Dracun synnytys

Dracu alkoi hieman läähätellä ja käyttäytyä levottomasti torstai-iltana. Yön aikana se kävi muutaman kerran mylläämässä pentulaatikossa, mutta rauhoittui kuitenkin nukkumaan sänkyyn mun kanssa. Aamulla kävi herättämässä Isabellen ja oli halunnut ulos. Käytös ei ollut kuitenkaan mitenkään erityisen levotonta, ei läähättänyt kovin voimakkaasti tms. Ajateltiin et ehkä jos tänä yönä alkaisi tapahtua...

Isabellella oli joku meno aamulla kaupungissa, ja söin sitten siinä kaikessa rauhassa aamiaista Isabellen miehen ja lasten (3v ja 6v) kanssa kun todella paljon vapiseva Dracu kävi tökkäisemässä mua kädestä ja juoksi sitten pentulaatikkoon. Siellä se sitten makasi ja työnsi :O Ihmettelin hetken että mitä se tekee, onko kovia supistuksia, ja Isabellen mies soitti Isabellelle että missä hän on. Samalla hetkellä Isabelle tuli ovesta sisään, kiiruhti pentulaatikolla, nappasi pyyhkeen ja ensimmäinen pentu putkahti ulos! Kaikki kävi niin järkyttävän nopeasti, ettei minä tai Dracu tuntunut edes tajuavan mitä tapahtui. Onneksi Isabelle oli tehtävänsä tasalla ja hoiti pennun. Dracu ihmetteli sitä hetken, mutta alkoi sitten nuolla ja kaikki muut pennut se hoiti itse purren napanuorat, söi jälkeiset, putsasi jne.

Pentuja tuli sitten seuraavassa järjestyksessä maailmaan:

8.35 punainen narttu 229g

8.40 punainen narttu 240g

8.57 red merle uros 340g

9.05 punainen uros 286g

9.35 punainen uros 315g

10.24 red merle narttu 325g

10.51 punainen narttu 314g

Kaksi ensimmäistä pentua tuli pää edellä, loput tulivat ulos takaperin. Varsinkin red merle uros ja viimeinen pentu olivat tiukassa, ja Isabelle auttoi vetämällä ne ulos. Kaikki olivat oikein elinvoimaisia ja reippaita, ketään ei tarvinnut elvyttää tms. Viimeisen pennun jälkeen ajateltiin vielä pitkään että pentuja on tulossa enemmän, koska Draculla oli vielä supistuksia ja se läähätti. Iltaan mennessä kuitenkin rauhoittui eikä näyttänyt siltä että pentuja tulee enempää.

Toisena syntynyt narttupentu

Ensimmäinen narttupentu

Ruokinnasta sen verran, että Isabelle antoi Draculle ennen synnytystä paljon "blöd pudding" eli jonkinlaista verihyytelöä, jossa on paljon rautaa. Synnytyksen aikana annettiin Draculle raakoja kananmunia joihin sekoitettiin sokeria ja vauvojen maidonkorviketta. Lisäksi Dracu sai jonkinlaista maito/jogurttivalmistettu jossa oli paljon kalsiumia. Dracu söi hyvin ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan kaikki tapahtui todella helposti ja nopeasti. Dracu on oikein hyvä emä, hoivaa lapsiaan muttei ole ihan ylisuojelevainen. Isabellen lapset pääsivät jo tutustumaan pentuihin, ja näytettiin Draculle heti alusta että on ihan ok että lapset silittävät pentuja.

Yö meni oikein hyvin ja kaikki on hyvin pentulaatiossa tänään, eli lauantaina, on aika punnita pennut uudestaan ja ehkä saadaan otettua yksittäiskuvat :)

Turvallisesti Ruotsissa

Kerettiin luojan kiitos Ruotsiin ennenkuin Dracu alkoi synnyttämään...!

Matkattiin tosiaan ensin 4 tuntia junalla Helsingistä Vaasaan, sitten tutustuttiin Vaasan joukkoliikenteeseen matkaten 4 km keskustasta satamaan. Sieltä vielä 4 tunnin lauttamatka Ruotsin Umeåån, josta Isabellen mies tuli hakemaan meidät autolla, ja matkattiin vielä 1,5 Isabellen luokse Örnsköldsvikiin. Matka-aika taisi huidella siellä 12 tunnin paikkeilla, mutta Dracu oli oikein rauhassa ja se on niin tottunut matkustamaan ettei sitä paljoa haitannut :)

Dracun massu päivää ennen synnytystä:

Torstaina käytiin vielä pitkällä kävelylenkillä Dracun kanssa ja tutustuttiin hieman kaupunkiin. Otettiin myos lämpotiloja Draculta, ja ne näytti jotakuinkin tältä:

Torstai klo 09.00 - 37,6c
Torstai klo 19.00 - 37,2c
Torstai klo 21.00 - 37,5c
Torstai klo 22.00 - 37,5c
Perjantai klo 6.30 - 37,5c

ja perjantaina syntyi ensimmäinen pentu klo. 8.35 :) Lisää synnytyksestä seuraavassa postauksessa!

Mitä muuta meille kuluu?

Mitä muuta olemme puuhanneet tänä syksynä pentuprojektin lisäksi? Tässä olisi nyt aika ei-koirapainotteinen päivitys.

Elämäni koki taas kerran aikamoisen mullistuksen kun aloitin elokuun lopussa Helsingin Yliopistossa maa-ja metsätieteellisessä kotieläintieteen opinnot. Olin tosiaan viettänyt kaksi välivuotta kirjoitettuani ylioppilaaksi keväällä 2010. Reissasin, olin täyspäiväisissä hommissa pääasiassa Prismassa ja koitin miettiä kuumeisesti mitä elämältäni haluan. Amerikan matkallani tutustuin sitten maatiloihin ja paimennuksen yhteydessä paimennettaviin eläimiin. Tästä se kiinnostus sitten varmaan sai kipinän ja kun yksi duunikaverini kertoi opiskelevansa kotieläintiedettä yliopistolla aloin selvitellä asiaa tarkemmin. Aikaisemmin olin hypännyt koko maametsiksen yli opinto-oppaissa - enhän mä nyt mikään talikkoa heiluttava maajussi ole! - enkä ollut tiennyt koko linjan olemassaolosta. Mutta muutakaan en oikeen keksinyt joten hain keväällä, luin bilsaa hulluna ja pääsin sitten sisään!

Miksi mä sitten valmistun, tai mikä musta tulee isona? Tähän saan aina vastata, ja oikeasti ei mitään hajua :D Ammattinimikkeeltään musta tulee agronomi. Me voidaan erikoistua joko kotieläinten jalostukseen tai ravitsemukseen, joka sitten antaa suuntaa tulevista hommista. Voin kehittää tai tutkia parempia tapoja ruokkia lehmiä, kehittää ja suunnitella jalostussuunnitelmia navetoille, olla maatilatarkastaja, toimia asiantuntijatehtävissä, kehittää eläinrehuja (esim. koiranruokia)... Lista on pitkä, ja esimerkiksi Opaskoirakoulun johtaja on valmistunut kotieläintieteellisestä, joten varmasti voisin tehdä myos koirien jalostukseen liittyviä hommia jos haluaisin. Mutta katsotaan nyt mitä tässä käy, monta vuotta opintoja edessä ennenkuin mä valmistun yhtään miksikään ;)

Tämän kuun alussa myös muutettiin Dracun kanssa uudestaan. Yksi kaverini oli lähdössä vaihtoon puoleksi vuodeksi ja kyseli että haluaisiko joku alivuokrata hänen opiskelijayksiötään siksi aikaa. Mullahan oli vähän hankala tilanne kun olin periaatteessa kirjoilla Helsingissä vanhemmillani - vaikken siellä asunut - ja näin ollen mun olisi ollut todella epätodennäköistä saada opiskelija-asuntoa. Mutta nyt kun muutin määräaikaiseen vuokrakämppään olen periaatteessa huhtikuun alusta asunnoton ja pääsen kämpänhakulistojen kärkeen ;) Joten asustelen täällä nyt puoli vuotta ja sitten olisi taas muutto edessä.

Uusi asuntoni on varsin pieni yksiö, 16 neliötä! Mutta oma vessa, keittiö ja oma rauha, ihanaa! Kyseessä on lääkkiksen asunto, koko talo on täynnä pelkkiä lääkkisläisiä jotka on kyllä maailman rahallisimpia ja hiljaisimpia naapureita! Asunto sijaitsee Ruskeasuolla, joka on aivan unelmasijainti. Olen asunut koko lapsuuteni tällä alueella, joten kaikki nurkat ovat todella tuttuja. Ruskeasuo sijaitsee ihanteellisten julkisten kulkuvälineiden lähellä, tästä menee bussilla tai ratikalla keskustaan 15 min, lähes kaikki bussit menee kämpän ohi, juna-asemalle on 15 min kävelymatka, töihin 4km, kouluun pikkaisen enemmän, äitille 15 min kävellen metsän läpi (iltalenkin yhteydessä voi aina käydä ilmaisella illallisella!) ja kaikkein mahtavinta, ihan oven edestä lähtee upeat lenkkipolut Helsingin keskusmetsään! Ja siellä on talvella ladut :) Ollaan Dracun kanssa täällä kyllä todella onnellisia ;)

Ja jos ei uusi koulu ja asunto riittäisi, niin vaihdoin myös työpaikkaa elokuun lopussa! Prismaan kasvoi sen verran paljon välimatkaa, joten hain töitä Käpylän Alepasta, jonne pääsin kyllä maailman lyhyimmällä haastattelulla. Päällikkö kysyi multa ehkä kaksi kysymystä ja palkkasi saman tien :) Teen koulun ohella 15 tunnin viikkosopparia, eli n. 2-3 vuoroa viikossa. Alepasta saa vielä todella hyvin vuoroja kun se on auki niin myöhään eli kerkeän koulun jälkeen tekemään ihan hyvän pituisen työvuoron ja saan iltalisät päälle! Hyvin olen viihtynyt uudessa duunissa, kivat työkaverit ja tieto siitä, että tää on vaan väliaikainen duuni, ei loppuelämäni ura, joka saa homman maistumaan vähän paremmin...

Mitäs muuta sitten? Olen tainnut hehkuttaa aikaisemminkin rugbyharrastustani, mutta hehkutetaan nyt vielä vähän lisää! Rugby oli ehdottomasti tän kesän ja alkusyksyn tärkein asia, ja söi paljon aikaani ja keskittymistä. Joukkueeni, Warriors Rugby Club ladies, selvisi Suomenmestaruusfinaaliin voittaen jokaisen runkosarjan pelin! Pelasin itse jokaisessa pelissä, tein kauden aikana kaksi tryta (eli "maalia"), minut valittiin yhdessä pelissä parhaaksi pelaajaksi, ja kahdesti sain "spirit awardin" eli asenne-ja joukkuehenkipalkinnon. Finaali pelattiin Jyväskylässä syyskuun lopussa ja voitimme rugbyn naisten SUOMENMESTARUUDEN! Fiilis oli jotain aivan sanoinkuvaamattoman upeaa, ja olen hyvin kiitollinen että olen saanut aloittaa tämän mahtavan lajin Suomen parhaassa joukkueessa!

Rugby tulee viemään tulevanakin vuonna paljon aikaani, sillä naisten rugby akateemiaan, joka on Suomen naisten virallinen valmennusrengas, haettiin ympäri Suomea pelaavia aloittelevia lupaavia naisia ja tarkoitus on valmentaa kahden vuoden ohjelmalla siitä maajoukkueeseen pelaajia. Sinne oli valintaleiri Eerikkilässä muutama viikko sitten ja mut valittiin valmennusohjelmaan :)))  Tiedossa kovia viikonloppuleirejä, kansainvälisiä turnauksia, pelimatkoja, rankkaa treeniä + oman seuran treenit ja pelit. Tavoite on maajoukkuepaikka 2013-2014!

Oheessa muutama pelikuva niille, joilla ei ole mitään käsitystä että millainen peli rugby on. Kyseessä siis kontaktipeli, jossa molemmilla joukkueilla 15 pelaajaa kentällä. Pallo on semmoinen soikea, ja sillä tehdään try (eli "maali") kuljettamalla se vastustajan maalialueelle ja painamalla maahan. Pallon kanssa saa juosta eteenpäin, sitä saa potkia eteenpäin mutta syottää saa vaan taaksepäin. Palloa kantava pelaaja voidaan taklata maahan, pallon voi koittaa myOs repiä vastustajalta. SääntOjä on toki paljon ettei haavereita sattuisi ihan kamalasti. Mutta kuten kaikissa urheilulajeissa, vammoja sattuu. Mä säilyin kauden pääasiassa ehjänä, finaalissa reväytin ojentajalihaksen.

Katsotaan nyt miten aikani riittää kaiken tämän ohjelman ohella koiraharrastuksiin! Dracun pentuprojekti tarkoittaa joka tapauksessa sitä, että ollaan aika lailla tauolla harrastamisesta tämä talvi. En ottanut talvitreenipaikkaa, joten treenit jatkuvat varmaan vasta taas keväällä. Eiköhän me kuitenkin kisata & käydä yksittäisissä treeneissä vuodenvaihteen jälkeen kun Dracu palaa Ruotsista kotiin. Tavoite olisi saada SM-nollat kasaan ensi kesäksi, mutta saa nähdä miten Draculla pysyy rimat ylhäällä. En aio ottaa stressiä tästä, mennään ilman paineita ja pidetään hauskaa. Haettiin taas Top Teamiin mutta valintakoe meni aika lailla penkin alle (paitsi oma fysiikkakoe oli ihan huippu!) eikä päästy mukaan. Eipä tuo nyt haittaakaan kun pentuprojekti olisi estänyt pääsyn osalle leireistä ja taidan muutenkin keskittyä nyt muutaman vuoden mielummin treenaamaan tavoitteellisesti rugbyä. Ehkä seuraavan koiran kanssa sit...

Oho, tulipa aika megapostaus! Pitäis vielä kirjoitella koiramaisia treeni-ja kisajuttuja menneiltä kuukausilta! Niin paljon vaan on tapahtunut taas lyhyessä ajassa että huh huh!

Masupäivitystä, kun loppu lähestyy...

Kirjoittelen tätä nyt junasta käsin, ollaan matkaamassa Dracun kanssa Ruotsiin kasvattajalle. Pentuja pitäisi alkaa näkymään viikonloppuna tai ensi viikon alussa. Vaikka näinkin koko viikon painajaisia et Dracu synnyttää mun sängyn alla tai matkalla Ruotsiin... Onneksi eivät tainneet olla enneunia ;)

Raskausaika on mennyt vaivattomasti. Mitään ongelmia ei ole ollut, Dracun maha on kasvanut jo liki 25cm leveyttä ja se on ollut energinen, innokas itsensä. Ruokahalu on ollut oikein hyvä, oksentelua ei ole ollut ihan muutaman päivän lisäksi. Vielä viikonloppuna Dracu veti mua innokkaasti pyorän edessä, ja jouduin koko ajan komentamaan sitä rauhoittumaan! :O

Pennut liikkuu kovasti jo masussa. Mä olen viettänyt tuntitolkulla aikaa maaten Dracun vieressä käsi sen mahalla. Mikään ei ole niin ihmeellistä, kuin tuntea kuinka pennut potkivat, sätkivät ja kääntyilevät. Vatsan läpi voi tuntea, että mikä ruumiinosa siinä on, ja arvuuttelen aina kovasti asukkaan väriä, sukupuolta, persoonaa... Tää on niin klisee, mutta elämä on aikamoinen ihme! On jotenkin vaikea ymmärtää, että pian nämä samat vatsa-asukit ovat maailmassa ja voin pitää niitä sylissä ja ihmetellä <3

Lisää päivitystä seuraa sitten kun päästään perille Ruotsiin!

Masupäivittelyä

Kyllä kasvaa Dracun masu niin että ihan hirvittää...! Viikossa oli tullut 7 cm lisää vyötäröön!

Pe 19.10 mittaa oli 49cm

Pe 26.10 mittaa oli 56cm

:OOOOOOOO

Vatsa on kasvanut ihan hurjasti, ihan silmämääräisesti tuntuu että joka päivä se on isompi. Kovin on pinkeä ja Draculla selvästi vähän tukala olo, se on aika levoton ja ei viihdy yhtään esim. sängyssä. Vaihtelee paljon asentoa, päästelee syviä huokauksia ja muutenkin vikisee ja on rasittava. Hirveä nälkä myös koko ajan, ilmoittaa kyllä aamuin illoin että nyt olisi ruoka-aika.

Viime viikolla oksenteli vatsahappoja (tai mitä lie se keltainen lima nyt onkaan) muutaman päivän, mutta sekin loppui nopeasti. Huomaan myös, että rakko ei kestä pitkään, Dracun pitää päästä pissalle huomattavasti useammin kuin normaalisti.

Alkuviikolla käytiin hakemassa loppuvan koiranmurkinan tilalle sitten penturuokaa, löysin hyvällä tuurilla Mustin ja Mirrin tehtaanmyymälästä Eukanuban small puppy-ruokaa 20kg/35e niin otettiin sitten se vaikka onkin pienille koirille. Ei kait sillä nyt niin väliä ole. Dracu saa nyt ruokaa aamulla ja illalla, mutten ole suuremmin alkanut lisätä annoskokoja.

Mitäs muuta... Dracu on aika kärttyinen muita koiria kohtaan, ollut koko tiineysajan. Kiukkuinen ja provosoituva, ei yhtään normaali iloinen itsensä. Käyiin tapaamassa vanhaa ystävää Nellyä & aussie Ifaa ja hirveä rähinä oli heti ulkona tytöillä! :O Dracu pääsi myos tutustumaan Nellyn kissaan. Dracu ei ole koskaan aikaisemmin kissaa nähnyt ja käyttäytyi kuin koko otusta ei olisi ollut olemassa - kunnes se tuli liian lähelle ja sitten Dracu murisi sille että pysy kauempana.

Alla olisi muutama masukuva, otettu la 27.10

 

Ylhäältä päin tuo ei näytä niin isolta, mutta maha on ihan super pinkeä ja Dracu näyttää livenä aika valaalta (varsinkin kun on tottunut että se on aika hoikka...) Ihan vertailun vuoksi kuva Dracusta "normipäivänä"

Kojootti <3 okei tässä sillä on kyllä kesäbikinit niin ei ehkä ihan vertailukelpoinen... :D

Dracun pentuprojekti käyntiin!

Pitkään en ole kirjoittanut blogiin mitään. Danten menetys painaa ehkä vieläkin, mutta elämä on jatkunut. Dracun kanssa alkoi uusi seikkailu, nimittäin pentuprojekti! Dracun kasvattaja Isabelle on jo pitkään halunnut käyttää Dracua jalostukseen, ja nyt saatiin vihdoin aikataulut sopimaan ja päätettiin aloittaa projekti. Dracuhan on ihan mun oma koira, ei sijoitusnarttu, joten mitään velvoitetta ei ollut antaa Dracua jalostukseen, mutta kun on hyvä koira niin olisihan se sääli olla antamatta ;)

onnellinen pariskunta

Pentuprojekti alkoi virallisesti su 09.09 kun Dracun juoksut alkoivat. Isabelle oli valinnut Draculle mieleisensä uroksen Ruotsista, oman kasvattinsa Spiron (Black Zone's Comhanche Warrior). Keskiviikkona 12.09 vein Dracun junalla Vaasaan josta Isabelle tuli hakemaan sen ja he menivät sitten lautalla yli Ruotsiin. Dracu oli kuulemma rakastunut ensi silmäyksellä Spiroon ja olivat olleet samantien nalkissa. Dracu astutettiin onnistuneesti neljästi.

Samalla reissulla Isabelle peilautti Dracun silmät puhtaaksi :) Kaikki meni kuulemma kuin unelma, ei mitään ongelmia ja Dracu antoi itsestään parasta mahdollista kuvaa. Isabelle toisti mulle vaan uudestaan ja uudestaan että Dracu on kuin ilmetty kopio äidistään ja tuli toimeen Isabellen lasten kanssa todella hyvin vaikkei sillä ole yhtään kokemusta lapsista. Dracu vietti Ruotsissa kaiken kaikkiaan 2 pitkää viikkoa, oli tosi kiva saada se takaisin!!

Isabellen kanssa oli ensin puhetta ettei tarvisi käydä ultrassa, mutta mulla meni odottaessa hermo ja käytiin sitten tänään aamulla (20.10.). Siellähän näkyi eläinlääkärin mukaan vähintään 7 pentua, todennäkoisesti muutama vielä piilossa kylkiluiden alla :)))) Näyttivät kuulemma sen verran kehittyneiltä että varmaankin ottanut ekalta tai tokalta astutukselta, eli olivat se 32-35 päivää vanhoja. Näin ollen synnytys pitäisi osua viikolle 46. Dracu menee Ruotsiin tekemään pennut ja matkataan sinne yhdessä vähän ennen laskettua aikaa. Mä jään ainakin kunnes pennut on syntyneet ja jätän sitten Dracun Isabellen hellään hoitoon.

Lyhyt esittely vielä pariskunnasta:

Emä: BLACK ZONE'S ALICIA CHINN "Dracu"

Terveys: lonkat A/A, kyynärpäät 0/0, silmät puhtaat 09/12, selkä terve, ei mitään sairauksia, allergioita tms.

Tulokset: luonnetesti 240p +, kisaa agility maxi3-luokka, toko EVL, paimennuksesta ASCA-tittelit STDcs

Dracun pääharrastus on agility, jossa se on varmasti liioittelematta yksi Suomen nopeimmista aussieista tällä hetkellä. Se on hyvin intensiivinen ja nopea koira, jonka kanssa on ilo treenata sillä se haluaa aina miellyttää ja tyoskennellä mun kanssa. Dracussa yhdistyvät energisyys, korkea vire ja hyvät hermot. Mennään aina ja täysillä, mutta paketti pysyy kasassa eikä Dracu vuoda yli hyvän hermorakenteensa ansiosta. Draculla on vähän vahtimistaipumusta, mutta se on pääsääntoisesti hyvin ihmisystävällinen, tulee toimeen muiden koirien kanssa ja on arkielämässä todella helppo ja rauhallinen koira.


Isä: BLACK ZONE'S COMANCHE WARRIOR "Spiro"

Terveys: lonkat A/A, kyynärpäät 0/0, silmät PPM, iris-iris, l (harmittomia sikiöaikaisia rihmamaisia jäänteitä), ei sairauksia, allergioita tms.

Tulokset: hyväksytty MH-testi (laukausvarma), hyväksytty ruotsalainen luonnetesti Korning 419p

Kilpailee Ruotsissa agilityn korkeimmassa luokassa

Paimennustestattu, omaa hyvät paimennustaipumukset

Spirolla on yksi aikaisempi pentue Ruotsissa kennel Chaboo'sssa

FI AVA SM2-10 BH TK1 STDc OTDd
Ardiente Hidalgo Delgado "Dante"
16.2.2005-11.7.2012

Kirjoitan tätä raskain sydämmin, mutta haluan tuoda asian julki omin sanoin, koska tiedän että näistä asioista syntyy aina juoruja ja ilkeämielistä puhetta.

Dante lopetettiin pahentuneen ihmisagressiivisuuden vuoksi minun päätoksestä. Monien Danten tunteneiden on varmasti vaikea uskoa iloisesta ja höpsöstä aussiestani sitä, sillä Dante rakasti yli kaiken tuttuja ja kavereitaan. Mutta Dante ei ole koskaan ollut helppo koira; terävä, vahtiviettinen, pehmeä ja epävarma. Sen kanssa eläminen on ollut aina vaikeaa, sillä se on ollut niin arvaamaton. Vuosien saatossa on tapahtunut yhtä sun toista, mm. junassa Dante puri sen päälle kompuroivaa naista ja veljeni kotiin tuomaa kaveria kun en ollut itse paikalla. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin olleet harvinaisia ja "seliteltävissä". Dante on kuitenkin aina kaikissa koiratapahtumissa ollut todella sosiaalinen ja ystävällinen kaikkia kohtaan, en ole koskaan pelännyt jättää sitä minnekään yksin sidottuna, vaikka normaalielämässä on saanutkin olla tarkempi.

Danten agressio-ongelmat alkoivat kuitenkin pahentua radikaalisti kevään aikana. Se oli kiukkuisempi, ja treeneissäkin murisi ohi kulkeville seurakavereille jotka se tunti. Bussissa liikkuessa oli pakko pitää kuonokoppaa, koska se rähisi kaikille liian lähelle tuleville. Toukokuussa se nappasi seurakaveria, joka kulki liian läheltä. Ei tehnyt jälkiä, mutta puri kuitenkin. SM-kisoissa tapahtui sama, se vahti reppua ja nappasi liian lähelle tullutta naista jalasta. Koska vahtimisongelma ei ole esiintynyt aikaisemmin agilitykisoissa en ollut osannut varoa tätä. En enää uskaltanut ottaa sitä mukaan kisoihin tai edes treeneihin näiden tapahtumien jälkeen. Juhannuksena istuin koirien kanssa puistossa ja juttelin muutaman ihmisen kanssa. Dante ja Dracu nouti palloa, teki temppuja jne. Dante tuli luoksemme ihan itse, meni ystävällisesti kundien luokse joiden kanssa juttelin ja kerjäsi rapsutuksia. Pojat sitten rapsuttelivat sitä oikein kiltisti, Dante kiehnäsi onnellisena ja yllättäen, mitään varoittamatta kääntyi ja hyökkäsi toisen pojan kimppuun. Hän sai sen kaulasta maahan painamalla rauhoittumaan mutta Dante oli kerennyt purra ainamoisen reiän pojan alahuuleen. Hän kävi hakemassa 4 tikkiä ensiavusta.

Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun Dante puri siskoani/kämppistäni kaulaan. Samanlainen tilanne, sisko istui sohvalla ja silitti Dantea, joka kävi päälle täysin varoittamatta. Ei rikkonut onneksi ihoa, mutta hyökkäsi kuitenkin varoittamatta ja puri häntä kaulaan. Tämä oli yksinkertaisesti viimeinen niitti, koira joka käy omiensa kimppuun on niin epäluotettava ettei vaihtoehtoja oikeastaan ollut. Seuraavana päivänä Dante nukkui sitten ikiuneen.

Koska Danten agressiivinen käytös paheni niin radikaalisti lyhyessä ajassa on hyvin todennäköistä että sillä oli kipuja. Ehkä aivokasvain. En tiedä eikä sillä loppupelissä ole niin kovasti merkitystä. Mikä tahansa syy oli, en voinut enää elää Danten kanssa. Se oli liian arvaamaton, ja oma elämäni tällä hetkellä liian sekavaa ja epävakaata alkavien opiskeluiden, kämppisten, muutuvien asuinolojen jne. vuoksi. Ehkä syy oli minun, huono kasvatus, en ollut tarpeeksi varovainen sen kanssa tms. Asioita on kuitenkin turha jälkeenpäin jossitella, voin vain koittaa päästä surun yli jatkamalla eteenpäin Dracun kanssa ja muistamalla kaikki hyvät asiat ja ihanat muistot mitä meillä oli Danten kanssa. Vieläkin tuntuu epätodelliselta, että kukaan ei enää nuole varpaitani, mutustele lattialle jääneitä rintsikoitani ja kantele kenkiäni pitkin asuntoa - tai etsi juuri sen oikean kengän kun pyydän. Ruoan voi jättää huoletta esille, kukaan ei varasta sitä kun silmäni välttää. Dracu ja Dante eivät enää koskaan leiki rallia nurmikoilla tai juokse kilpaa uimaan mutalampeen.

Dante oli iloinen, hassu, aktiivinen, höpsö, pönttö, persoonallinen ja ikimuistettava koira, jolla on aina suuri paikka sydämessäni <3

 

Kiitos rakkaani kaikista niistä upeista vuosista, jotka vietit rinnallani. Matkaasi mahtui hurjasti kaikenmoista, ja toit elämääni niin paljon onnellisuutta. Vietimme yhdessä unohtumattomia hetkiä jotka muistan aina. 

Agilityn SM-kisat 2012 Jyväskylässä

Agilityn SM-kisat pidettiin tänä vuonna Jyväskylässä 16.-17.06. Dracu jäi Helsinkiin hoitoon ja lähdettiin Danten kanssa kahdestaan reissuun perjantai-iltana seurakaverini Evan kyydissä. Eva heitti meidät Jyväskylän keskustaan josta käveltiin sitten hotellille joka oltiin varattu Emmin kanssa yhdessä.

Lauantaina oli sitten vuorossa joukkuekisa. Oltiin Danten kanssa mukana edustamassa jälleen AST:tä, joukkueemme muut koirakot olivat Tiia & auspai Pita, Heidi & holpai Sava ja Kati & Saku. Me startattiin Danten kanssa vikalta paikalta joukkueen ankkureina. Rata oli musta varsin hyvä joukkuerata, ei mikään mahdottoman kimpurantti ja monimutkainen, mutta virheitä kuitenkin tuli ja nolla ei ollut mikään itsenäänselvyys. Heidi ja Tiia tekivät molemmat jännittävät suoritukset ja nollaradat, Kati ja Saku taisi päätyä hylkäykseen. Koska ankkurit lähtevät käänteisessä järjestyksessä, startattiin Danten kanssa 4. viimeisenä!

Lähdettiin radalle tosi hyvällä fiiliksellä, mulla oli päättäväinen olo et nyt hemmetti tehdään nolla! Dantekin tuntui innokkaalta ja liikkui ihan hyvin. Rata sujui oikein mallikkaasti viimeiselle putkelle saakka jossa meinasi tulla moka, mutta saatiin korjattua ja päästiin maaliin puhtaalla tuloksella! Joukkueemme kolme nollaa riitti todella kovassa kisassa 4. sijalle!! 

Illalla juhlittiin sitten seuran menestystä käymällä yhdessä ulkona illallisella :) On meillä vaan niin ihana porukka <3 


Sunnuntaina oli vuorossa yksilokisat, jotka alkoi tuttuun tapaan hyppyradalla. Rata oli ihan hauska ja vauhdikas, mutta meille koitui kohtalokkaaksi jo alun muuri. Olin lämppäesteillä ottanut muutaman takaaleikkauksen ja jotenkin Dante lähti lukemaan perus käännostä takaaleikkaukseksi, kääntyi väärään suuntaan ja tiputti mennessään muurin palikat :/ Jatkettiin kuitenkin, mutta rata ei ollut kyllä missään nimessä mitään hyvää ohjausta multa. Emmin sanoja lainaten ohjasin Danten niinkuin Dracua ja se ei sille sovi kyllä yhtään. Otettiin lopuksi hylkäys ja saatiin sitten rauhassa katsoa finaali radan reunalta tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan hyvät kisat, mukava paikka ja hyvää seuraa! Dantella oli maha (taas vaihteeksi) ihan sekaisin mutta ei ainakaan tehnyt "Danteja" eli vetänyt pussia koiranruokaa ennen rataa... Käytiin paljon uittamassa koiria (ja uimassa itsekin!) ja fiilikset oli hyvät :) Ainut harmitus oli maksien finaalirata jossa Emmi ja Step sai kyseenalaisen kosketusvirheen jota ilman he olisi olleet mitalleilla :( Mutta niin se vaan on, agility on tuomarointilaji ja sille ei mahda mitään vaikka kuinka turhalta se tuntuu.

Dracun rimanpudotusongelma

Koko talvikauden ja nyt kevätkauden on kaikki treeni mennyt hirmuisen hyvin, Dracun kontaktit on ihan super, se osaa kaikki tarvittavat ohjauskuviot, käännokset on todella upeat ja tiukat, esteiden itsenäinen suorittaminen on hyvällä tasolla... Mutta ne rimat. Ne ovat niin herkässä tippumaan mun pienimmästäkin liikkeestä. Varsinkin jos vedätän Dracua, niin silloin rimat vasta paukkuukin! Takaapäin ohjatessa se malttaa hypätä kunnolla kun ei ole niin kamalaa kiirettä ottaa mua kiinni.

Tätä ollaan sit kokeneiden kouluttajien neuvosta koitettu ratkaista niin, että aina riman tippuessa käsken sen maahan - eli lopetetaan suoritus ja nostan tippuneen riman ja torun vähän. Dracu on kuitenkin sen verran kova ettei se tunnu pahemmin välittävän, joten saan huomauttaa pahimmillaan monta kertaa samasta rimasta.

Tietenkin kaikkiin rimantiputuksiin on aina syy. Käänsit katseen koirasta pois. Ajoitus ei ollut aivan täydellinen. Haltuunotto riman päällä. Lähdit liikkeelle kun koira oli ilmassa tms. Yleensä syy on juuri se, että en katsonut Dracua tai käänsin katseen seuraavalle esteelle liian pian. Joo kaikki tietty syitä miksi rimat tippuu, MUTTA olen sitä mieltä että tän tasoisen koiran pitäisi kestää vähän muutakin kuin aivan täydellistä ohjaamista. Se on oikeesti 20 esteen radalla aika mahdotonta ja mun mielestä koiralla on myos suorituksessa oma vastuunsa. Ei näin nopeaa koiraa ennätä ohjaamaan jos joutuisi aina olemaan ihan supervarovainen. Ja treeneissä mua on sitten ottanut kyllä todella paljon päähän jos kouluttaja on selitellyt rimantiputuksia aina vain mun syyksi. Välillä tietty tulee semmosia räikeitä virheitä multa, mutta pääasiassa ohjaan oikeasti hyvin ja Dracun pitäisi kestää multa pieni ennakointi...

Tämä ongelma on johtanut siihen, että koko talvikausi lintsattiin treeneistä kun mua ei huvittanut mennä. Ja kun mentiin treeneihin niin lähdin kotiin aina itku kurkussa tai vihaisena ja turhautuneena. Eihän se ole kivaa olla koko ajan torumassa koiraa, keskeyttämässä suoritusta jne. Sama fiilis toistui monessa Next Level-treenissä, turhauttaa kun aina jäätiin kiinni niihin hemmetin rimoihin.

Viimeinen tikki oli sit toukokuun alussa Purinalla 4 startin kisat joissa neljästä radasta kolmella tippui kakkosrima ja vikalla radalla sit jo eka rima. Teki kyllä mieli heittää itkupotkuraivarit, lopettaa koko paska laji ja myydä koirat pois. Totesinkin kisojen jälkeen ettei tässä ole mitään järkeä. Ei kyllä kisata yhtään starttia ennenkuin ongelma saadaan kuntoon, miksi aiheuttaa vaan itselleen huonoa fiilistä, olla vihainen koiralle ja vielä maksaa siitä??

Seuraavalla Next Level-leirillä treeneissä sain neuvoksi nostaa rimaa kun koira on esteen päällä niin, että se osuu sen jalkoihin, rima tippuu ja sit torutaan. Idea varmaan siinä että Dracu hyppäisi vähän korkeammalta yli eikä niin rimaa viistäen. Varmasti toimiva tapa, ainakin pehmeämmälle koiralle, mutta ekan kerran kun sit tein sen niin Dracu puraisi itseään kieleen ja sillä oli sit suu ihan veressä. Sitä sitten katsellessa päätin et ei hitto, tää saa nyt loppua. Mä en enää jaksa torua sitä koko ajan, se tekee treenaamisesta meille molemmille ikävää, en enää jaksa tehdä hommia verenmaku suussa, enkä varsinkaan halua että koirallakin on verta suussa!

Onneksi seuraavana päivänä meillä oli ihanaisen Mari Kaplaksen treenit, jossa kaikki sai paneutua omiin ongelmakohtiinsa. Juteltiin pitkään Marin kanssa ja Mari oli onneksi mun kanssa samoilla linjoilla, rimoista huomauttelu ei selvästi ole toiminut, oikeastaan musta tuntuu että Dracu on vain tiputtanut enemmän rimoja kun aloin olemaan niistä tarkempi! Ottaa paineita niistä? Nyt en enää huomauta niistä ollenkaan, en toru, nostele rimaa tms. Tehdään nyt pitkällä kuurilla palkkausta vain maasta, eli koitetaan saada Dracun fokus pois musta ettei sillä olisi niin kauhea kiire aina mun perään. Jos radalla tippuu rima, lopetan sen kummemmitta sanomatta ja otan kohdan uudestaan niin, että palkka on valmiina hypyn takana ja sit kauheasti kehuja. Jos on jotain kunnon vedätyskohtia niin palkkaan niitä tiputtamalla lelun maahan ja pinkomalla sit itse pakoon ihan täysiä.

Fiilis on nyt paljon parempi ja kun olin keskiviikkona kentällä kouluttamassa otettiin samalla pikkuiset treenit jossa lelu oli maassa vaikean esteen (takaakierto, rima 65-70cm) takana. Todella hienosti Dracu malttoi keskittyä hyppäämiseen ja fiilikset oli treenien jälkeen kerrankin hyvät :) Nyt vaan jatketaan tällä linjalla, rimat saa olla korkeita, 65-70cm, ja paljon lyhyitä pätkiä palkan kanssa.

Tämän kesän tavoite on yksinkertainen, haluan loytää jälleen agilityn riemun ja ilon. Haluan että treenaaminen on kivaa yhdessätekemistä rakkaiden koirieni kanssa. Haluan, että meillä on kivaa treeneissä ja hyvä fiilis treenien jälkeen. Koska tärkeintä on tämä:

Kevään (kisa)kuulumisia

Viime päivityksestä on kulunut nyt ihan hurjan pitkä aika, mutta eipä tässä kyllä nyt paljoa ole tapahtunut... Ollaan vietetty koirien kanssa aika hiljaiseloa toukokuun kun mä olen lukenut Yliopiston pääsykokeisiin. Pääsykokeisiin - huomio monikossa! Vielä muutama päivä ja sit olis kaikki kokeet tehty ja voisi palata "kesälomalta" arkeen ja takaisin duuniin.

Päivittämättä on tainnut jäädä meidän suuret agilityuutiset pääsiäiseltä, Dracu nousi kolmosluokkaan :D Tehtiin oikeastaan samoista kisoista kaksi nollaa, mutta toinen hyppyradalta josta nolla oli jo kasassa. Lisäksi tehtiin yksi tosi hieno vitonen, joka saatiin keinn ylosmenokontaktilta...? Tässä on ratavideot:

Pääsiäiskisoista Dante starttasi myos, kolme rataa ja kolme nollaa! Hieno Dante <3 Näin ollen Dantella on nyt SM-nollat kasassa :) Eihän me mitään huippusijoituksia saatu, mut tasaista tyotä.

Nyt toukokuussa alkoi ulkotreenit Dracun kanssa (Dantelle en ottanut tänä vuonna ryhmäpaikkaa) Niinun vetämässä tavoiteryhmässä. Valitettavasti ollaan päästy vain yhtiin treeneihin kun nämä pääsykokeet on rajoittaneet... Ei olla keretty myoskään käydä oikeen kentällä treenaamassa :/ Mut kesällä tulee tähän sit parannusta!

Dracn kolmosiin nousun jälkeen ollaan käyty neljissä kisoissa Dracun kanssa ihmettelemässä "oikeaa agiltya". Ekat kisat Lohjalla meni todella hyvin, radat ei ollut mitään kamalaa räpellystä ja rimoja tuli alas vain yksi - mun selvästä virheestä + muurinpalikat.. Mut ne muut kisat... Kaikissa lensi rimat, ja mä yritin ohjata varoen ettei rimoja tippuisi = olin sit koko ajan ihan väärässä paikkaa, linjat valui ja muutenkin koko homma oli ihan kaaosta. Vikat kisat missä käytiin oli Purinalla 4 starttia, jokaisella radalla Dracu tiputti kakkosriman, komensin sen maahan, toruin ja vein pois radalta mutta ei mitää vaikutusta! Olin niin vihainen et ei ikinä! Ja päätin et me ei kisata enää ikinä... Tai ainakaan piiiiitkään aikaan.

Tässä kuitenkin se meidän paras 3-luokan rata: