kun Dracu lopettaa... ;)

Turisteina aussieiden erikoisnäyttelyssä

Aussieiden erkkari pidettiin tänä vuonna Helsingissä vinttikoiraradalla, joten suunnattiin sinne katselemaan jos olisi tuttuja paikalla, sekä tapaamaan pitkästä aikaa Wiccan siskoa Xenaa. Näytelmään oli ilmoitettu huimat 109 koiraa, mutta kehää jaksoin katsoa ehkä yhden koiran arvostelun verran ja näyttelylistasta totesin, että vain ja ainoastaan näyttelylinjaisia koiria paikalla - yhtä kasvattajaa lukuunottamatta. Harmi että homma on nykyään näin jakaantunutta, muista kun vielä joskus aussie open ja erkkari vetivät kaikenlaisia erityyppisiä ja linjaisia koiria. Mutta eipä tämänkään näyttelyn tuomari rohkaissut erityyppisien kuin "sen nykyisen näyttelystandardin ihannoimia" koiria osallistumaan. Jos yhtään poikkesi kirjoittamattomasta standardista (eli ei edes tarvinnut poiketa rotumääritelmästä) niin sai hylätyn... Et silleen.

Olin itsekin oikeastaan miettinyt Wiccan ilmoittamista, mut se olis just viikolla mennyt pennuista yli ja junnunarttuihin, niin en jaksanut. Olin ihan naiivisti ajatellut, että sehän on tosi kaunis, hyvin rakennettu, liikkuu nätisti ja vielä suloinen sinisilmäinen merle, ehkä se voisi saada jonkun tuloksenkin! Ja sit näyttelypaikalla se oli niin käsittämättömän pieni ja hoikka verraten! Mut hyvällä tavalla, en voi käsittää miten ihmiset ajattelevat, että niin lihavat ja karvaiset koirat olisivat muka työkäyttöön sopivia :OOOO

No näyttelyiden järjettömyydestä voisi kirjoittaa kirjan, mut jätetään johonkin toiseen kertaan. Tavattiin tosiaan pitkästä aikaa Wiccan sisko Xena, josta on kasvanut oikea suloisuus! Wiccan kanssa juoksivat jonkun aikaa, ja sitten otettiin muutama kuva :) Siskot ja äiti on kyllä niin helppo tunnistaa sukulaisiksi - kaikilla aivan karmaisevat kippurahännät! Oli kyllä hassu katsoa miten toisaalta Xena näyttää ihan Spirolta, mutta välillä näen välähdyksiä Dracusta.

Alla pari kuvaa, siskokset on tällä hetkellä vähän päälle 9 kk vanhoja:

Miten tää meni taas tähän kesäyhteenvetoon?

Tuntuu että joku kesä blogi unohtuu ihan täysin, ja sitten kesän lopussa havahtuu kertailemaan kesän kuulumisia? Mihin kaikki ne lämpimät ja aurinkoiset kesätunnit oikein katoavat?

Tää kesä on ollut varsin tapahtumarikasta, mutta aika laiskaa koiratreeni-ja kisaamisrintamalla. Kisattiin jokunen agilitystartti, joista ainut mainitsemisen arvoinen oli Ylöjärvellä pidetty Agirotu. Koska se reissu oli ehdottomasti tapahtumarikas, voisin kirjoittaa siitä ihan oman postauksensa.

Kesän toinen koirakohokohta oli Sipoossa järjestetty ASCA paimennuskoe. Ilmoitin Dracun ihan hetken mielijohteesta, mutta yllättäen suoritettiin hyväksytysti molemmat radat! Läpi meni ankkojen alokasluokka (started) ja lampaiden avoin (open) luokka. Dracu sai tittelin STDd ja ensimmäisen legin titteliin OTDs. Joten nyt on koossa kaikki alokasluokan eläinten tittelin :)

Wicca on viettänyt tosi suuren osan kesästä mun siskon perheen kanssa mökillä, jossa se on leikkinyt lasten kanssa kuulemma klo 9.00-21.00 taukoamatta ulkona. Dracu on myös ollut varsinkin nyt elokuussa jonkun verran hoidossa kun mulla oli jalka kipsissä. Koirilla menee hyvin, eipä mitään kummempaa raportoimista siinä suhteessa.

Muita kesän kohokohtia olivat ehdottomasti kaikki mahtavat rugbypelit sekä treenit, joissa suurimmassa osassa koiratkin oli mukana kannustamassa. Elokuun ekana viikonloppuna lähdettiin rugbyturnaukselle Tukholmaan, ja MENOmatkalla sinne mä menin ja mursin jalkani Viking Linella... Kaksi viikkoa meni sitten jalka kipsissä ja nyt kun siitä on liki neljä viikkoa, alkaa kävely olemaan normaalia. Varmaan vielä menee kaksi viikkoa ennenkuin olen valmis palaamaan rugby-ja agilitykentille!

Kesän suurin kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti se, että mut hyväksyttiin Helsingin Yliopiston Valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa! Hyvästi Viikki, ruutupaidat, inhottavat koulukaverit, kemiat ja kotieläintiede. Ei ollut mun juttu, toivottavasti valtsikka on enemmän se mun juttu. Vähän jännittää että kuinka vaativaa opiskelu on, sekä kuinka aikaa vievää. Olisi kuitenkin kiva keretä harrastamaan aktiivisesti koko syksy ja talvi.

Vielä yksi pieni muutos, me muutetaan jälleen kerran! Kesä asuttiin Kauniaisissa, mutta 1.9. muutetaan koirien kanssa Pitäjänmäkeen! Löysin ihan unelmakämpän todella lähellä Purinaa, rugbykenttää ja Talin hulppeita ulkoilumaastoja. Kyseessä on kolmen hengen kimppakämppä, jossa yhdellä kämppiksellä on tolleriuros Luka ja mitään poismuuttopäivää ei ole asetettu, eli saan asua siellä toivottavasti muutamaa kuukautta pidempään :)

Ankkojen epätoivoista jahtaamista

Tai ehkä paimentamiseksi sitä jotkut kutsuvat, mutta eipä se siltä tuntunut! Oltiin eilen tosiaan Inkoossa Jouko Siitosen tilalla. Jokke on itse aussieharrastaja, ja hän on avannut tilansa ja eläimensä muiden aussieihmisten käyttöön. Ensi viikolla siellä järjestetään ASCA paimennuskoekin, jonne menin jossain aivokatkoksessa ilmoittautumaan Dracun kanssa...

Reissattiin Inkooseen Gabin ja Marja-Liisan kanssa, ja me keskityttiin ihan vaan ankkoihin, muut paimensi myös lampaita. Ja olipas se taas hankalaa! Aina ohjaaja eläinten edessä, tai sit Dracu halusi tuoda niitä mulle (mikä ei tietenkään ankoilla onnistu oikein) ja lauma hajoili tms. Sitten Dracu tapittaa mua ankkojen sijaan ja odottaa käskyjä niinkuin kunnon tokokoiran kuuluu. Huoh. Kyllähän sillä on taipumuksia ja vaikka mitä taitoja, mutta kasvatus on kyllä "pilannut" sen paimennusominaisuudet aika tehokkaasti ;)

Tehtiin kaksi paimennussettiä, ensimmäinen hitaammilla valkoisilla ankoilla ja toka nopeammilla runnereilla. Olikohan isolla eläinkoolla hankaloittava vaikutus vai mikä, mutta niitä molempia oli ihan pirun vaikea liikuttaa yhtään minnekään! Saa nähdä mitä siitä kokeesta tulee, onneksi mennään Started-luokkaan, josta olisi kyllä kiva saada tulos niin olisi koko alokasluokka läpi.

Wicca pääsi myös ekaa kertaa ikinä kokeilemaan paimennusta ankoilla. Ajattelin, että ankat ovat hyvä aloitus, vähän kuitenkin rauhallisempia kuin lampaat ja hitaampia. Ensin mentiin hihnassa sisään, mutta kun Wicca oli rauhallisen kiinnostunut, eikä yhtään näyttänyt haluavan tehdä pahaa ankoille, päästin sen vapaaksi. Wicca lähti heti tosi nätisti kokoamaan laumaa, kuljetti niitä aidan viertä, kaarsi taas toiselle puolelle ja käänsi ne ja jatkoi kuljetusta. Kun tultiin nurkkaan, se pysäytti ne ja piti niitä sitten siinä. Laumasta erkaantuneet se halusi paimentaa takaisin laumaan, mutta vielä ei ihan osannut tekniikkaa niin mä sitten vähän autoin :)

Hienointa Wiccan tekemisessä oli ehdottomasti se, miten kun yksi meinasi jäädä taakse, tai Wicca meinasi liikkua liian eteen, se itse hidasti tai pysähtyi ja jatkoi sitten matkaa. Rauhallisesti ja kontroloidusti. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt sen ominaisuuksista! Tehtiin kaksi lyhyttä sessiota, molemmissa en koittanut millään tavalla kertoa sille mitä tehdä vaan antaa sen tehdä mitä se haluaa ja tunnustella hommaa.

Mutta kivaa oli ja toivottavasti päästäisiin ainakin kerran vielä harjoittelemaan ennen koetta...

Tässä videot Wiccan ankkapaimennuksesta:

Agility: treenejä, oivalluksia & suunnitelmia

Mä oivalsin jotain muutama viikko sitten kun mietin syytä sille, että Dracu tiputtaa okserin riman lähes poikkauksetta. Yhdellä Next Level-leirillä Janita teki kaikille koirille "kujatreenin", jossa oli monta tyhjää siivekettä ennen itse hyppyä. Suurin osa koirista taisi arvioida hypyn siivekkeiden perusteella ja rysähti suoraan hypyn päälle. Dracu oli yksi niistä. Tämä tieto jäi jonnekin takaraivoon, kunnes Janitan agilityluennolla viime talvena hän puhui pennun peruskoulutuksesta ja kuinka hän käyttää heti alkuun rimaa sen sijaan, että juoksuttaisi pentuja vain tyhjien siivekkeiden läpi. Koska koira oppii muuten katsomaan vain siivekkeen paikan kun se arvioi hyppynsä.

Nämä kaksi asiaa saivat minut yksien kisojen okseriturhautumisen jälkeen tekemään tällaiset hyppyhirviöt:

Alussa Dracu hyppäsi tosi pahannäköisesti suoraan rimojen päälle, mutta jo muutamalla toistolla se alkoi katsomaan rimoja. Tärkeää on myös vaihdella rimojen paikkoja treenien aikana, että se joutuu joka kerta katsomaan rimaa, eikä voi ikinä vain olettaa. Eilen treenatessa mulla oli nämä kaksi okseriviritelmää, sekä eka este näytti tältä:

Treenattiin okserilla kääntymistä (valssilla, pyörityksellä ja jaakotuksella) lelupalkan ollessa maassa laskeutumispaikalla. Kyllä ovat ne muutamat tällaiset treenit jo kantaneet hedelmää! Rimoja ei tipu läheskään yhtä paljon, edes normaaleja rimoja! En voi ymmärtää, miten kukaan huippukouluttaja ei ole koskaan ehdottanut tällaista treenaamista meidän rimaongelmaan... Ihan kokeilun vuoksi laitoin oman koulutusryhmäni koirakoille vastaavanlaisen hypyn kuin tuo alin kuva, ja oli mielenkiintoista miten joitain koiria se hämäsi todella paljon (ne koirat joilla on muutenkin rimaongelmia) ja joitain koiria se ei haitannut ollenkaan!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Olin tosiaan eilen kentällä illalla treenaamassa koirien kanssa, Dracun kanssa treenasin pientä rataa johon olin laittanut nämä ylläolevat kohdat + kontakteja ja pituuden, jossa treenattin myös kääntymistä.

Wiccan kanssa treenattiin kolmessa pätkässä, ja näissä treeneissä otin käyttöön muutaman uuden asian.

1) nostin riman maasta ja laitoin sen alimmalle mahdolliselle tasolle, minihyppyjen alle. Wicca on kuitenkin jo 7-kuinen, joten se ei tuohon kuole. Dracun siivekeongelman innoittamana haluan, että se oppii heti katsomaan rimaa siivekkeen sijaan.

2) laitoin yllä olevan kuvan mukaisia "hämysiivekkeitä". Parempi aloittaa niiden käyttö jo ennenkuin meillä on ongelmia...

3) ollaan tehty todella paljon puunkiertoa, ja se näyttäisi toimivan todella hyvin myös siivekkeillä. Draculla on kuitenkin ollut aina se ongelma, että se kiertää siivekkeen liian läheltä ja tiputtaa sen usein tästä syystä. Siksipä me treenataan siivekkeen takaakiertoa tästä lähtien tällaisella esteviritelmällä:

Tämä pakottaa Wiccan tekemään kunnon kaari ja tulemaan suorana esteelle. Ehkä vähän liioiteltu, mutta jospa moni toisto opettaisi sille edes vähän jotain ja kun ekstrasiivekkeen sitten poistaa, Wiccan kulkureitti kuitenkin kapenee jonkun verran.

Jatkettiin Wiccan kanssa persjätön treenaamista, jota ollaan muutamissa viime treeneissä vähän alustettu. Wicca jää esteen ja suoran putken taakse, mä joko seison paikallani ja kutsun tai liikun ja kutsun ja kun se tulee lähelle, katson jommalle kummalle puolelle ja sinne tulee ohjaava käsi ja palkka.

Toinen treeni oli ekaa laatuaan Wiccalle, harjoiteltiin hyppäämistä mua kohti, jarrua ja "nosedive" esteen yli. Tämäkin Janitalta opittu koulutustapa, jolla treenata niistoa. Siinä kutsutaan eka koira kohti, annetaan sille hidastekäsky, ja palkataan se ennen hyppyä. Sitten se vedetään kädellä esteen yli ja toinen palkkaus esteen taakse maahan. Oikein hyvin lähti menemään Wiccan kanssa :)

Kolmannessa treenissä otettiin vähän esteen kiertoa ja putkea. Ensin ilman siivekeviritelmää, sitten siivekeviritelmän kanssa. Wicca lähtee kyllä hyvin kiertämään itsenäisesti hyppyä! Harmittavasti taisin vähän ylitreenata sitä, koska treenipätkän loppua kohden se alkoi selvästi väsyä ja keskittymiskyky harhaili. Videolla sen huomaa putken ohittelussa, jota se ei yleensä kauheasti harrasta ;) Pitää muistaa, että näillä helteillä koirat väsyy nopeasti ja treenit pitäisi lopettaa kun pennulla on vielä virtaa.

Tulevista agilityjutuista sen verran, että meillä alkaa Dracun kanssa ihan ennennäkemätön agilitykisaputki! Tällä viikolla on perjantaina kisat Vantaalla, mutta ensi viikolla on torstaina kisat Porvoossa ja perjantaina ja lauantaina osallistutaan Agirotuun Tampereella, jossa ihana Mira on luvannut meitä majoittaa! Ihan mahtavuutta!!! Ja sitten maanantaina olisi Purinalla kisat... Eli 11 starttia tulossa kaiken kaikkiaan, jospa joku nolla onnistuttaisi tekemään :)

Treenit puolestaan jatkuvat Dracun osalta Teemun kanssa ainakin muutaman viikon ja toivottavasti syksyllä myös. Ollaan saatu niin paljon onnistumisia ja kannustusta Teemulta, että meno näyttää ihan uudenlaiselta! Mennään kovaa, Dracu suorittaa itsenäisesti ja näyttää esteosaamistaan ja mä ohjaan oikeasti hyvin ja täysillä! Wiccan kanssa jatketaan pentutreenaamista :)

Wicca 7 kk

Taas viikkoa myöhässä tämän päivityksen kanssa, kuinkas muutenkaan :)

Wicca alkaa olla jo lähes samalla säkäkorkeudella äitinsä kanssa, mutta jotenkin se on kuitenkin tosi paljon pienemmän oloinen, ja kyllähän painoeroa on vielä aika paljon. Etenkin ero korostuu nyt kun Draculla on karvaa kuin milläkin showchampionilla...

Strategiset mitat näyttäisi seuraavilta:

Korkeus 49 cm
Paino 14 kg

Ihan pikkaisen on huomattavissa mörköilyä käytöksessä. Muutamaan otteeseen se on haukahtanut kummallisille ihmisille (etenkin pimeällä), mutta lopettaa heti kun sanon että riittää. Kerran tai kaksi se yritti myös pöristä vastaantuleville, haukkuville koirille, mutta siihen puutuin heti ja nyt mennään tosi hienosti ohi kuin muut koirat olisi ilmaa vain. Saa nähdä mihin suuntaan tää mörköikä lähtee, Draculla pahin oli vasta reippaasti yli vuoden ikäisenä, ja kyllä se ainakin tätä vaikeampi oli...

Treenirintamalla ei mitään sen kummempaa, vähän ollaan tokoiltu ja käyty tekemässä pentuagia, muttei paljoa. Pitää koittaa taas aktivoitua siinä suhteessa.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Me voitettiin vatsaliukukisa :)

Agility SM-kisat vai jotain ihan muuta?

Nämä oli ensimmäiset SM-kisat kuuteen vuoteen, jossa en ole ollut kisaamassa yksilömestaruudesta! Meillä oli Dracun kanssa kyllä joukkuepaikka viime viikonlopun Kirkkonummella pidettäviin kisoihin, mutta kuinkas kävikään... AST:n joukkueessa oli meidän lisäksi Liisa & whippet Sani, Tiia & auspsai Pita sekä Soila & pyrpai Foppa. Meidät oli Dracun kanssa laitettu ankkuriksi, eli viimeiseksi. 

Lauantaiaamuna päätin lähteä kannustamaan rugbyjoukkuettani Midnight rugby-turnaukseen Myllypuroon, ja sieltä lähtisin sitten suoraan junalla Kirkkonummelle. Aamupäivällä Tiia kuitenkin soitti, että joukkueemme tulos oli hylätty, eikä mun ja Dracun suorituksella näin ollen olisi mitään merkitystä. Jätettiin sitten suosiolla väliin, ja jäätiin katsomaan rugbya. Olisihan sitä voinut mennä ihan huvikseen kisaamaan, mutta ilman mitään tulostavoitetta koko homma olisi kuitenkin mennyt pelleilyksi... Joten väliin jäi ne SM-kisat. 

Eilen oltiin kuitenkin katsomassa finaaliratoja rankkasateessa, ja kyllähän se aika hienolta näytti. Kovasti olisin halunnut itsekin kokeilla finaalirataa, ja päätin nyt että ensi vuonna ei jää meidän osalta SM-kisat! Nyt kerätään ahkerasti ne nollat hitto vie! Kisakärpänen taisi vähän puraista, ja treenit on menneet niin hyvin lähiaikoina että ihme jos ei jotain tuloksia muka voitaisi saada. Toisaalta samalla tuntui, että kyllä agilitypiireissä voitaisiin ottaa oppia rugbysta ja urheiluhengestä, kauhean vakavaa hommaa oli ja semmoinen suuren juhlan tuntu ja tsempitys puuttui kyllä täysin :/ 

No, vaikkei voitettu joukkue-SM-kisoja, niin ainakin voitettiin koirien kanssa Midnight rugbyturnauksen bellyslide-kisa! Et silleen...

Meidän joukkueen epäviralliset maskotit edustuspaidoissa ;)

Dracu seuraa kentän laidalta tarkasti pelejä...

Rugbypelaajan varusteet: pallo, hammassuojat, bisse ja coolit aurinkolasit!