Loppuvuoden agilitykuulumiset

Syksyn aikana vähennettiin paimennusta ja keskityttiin koirien kanssa lähes pelkästään treenaamaan agilitya. On ollut treenejä, treeniprojekteja, lainakoiria, topteam-leirejä ja kisoja sekä itse olen myös tuttuun tapaan kouluttanut omia agilityryhmiä seurassani.

Treenaaminen on ollut parasta, me ollaan puuhattu juoksariprojektia molempien kanssa ja sen treenaaminen on ollut tosi mielekästä ja opettavaista. Joulukuu pidettiin taukoa tästä ja odoteltiin namiautomaattia auttamaan Taikan kanssa ilmenneissä ongelmissa, mutta Wiccalle on tähän asti Trkmanin metodi tuntunut toimivalta. Taikalle vahvistetaan nyt paikkaa vähän aikaa mattokosketuksella, jolla tehdään myös sitten käännöksiä. Juoksareiden lisäksi treenissä on ollut molemmilla kepit, Taikalla pelkkä keppivarmuus radalla ja vedättämisen kestäminen, Wiccalla taas sisäänmenon malttaminen. Saatiin onneksi topteam-leirillä hyvät vinkit tämän treenaamiseen! Välillä ollaan käyty tekemässä ratatreeniä ohjatuissa, mutta koukerot ovat turhan vaikeita Taikalle, joka tarvisi enemmin semmoista luukutustreeniä! Taika olisi kyllä jo kisavalmis, lukuunottamatta A:ta ja puomia.

Kisarintamalla on ollut hiljaisempaa omien kanssa, Taika ei ole vielä kisavalmis ja Wiccan kanssa ollaan kärsitty motivaatiopulaa rimojen takia. Aina tulee kisoissa se yksi tai pari rimaa alas, enkä oikein uskalla ohjata sitä rimojen pelossa. Parit kisat ollaan käyty nyt syksyllä juoksemassa masentavin tuloksin, ja oma usko meidän osaamiseen on vain laskenut. Ei jotenkin pystytä siirtämään osaamista treeneissä kisoihin. Olen saanut onneksi agilityterapiaa kasvattini Viivin kanssa, jota Tiina on minulle lainannut kisoihin! Debytoitiin Viivin kisaura syksyllä heti nollaradalla, ja sen kanssa on ollut tosi hauskaa kisata! Se tekee innokkaasti, mutta homma pysyy paremmin hallussa kuin Wiccan kanssa. Lähellä on ollut usean kerran nollat, ja tarkoitus olisi nostaa se nyt ainakin kakkosiin ensi alkuvuodesta ennenkuin se jää (toivottavasti) mammalomalle keväällä.

Kisarintamalle kuuluu myös semmoisia loistavia uutisia, kuin ensi vuonna alkavat pikkumaksit! Kävin mittaamassa kaikki kolme kisakoiraani eli Wiccan, Taikan ja Viivin 3.12 Hyvinkäällä, ja riemukseni kaikki olivat selviä pikkumakseja! Etenkin Wiccan kanssa tämä on parasta mitä meille olisi voinut tapahtua, maksirimat ovat tuottaneet niin paljon tuskaa ja en vain usko että saisin mitenkään Wiccaa pitämään rimoja enää systemaattisesti ylhäällä. Taika varmasti olisi oppinut kun se on niin paljon herkempi, mutta varmasti vauhdin kustannuksella. Sekin on sen verran pieni, että rimat olisi hidastaneet meidän vauhtia kohtuuttomasti. Wicca ainakin siirtyy kokonaan pikkumakseihin, katsellaan Taikan kanssa myöhemmin että kisataanko molemmissa vai ollaanko vaan pikkumakseja suosiolla. Ura saa ainakin alkaa sieltä, koska vauhtia tarvitaan pikkukoiralle lisää. Omasta mielestäni kaikki mitattiin vähän alakanttiin, Taika 45-46cm, Wicca 46-47cm ja Viivi 47-48cm. Oman mittauksen mukaan kaikki olisivat pari senttiä korkeammat, mutta pikkumakseissa kuitenkin. Viivi mitattiin kesän aussie-erkkarissa 49,5cm ja Wicca rallytokossa 49cm. Mutta en valita!

Parasta tässä vuodessa oli kuitenkin ehdottomasti topteam-leirit Wiccan kanssa! Syyskuussa oli ensimmäinen, ja toinen oli viime viikonloppuna. En voisi olla tyytyväisempi leireihin, joista ollaan saatu uuden opin lisäksi hurjasti tsemppiä ja uskoa omaan osaamiseen! Tätä olen itse nimenomaan kaivannut, tuntuu että mulla on jo paljon oppia ja osaamista, mutta Wiccan kanssa ollaan hakattu päätä seinään niin monta vuotta ilman tulosta että usko siihen osaamiseen on jotenkin pikku hiljaa kadonnut. Mutta topteamin valkut ovat olleet aivan ihanan kannustavia, radat eivät ole olleet pelkkää vaikeaa vääntöä ja kääntöä vaan vauhdikkaita ja hauskoja, ja treenikaverit ovat olleet kivoja ja tsemppaavia. Ollaan lähdetty joka leiriltä ihan mielettömällä uudella energialla ja uskolla itseeni ja Wiccaan - vähänkö me ollaan hyviä! Vähänkö me osataan paljon! Mitä meistä voi vielä tullakaan!

Viime viikonlopun topteam-leiri alkoi hieman huonosti oman flunssan takia. Olo oli tukkoinen ja ääni veteli viimeisiä. Jätettin meidän leirin eka treeni (ohjaajan fysiikkatreeni) välistä ja mentiin vasta aamupäivän mentaalivalmennukseen. Teemana oli kisatilanteet, ja "pääsin" esimerkiksi yhteen harjoitukseen, joka menikin sitten vähän tunteisiin ja leiri alkoi puolen tunnin itkusessiolla. Purettiin kisatilanteiden ikäviä fiiliksiä ja pohdittiin miten voisi asettaa tavoitteita, jotka oikeasti voisi saavuttaa ja mistä voisi saada onnistumisen tunteita kun itse kisaradat eivät ikinä mene niin kuin haluan. Vaikka pitkään padottuja epäonnistumisen tunteita oli rankka avata, niin kyllä itsetutkiskelu on aina omalla tavallaan puhdistavaa. Jatkettiin tästä Senni Huotarin keppiklinikalle, jossa pohdittiin Wiccan sisäänmeno-ongelmaa. Wicca tulee kepeille usein ihan liian kovaa, ja huitaisee vaan johonkin väliin vaikka osaa kyllä ihan hyvin hakea keppejä vaikka kuinka vaikeista kulmista. Ei vaan malta kun on vauhti päällä. Saatiin kotiläksyksi treenata keppejä niin, että meillä on hyppy aivan keppien alun edessä, niin että se joutuu laskeutumaan aivan keppien sisäänmenolle, ja näin ollen kokeamaan itsensä jo ennen hyppyä. Lisäksi 2 by 2-kepeillä tehdään korostetun vaikeaa kakkosväliä (eli se toka pari ei ole linjassa vaan yli linjan että koira joutuu tekemään tosi paljon ekstratyötä että taipuu tokaan väliin) ja voidaan kahden pari 2 by 2-kepeillä tehdä myös vauhdikkaita sisäänmenoja vedätyksellä.

Päivän vika treeni oli Mari Mäkelän ohjausvalintatreeni, jossa kellotettiin eri ohjausvalintoja radalla. Itsehän olen aina tykännyt suosia esim. takaaleikkauksia, mutta ajatellut että ne on edestä ohjaamista hitaampia valintoja. Oli kiva huomata, että aina ei todellakaan ollut niin! Lisäksi pitää muistaa käännöksissä miten paljon hitaampia tiukat kaaret on kuin hypyttää pidempää puolta vaikka matka olisikin sitten pidempi. Wiccalla ainakin kaikki nämä kohdat jossa käänsin tiukasti oli hitaampia. Päivään kuului myös Sampon luento rytmittämisestä, jonka pääpointti oli kiinnittää huomiota ei pelkästään rytmityksen hidastuksiin, vaan myös kiihdytysten nopeuttavaan tehoon. Kun haluat että koira kiihdyttää, kiihdytä itse, pelkät eteenkäskyt eivät tuo yhtä paljon vauhtia suoritukseen.

Toka päivä oli meille sitten paljon lajipainotteisempi, päivän ainoa "ei-treeni" oli Mari Mäkelän aamuluento tavoitteista ja suunnitelmien laatimisesta treenaamisessa ja kisaamisessa. Päästiin tekemään osaamiskartoitusta itsestä, koirasta ja pohtimaan, mitä pitäisi parantaa. Lisäksi pohdittiin tavoitteita muidenkin osa-alueiden pohjalta kuin kisatavoitteiden. Tästä jatkettiin suoraan Marin vauhtitreeniin, jota oltiin odotettu leiriltä ehkä eniten. Kun rimat laitettiin 45cm, eli pikkumakseihin, tiputettiin ehkä yksi rima koko treenissä ja vitsit miten siistiä oli! Wicca irtoaa niin hyvin, mutta samalla kuuntelee ja hallinta pelaa! Saatiin onneksi tää treeni videoitua, ja tein parista eri pätkästä videon. Erityisen tyytyväinen olin alun sivuttaisirtoamiseen, joka onnistui heti ekalla yrittämällä.

Päivän toka treeni oli Ville Liukan keppikulmat, joka oli hyvin kinkkinen ja ahdas, paljon hallintaa ja todellakin vaikeita keppikulmia! Tarjolla oli kolme lyhyttä rataa, josta sai tehdä vaikka kaikki jos halusi. Wicca haki oikein yllättävän hyvin vaikeita kulmia, vain yksi pitkän suoran irtoamisen päässä ollut ihan hallin nurkassa oleva keppikulma tuotti haastetta... Wicca irtosi tosi hienosti kepeille, muttei sitten tajunnut että ne olivat siellä ja hyppäsi sen sijaan väliseinän yli estepinon päälle, siitä viereiselle kentälle, takaisin estepinon päälle, takaisin meidän kentälle ja siitä kepeille! Aussien päättömyyttä tuntemattomat kauhistelivat kentän laidalta Wiccan hullua showta, mutta minusta se aika hienosti summasi aussien syvimmän olemuksen... Ville etenkin ihaili Wiccan menoa, ja saatiin kuulla moneen otteeseen leirillä kuinka makea Wicca on. Eniten viihdytti Sampo-valmentajan kommentti Wiccasta edellisellä leirillä: "mikä vauhtihirmu! En olisi uskonut että tuollaisesta pikkuisesta karvakasasta lähtee noin hulluna vauhtia ja raivoa!" Wicca oli edellisellä leirillä aika karvakasa, kun taas tälle leirille se tiputti kaiken karvansa. Koska oltiin vedetty Wiccan kanssa jo kaksi treeniä eilen ja kaksi tänään, päätin vaihtaa vikaan treeniin Wiccan tilalle Taikan. Meidän vika treeni oli Sampo Kokkosen rytmitystreeni, ja se sopi Taikalle varsin hyvin kun se kuuntelee niin vahvasti mun liikettä. Ferrari-Wiccan jälkeen tuntui melkein tylsältä tehdä Taikan kanssa rataa, kun se kulkee niin paljon maltillisemmin, etenkin jos tehdään ahdasta rataa jossa on paljon käännöksiä. Se oikeasti hidastaa mun liikkeestä, ja ehkä treenin suurin anti oli tajuta omien kiihdytyksien tärkeys Taikan ohjaamisessa. Wicca nyt menee lujaa aina, ja ohittaa mut myös täysiä lähetyksissä, mutta Taikalla on niin eri tempperamentti ja se menee varmasti kovempaa kun mä menen kovempaa.

Treeniviikonlopusta jäi päällimmäiseksi hirveä odotus ensi vuodelle ja kisaamisen aloittamiselle pikkumaksi-luokassa Wiccan kanssa! Treenattiin koko viikonloppu 45cm rimoilla, ja hitsi kun ne pysyy ylhäällä! Yhden käven sormilla voin laskea viikonlopun tippuneet rimat! En voi jotenkin oikeasti uskoa, että saadaan kisata näillä korkeuksilla, ihan huippua! Wicca on niin nopea ja osaava jo, että kun ei tarvi rimoja miettiä niin voidaan oikeasti pärjätä tosi hyvin. Jos juoksarit vielä saadaan kisakuntoon, niin vähänkö bortsut saa vapista kauhusta kun me vedetään niistä ohi! Suunnitelma olisi kesittyä kisaamaan kevät Wiccan kanssa, ja ehkä kesällä tai alkusyksystä debytoida Taikan kanssa ja kisata sen kanssa enemmän kun Wicca toivon mukaan jää mammalomalle syksyllä.

Loppuun Aino Vakkilaisen ottamia ihania agilitykuvia - iso kiitos Aino! Kaikki kuvat täällä.