tiistai 24. heinäkuuta 2012

FI AVA SM2-10 BH TK1 STDc OTDd
Ardiente Hidalgo Delgado "Dante"
16.2.2005-11.7.2012


Kirjoitan tätä raskain sydämmin, mutta haluan tuoda asian julki omin sanoin, koska tiedän että näistä asioista syntyy aina juoruja ja ilkeämielistä puhetta.

Dante lopetettiin pahentuneen ihmisagressiivisuuden vuoksi minun päätoksestä. Monien Danten tunteneiden on varmasti vaikea uskoa iloisesta ja höpsöstä aussiestani sitä, sillä Dante rakasti yli kaiken tuttuja ja kavereitaan. Mutta Dante ei ole koskaan ollut helppo koira; terävä, vahtiviettinen, pehmeä ja epävarma. Sen kanssa eläminen on ollut aina vaikeaa, sillä se on ollut niin arvaamaton. Vuosien saatossa on tapahtunut yhtä sun toista, mm. junassa Dante puri sen päälle kompuroivaa naista ja veljeni kotiin tuomaa kaveria kun en ollut itse paikalla. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin olleet harvinaisia ja "seliteltävissä". Dante on kuitenkin aina kaikissa koiratapahtumissa ollut todella sosiaalinen ja ystävällinen kaikkia kohtaan, en ole koskaan pelännyt jättää sitä minnekään yksin sidottuna, vaikka normaalielämässä on saanutkin olla tarkempi.

Danten agressio-ongelmat alkoivat kuitenkin pahentua radikaalisti kevään aikana. Se oli kiukkuisempi, ja treeneissäkin murisi ohi kulkeville seurakavereille jotka se tunti. Bussissa liikkuessa oli pakko pitää kuonokoppaa, koska se rähisi kaikille liian lähelle tuleville. Toukokuussa se nappasi seurakaveria, joka kulki liian läheltä. Ei tehnyt jälkiä, mutta puri kuitenkin. SM-kisoissa tapahtui sama, se vahti reppua ja nappasi liian lähelle tullutta naista jalasta. Koska vahtimisongelma ei ole esiintynyt aikaisemmin agilitykisoissa en ollut osannut varoa tätä. En enää uskaltanut ottaa sitä mukaan kisoihin tai edes treeneihin näiden tapahtumien jälkeen. Juhannuksena istuin koirien kanssa puistossa ja juttelin muutaman ihmisen kanssa. Dante ja Dracu nouti palloa, teki temppuja jne. Dante tuli luoksemme ihan itse, meni ystävällisesti kundien luokse joiden kanssa juttelin ja kerjäsi rapsutuksia. Pojat sitten rapsuttelivat sitä oikein kiltisti, Dante kiehnäsi onnellisena ja yllättäen, mitään varoittamatta kääntyi ja hyökkäsi toisen pojan kimppuun. Hän sai sen kaulasta maahan painamalla rauhoittumaan mutta Dante oli kerennyt purra ainamoisen reiän pojan alahuuleen. Hän kävi hakemassa 4 tikkiä ensiavusta.

Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun Dante puri siskoani/kämppistäni kaulaan. Samanlainen tilanne, sisko istui sohvalla ja silitti Dantea, joka kävi päälle täysin varoittamatta. Ei rikkonut onneksi ihoa, mutta hyökkäsi kuitenkin varoittamatta ja puri häntä kaulaan. Tämä oli yksinkertaisesti viimeinen niitti, koira joka käy omiensa kimppuun on niin epäluotettava ettei vaihtoehtoja oikeastaan ollut. Seuraavana päivänä Dante nukkui sitten ikiuneen.

Koska Danten agressiivinen käytös paheni niin radikaalisti lyhyessä ajassa on hyvin todennäköistä että sillä oli kipuja. Ehkä aivokasvain. En tiedä eikä sillä loppupelissä ole niin kovasti merkitystä. Mikä tahansa syy oli, en voinut enää elää Danten kanssa. Se oli liian arvaamaton, ja oma elämäni tällä hetkellä liian sekavaa ja epävakaata alkavien opiskeluiden, kämppisten, muutuvien asuinolojen jne. vuoksi. Ehkä syy oli minun, huono kasvatus, en ollut tarpeeksi varovainen sen kanssa tms. Asioita on kuitenkin turha jälkeenpäin jossitella, voin vain koittaa päästä surun yli jatkamalla eteenpäin Dracun kanssa ja muistamalla kaikki hyvät asiat ja ihanat muistot mitä meillä oli Danten kanssa. Vieläkin tuntuu epätodelliselta, että kukaan ei enää nuole varpaitani, mutustele lattialle jääneitä rintsikoitani ja kantele kenkiäni pitkin asuntoa - tai etsi juuri sen oikean kengän kun pyydän. Ruoan voi jättää huoletta esille, kukaan ei varasta sitä kun silmäni välttää. Dracu ja Dante eivät enää koskaan leiki rallia nurmikoilla tai juokse kilpaa uimaan mutalampeen.

Dante oli iloinen, hassu, aktiivinen, höpsö, pönttö, persoonallinen ja ikimuistettava koira, jolla on aina suuri paikka sydämessäni <3

















 

Kiitos rakkaani kaikista niistä upeista vuosista, jotka vietit rinnallani. Matkaasi mahtui hurjasti kaikenmoista, ja toit elämääni niin paljon onnellisuutta. Vietimme yhdessä unohtumattomia hetkiä jotka muistan aina. 










10 kommenttia:

  1. Osanottoni...Mahtavaa, että kirjoitit niin rehellisesti eikä kenellekkään jää epäselväksi, kuinka paljon Dante sinulle merkitsi... Voimia eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. Aivan upeita kuvia tapahtumarikkaista vuosistanne! Kamalan raskaan päätöksen olet joutunut tekemään. Onneksi sinulle jää sinne vielä toinen ystävistä lohduttamaan:(

    VastaaPoista
  3. Osannotto. Tosi rohkeaa ja kunnioitettavaa että uskalsit kirjoittaa. Voimia!

    VastaaPoista
  4. Paljon voimia ja jaksamista Shantille! Aivan kamalaa, mutta päätös oli varmasti oikea.

    VastaaPoista
  5. Voi Shanti! Danten tarina muistuttaa hyvin paljon ensimmäisen ausseni Sastan (Dancing Skies Shasta) elämää. Tuon raskaan päätöksen tein Sastan ollessa 6 vuotta. Sasta oli agikentillä super, mutta kotona aivan liian vaarallinen. Sain osalta ihmisistä palautetta, että syy koiran käytökseen oli hihnan toisessa päässä. Sastan ja minut paremmin tunteneet onneksi ajattelivat toisin. Kaipaan tuota koiraa vieläkin, mutta onneksi Hansu luotti minuun ja nyt minulla on ihana aussie!
    Tuula

    VastaaPoista
  6. Muistankin sinut Tuula hyvin ja kiva kuulla että olet palannut takaisin aussieiden pariin :) Toivottavasti nähdään taas joku päivä kisakentillä!

    Kiitos kaikille Dantea muistaneille.

    VastaaPoista
  7. Olen nähnyt Danten kisakentillä ja seurannut blogiasi jo jonkun aikaa. Surullinen ja raskas, mutta aivan väistämätön päätös. Voimia ja iloa ihanista muistoista!

    VastaaPoista
  8. Hei, löysin ihan sattumalta juuri blogiisi jotain kautta. Dante on ollut upea koira, suuret osanottoni! :/

    VastaaPoista
  9. Suuresti Danten muistolle!
    Hienosti ja uskalliaasti kirjoitit, aika kultaa muistot!

    VastaaPoista
  10. Olipa surullinen tarina! On mahdotonta edes yrittää kuvitella, miten vaikea päätös on ollut. Osanottoni näin myöhässä!

    VastaaPoista